Vapaassa maassa jokaisella on oikeus tehdä myös virheitä, vaikka ministerit ja muut besserwisserit kovasti ovat tietävinään, mikä on hallintoalamaisille parasta. Päättäjien tarkoituksena on ilmeisesti estää Suomen kansainvälistyminen, ehkäistä suuntautuminen Keski-Eurooppaan, anglosaksiseen maailmaan tai itänaapuriin, ja rajoittaa suomalaisten maailmankuva vain Pohjoismaihin, lähinnä Ruotsiin, sillä Tanska, Norja, Islanti ja Färsaareet tuskin ovat kiinnostuneita Suomesta ja päinvastoin.
Miten muuten voidaan tulkita englannin kieleen kohdistuvat vihamielisyys (Virkkunen: valta-asema on kumottava Suomesta käsin!) tai haluttomuus EU:n keskeisten kielten tai venäjän opettamiseen. Tekopyhät ihmiset tietysti sanovat, että kuka tahansa voi oppia viittä kieltä kuten heidän ilmiömäisen lahjakkaassa suvussaan on tapana, mutta vakuutan, että meidän sukumme on tavallista porukkaa, jonka taidot eivät moiseen riitä. Osaan kyllä englantia, mutta -yllätys, yllätys - se ei ole lahja vaan työllä hankittu ja taito ruostuu ilman jatkuvaa harjoittamista, lukemista, keskusteluja ja kuuntelemista. Myös ruotsin taidot ruostuvat ja unohtuvat jos ne jäävät vaille käyttöä. Kuinka monta kieltä tavallinen ihminen voi pitää jatkuvassa käyttökunnossa, jos työssään tarvitsee kieliä vain satunnaisesti? Ja mikä tärkeintä: Kuinka hyvin näitä kieliä sitten osataan. Nykyisin on selvät mittapuut, aloittelijan kielitaito on A1 ja sitten seuraa A2, B1-2 ja C 1-2. Virkamiesruotsi kuuluu tasoon B1, mutta tuo taso ei riitä kuin rutiininomaiseen keskusteluun.
Maassa tarvitaan järkevää kielistrategiaa. Mitä kieliä suomalaisten sitten on hyvä osata, onko kaikkien osattava samoja kieliä, keiden tulisi osata ruotsia, miten otetaan huomioon maahanmuuttajat, joita alkaa olla yhtä paljon kuin ruotsinkielisiä, mutta joiden suomen kielenkin osaaminen helposti jää vajaaksi?
(Viimeksimainittujen kohdalla on vaatimukset asetettava keskitason, ei lahjakkaiden poikkeusyksilöiden mukaan. Muistetaan myös, ettei ruotsinkielisten historia merkitse vähääkään maahanmuuttajille, joilla on oma historiansa.)
Besserwisserit ovat huolissaan, jos vaikka joku ruotsia osaamaton joutuisi ympäristöön, jossa tarvittaisiin ruotsia. Mutta se joka ei osaa keskieurooppalaisia kieliä, voisi haluta EU:n puitteissa ympäristöön, jossa tarvittaisiin saksaa, ranskaa tai muuta suurta kulttuurikieltä, mutta hän onkin oppinut vain ruotsia. EU takaa työvoiman vapaan liikkuvuuden, maailma on avoin, annetaan nuorille mahdollisuuksia eikä rajata ajattelua vain Skandinaaviaan. Jonkun kohdalla voi olla virhe, ettei hän opetellut riittävästi ruotsia, jonkun toisen kohdalla on virheenä, ettei hän opetellut saksaa tai ranskaa.
Miten muuten voidaan tulkita englannin kieleen kohdistuvat vihamielisyys (Virkkunen: valta-asema on kumottava Suomesta käsin!) tai haluttomuus EU:n keskeisten kielten tai venäjän opettamiseen. Tekopyhät ihmiset tietysti sanovat, että kuka tahansa voi oppia viittä kieltä kuten heidän ilmiömäisen lahjakkaassa suvussaan on tapana, mutta vakuutan, että meidän sukumme on tavallista porukkaa, jonka taidot eivät moiseen riitä. Osaan kyllä englantia, mutta -yllätys, yllätys - se ei ole lahja vaan työllä hankittu ja taito ruostuu ilman jatkuvaa harjoittamista, lukemista, keskusteluja ja kuuntelemista. Myös ruotsin taidot ruostuvat ja unohtuvat jos ne jäävät vaille käyttöä. Kuinka monta kieltä tavallinen ihminen voi pitää jatkuvassa käyttökunnossa, jos työssään tarvitsee kieliä vain satunnaisesti? Ja mikä tärkeintä: Kuinka hyvin näitä kieliä sitten osataan. Nykyisin on selvät mittapuut, aloittelijan kielitaito on A1 ja sitten seuraa A2, B1-2 ja C 1-2. Virkamiesruotsi kuuluu tasoon B1, mutta tuo taso ei riitä kuin rutiininomaiseen keskusteluun.
Maassa tarvitaan järkevää kielistrategiaa. Mitä kieliä suomalaisten sitten on hyvä osata, onko kaikkien osattava samoja kieliä, keiden tulisi osata ruotsia, miten otetaan huomioon maahanmuuttajat, joita alkaa olla yhtä paljon kuin ruotsinkielisiä, mutta joiden suomen kielenkin osaaminen helposti jää vajaaksi?
(Viimeksimainittujen kohdalla on vaatimukset asetettava keskitason, ei lahjakkaiden poikkeusyksilöiden mukaan. Muistetaan myös, ettei ruotsinkielisten historia merkitse vähääkään maahanmuuttajille, joilla on oma historiansa.)
Besserwisserit ovat huolissaan, jos vaikka joku ruotsia osaamaton joutuisi ympäristöön, jossa tarvittaisiin ruotsia. Mutta se joka ei osaa keskieurooppalaisia kieliä, voisi haluta EU:n puitteissa ympäristöön, jossa tarvittaisiin saksaa, ranskaa tai muuta suurta kulttuurikieltä, mutta hän onkin oppinut vain ruotsia. EU takaa työvoiman vapaan liikkuvuuden, maailma on avoin, annetaan nuorille mahdollisuuksia eikä rajata ajattelua vain Skandinaaviaan. Jonkun kohdalla voi olla virhe, ettei hän opetellut riittävästi ruotsia, jonkun toisen kohdalla on virheenä, ettei hän opetellut saksaa tai ranskaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ruotsin kielen tarve Suomessa on täysin keinotekoisesti luotu virkaruotsilla ja muilla kielivaatimuksilla.
Todellinen tarve on huomattavan vähäinen. Onhan surut täysin kaksikielistyneet, paitsi Vaasan ympäristö.
Virkkusen ehdotukset englannin kielen aseman heikentämisestä ovat jotain aivan uskomatonta.
Englanti kun on tällä hetkellä ainoa maailmankieli jota kouluissamme edes jokseenkin kunnolla opetetaan.
Sen rinnalle pitää saada nyt mahdollisuus opiskella saksaa, venäjää tms, ja tietenkin pakkoruotsin vaihtoehtona.
Onkohan Hennaa potkaissut polle tallilla ?
pollen pääähän potkimat ja kolarissa päänsä teloneet. Ei hyvin mene.