Itselläni olisi (hieman?) vauvakuumetta, mutta mielenterveysongelmia (psykoosi ja masennus)
eli sikäli vauvakuumetta huonona ajankohtana. Mutta itselläni kyllä lääkitys, ja kokoajan mennään parempaan suuntaan. Positiivisella asenteella. Järjellä tottakai ajatellen, vauvaharkinnat sitten kun olen parantunut, siihen saattaa mennä vielä jonkin aikaa..
Mutta.. haluan vain kuulla mahdollisia kokemuksia raskaudesta/äitiydestä muilta joilla myös ollut mielenterveysongelmia, että miten on mennyt? Oletteko suunnitelleet raskautta vaikka ollut jokin mielenterveysongelma? Tulleet raskaaksi?Vai kenties onko vain niitä jotka jättänyt vauvahaaveet tuonnemmaksi "sitten kun olen terveempi"?
Olenko ainoa mielenterveysongelmainen vauvakuumeileva tapaus? Vauvakuumetta ollut kuitenkin pitkään, välillä ollut pois elämäntilanteen takia ja välillä taas tullut takaisin kun olen nyt parisuhteessakin.
Miten olette jaksaneet lapsen kanssa, te joilla ollut esim masennus?
Itse kuitenkin uskon että positiivisella asenteella pärjää pitkälle, vauva antaa paljon, vaikka onkin yövalvomisia, väsymystä, silti äitiys on varmasti ainutlaatuinen kokemus, suuri lahja.
Siksi myös kokemuksia haluan kuulla, koska mielenterveysongelmat voivat ehkä myös joskus uusiakin, että miten olette pärjänneet jos vaikka teillä on jo lapsia ja sitten mielenterveysongelma?
Äitiys ja vauvahaaveet on luonnollisia ja suurimmalla osalla naisista on hoivaviettiä. Eli siis jonkin mielenterveysongelman ei mielestäni saisi pitää esteenä äitiydelle.
Asiallisia kommentteja,kiitos!
eli sikäli vauvakuumetta huonona ajankohtana. Mutta itselläni kyllä lääkitys, ja kokoajan mennään parempaan suuntaan. Positiivisella asenteella. Järjellä tottakai ajatellen, vauvaharkinnat sitten kun olen parantunut, siihen saattaa mennä vielä jonkin aikaa..
Mutta.. haluan vain kuulla mahdollisia kokemuksia raskaudesta/äitiydestä muilta joilla myös ollut mielenterveysongelmia, että miten on mennyt? Oletteko suunnitelleet raskautta vaikka ollut jokin mielenterveysongelma? Tulleet raskaaksi?Vai kenties onko vain niitä jotka jättänyt vauvahaaveet tuonnemmaksi "sitten kun olen terveempi"?
Olenko ainoa mielenterveysongelmainen vauvakuumeileva tapaus? Vauvakuumetta ollut kuitenkin pitkään, välillä ollut pois elämäntilanteen takia ja välillä taas tullut takaisin kun olen nyt parisuhteessakin.
Miten olette jaksaneet lapsen kanssa, te joilla ollut esim masennus?
Itse kuitenkin uskon että positiivisella asenteella pärjää pitkälle, vauva antaa paljon, vaikka onkin yövalvomisia, väsymystä, silti äitiys on varmasti ainutlaatuinen kokemus, suuri lahja.
Siksi myös kokemuksia haluan kuulla, koska mielenterveysongelmat voivat ehkä myös joskus uusiakin, että miten olette pärjänneet jos vaikka teillä on jo lapsia ja sitten mielenterveysongelma?
Äitiys ja vauvahaaveet on luonnollisia ja suurimmalla osalla naisista on hoivaviettiä. Eli siis jonkin mielenterveysongelman ei mielestäni saisi pitää esteenä äitiydelle.
Asiallisia kommentteja,kiitos!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi, oon ite vauvakuumeinen ja masentunut. Olen ollut vauvakuumeessa koko elämäni, mutta nyt kun olen parisuhteessa se vain lisääntyy. Itse en haluaisin lapsia ennen kun olen kokonaan parantunut, mutta tapahtuuko niin koskaan? Kamppailen päivittäin sen asian kanssa että saanko lapsia vai en, jaksanko hoitaa lapsia, käydä töissä ja saada samalla elannon niille, myös poikaystäväni on masentunut ja hän on kuntoutustuella.
Kuulostaa todella masentuneelta, mutta olemme molemmat todella lapsirakkaita. Pelottaa että saanko lapsia nyt tai koskaan. En haluaisi lapsia myöskään kovin vanhana enään, kun sittenkään ei enään jaksa. Siis suurin masennuksen oireeni onkin väsymys ja se huolettaa. Toisaalta myös rahatilanne huolettaa, koska meistä kumpikaan ei ole kokopäivä töissä. Onko meillä vauvaan edes varaa?