Ystäväni kanssa sovimme nuorina (n10vuotiaina) että olemma toistemme ensimmäisten lapsien kummeja.
Nyt minua on alkanu kaduttaa tämä lupaus.
Kun kerroin tälle ystävälleni että olen raskaana niin hän heti oletti että hänestä tulee kummi.
Koko ajan hän puhuu kuinka hän ostaa kaikkea hänen kummilapselle, yms..
Olemme elämänarvoita hyvin erilaisia ja elämme hyvin erilaisia vaiheita. Hän on merkkiriippuvainen ja materialisti. Minä taasen enemmän kierrättäjä tyyppinen ja ostan melkein kaikki kirpputorilta.
Hän halveksii tätä asiaa ja tuo sen hyvin usein julki.
Miten saisin sanottua asian hänelle, että hänestä ei tule kummia? Sillä tavalla että välimme vielä säilyisivät.
Nyt minua on alkanu kaduttaa tämä lupaus.
Kun kerroin tälle ystävälleni että olen raskaana niin hän heti oletti että hänestä tulee kummi.
Koko ajan hän puhuu kuinka hän ostaa kaikkea hänen kummilapselle, yms..
Olemme elämänarvoita hyvin erilaisia ja elämme hyvin erilaisia vaiheita. Hän on merkkiriippuvainen ja materialisti. Minä taasen enemmän kierrättäjä tyyppinen ja ostan melkein kaikki kirpputorilta.
Hän halveksii tätä asiaa ja tuo sen hyvin usein julki.
Miten saisin sanottua asian hänelle, että hänestä ei tule kummia? Sillä tavalla että välimme vielä säilyisivät.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jutelkaa hyvässä yhteishengessä lapsuuden lupauksesta vielä. Ja tee samalla lujasti mutta ystävällisesti selväksi ettet arvosta rahallista mammonaa, vaan enemmän esim. yhdessäoloa ja hyvien arvojen korostamista. Samalla tuot esille, jos siis aiotte toteuttaa lupauksen, ettet sinä aio tulevaisuudessa hänen lapselleen eli sinun kummilapselle, ostella merkkikrääsää ja materiaa. Mikäli vielä aiotte toteuttaa vanhan lupauksen tämän jälkeen, ilmoita että on kummin oma valinta mitä hän kummilapselleen aikoo hankkia, oli se sitten "hienoa tai huonoa" eikä asiasta sen enempää kannata sitten enää riidellä. Voit myös huomauttaa ettei missään sanota että kummin täytyisi hankkia lapselle yhtään mitään, koko kummius on oikeastaan vain kaunis ele. Voi olla ettei hän enää tämän jälkeen materialistina halua sinua oman lapsensa kummiksi ja näin ollen lupaus raukeaa. Jos niin ei käy, on sitten vaan edettävä lupauksen mukaan, mutta onpahan aikomukset ja kuviot tehty selväksi.
Kiitos viestistä. Sain kerrottua hänelle että mitä mieltä minä olen ja mitä tunnen nyt tän asian suhteen.
Sanoin että mietin asiaa vielä ja että en ole päättänyt kummeja vielä.
Hän otti sen yllättävän hyvin, ei huutanut eikä raivonnu. Mikä on ihme..
Mutta nyt onneksi sain peruttua vanhan lupauksen ja mietittyä uudestaan kummeja lapselleni. Joku jolla on samanlaiset elämän arvot ja ajatukset kasvatuksen suhteen kuin minulla.
Kiitoksia sinulle avusta :)