Olen yh:äiti ja mulla elämä ihan kunnossa ja kaikki on ihan ok... Joskus vaan kaipaan sitä kumppania rinnalle, mutta olen huomannut treffeillä käytyäni, että yksikään mies ei saa enää minussa aikaan wow reaktiota. Näen heissä kaikissa ne koetut pettymykset ja hyväksikäytöt ynnä hylkäämiset. Joka kerta siellä kahvikupin ääressä sitten ajattelen, että ihan kiva tuo olis kaveripohjalta mutta se siitä.
Pääseeköhän tästä ikinä yli vai kannattaako pitää hanskat vaan naulassa onko kellään kokemuksia?
Tuntuu välillä että treffailu on yhtäkuin sekstailu eli kun menee esim. netistä etsimään "tositarkoituksella" kumppania niin suurimmaksi osaksi vastaajat ovat vain etsimässä pikapanoja. Tähänkö on tultu kaikki on kertakäyttöistä, myös ihmiset.
Pääseeköhän tästä ikinä yli vai kannattaako pitää hanskat vaan naulassa onko kellään kokemuksia?
Tuntuu välillä että treffailu on yhtäkuin sekstailu eli kun menee esim. netistä etsimään "tositarkoituksella" kumppania niin suurimmaksi osaksi vastaajat ovat vain etsimässä pikapanoja. Tähänkö on tultu kaikki on kertakäyttöistä, myös ihmiset.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Omasta kokemuksesta voin sanoa että tuosta pääsee kyllä yli mutta aikaa se vie. Yksin olin 3 vuotta ja jossain vaiheessa tulin siihen tulokseen ettei seuraa todellakaan kannata etsiä. Netti oli ainakin minulle vihonviimeinen paikka ja minustakin tuntui, että siellä etsittiin vaan kertakäyttöihmistä. Lopetin etsimisen, elin elämääni lasten kanssa ja yhtenä iltana se sitten "kolahti". Ei kylläkään tullut mitään pikarakastumista eikä mitään ihmeempää tunnetta vaan huomasin, että tämän ihmisen kanssa on kiva olla. Ystäviä oltiin jo ennestään mutta pikkuhiljaa se sitten syveni rakkaudeksi. Joten toivoaan ei kannata menettää mutta ei myöskään kannata tuhlata energiaansa etsimiseen. Mukavaa kevään odotusta sinulle!