En halua mitään

Jospa aloittaisit siitä, että haluat muuttua. Hakeudu aluksi vaikka Terveyskeskukseen tai sitten yksityiselle puolelle. Sieltä kyllä ohjataan eteenpäin, jos olet rehellinen kertomuksessasi.
Toinen reitti; hyvä ystäväsi, jospa hän jatkaisi kanssasi paranemisen tiellä.
Aurinkoon, luontoon, sieltäkin saa voimaa ! Pienin askelin eteenpäin !

En itsekään tiedä mitä tehdä, minulla on sama ongelma. En halua mitään, yhtään mitään.

en kans halua yhtään mitään, muuta kuin olla rauhassa. Se olisi ainut keino päästä yli suosta. Haluan olla yksin, nyt kun on suruaika, en halua mitään materiaa, en rahaa, en ruokaa ja kaikki vaan saatana suorastaan lappaa ruokaa suuhun........ Hyi helvetti.

Jos et haluaisi mitään, makaisit paikallasi. Haluat ilmiselvästi jotain, muuten et olisi kirjoittanut tänne. Et ehkä halua tavallisia asioita tarpeeksi tai tiedä miten voisit ihan normaaleita halujasi tyydyttää, joten mielummin toteat että et halua, ja keskityt nykyhetkeen? Haluista irti päästäminen ja asioiden ymmärtämiseen keskittyminen on ihan validi strategia, ja se ei vaadi halujen kieltämistä (päin vastoin, se käy mahdottomaksi jos kieltää halunsa). Saman joutuu valitsemaan jokainen silloin kun haluaminen on hedelmätöntä.

Haluamista ei muuten kannata haluta, sen olen oppinut oman kantapään kautta. Haluaminen tulee kyllä luonnostaan. Jos haluat haluta, haluat olla jotain muuta kuin olet, ja se on umpikuja. Keskity mielummin asioiden ymmärtämiseen ja harhaluulojen korjaamiseen. Se on elinikäinen prosessi, jonka sivutuote on tavoitteiden muodostuminen niiden taustalla vaikuttavien halujen pohjalta. Kun tavoite on selkeä, motivaatio syntyy itsestään.

Halusit kirjoittaa tännekin. Se on yksi ymmärryksestä syntynyt tavoite, jonka toteuttamiseen sinulla oli motiivi. Mikä tuo motiivi oli?

Siis juuri tällainen apatia poikii epävarmuutta, kun ei ole mitään suuntaa elämällä niin isommalla kaavalla, kuin pienemmälläkään. Koen samaa koko ajan ja aina vain pahenevammassa määrin. Esimerkki, olen työssä josta en pidä, mutta en hae muuallekaan, koska en halua muuta. En halua tätä, enkä muutakaan. Mutta siis teeskentelen normaalieläintä useasti muiden läsnäollessa sillä pelkään yksinäisyyttä niin paljon. Saatan jutella jostain elokuvasta, joka ei kiinnosta minua pätkääkään, jotta en ole aivan yksin. Mutta se on todella raskasta. Pelko onkin useasti ainoa motivaationi ryömiä eteenpäin.

Siis tokihan sitä haluan elää enemmän kuin kuolla, muuten olisin jo mennyttä. Ja haluan päästä apatiastani eroon. Niin sitäkin haluan. Mutta myöskin, jos minun pitää valita loppuelämä apatiaa vain mullan alle, niin kyllä jälkimmäinen kuulostaa paremmalta.

Jos nyt jostain haluista minun kohdallani puhutaan niin ne ovat niin ohikiitäviä etten niistä saa kiinni. Enkä tosiaan ole aina ollut tällainen, vain menen huonommaksi mitä enemmän aikaa kuluu. Ennen olinkin aina ykkösenä urheilukilpailuissa ja koulussa. Tykkäsin musiikin kuuntelusta ja soittamisesta sekä laulamisesta. Nyt nuo eivät hetkauta suuntaan jos toiseen. Ja terapiassa olen käynyt kerta toisensa jälkeen. Terapeutit eivät vain ole uskoneet että, vaikka pakottaisit kuinka listaamaan jotain mielekkäitä tekemisiä, niistä ei silti tule minulle mielekkäitä.

Mutta jos joku keksii keinon ulos tästä apatiasta, hyppään heti kelkkaan täysin ennakkoluulottomasti.

Aivan kuin itse kirjoittamaa tekstiä lukisi.

Minulle käynyt myös näin. Rakas harrastus kannatteli vuosikausia. Sitten kuolin henkisesti. Viimeisenä kuolonkouristuksena yritin parisuhdetta. Meni rahat ja sydänkin särkyi. Olen kuollut mutta hengitän kuitenkin.

Joskus on hyvä vaan pysähtyä ja olla paikallaan. Tai vaikka sekoilla.

Kaikenlaiset natsit ei tykkää. Mutta ne nyt ei ole läsnä edes itselleen ikinä muutenkaan. Turha siis välittää ihan liikaa, lapasista ilman omistajaa.

Minä rupesin striimaamaan koska olen komea itsevarma, seksikäs ja todella hyvä urheiluvedonlyöntianalyytikko.

Paha pukki elokuvat on tosi kivoja.

Mene työpaikka lääkärin tai terveyskeskus lääkärin opiskelijana työttömänä.Kerro asiasi ja pyydä päästä lyhyt terapiaan.