Olen päätynyt tässä omien lasten ja sisarusteni ikäeroja vertaillessa siihen tulokseen, että ikäero ei ratkaise sisarusten välisiä suhteita. Vai mitä mieltä te muut olette?
Itselläni (olen 26v.)on neljä siskoa: 28v. 21v. 18v. ja 7v. sisarukset. Ikäeroa vanhimmalla ja nuorimmalla siis "huimat" 21 vuotta.
Itse tulen kaikista parhaiten toimeen 18-vuotiaan siskoni kanssa, vaikka meillä onkin 8 vuotta ikäeroa!
Minulla on kolme pientä lasta: 6v. tyttö ja 4kk. kaksoset tyttö ja poika.
Halusin lasten ikäeroksi yli neljä vuotta ihan tarkoituksella. Olen kokenut, ettei pieni ikäero takaa hyviä sisarusvälejä.
On myös toisinkin... Minulla on serkukset, kolme vuoden välein syntynyttä. Heillä on todella hyvät välit.
Itselläni (olen 26v.)on neljä siskoa: 28v. 21v. 18v. ja 7v. sisarukset. Ikäeroa vanhimmalla ja nuorimmalla siis "huimat" 21 vuotta.
Itse tulen kaikista parhaiten toimeen 18-vuotiaan siskoni kanssa, vaikka meillä onkin 8 vuotta ikäeroa!
Minulla on kolme pientä lasta: 6v. tyttö ja 4kk. kaksoset tyttö ja poika.
Halusin lasten ikäeroksi yli neljä vuotta ihan tarkoituksella. Olen kokenut, ettei pieni ikäero takaa hyviä sisarusvälejä.
On myös toisinkin... Minulla on serkukset, kolme vuoden välein syntynyttä. Heillä on todella hyvät välit.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...ehkä parhaat vaihtoehdot ovat olleet niitä, joilla on JOKO korkeintaan kaksi vuotta ikäeroa TAI sitten vähintään 5-6 vuotta. Omilla lapsillani ikäeroa on kaksi vuotta. Nuorempina heillä meni oikein hyvin. Tosin nykyisin isompi (täyttää syksyllä 14) ärsyttää nuorempaansa oikein tahallaan. Sain hetken hengähdysrauhan, kun ope tarjosi luokalleen ylituntien takia mahdollisuutta pitää perjantai vapaana. Latelin esikoiselle madonluvut, että vapaa tulee sillä ehdolla, että pikkuveli saa olla rauhassa. Ja ankara ilme päälle.
Itse en ole oikein väleissä sisareni (8 v minua vanhempi) kanssa, mutta veljeni (5 v minua vanhempi) kanssa tulen kyllä toimeen. Kyse ei kuitenkaan ole ikäerosta vaan luonteista.
Meillä on lasten ikäero n. 6 vuotta, poika ja tyttö. Osaa ne kyllä ärsyttää toisiaan, mutta kait se kuuluu sisarusten väliseen kanssakäymiseen. Mulla vaan meinaa pinna palaa välillä! :))
Minulla on neljä nuorempaa veljeä, nuorin veli kymmenen vuotta nuorempi. Muistaakseni meillä oli kahinaa jatkuvasti lapsena, mutta tänä päivänä ollaan hyvissä väleissä koko poppoo.
Olihan minulla ja veljellänikin nahinaa lapsena ollessamme.
Nauratti vain, kun veljen vanhin poika kyseli minulta (jos oikein muistan, hän oli silloin noin 9-vuotias ja veljensä oli 6 v nuorempi - ikäero heidän myöhemmin syntyneeseen kolmanteen poikaansa lähes sama): "Kiusasiko isä sinua, kun olitte lapsia?" Kyllä kiusasi, muistelin. Kuulemma poika oli itsekin kiusannut pikkuveljeään. Tosin muistin kertoa esimerkkejä tilanteista, joissa veljeni myös puolusti minua tarvittaessa, jos joku muu yritti kiusata. :)
Sepä se hauskaa onkin, kun minä hermostun tytölle niin poka kyllä puolustaa pikkusiskoaan...:))))))
ikäeroa ei voi itse valita, mutta meillä on niin onnellisesti, että toinen lapsi sai alkunsa juuri silloin, kun oli toivottu. Ikäeroa on alle kaksi vuotta, ovat syntyneet peräkkäisinä vuosina ja samaa sukupuolta. Tappelua on kyllä runsaasti, muttä ovat myös toisilleen seurana ja turvana. Halusin lapsia enemmän kuin yhden, mutta ajattelin, että pääsen helpommalla, kun ikäero on pieni ja niin on kyllä käynytkin.
Lapsista on toisilleen seuraa, samoja harrastuksia, samoja kavereita, vaatteet ja tarvikkeet tulevat käytettyä kahteen kertaan eivätkä näytä toisellakaan epämuodikkailta.
Minulla ja siskollani on ikäeroa 2 ja puoli vuotta. Lapsena tappelimme paljon, mutta nyt olemme läheiset. Miehelläni ja hänen veljillään on isommat ikäerot eivätkä he ole lapsena olleet yhdessä(eivät tapelleet eivätkä leikkineet) eivätkä vieläkään erityisen läheisiä.
Tuttavaperheissäkin olen huomannut, että pieni ikäero on ollut toimiva. Alku on kyllä rankkaa, mutta se kannattaa.Tietysti jos lapsia on enemmän kuin kaksi, luonteet määräävät sen, kenestä tulee kenellekin läheisin.
Minä olen neljän lapsen perheestä, toiseksi nuorin sisarussarjasta. Olemme syntyneet kaikki lyhyellä ikäerolla peräjälkeen. Esikoinen ja 2 v myöhemmin Isosisko ja 1½ v myöhemmin minä ja 1½ vuotta myöhemmin Pikkusisko.
eli kun kuopus syntyi, minä olin vajaat 1 v 4 kk, Isosisko vähän alle 3 v, Esikoinen juuri täyttänyt 5 v.
Koska minä olen syntynyt loppuvuodesta ja Pikkusisko alkuvuodesta, meidän "koulunkäynti" -ikäero ja syntymävuoden mukainen ikäero on 2 vuotta, mutta sormilla laskien se on vain 1 v 4 kk.
Siinä on äidillä ollut kädet täynnä työtä tommosen kakarakatraan kanssa.
Huomiota ei taatusti ole kaikille riittänyt. Se, joka sitten vähiten huomiota sai, olin minä.
Isosisko ja minä riitelimme ihan valtavasti koko ajan ja kaiken aikaa, myös teininä, myös aikuisena kun jo omillamme olimme.
Esikoinen ei koskaan puolustanut meitä nuorempia, kuten toisten lasten isoveljet ja esikoiset tekivät, etenkin jos ne pienemmät olivat tyttöjä.
Pikkusiskon kanssa minulla on ollut hyvät välit, mutta ei ole enää. En jaksa ymmärtää semmosilla elämänarvoilla ja -tavoilla varustettua ihmistä enkä jaksa kuunnella sitä turhanpäiväistä valitusta ja uikutusta joka asiasta.
Esikoisen kanssa meillä oli joskus jopa lämpimät välit, aikuisena siis. Lapsena ihailin häntä ja matkin häntä.
Meillä olisi siis kohtuullisen hyvä ikäero, olemme eläneet samaa aikakautta niin lapsuuden kuin nuoruudenkin ja meistä pitäisi kait olla tukea ja ystävyyttä toisillemme.
Eipä ole.
Lapsuus oli taistelutanner ajasta, paikasta, tilasta, reviiristä, "hegissä säilymisestä".
Omilla lapsillani on ikäeroa niin, että kahdella ensimmäisellä 3 vuotta - on osoittautunut ihan hyväksi ikäeroksi! ja nuorimmaisen kanssa ikäeroa onkin 18 ja 16 vuotta!!
Suhde tulee olemaan erilainen, mutta kovasti he toisistaan tykkäävät.
Minä oon kanssa perheestä, jossa neljä nuorinta on syntyneet pienillä ikäeroilla ja kaksi vähän vanhempaa. Kun nuorin oli syntynyt meitä oli:
tyttö 14
tyttö 12
poika 6
tyttö 3,5
tyttö 2,3
tyttö 0
Siinä on ollut kanssa vanhemmilla tekemistä, kun kaksi murrosikää kohti ja neljä alle kouluikäistä.
Minä olin tuo kolme ja puoli vuotias tyttö. Kasvettuamme me neljä pienempää riitelimme koko ajan, varsinkin me tytöt olimme kateellisia veljelle, joka sai paljon huomiota ainoana poikana. Myös kaksi vanhempaa riitelivät paljon keskenään. Vanhempi ja nuorempi tulivat kyllä aina hyvin toimeen ikäeron takia.
Kun olin suunnilleen 15-vuotias, tutustuin kunnolla isoihin siskoihini. Sain vähän "lomaa" muista sisaruksista ja olin paljon tekemisissä toiseksi vanhimman sisarukseni kanssa.
Nyt itse aikuisena minulla on ihan hyvät välit sisaruksiini, vanhin meistä on jo 35vuotias ja nuorin 21.
Minulla on vajaa kahden vuoden ikäinen tyttö. En aio missään tapauksessa tehdä vielä pariin vuoteen toista lasta, jos edes haluan toista.
Myöskin molemmat isot siskot ovat tehneet suurilla ikäeroilla lapset omien kokemusten takia. Vanhimmalla on 13-vuotias poika ja 5-vuotias tyttö, toiseksi vanhimmalla 9-vuotias tyttö ja 5kk:n ikäinen tyttö.