Helmikuu
Puolivälissä on jo helmikuu,
pakkasetkin taas intoutuu.
Aurinko on yllä pilvien,
hymyää iloisesti silmää iskien,
Kevät ja tunteen myrskyt
nuo pienet, isot tyrskyt,
runoksi toiveet muotoilee
elämänmenoa kokoilee.
Runonurkka ujosti kaipailee
hyllyjä runoille raivailee.
Yhdessä mukavaa on aina
öisin, viikolla ja sunnuntaina
Hyviä on vanhat ja uudet
annetaan niille mahdollisuudet.
Siispä aivotuote tänne heitä
älä torkkupeiton alle niitä heitä.
Upeaa kevättä pakkasesta huolimatta ja uusien lukuhetkien toivossa terveisin Tulenlieskat.
Puolivälissä on jo helmikuu,
pakkasetkin taas intoutuu.
Aurinko on yllä pilvien,
hymyää iloisesti silmää iskien,
Kevät ja tunteen myrskyt
nuo pienet, isot tyrskyt,
runoksi toiveet muotoilee
elämänmenoa kokoilee.
Runonurkka ujosti kaipailee
hyllyjä runoille raivailee.
Yhdessä mukavaa on aina
öisin, viikolla ja sunnuntaina
Hyviä on vanhat ja uudet
annetaan niille mahdollisuudet.
Siispä aivotuote tänne heitä
älä torkkupeiton alle niitä heitä.
Upeaa kevättä pakkasesta huolimatta ja uusien lukuhetkien toivossa terveisin Tulenlieskat.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Valkoinen pumpulitäkki suojaa maata
valkoisempaa ei edes olla saata,
Kylmä viima kulkee suunnalta pohjoisen
mutta ulkona tarkenee reilusti pukien.
Tulee vastaan vaari, vanhempi ihminen
punaiset on posket, hänelle hymyilen,
"Päivää rouva", eikö sua palele yhtään
hänelle pian sopivan vastauksen sopivan nyhtään.
"Ei mua palele, hiljattain ulos lähdin
liukkaus pelottaa , kuljen varoen", siks sulle hymähdin.
Kylmänsininen taivas, lämmin auringon valo,
tuossa kotini, nosturein koristelu talo.
Käsintehdyssä on käsintehdyn leima
liiat sanat siinä mausteina!
Oihan lipstikka
oiva kikka
soppaa keittää
sekaan heittää.
Entäs tilli
talttuu villi
maku kalan.
Pienen palan
leipää mukaan
vastustaako kukaan?
Piparjuuri kirpeän
antaa maun virkeän.
Persilja rautaa antaa
jaksaa taakkoja kantaa.
Valkosipuli vallan roimaa
syöjille antaa ehtaa voimaa.
Baliliikka hienoinen parhain
salaatinlehdellä keväällä varhain.
Nuhanenä pakkasessa
kiukunpuuska akkasessa,
viimassa poskia pureskeli
sanoja tuhmia jo aatteli.
ÄLÄ USKO MITÄ SANON
Älä anna minun hämätä itseäsi,
älä erehdy luulemaan kasvojani aidoiksi,
sillä kannan tuhansia eri naamioita, joista en uskalla luopua,
vaikka yksikään niistä ei ole omani.
Teeskentely on taidetta, josta on tullut toinen luontoni,
mutta näethän lävitseni,
Jumalan tähden, näe lävitseni!
Annan helposti vaikutelman itsevarmuudesta,
tasapainosta niin itseni kuin maailman kanssa,
elämäni aurinkoisuudesta.
Saatan sanoa, että itseluottamus on nomeni
ja itsevarmuus peilini,
että purjehdin tyynillä vesillä,
ruori vakaasti käsissäni enkä tarvitse ketään.
Mutta älä usko minua. Ethän.
Pinnaltani saatan näyttää tyyneltä,
mutta se on vain naamion harhaa.
Pinnan alla ei olekaan mielenrauhaa, vaan mielen kaaos,
todellinen minäni, sekasortoinen, pelokas, yksinäinen.
Mutta tämän minä piilotan. En halua kenenkään tietävän siitä.
Kauhistun ajatellessani heikkouttani ja pelkään paljastuvani.
Sentähden luon epätoivon vimmalla naamion,
jonka taakse piiloudun,
teennäisen ja huolettoman julkisivun,
joka varjelee minut katseelta joka Tietää.
Mutta juuri sellainen katse on pelastukseni,
ainoa pelastukseni, ja tiedän sen.
Pelastava katse, jos se vain on ymmärtävä ja rakastava,
voi vakuuttaa minulle sen,
mistä en omin voimineni voi vakuuttua:
että olen jonkin arvoinen.
Mutta tätä en voi sinulle kertoa.
En uskalla. Pelkään.
Pelkään, että katseesi ei ole ymmärtäväinen eikä rakastava.
Pelkään että halveksit minua,
naurat minulle ja naurusi tappaa minut.
Pelkään, että pohjimmiltani en ole mitään,
en ole minkään arvoinen.
Ja hylkäät minut, jos näet sen.
Niinpä pelaan peliäni, epätoivoista peliäni.
Ulkonaisesti olen turvassa julkisivuni takana,
mutta sisäisesti olen vapiseva lapsi.
Ja niin alkaa tämä naamioiden juhlakulkue
elämäni kuoren tyhjällä pinnalla.
Joutavia juttelen sinulle,
pinnallisen puheen suostuttelevin sävyin.
Kerron siitä, millä on vähiten merkitystä
enkä mitään siitä, mikä on todella tärkeää.
Miten itkenkään sisimmässäni.
Älä anna pakonomaisen puheeni hämätä sinua.
Älä usko mitä sanon, vaan yritä kuunnella tarkasti,
mitä haluaisin kyetä sanomaan,
mitä minun pitäisi elämäni tähden sanoa,
mutta en voi.
En pidä tästä piiloleikistä. En todellakaan.
Inhoan tätä pelaamaani valheellista peliä.
Haluaisin välittömästi olla aito ja luonnollinen,
oma todellinen itseni, mutta sinun on autettava minua siinä.
Sinun on ojennettava kätesi,
vaikka sitä minä näytän vähiten haluavan.
Ainoastaan sinä voit pyyhkiä silmistäni
tämän tyhjän, kuolemaa enteilevän tuijotuksen.
Vain sinä sinä voit herättää minut eloon.
Joka kerta, kun olet ystävällinen, lempeä ja rohkaiseva,
joka kerta kun yrität ymmärtää,
koska todella välität,sydämeni saa siivet,
hyvin pienet siivet, mutta siivet joka tapauksessa.
Herkkyydelläsi ja osanotollasi,
ymmärryksesi voimalla
voit puhaltaa elämän liekin minuun.
Tahdon sinun tietävän tämän.
Tahdon sinun tietävän kuinka tärkeä sinä minulle olet,
kuinka olennaisesti voit auttaa sen henkilön luomisessa, joka minä olen.
Jos vain tahdot.
Haluathan, sillä sinä yksin voit murentaa sen muurin,
jonka takana vapisen.
Sinä yksin voit poistaa naamioni.
Sinä yksin voit vapauttaa minut paniikin
ja epätoivon varjomaailmasta,
yksinäisyyteni eristyssellistä.
Ethän kulje ohitseni.
Jumalan tähden, älä kulje ohitseni.
Pysähtyminen ei ole sinulle helppoa.
Mitä lähemmäksi minua tulet, sen sokeammin lyön takaisin,
sillä vakaumus omasta arvottomuudesta
tekee muurit paksuiksi.
Taistelen juuri sitä vastaan,
jonka eniten haluaisin puolelleni voittaa.
Mutta minulle on kerrottu, että rakkaus on voimakkaampi
kuin kaikki maailman muurit.
Ja tähän perustuu toivoni.
Yritäthän murtaa muurini lujin mutta hellin käsin,
sillä ymmärräthän, haavoittuvainen olen lapsen lailla.
Saatat ihmetellä kuka minä oikein olen.
Olen ihminen jonka tunnet oikein hyvin.
Olen jokainen mies ja jokainen
nainen jonka tielläsi kohtaat.
Sharon Miller. Suomentanut Hannele Pöysä
Kovin olet vaikea
elämäsi ankea.
Itsekö lienne syypää
vaikea sinua ymmärtää.
Ilman jos jäät, syyttää et voi ketään
vaatii niin paljon, enkä nää.
Ansaisitko kaiken, vaan vaaditko vain
Ymmärrystä toisen, eikö itseäsi lain.
Likoon voi laittaa
mitähän haittaa,
vaikka sokeana huudat
etkä vastausta saa!
Kuka sua säälis, parastas anna
taakkasi yksin kunnialla kanna.
Se, mikä jälkehesi jää
ei ole pajon enempää
kuin massan laulu ja iskut niille
jotka on kohonneet aatoksen siiville.
Siinä on laulu, laula se niin
että voit lukeutua onnellisiin.
Lumi välkkyy häikäisten,
aurinkolasejani kaivelen,
asettelen suojiksi silmien
liialta valolta niitä suojaten.
Aurinko kultainen jo lämmittää
vierellä seinän, siihen jää
kulkuni hitaiden askelten
kuutelen ääniä lintujen.
Varpuset, tiaiset tirskuttaa
mieluista se on kuunneltavaa.
On jäänyt lyhty jouluinen
koivun oksaan, kuin kuunnellen.
Kynttilää ei enää lyhdyssä nää
kevättä lie, enteilevää.
Aika talven on parhaimmillaan
pulkat, sukset, odottaa laskijaa.
Hip hei hurraa, talven ihanat riemut, nautitaan.
Ystävyys naurua, lohtua jakaa
muistojakin vuosien takaa.
Jos on mieli matalalla
kuin oisi pikkujakkaralla,
keskustelu kanssa ystävän,
suo hetken miellyttävän.
Kallein on aarre on ystävyys
sitä ei ravista kylmä, ei syys.
Ystävyys elämää ravitsee, ihannoi,
kiitos luojalle kun hänet loi.
Hyvää ystänpäivää jokaiseen päivään
kultareunuksia pilvien häivään.
Hyvää ystävänpäivää toivottelee Tulenlieskat
Hyvä ystävä on kuin nastarengas - se ei petä.
Hyvä ystävä on kuin kesä - se on aina yhtä odotettu.
Hyvä ystävä on kuni koti - siitä ei voi koskaan luopua
Hyvä ystävä on kuin aspiriini - se auttaa.
Hyvä ystävä on kuin kaatosade - se piristää.
Tämän olen joskus kauan sitten saanut ja laitan nyt sen kaikille!
On noita runoilijoita, niin muistasiko kukaan sellaisia sanoja jonka alku on jotenkin tälläinen.
Elon mainingit korkeina käyvät, niiden keskellä kulkee mun tie?
Sävel soi päänsisässä aamulla kun heräsin, mutta sanoja en muista. Kiitos sinulle etukäteen joka muistat.
Ystäväni, en päivää muistanut
ystävänpäivä joka hetki on.
Jos en suo nää muistanhan
pienet kinat ja naurun hersyvän.
Neuvot kulkee molemmin puolin
ei kitkaa aiheuta, hymyyn
saa ja neuvot mieleen jää
ystävät toisiaan ymmärtää.
Pakkanen kai sormia puristaa
nurkan hiljaisia hyllyjä kuristaa.
Tapahtumat pakkasukko hiljentää
kylmää, ei voi mennä minnekkää.
Kuu-ukkokin palella taitaa
onko sekään enää laitaa.
Hiljaisuudesta joku ponsi uusi
vaikkapa pieleen mennyt muusi.
Nenä punasena kuin liikennevalo
tuulenhenkenä poskilla kylmäpalo.
Iloa jotakin sentään riittää,
hyttyset poissa, pitää nyt kiittää.
minäkin yksin tuolla höpisen
ja juttuseuraa kaipailen
se mikä mua kiinnostaa
muille on kuin ilmaa vaan
kulttuuriahan tämäkin
sen ketjussani unohdin
kiitos tulenkieskat sulle
ja muillekin runon tuottajille !
Kulttuuria tää on ottakai
sanat suunnan sai.
Runossa voi ajatuksiaan tuulettaa
vaikka kuinka alkais puuduttaa.
Juttuseura voi runoksi kääntyä
yksinäisyyteen ei jouda nääntyä.
Seura runonurkan mukavaa on
eikä kynnys nurkan mahdoton.
Kulttuuria itse tehden näin
mieli kulkee eteenpäin.
Kun hymyyn venyy suu
päivät iloksi muuntautuu.
Ihanaa on runojanne lukea
kirjoittajia nurkassa tukea.
Yhdessä siis kulttuuria keräilemme
ajatuksiin uusiin, taas heräilemme.
Kiitos Runoilijoille
ajatusten punoilijoille.
Kaikille kirjoittajille
runonurkan tekiöille.
terveisin Tulenlieskat
voisinko sovelias olla laisin.
Tänne runojen pihapiirin,
on se vaikeaa löytää riimiin,
sopivaa kerrontaa,että keran kuuluin tähän
runopiiriin.
Pois lähdin ,mieleni pahoitin,kun
monica tuo runojen kuningatar,
hyökkäsi kimppuun kuin paholainen,
kaiketi hänellä oikeus ja minä alamainen.
Olen jotenkin siipirikko ja nivelriikko
työntyy jokaiseen aamuun,
kun silmäni avaan ja huomaan,
elossa tänään ja hoidettavakin hyvin jaksaa
ei vois olla tärkeämpää,sen vuoksi jaksan.
Ama jättää jäähyväiset,
tuntein syvin ,mutta toivottavasti menestyvin
Samalla kaikki viivalla
ei paremmuus jonoa.
Ei siementä riitaisaa
vain yhdes oloa kivaa.
yhteinen ilonhenki
runolla kirjottaenki.
Omallalaillaan voi kirjoittaa
arvostella ei täällä ketään
itseä saa toteuttaa
runoista joku aina pitää.
Asioita hauskoja tai sattuvia
elämän tieltä.
Runonurkka poissa
näkyvistä pudonneena
jotakin on tehtävä
ideoita keksittävä
runo suonen tukos
ajatusten katkos
pois on hoidettava
rauta salpa avattava
ulos tästä kirmaan
runoja jo hirnun
josko olen hepo?
näin kirjoitin kun
oli pieni pakko.
Pakkanen aamulla paukahteli
naapurin koira haukahteli.
Sisään pyrkii lämpöiseen
ruokakuppinsa viereen.
Kevättä aurinko näyttelee
kylmä poskia hivelee.
Kevät kurkistaa päivisin
pakkasta hätyyttelee'
Yöllä kuutamo tietä näyttää
hopeaa pilviin käyttää.
Aamun kupakka pakkanen
puita ravistaa, huomenta toivottaa.
Kylmää, ihan puistattaa
jospa lämpiäisi vähän
ja lenkille itsensä saisi.
Hyvää huomenta kuitenkin.
Eilen kuljeskelin järven jäällä
auringossa pikkupakkassäällä.
Seutu kaunis lumivalkoinen
kiehtoo mieltä hanki puhtoinen.
Hiljainen on luonto talvinen
eipä kuulu laulu lintujen.
Timantteina hanki eessäin hohti
kun kuljin mietteissäni aurinkoa kohti.
Kiiruulla ainotossut jalassani
postia lähdin hakemaan.
Postilaatikolle päästessäni
raudat oli tossunpohjastani
omaan reissuun kadonneet.
Varomattomasti astuissani
liidon sain pyrtölleni mahtavan.
ja naapurille naurun makean.
Siinä kiire katosi, myös näköala
hatunlierin reunan alle.
Olo vesileikin jälkeen rento
ihan kunto melkein hento.
Ilon kiljahdukset kaikuu
korvissani naurut raikuu.
Äidit saivat vahtia
minä poljin tasatahtia
Nälkä syntyi hurjanlainen
ateria maistuvainen
melkeinpä se ahmittiin
salaatteja kannettiin.
Unijukka silmät sulkee.
unten maahan lapset kulkee.
.
Onpa mukavia runoja
osanneet taas punoa.
Kiitos hyvästä annista
eihän pakkanen lannista.
No enpä sitä usko lain
aivojen tuuletusta vain.
Joka päivä nurkan avaan,
joka runon siellä tavaan.
Ja lämmön aallon rintaan
tuo runot hyvin pintaan.
Toivottelen päivää hienoa
ja tuulta,lämmintä vienoa.
t: Tulenlieskat
Ensivaikutelma
otsikosta se lähtee
sellainen on nyrkkisääntö
seuraan Emma gaalaa
pitää olla tarkkana ettei vaikutelmalle tapahdu mitään
parempi jos ei siihen ohjelmaan sotkeudu ollenkaan
vaan tähän runoon ja vaikutelmaan
jos joku kysyisi itseltäni sanoisin
aíka hyvä vaikutelma.
Miittatädin fani olen nyt
on hieno vesa sukuun syntynyt!
Niin vaivattoman vapaa
se ilon iltaan takaa.
Niin lämmön että oivalluksen
nyt avaan mielelläni TV:n uksen.
Ikäkulta jos pitkälle venyy
on eessä kumma menyy.
Vanhusko jo kuuskymppisenä
reippaana toimivana ihmisenä.
Vaiko vanhus seitsenkymppinen
miete väen nuorenpuoleisen.
Toimivat ikäihmiset aivan hyvin
vaan titteli on vanhus syvin.
Kohdellaan kuin pientä lasta
joka karkuun pääsyt on kapalosta.
muvava juonia,
Vaikka ahven oli ovelampi,
koukkun ei tarttununut edes hauki.
Se lähestyvä kevät ja rakkani näen
luona pihapolun,
Hän minut vielä tuntee,
ja joskus syliinsä sulkee.
Rakkaan ihmisen kera kulku on kepeää,
mutta joskus tulee päivä,että repeää
kaikki tunteet jotka patoaa,
ne karkaa jonnekin,sitä itsekkään tiedä en minne ne katoaa
kaiketi haittaa ei laisin,
vaikka takaisin sen saisin.
Kyllä te rakkaat mukanakulkijat sen tiedätte,
että näitä kömmähdyksiä meille sattuu ja sen siedätte.
Kalevalanpäivä tänään koittaa,
ja uusi aamu voittaa,
kaiken harmauden.
Ruskottaa itätaivas ja viimeistä päivää
helmikuista saatamme muistojen joukkoon,
kylmä kuukausi joutaakin unohduksen loukkoon.
Uusi viikko alkamassa
säällä suunta vaihtumassa,
eilen madaltui jo hanki
pakkasen on ollut vanki.
Eilen, lämpöastesäässä
painui hiekka pihajäässä,
siinä sitten liukasteltiin
nastoja ei ollut kenkiin.
Lammikoita tuli esiin
totuttava kuravesiin,
taas kun tulvat meitä piinaa
joka notkos vettä liikaa.
Menköön talvi tulkoon kevät
ihmisetkin hymyilevät,
kilpaa kanssa auringon
loppuu aika iloton.
Tintit takaa raja-aidan
kuulen siellä konsertoivan.
Tänään kaikki ulkoillaan
saadaan aivot toimintaan.
Täällä sinulle:
http://www.youtube.com/watch?v=qlge_JrKRw0
Maaliskuu
Piven harmaaharso taivaan peittää,
pakkasta koittaa sivuun heittää.
Lumitunturit pihamaalla vielä
korkeana nousee siellä.
Tule apuun aurinko kultainen,
maaliskuun on päivä ensimmäinen.
Hiljaa sulata suuri lumimassa,
haihduta, ettei oltas uimalassa.
Pakkasherra yöunille mennä voisi
lämmön keväisen silloin toisi.
Maaliskuu, aikaportti kevään
luo toivon, luovuuden, ideoiden evään.
Mikähän mutteri vai tiivistekö
Monicalta pudonnut tiedättekö?
Aika outoa että jo runotkin
saavat uloste sisällön..
Unimaailmassa
Unet oudon maailman näyttää
pelkotiloja,tunteita käyttää.
Runot liian väkevät
vain tuskan näkevät
.
Lohtua kauniit sanat tuo
sillan murheeseen, luo.
Toive suuri runonurkassa
on viihtyvyys pulkassa.
Iloa kaikille suoden
lukunautintoa luoden
.
Moitteet, arvailut ei mitään anna
eivät iloa hymyä kanna.
Vessarunot vessassa
paremassa on tallessa.
Pidetään siis ilo pinnassa
kevään kukka rinnassa.
Tiedä, älä luule
niin se on kuule.
Etsipä itselle aika tohtorilta
sitä etsii kyselyn luulovirta.
Kuka lie mainittu hepsan kuu
en minä, vaan joku muu.
Suutun ja mustaksi muutun
taikoja teen,
siansorkiksi muutan
kysyjän höpsähtäneen.
Ei ole epäselvää kenelekkään
kuka täällä aukoo päätään
sairaus nimeltään Narsistinen
tietsikka kertoo minkälainen
Narsisti on juuri sellainen
kuin sinä vainoharhainen
olet koko palstan häirikkö
hae itselles apua ymmärrätkö.
Olen kovasti pahoillani
runonurkkaan, kun änkesi
riitaa hän tuli haastamaan
palstalla ei säästy kukaan
Toivon mukaan, riita jää tähän
kun tuo kaheli ymmärtäis vähän.
Terv: Monica
Mocalla riidan jyvä ihan syväll
ei millään hyväl tosta evakosta ,
katkeruutta poista.
Ei ole toista joka jatkuvasti taukoomatta
ja syttä suotta jokaista herjaa lakkamatta.
Kuinka saatais toi evakko ruotuun,
pahamainen,omahyväinen,karjalalainen,
hävetä saa siinä jo hidas hämäläinen.
Miksi hyökkäät enhän ole runoa sinulle kirjoittanut vaan puskasta huutajalle, olitko se sinä kuitenkin puskissa, näin ne valheet paljastuu.
hahhaa ku naurattaa,,,,
Hymyä huuleen ja kevät tuuleen.
Mustaks ei kannata muuttua
vaan taikoa naurupyrskähdykseen
on helpompi meidän olla
eikä kiristä yhtään polla.
Riidansiemenet pois
jotta nauru tulla vois.
Ilo ikää lisää täällä
olon omankin paremmaksi.
Turha tyhjästä suuttua,
olemattomaan puuttua.
Hyvin runosi viestitit
ja sanat asetit.
Karhuvaari pesässään
unta näki keväästään.
Silmää hieroo kämmenellään
näinkö mukavaa on kellään?
Jokin tuttu tuoksu tulvii...
kuono ahkerasti nuuskii.
Mitä,-nyt jo täysin heräs
ulos kömpii, pylly peräs.
Ah, ja oi kuink' valoisaa
lumessa naamansa puhdistaa!
Kaikki tassut raikastuu
mahanalus puhdistuu.
Kierii ihan onnessansa
nuuhkii,- kutsuu kultiansa-
Pöllö vain sukii sulkiaan
tiaiset visertää onneaan.
Väriä elämän arkeen loisin
kauniimmat runot esille toisin.
Ei vaan kanna aina runoratsu sorja
monesti oon tapojeni orja.
Villisti viistän ratsulla unissa
ei sovi niitä kertoilla valveilla ollessa.
Kertojan osaksi tyhjä jää
ei kukaan kuule, ei nää.
En enää kerro tyhmiä runoja
en unista kurjista sanoja punoa.
Hyvää lukemista kaikille
tuottoisaa oivallusta
iloa hymyä jokaiselle.
Mietteni ei viimeiseks' jää
kunhan pystyn taas ihmisiks' elämään.
Kevät ja aurinko
poissa sydämen ahdinko.
Halaus maallemme
halaus keväälle
kauniille maisemalle
ja ystäville
omille ja toisille.
Sinitaivas vaaleana
hanki vallan valkeana,
hohtaa aamuun keväimen
kun ulkoilet niin näet sen.
Tityy laulu tiaisilla
ei vielä suju kierroksilla,
mut' aurinko se avun tuo
ja laulun sanat luonto luo.
Harakatkin tunteitaan
siivillään ja 'laulullaan'
puolisoa kosiskelee
pesään risut kanniskelee.
Kaunista on aamu nyt
minäkin jo miettinyt
mitä tänään ohjelmassa
vaikka valokuvaamassa?
Myrskyä, kovaa tuulta,
oksia katkoo puulta.
Kuusi taipuu huojuu
orava toiseen loikkaa.
Koira haukkuu oravaisen,
otsastaan löytää käpysen.
Pilkistää latvustosta
aurinko keväinen.
Alkaa kevään ihana aika,
Ihan kuin luonnossa olisi taikaa.
Kirkkaina loistaa auringon säteet,
kullaten oksien hopeiset väreet.
Aurinko,, se saa kummia aikaan,
pakko on yhtyä sen taikaan !
kevääksi muuttaa se talvisen sään,
Sehän sekoittaa monen pään.
Maaliskuun pisaroita
Lumi katolla sulamisen huumassa
auringon lämmössä kuumassa,
pisaroitaan niskaan pudottaa
kulkijan kaulukseen kadottaa.
Hymyilee aurinko ilkikurisesti
tehtävänsä on kevään pesti.
Tanssii vielä muutama lumikide
tuo hauras menneen talven side.
Uuden kevään uudet tuulet
hymyyn saa surunhuulet.
Kirkaspilke silmissä loistaa
auringon säteet sen toistaa.
Upeaa aikaa kevät on
lintujen lento malttamaton,
perhe suunnitelmissa
kesä niilläkin unelmissa.
Hyvää maaliskuuta!
Maaliskuu
ei mikkää muu
lumet antautuu
lätäköiksi pihapiirin.
Loskat illaksi pakastuu
aamuaikasella liukastuu
menee vinoon suu.
Päivä taas sulattaa
jos aurinkoa paistattaa.
Ihana viikonloppu,
ei ollut minnekään hoppu.
Tytäreni rakkaan sain syliini sulkea,
kun hän ja avokki tiensä ajoittivat kulkea,
luokse ehkä tulevan anopin,vaikka suosinkin
poikaa naapurin,tulevaksi suvun jatkajaksi.
Runonurkkaan tahdon ilmoittaa,
Kaikille onnea toivottaa,
Naistenpäivänä pystyyn pää,
olkoon vaikka mikä sää.
Pulkkamäkeenkin mennä vois,
jos jostain sinne kaveri ois,
Kevättä kohden kuljetaan,
haaveet mieleen suljetaan.
Kaikille Naisille toivotan,
paljon Onnea tulevan !
Kevät, puut pensaat tuulessa
sinfoniaa soittaa.
Auringon nuotteja valaistessa
lähteensilmä peilinä hohtaa.
Kevät, uuden kasvun alku
kaiken voittaa.
Hämärän kytkypäivänä valoisia ajatuksia ettii,
mistä niitä kaivelisi.Sattuipa somasti sittenkin,
kun äiti karkkipussit huomaamatta ohittaa koitti.
Kaupankassalla pikkupoika
sanasen arkkunsa aukaisi karkkeja kinuten.
Selvä kielto,ei tänään karkkipävää
selvä toteemus voi ittu, ei taa titäkää.
Nuorenherran sanonta
äidin sai punastuksen hipiään.
Matalapaine niin nukuttaa
luonto lumeen taas hukuttaa.
Jalkoja laahustin ulkosalla
piikkarit kengissä taas on alla.
Takkikin märkä on ja kurja
sentään ei mieleni olekkaan nurja.
Kahvipannuni päälle kneppaan
kuppini kera nyt olkkariin steppaan
Kahvini kanssa nyt kakkua pala
eiköhän viihtyvyys siitä jo ala.
Pikkuisen surettaa tuttu pari
yhdessä aina oli kylmä tai vari.
Joutui nyt mies kotoa pois
vaikka se paras paikkakin ois.
Vaimon kun murtui lonkkaluu.
hoitaa ei voinut kukaan muu.
Ei pääse miestänsä katsomaan
itse kun joutuu vain makaamaan.
Tytär kuin sukkula iltasella
yrittää luonansa piipahdella.
Minäkin lohtua yritin antaa
yhdessä harmien taakkaa kantaa.
Eilen jo hymyili kun hiusten takkua
harjasin, ja syötiin tätä kakkua.
Räntää täälläkin sadellut
minunkin takkini kastellut
koiran karvakin märkänä
sen kuivailin pyyhkeellä.
Jääkaapin siivosin äskettäin
juustoleipien tarpeita näin
emmentalin kannikan raastoin
kinkun ja paprikan loput pilkoin
kohta ne uuniin työnnän
ja hyvää teetä vielä keitän.
On monta kummaa maailmassa
tsunamit ihmisiä viskoo
rakennukset maasta kiskoo
aallot mereltä maalle pakenee
ilma saasteista sakenee.
Pieni on ihminen luojan kämmenellä,
pieni turha vastaan panijana.
Tuhoa itselleen kerää toimillaan
luonto vastaan laittaa voimillaan.
Viisas onko ihminen
luullen olevansa ylivertainen.
Väkisin tehtyä;)
Kevät väsymyskö päälle pukkaa
voi, voi, monta akka rukkaa.
Räntää sataa, pilvessä on taivas,
kuunnellaanpas mikä onkaan vaivas.
Huvita ei nyt yhtään mikään,
kaikki vaan menee samaa rataa.
Ei paista aurinko, ei loista kuu,
ihme ei, jos vinoon menee suu.
Hyvää tuulta etsimään,
joukolla nyt ryhdytään.
Tiedä minkä nurkan takaa,
hymypoika meitä halaa.
Ystävät ja tutut,
kertoo meille hauskat jutut.
Siitä elämä taas alkaa maistaa,
aurinkokin varmaan paistaa.
Iloista kevään viettoa,
huolet heittäkööt nyt kiekkoa.
Huolten anneta ei kasvaa,
niveliin vaan lisää rasvaa.
Kohta nuorekas ja notkea,
lunta jalkoihinsa sotkeva,
joukko tää näin mennä ryskää,
tunneta ei kipua ei yskää.
Kevät piilossa pilven takana
paksulla pumpulivuoteellaan.
Maan peittää luminen lakana
kevättä oottaa sulattamaan.
Nousi kevät pilven takaa
auringolle silmää iskien.
Sateelle ensin työtä jakaa
sitten tuulentietä kuivaten.
Nukuttaa pakkaspoikaa
lämpö kauniin keväisen.
Linnun laulut soikaa
herätellen kasvit sen.
Puistoissa jo ohut lumi
paljon päivällä jo suli.
Krokus vartta lumen alla
työntää, vaik' on yöllä halla.
Silmut koivun turvonneet
juuret imeneet on veen.
Lämpö tulla tulvahtaa
kevään nopsaan aikaan saa.
Rhodo oikoo lehtiään
ihan silmissäin sen nään.
Huonekasvit kääntyy valoon
ihmissydän tunteen paloon.
Kauneus käy yli tienoon
mielevire kaihoon hienoon.
Kevät--- muuttaa kaiken iloks'
säkeneväks' riemun kiloks'.
Kirkkauren häikkää silmiin koskee
lämmin lähellä poskee.
Harakka puussa ja varis kans
ruettoa ilmaan vääntää.
Kevättä juhlii rääkymäs
lunta vaan on näkymäs.
Taivaan tuijottelua
Silimät sirrillä silmäilee
vanhapari taivaankantta.
Suuret lumihiutaleet
kevään kasvoja pesee
välissä tuulen huminan.
Kiirii ilmoilla jo monet äänet
monista lauluista täyttyy läänet.
Sieppoa, peippoa monenlaista
kuuluu ja näkyy laulavaista.
Kuukin täytenä mollottaa
lumollansa meitä valvottaa.
Kättä särkee, valuu hiki
tulepas armas ihan liki
valvotaan kuin ennen vanhaan
katsellen kuuta, suikitaan suuta.
Auringossa
aurinko aivoja sulattaa
ajatukset kesän kuumottaa.
Lumiläjät mataloituu
roskat poluilla ilmoittautuu.
Pää kallellaan on lintunen
löytyiskö pien matonen.
Vesilätäkkö ja jäätä
hihkaisee lumen takaa näätä.
Tulossa jo kevät on
harakan nauru mahdoton.
Aurinko lämmittää
ilman myssyä saa olla pää.
Sulavesi tuoksuu
ihan puolijuoksuu,
kauppaan pitää mennä
ettei nälkä ennä.
Järvelle niin tekis mieli
vaan kun ruokaa maistais kieli.
Ensteks ruoka ,sanoo vatsa
lakkaatko jo ravaamasta.
Illansuussa haaveillen
järvelle ma kävelen.
Kukkasista keväimen
sulo luonnon sävelen.
Kuuletkos mourun,
kun kolli laulaa.
kun lempi rinnassa roihuaa.
Voit etsiä käteesi
kenkää, kauhaa,
kun konsertin takia,
unta et saa.
Et muista varmaan,
et luon oman armaan,
sä myöskin laulat,
siis samoin teet.
Suo siksi kollille,
kauniille varmaan,
nää epäsointuiset säveleet.
Kevättä rintaan,
tää kolli huutaa
kun lempi rinnassa roihuaa,
otappas promia, äläkä luutaa,
ja koita rauhassa uinahtaa!
Mouruaa moni kolli
äänessä kaihoisa molli.
Kihloin just meni Olli
oli kesään ensin holli.
Kivaa kun keväästä tykkää
rakkauden kirjeen lykkää.
Aurinko taas helottaa
ei kenkä voi pelottaa.
Lemmenlaulua ja lirkutusta
lintujenkin sirkutusta.
Valkoisena hanki hohtaa
vieno tuuli tuntuu
talvi täällä kevään kohtaa
lämpö kietoo huntuun.
Varis tunteen valtaan jää
puusta oksan taitaa
pesää siitä tekemään
ja kasaan risun laittaa.
Oksan hankaan muodostellen
lisää löytämänsä
sitten raakkuu kumarrellen
tunteen terveisensä.
Kevättä pukkaa,
voi tätä mummo rukkaa.
Ongella olimme viisi tuntia,
ja ahvenia viisi per nenu,
kalajutuille ei kirpoa kehu.
Särkiä variksille kiskoimme,
ja olihan sekin kun viskoimme,
niitä nälkäisille luojanluomille haluaville.
Minä leivon leipäsiä
rieskaisia lämpöisiä.
Liinan alle sitten laitan
Iltapalaks jonkun taitan.
Spelttihiutaleet on hyvää
perunaa ja vehnänjyvää
öljyn tilkka, suolaa vähän
tykästynyt olen tähän.
Nyt jo koti ihan tuoksuu
tarvii mennä yhtä juoksuu.
Pannuani vahtimaan
kohta pääsen maistamaan.
Uunia en kuumenna lain,
ison laskun hiljan sain.
Pannulla ne hyvin kypsyy,
pärjään hyvin ensi syksyyn.
Broke, Ridge Stefanit
ovat kohta kumppanit.
Teetä muki leipä käteen
voita kuluu kuin käpälämäkeen:D
Yön kuiskaus
Tuuli humajaa
lunta tulla saa
kevät jo kurkistaa
jossain ukkostaa.
Pohjosen on pauke
talven outo juttu,
ei monelle ole tuttu
kevät rymisee
aurinko se hymisee.