Mitä te muut yksinäiset teette vapaa-ajalla?
Jotenkin jo kauan yksin olleena on alkanut kyllästyä kaikkeen. Mikään ei tunnu enää samalta. Harrastukset ei kiinnosta enää niin paljoa, itseään ei saa niin hyvin enää liikkeelle ja tekee mieli vain nukkua päivät ohi. Nyt viimeaikoina tosin on tuntunut jo siltä, ettei nukkuminenkaan jotenkaan ole enää kivaa.
Käyttekö paljon ulkoilemassa tai harrastatteko jotain?
Jotenkin jo kauan yksin olleena on alkanut kyllästyä kaikkeen. Mikään ei tunnu enää samalta. Harrastukset ei kiinnosta enää niin paljoa, itseään ei saa niin hyvin enää liikkeelle ja tekee mieli vain nukkua päivät ohi. Nyt viimeaikoina tosin on tuntunut jo siltä, ettei nukkuminenkaan jotenkaan ole enää kivaa.
Käyttekö paljon ulkoilemassa tai harrastatteko jotain?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Löytyi ihminen jolla on samat harrastukset kuin minullakin,aikoinaan tuli säväreitä vähän jokaisesta uudesta asiasta,näin se vaan menee.
Tuttu fiilis, en tee enää mitään.
Odotan vain lähdön hetkeä kotonani yksin ja toivon.
Ei täällä kannata edes enää yrittää mitään, kaikki on samaa paskaa teet niin tai näin.
Aina olet yksin ja paskaa sataa niskaan joka puolelta.
MAAILMA VIHAA.
Yritän olla vaipumatta apatiaan ja joo, kyllä ulkoilen paljon. Mulla on kaks koiraa, joita pitääkin lenkittää. Aina ei _todellakaan_ huvittaisi pistää nokkaansa ulos, mutta ulkona liikkuminen selvästi virkistää ja auttaa hima-apatiaan. Ja onhan se ihan konkreettisestikin vaihtelua ainaiseen sisällä kökkimiseen. Hmm.. mitähän yksinäiset ihmiset teki ennen internettiä... luki kirjoja??
Vietän paljon aikaa sisällä. Katon telkkaria, neulon tai virkkaan sen minkä jaksan, olen paljon tietokoneella. Välillä pakottaudun ulos muutenkin kuin lähikauppaan. Nyt sisällä olo tosin lisääntyy kun alkaa aurinko paistamaan useammin. Pitänee taas alkaa kiskomaan nappia naamariin ettei masennus pääse voimistumaan.
Nyt ihmeessä hankit itsellesi ystävän jonka kanssa harrastaa jotain!
Jos vaikka kertoisit mistä päin olet ja jättäisit jotain yhteystietoja niin kenties joku toinen yksinäinen löytyy joka ehdottaa jotain. Harrastuksia kyllä löytyy ja uusilta ystäviltä saa aina ideoita mitä harrastaa. Itsellänikin on tämä sosiaalinen ystäväpiiri hieman kadonnut ja kaipaisin ystävää jonka kanssa harrastaa jotain.
Jos olet Espoon suunnalta niin täältä saattaisi löytyä yksi potentiaalinen ystävä jonka kanssa harrastaa jotain ;)
"Nyt ihmeessä hankit itsellesi ystävän jonka kanssa harrastaa jotain!"
Tuo on toiseksi typerintä mitä yksinäiselle voi ehdottaa. Vain itsariin kannustus on tyhmempää. Saako ystäviä muka "hankittua" kuin kaupasta? Tuliko mieleesi, että yksinäinen ei olisi alun perinkään yksinäinen jos voisi noin vain hankkia ystäviä? Antamasi ohje on vain veitsen kääntämistä haavassa.
Muistui mieleen surullisenkuuluisa Pekka-Eric Auvinen, joka oli äidilleen itkenyt, miksei hänellä ole ketään kaveria. Äiti ei osannut auttaa, mutta kertoi ankean faktan ettei niitä voi ostaa Anttilasta.
Itse ainakin äitinä opetan lapsilleni sosiaalisia taitoja niin perheen sisällä että muiden lasten suhteen. 2-vuotias osaa jo seurata toisenkin tunnetiloja ja muiden mallia leikissä ja leikkiä isompien ohjeiden mukaan. Hän opettelee, että toiselta ei oteta leluja vaan pitää odottaa omaa vuoroa. 4-vuotias osaa jo jakaa leluja, suunnitella leikkiä yhdessä ja pitää hauskaa muiden kanssa. Hän opettelee suunnittelemaan leikkiä ja leikkimään siten, että se on kaikille kivaa. Miten niin kavereita ei voi hankkia? Mistä niitä sitten tulee, jos asiaan ei oma käytös vaikuta?
Hienoa, että opetat lapsillesi sosiaalisia taitoja.
Mutta mitä ystävien hankkimiseen tulee, niin ainakaan viimeksi kaupassa käydessäni en nähnyt niitä siellä hyllyllä. Katsoin varmaan väärästä kohdasta. Mistäkö niitä sitten tulee? Älä minulta kysy. En tiedä. Jos joku tietää, kuuntelen mielelläni.
Eikö niitä ystäviä voi hankkia vaikkapa täältä?
Keksii jonkun hyvän harrastuksen ja kysyy lähteekö joku muu harrastamaan sitä. Jos ei keksi mitään harrastusta niin kysyy vaikkapa täältä mikä olisi hyvä harrastus, kuten aloittaja tekikin.
Jos ulkoilu kiinnostaa niin geokätköily vois olla ihan kiva harrastus.
Yritin tässä ehdottaa kätköilyä. Kenties täältä voisi löytyä ystävä joka lähtisi kätköilemään: http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5348
Onhan tuo vinksahtaneiden hommaa, mutta jos ei keksi mitään mielekästä hommaa niin tossa sitä kyllä riittää puuhaa mihin liittyy pulmien ratkontaa ja ulkoilua.
Jotta homma olisi mielekästä, syö tuo kuitenkin jonkin verran rahaa.
Suosittelisin tämmöstä data-paketin kanssa: http://hintaseuranta.fi/tuote.aspx/408920
Halvimmat data-paketit ovat käsittääkseni n. 3-5 € / kk joten data-paketti ei pitäisi tulla kalliiksi.
Jos ei halua tällaista ratkaisua ja haluaa pitää vanhan kännykkänsä niin toinen vaihtoehto voisi olla tämä: http://hintaseuranta.fi/tuote.aspx/313718
Kallistahan tuo on jos ei tiedä kätköilystä mitään. Kuitenkin aloittelijalle olisi hyvä saada parhaat mahdolliset laitteet koska aloittelija ei osaa ennakoida missä kätköt mahdollisesti sijaitsevat. Jossain määrin voi pärjätä kuitenkin ilman GPS-laitetta kaupunkiolosuhteissa. Eli talojen lähistöllä olevia kätköjä voi etsiä ilman GPS-laitetta tulkitsemalla karttaa ja sitten vaan tutkimaan kolosia missä kätkö mahdollisesti sijaitsee.
Kyllähän tuo jossain määrin saattaa olla tylsää yksinään, joten suosittelen kyselemään suomi24:sta tai vaikkapa täältä seuraa: http://www.geocache.fi/bulletin/viewforum.php?f=14&sid=f9e3067146bf70c548096b23eacddf0a
Kätköillessä näkee usein mielenkiintoisia paikkoja joita ei välttämättä edes omalta paikkakunnalta aiemmin tiennyt. Tosin talvella kätköily ei välttämättä ole se houkuttelevin harrastus.
Mä ainaki istun vaa jotai telkkarii kattomas tai oon netissä ku eipä oo oikeen kavereita joiden kaa olla vapaa-aikana. :( Koulussa kyllä löytyy pari "kaverii", mut kukaan ei välitä olla mun kaa, oon ihanku ilmaa niille (ainoo mulle sanottava juttu on et mitä tuli läksyks ja voitko näyttää tehtävät, vittu haluisin vaa haistattaa paskan kaikelle). Toivosin, että EDES kerran joku vois soittaa ja kysyy tuleen jonnekki, mut ei. Ite kun kysyn nii aina "saldo loppu, oon kipeenä, ei ehi" mahtavia "kavereita" mullaki. Aina onnistun jäämää joukosta pois ja tääl tuppukylässä on mahdotonta saada enää uusia kavereita ylä-asteella, kun kaikilla on ne vakiporukat. Ehkä ny joku supersosiaalinen ihminen saa täällä jotain uusii kavereit. Mahtava plussa täs kaikes on se et oon homo (tulis ny joku mollaa vielä tästäki), elikkä tuskinpa ikinä saan seurusteltua jonkun mukavan ihmisen kanssa. Välillä tekis mieli vaa kuolla pois, olis ainaki helpompaa.. Kaipa tää elämä joskus tulee oleen vähän onnellisempaa, ainakin toivon nii. :
No istun koneella. Miehenlogiikka palstalla tai pelaan. Pelata en ole toviin kyllä jaksanut ollenkaan.
Pitäisi saada toi reenaus taas kunnolla kulkemaan, se on edes kehittävää touhua... Fyysisesti. Ollut vain vaikeaa saada sitä starttaamaan pitkän tauon jälkeen.
Herään, avaan tietokoneen, olen netissä tai pelaan jotain peliä. Tulee ilta/yö, käyn nukkumaan päivästä riippuen klo 0.00 - 4.00. Ulkona käyn enää tosi harvoin, ruokaostokset teen, joskus kävelen hetken jossain. Elämä on yhtä helvettiä. Tuntuu, että koko ajan vaan huononee. Olen masentunut ja en jaksa enää mitään. En jaksa siivota, en jaksa avata verhoja, siivoan tosi harvoin, vasta silloin kun on pakko. Joskus olin positiivisempi. Koulukiusauksen ja syrjimisen jälkeenkin jaksoin uskoa, että joskus koittaa vielä parempi päivä. Mutta ei näköjään. Viimeiset kaksi vuotta on ollut yhtä pimeää huonetta. En jaksa enää mitään. Joka päivä mietin mitä olen tehnyt, että synnyin sosiaalisesti vammaiseksi ja ikuiseksi epäonnistujaksi.
Muuten sama, paitsi että käyn töissä ja yritän siellä pitää kulissia, että elämä hymyilee tai on ainkin ihan siedettävää. Työminä ja oma minä vaihtuu kun ovesta astuu. Kai tästä vielä joku persoonallisuushäiriö kehittyy ajan mittaan kaupan päälle.
Monet tapaa uusia ihmisiä baareissa alkoholin vaikutuksen alaisena. Monia tosin se ei kiinnosta. Jotkut hakeutuvat kirkkoihin etsimään alkoholitonta seuraa. Siellä tosin saattaa olla uskonnollisia ihmisiä joiden päät on sekoitettu uskonnolla. Meillä pitäisi olla jokin hieman kirkon tyyppinen organisaatio missä yksinäiset voisivat etsiä seuraa toisista yksinäisistä ilman uskonnollisia käsitteitä. Kristillisissä piireissä on se hyvä puoli että Raamatun mukaan muita ei saa arvostella yhteiskunnallisen statuksen mukaan jolloin heikommatkin ihmiset ovat tervetulleita joukkoon. Monet eivät välttämättä pidä kuitenkaan näistä opeista kiinni kirkoissakaan. Jonkun pitäisi kyllä ehdottaa kansanedustajille jotain kirkkoa vastaavan organisaation perustamista kun monet nyt eroavat kirkosta eivätkä halua uskonnollisia käsitteitä elämäänsä, mutta monet kaipaisivat jotain yhteisöllisyyttä jota kirkko tuo niille jotka eivät halua etsiä seuraa baareista.
Kenties yksi tapa löytää jotain päihteettömiä harrastuksia voisi olla tätä kautta: http://www.a-kiltojenliitto.fi/
Yksi vaihtoehto voisi olla ettiä jotain duunia missä on hyvin hektistä jolloin sosiaalisissa kontakteissa ei tarvitsisi small-talkia. Etenkin jos homma on fyysistä työtä niin kyllä siinä mieli jossain määrin pysyy virkeämpänä kuin ollen kotona. Palkan voi pistää vaikkapa säästöön kunnes keksii sille käyttöä tai jos on jotain unelmia niin käyttää niitä rahoja unelmiinsa. Sitä voi vaikkapa tilapäisesti ottaa jotain varastomiehen hommia vastaan tai myyjän hommia. Ensin pitäisi kuitenkin jollain tapaa itselleen uskotella että haluaa tuon työpaikan vastaan jotta työnantajakin uskoo työntekijän haluavan tehdä niitä hommia.
Työvoimatoimiston kautta järjestetään myös ajoittain työllistymiskursseja. Ne ovat ihan mielenkiintoisia joissa usein tapaa samanlaisia ihmisiä. Eivät nämä ihmiset kuitenkaan ulospäin vaikuta synkiltä tai epäonnistujilta, mutta he tuntevat itsensä näin. Ja niinhän se usein on että ihminen on usein ainoastaan mieleltään synkkä ja kokee itsensä epäonnistuneeksi elämässä eikä ymmärrä että samankaltaisia ihmisiä on maailmassa paljon. Rehelliset ja kiltit tallotaan usein maanrakoon koska heidät koetaan uhaksi koulussa tai työpaikoilla. Kuitenkin ihmissuhteissa heitä arvostetaan juurikin rehellisyyden vuoksi kunhan heihin ensin tutustuu. Ei kuitenkaan välttämättä kannata olla äärimmäinen oikeudenedustaja jolloin mielessään tuomitsee muut ihmiset pahoiksi. Vaikka muut yrittäisivät talloa maanrakoon niin kannattaa yrittää olla välittämättä heistä ja välttää tällaisia ihmisiä. Kenties he juurikin yrittävät saada toista raivon partaalle tai masentumaan jotta he eivät enää näyttäisi niin "pahoilta" tai epäonnistuneilta ihmisiltä. Kannattaa yrittää löytää muita ihmisiä joiden ihmissuhteet eivät perustu kyynärpäätaktiikkaan.
Tässä yksi linkki joka keskittyy työnhakuun, mutta tuossa samanlaisia pohdintoja myös ihmissuhteista: http://uraneuvonta.monster.fi/urakehitys/koulutus-patevoityminen/teetko-juuri-sita-mita-haluat/article.aspx
Mulle onneks voimatreeni on jonkunlainen kutsumus. Muistan kuinka 90-luvulla nauhoitin voimamieskisoja nauhalle, olin noin 10. Melkein samoihin aikoihin ihastelin myös painonnostajia kirjoissa. Eli treenatessa menee aika aika hyvin. 10 vuotta nyt tullu harrastettua (aluksi tosin aika päämäärättömästi) ja motivaatioo on enemmän kun ikinä, varsinkin kun oon päättäny alkaa kilpaileen. Jotakin mistä tykkää ikuinen kehittymisen mahdollisuus onnistumisen tunteet = hienoa ajanvietettä. En tiiä missä olisin jos ei olis tätä harrastusta. Se on, uskokaa tai älkää, niin henkilökohtainen asia kuitenkin mulle etten siitä kenellekään puhu. Tämänkin kirjoittamista harkitsin pitkään.