Kiireistä, kallista, monipuolista, tylsää, hauskaa, vaikeaa, haikeaa.. jatka listaa kun keksit.
Mikä nousee päällimmäiseksi sulla, miten paljo kiinni omasta suhtautumisesta, ulkoisista tekijöistä?
Mikä nousee päällimmäiseksi sulla, miten paljo kiinni omasta suhtautumisesta, ulkoisista tekijöistä?
Vastaukset 27
Vanhimmat
sen apostoli, et jokainen tekee elämästään sen minkä siitä haluaa?
Tätä varmaan olen toitottanut jo vuosia?
Mutta jos esim. jokin sairaus rajoittaa, tai muut ympärillä olevat velvoitteet, ihmiset?
Kai nyt edes päivittäin vähä mielialat sulla vaihtelee?
Kommenttisi vaikuttaa vaan aika mustavalkoiselta. :)
mustavalkoinen.
muuan älykäs ystäväni opetti aikoinaan että ihmiset on pullollaan tekosyitä..
Maailmassa elämä virtaa sinun ympärilläsi, mutta sinä olet ainoa ihminen, joka voi päättää miten siihen osallistut.
Jos annat muiden päättää...no joo...
Tavallaan olet oikeassa, mutta joskus matkan varrella tehdyt väärät valinnat voivatkin sotkea kuviot. Kyllähän jokainen on oman onnensa seppä, joten kukaan muu ei voi siihen vaikuttaa. Itse olen joskus joutunut huonoon seuraan ja hankkiutunut siitä eroon. Mielestäni on parempi olla vaikka yksin kuin huonossa seurassa. Tässä lähinnä ajattelen muutamia tuttujani, jotka elävät tosi huonossa suhteessa....mutta ei sen enempää toisten asioista....
Kukaan ei etukäteen tiedä oman elämänsä pituutta, joten kannattaa tarttua hetkeen ja tehdä jokaisesta päivästä elämisen arvoisen. Jos on joku asia mitä kovasti haluaa, se kannattaa toteuttaa eikä odottaa lapsien kotoa lähtöä, eläkeikää.....
Vaikeeta se tuo elämä on.
Sitä kun ihminen on niin viisas, että se osaa tehdä elämästään vaikean. Mitä viisaampi on sen vaikeemmaksi se elämänsä saa.
Ei täällä yksinään olla, että kyllä kai ne ulkoiset tekijät vaikuttaa, niin hyvässä kun pahassa.
viisaudesta niin tiedä, siis kun ei tiedä ;)
Joskus tuntuu, että mitä helpompaa nykyisin on elämä, sekin vaikeuttaa.
Ajattelin tuossa yleisemmin.
Kyllä sitä nyt on yhteiskunnassa niin paljon pahaa oloa, joka purkautuu käsittämättöminä tekoina. Sitä tuossa ajattelin, ettei tämä elämä niin helppoa ole.
Omian elämän vaikeudesta saan syyttää itseäni.. Ja odotan sitä viisaudenpäivää, että sen helpommaksi tekis. Mutta entäs sitten, jos se haikeus iskee :).
On se niin vaikeeta.
Erilailla ajateltiin tuo helppo -sanan merkitys.
Kun ei nykyisin tarvi nähdä vaivaa elämisen eteen samalla tavalla kuin joskus aikojen alussa, se omalla
tavallaan antaa aikaa vaikeuksille.
Toisaalta taas työ(ura) vie aikaa vanhemmilta, ja jos nuorten ikäviä tekoja ajattelee, heille ehkä vanhemmat korvanneet rahalla ajan, jota ei oo pystyneet antamaan.. kamalaa klisheetä..
Useinhan on haikeaa, jos on vaikeaa.. tai päinvastoin.. näist ei nyt ota selvää, mutta menköön :)
Sen nyt oon huomannu, että miehet kun vanhenee, niistä tulee vähän haikeita, ja tulevat myös herkemmiksi.
Sen tuossa itsekkin huomasin, kun eilen keräsin viimeiset jouluvalot pois tuolta ulkoa, niin vähän haikeeks se veti, vaikka ei niitä ole poltettu kuukauteen. Siinä vähän ihmettelin, mistä se tuommosen teki.
Omasta puolestani vaan voin sanoa, että se haikeus tulee joskus ihan odottamattomissa tilanteissa.
Voi olla iästäkin kiinni, enää ei nuorruta, vaikkei sitä tietoisesti ajatteliskaan.
Tässä on pari päivää ollu tosi kaunista ja aurinkoista, odotettua kevättä ja kesää kohden mennään, hienoo!
Silti, jonkinmoinen haikeus välähtelee mielessä joskus..
Meillä on muutaman naapurin kans ilmeisesti jokin sanaton sopimus, vieläkin on polteltu pihalla yksiä valoja, ei voine enää jouluvaloiksi sanoa :) Tään viikonlopun jälkeen otan kyllä jo oman pois..:))
tuohon ole paljon lisäämistä. Elämä on yhtä vuoristorataa. Välillä mennään lujaa alas ja sitten taas kivutaan ylös. Joihinkin asioihin voi itse vaikuttaa, mutta aika paljon on sellaista, mille ei vaan voi mitään.
Pakko ajatella, että kyllä elämä kantaa, vaikka välillä kaikki voi olla tosi mustaa. Pitäisi ajatella positivisesti, mutta jokainen tietää, ettei se aina onnistu. Joidenkin asioiden edessä ei vain näe mitään positiivista. Silloin kun kaikki on synkkää, niin se kyllä vie mennessään.
Haluan uskoa siihenkin, että kukaan ei saa kannettavakseen enempää kuin jaksaa kantaa. Tämä lause saa usein jaksamaan eteenpäin.
Minulle usein sanotaan, että otan jonkun asian liian vakavasti, mutta helppohan jonkun sivullisen on se sanoa, kun ei ole omalla kohdalla.
Jonniin verran samoilla linjoilla. Tai sitte tänään matalapainetta vähä normaalia enemmän..
Mutta ei kait sinne ylös aina tarvi kivuta, voi sinnekin lujaa päästä? ;)
Voihan sitä ylöski mennä lujaa.. Ainaski silloin, kun on vähän juhlatuulella ja kaikki näyttää niiiin aurinkoiselta. ;))
tasaisempaa olemispaikkaa kuin elettävä elämä on. Vanha sanonta "mikäpä tässä valmiissa maailmassa". Satoi tai paistoi, nehän ovat ilmiöitä, ei este elämiselle.
luettuna vaikuttaa hiukka mitäänsanomattomalta kommentilta.
Mutta siihenhän sisältyy aikas paljo elämänviisauttaa, kiitos sulle :))
Ei niin mikään yksittäinen adjektiivi.
Elämä ei tuntuisi täydesti eletylle ilman sadepäiviä. Pelkkä onnen auringon paisteessa köllöttelykin kävisi aikaa myöten tylsäksi. Ehkei sitä edes tajuaisi kuinka onnekas on? En ole muuttamassa yksin autiolle saarelle vaan niin kauan kuin olen vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin, en ole yksin oman onneni seppäkään.
oo päässy tuota ainoastaan palmun alla köllöttelyä kokeileen ;)
Mutta varmasti oot oikeassa, jotta ymmärtää miten hyvin asiat on, tarvii myös vastoinkäymisiä..
vähän on suunta hukassa, mutta ihan äsken sen oli ihanan seesteistä. Pakko tasoittaa vähän tuo hukkunut suunta :))
Täytyy myöntää että ulkoiset tekijät kyllä vaikuttavat hyvin paljon siihen onko menossa ylä- vai alamäki (kumpi niistä on muuten se pahempi?). En mä itse ainakaan elämääni tuhoa tietoisesti. Suhtautuminen sitten auttaa suurimpien piikkien yli. Tai ali.
en oo pitäny sua ailahtelevaisena :)
Enkä ajatellu, että ulkoiset tekijät vaikuttais..
Suhtautuminen varmasi auttaa, johkin suuntaan ainakin :)
Liian vähän sovitetaan asioita yhteen, ihan vaan ajankuluksi. Elämä ei tunnu mielekkäältä jos sitä joutuu uhraamaan johonkin toisarvoiseen.
Yhden mielestä toisarvoinen voi olla jonkun muun mielestä kovinkin tärkeää.. olettaisin ?)
Äkkiä ajateellen taaksepäin, eteenpäinhän emme tiedä, elämä on koko ajan helpompaa.
Eipä tuohon osaa mitään lisätä, eteskään taustoja tietämättä..
olenkohan tärähtänyt lopullisesti? - Ei kyllä koko skaala mahtuu Friidunkin elämään, riippuu vain hetkestä. Väliin helpompaa väliin taas ei...Omalla suhtautumisellani on paljon tekemistä tämän kanssa. Tämä ei tarkoita ettei ulkoiset tekijät vaikuttaisi tietenkään. Emme aina voi myöskään muuttaa asioita vaikka kuinka haluaisimme. Elämän suúrin opetus on itselläni sen oppiminen joskus tosin kapínoin mielessäni en tätä enkä tätäkään olisi halunut.mutta kuitenkin...Katson olevani ikuinen oppilas. Kunnes silmäni sulkeutuvat joskus viimeisen kerran... Ainakin jos, ei muuta niin elämä on opettanut jonkinlaista tai asteista huumorintajua....sillä kun katsoo elämää tuntuu vähän helpolmalta toisinaan auttaa kummasti;))
Tsau:Friidu
Varmastikin elämä on ikuista oppimista/opiskelua.
Huumorintaju on tärkeää, on vaan aika erilaisia tapoja käsittää asioita.
"Huumorintajujen erilaisuutta sanotaan usein huumorintajuttomuudeksi, sen toisen.." ;)
Meniköhän toi sanonta nyt yhtään silleen, kuin joku on sen joskus tarkoittanu?
Ei voi mittää, muuta ko 'this is hjumor' ;)
Elään mahtuu kaikenlaista. Joskus se on kiireistä, tylsää jopa vaikeaa. Olen kuitenkin iloinen, että olen saanut elää hyvinkin monenlaista elämää, onnellista ja olenpa rakastanutkin ja tullut rakastetuksi. Nyt on suvantovaihe ja niin on hyvä.
Tärkeää ja kivaa olla tyytyväinen tään hetkiseen tilanteeseen!
Kuin myös että elämä ollut monivaiheista :))