elämäsi suurin saavutus?
Asia, minkä sait "yllättäen ja pyytämättä" ?
En tarkoita rahalla ostettavaa, vaan ihan muita asioita.
Jos joku uskaltaa vastata, kerron omanikin.
-
Asia, minkä sait "yllättäen ja pyytämättä" ?
En tarkoita rahalla ostettavaa, vaan ihan muita asioita.
Jos joku uskaltaa vastata, kerron omanikin.
-
Vastaukset 59
Vanhimmat
minun on sanottava että lapset. Ihanat lapseni sain yllättäen ja pyytämättä.
Njaa...odotukseen meni 9 kuukautta, mutta suunnittelematta lähti prosessi liikkeelle. :)
kai onnestaan saa olla onnellinen.
Sitä onnea ei kaikille ole suotukaan.
Aika hyvä muuten, olisikohan meitä montakaan, jos kaikki olisi ollut niin kovin tarkkaan suunniteltua? :))
.
Kyllä ne ovat pojanpojat 5v. ja 1,5v.
jos olisin alkanut liikoja suunnittelemaan, niin tuskin olisin äiti vielä tänä päivänäkään.
Tai en tiedä. Ehkä vaisto? olisi tehnyt työnsä viime tipassa. :) Mikään äidiksi mihin hintaan tahansa tyyppi en kuitenkaan ole.
mutta usein tuntuu, että tapahtuu niin, kuin parasta on.
Vai onko se sitten selittelyä, myöhemmin?
Sekin, että meille ei lasta siunaantunut nuoruuden suuresta halusta huolimatta, tuntuu nyt parhaalta vaihtoehdolta.
Nyt, kun asiaa miettii, miettii juuri sitä, olettiko vain, että pitää saada kaikki sama, kuin muutkin ikäisensä?
.
vaikutat kovin mukavalta mummulta, joka rakastaa pojanpoikiaankin.
Suuri asia, että sinulla tuntuu olevan heihin hyvä yhteys. :))
Tosi tärkeää lapsenlapsillesikin.
.
silmänräpäyksenä kun lapseni syntyivät, tuli heistä elämäni tärkeimpiä henkilöitä ja sydämeni täyttyy lämmöllä heitä ajatellessani.
Nuorena sitä haluaa ja helposti vaatiikin kaikenlaista, aikuisena sopeutuu siihen mitä on siunaantunut.
Ja niin pitää ollakin?
onnistunut vehtailu naisten kanssa.
Yksikään lapsista ei ole tullut varkain, vain suunnitellusti. Meillä se kävi niin helposti, suorastaan itsestään selvyytenä.
Syntymässä saatu kyky nährä huomiseen ,loputon sitkeys ja taito rakastaa silloinkin kun tekis mieli läimästä.
Lupauksesi mukaisesti kerro omasi.
sinua siunattiin syntymässäsi.
Oikeastaan sait kaiken tarvittavan, hyvää elämää varten.
Olet varmasti myös saamaasi joutunut käyttämään, lempeyttäsi levittämään.
En nyt näin päivällä tiedä, uskallanko sanoa, mikä on ollut oma suurin tärppini
No, se on ollut tuo ukkelini, omani. Olet ennenkin sanonut minulle, ettei kukaan ole kenenkään oma, mutta on hänen minun kuitenkin enemmän, kuin jonkun toisen.
En tiedä, miten näin kakkamainen ihminen ansaitsi noin muksan miehen, mutta niin hän vain on. Kaikkeni.
Eikä tarvi tulla puhumaan tulevaisuudesta, minulla on aivot. (ei ollut sulle)
.
että K/K romahtaa romantiikkaan.
Eihän tällaista kestä kukaan mies selvin päin!
Mutta uskoni ystävääni on luja.
:) :)
H.
tunne tuskaa turhaa turnipsi!
Etkö tuota toveristasi tiennyt, että hänellä on sydän puhdasta kultaa.
Siksipä hän on timantin kova, tai pumpulin pehmeä, tarpeen mukaan.
Ei häntä sanan säilä kaada, oli se sitten tylsä tai terävä. :))
.
hyvää ystävänpäivää hyvälle ystävälle =)))))
Minä noista Jenkkiläishumputuksista, mutta rakennahan, ystäväni, siellä rasvakerrosta!
Minä ostan kesäksi laajakuvalinssin kameraan.
Hyvässä lykyssä voin sitten toivottaa Hyvää tulevaa Joulua, yritä nyt hymyillä iloisesti, ole hyvä!
Ystäväsi
H.
Ja korkokenkät jalkaan vai miten se meni.
Meitä kun vähä väliä epäillään vaik miksi niin kyllä me voiraan olla pikku mussukoita välillä.
Oleks sää koskaan halunnu olla kahvimylly?
noin kauniisti niin se on niin sanotusti kypsää kauraa,missä kämmen heti alan syömään.
jättää naisille, myllyssä on ihan liika iso aukkokin.
Taitaisi papuseni hukkua mustaan aukkoon.
H.
Sä ko olet palstan virallinen lirkku niin kahvimyllyhän pääsee ain reisien väliin,ymmärräks.
varon kyllä papujani.
:)
H.
Heh viimeinen lapseni, kaikki muut tehtiin tarkoituksella:))
monelle se lienee ensin ollut säikähdys, sitten onnista suurin?
Ei saa suuttua, mutta mua aina naurattaa tuo "lasten teko". :))
En minä suutu, saat ihan vapaasti nauraa mutta kun en viitsi yksityiskohtiin mennä niin en voi paljastaa kuin sen, että kyllä siinä sai huhkia otsansa hiessä. Siksi tämä viimeinen olikin yllätys yllätys kun ikäeroakin tuli 10 ja 12 v. Niin ja vielä se kynekolooki oli niin viisas että titesi mulla jo vaihdevuosien alkaneen, eikä mitään raskautta ollut kuulemma.
Näin ystävänpäivänä voin tunnustaa, että moni ystävä on tullut elämääni yllättäen ja pyytämättä.
Pieni katse tai sana saattanut olla alkusolmu. Siitä sitten usein vuosien kuluessa, välimatkojakin uhmaten, laventunut korvaamattomaksi ystävyydeksi. Ilman ystävyyttä elämä olisi paljon tylsempää ja yksinäisempää.
on aarre parahin.
Katseesta alkoi meidän kahden lempikin, silloin kauan, kauan sitten. Mutta se katse ei koskaan unohdu.
.
Ja heidän lapsensa.
Henkilökohtaisena saavutuksenani pidän sitä että olen pystynyt antamaan anteeksi pahatkin epäoikeudenmukaisuudet.
Jos kantaa vihaa ja ei anna anteeksi, on itse kaikkein haavoittuvin.
että lapset ovat useimpien listassa aivan ensimmäisinä. Niinhän sen olla pitääkin.
Katkeruus syö ihmistä itseään sisältä, vie elämänilon.
Eli, vahingoittaa itseä kaikista eniten.
.
Urheilijanuorukaisella se on harvinainen, paitsi yhdellä uimarilla.
Ensin epäiltiin sen johtuvan firman bileiden aiheuttamasta kankkusesta, mutta lääkäri totesi sen myöskin selvin päin.
Kultaisesta kädenpuristuksesta yritin näytellä yllättynyttä, mutta jännitti se taas Flimmeriin.
Siinäpä ne "ELÄMÄN tärkeimmät" yllätykset.
H.
Flimmeri on hankala, useimmiten vaaraton, piti käydä sairaalassa panemassa rytmit kohdalleen, jos kotikonstit eivät tehonneet.
Ukkoni sai sen kankkusessa, sitten vähitellen ilmaantui yllätäten, ilman krapulaa, teki elämän hankalaksi. Sai estolääkityksen, nyt pysyy kurissa. Ei jaksa enää juodakaan:(
kai se usein saadaan, mutta ei sääntöä, ilman poikkeusta.
Minäkin olin tässä vähän aikaa sitten kuollut, mutta vielä heräsin henkiin. Helppo olisi ollut kuolla, toivottavasti lopullinen on toinen, samanmoinen.
Ei soineet kilikellot, eikä välähdelleet valot. Pimeää, vain.
.
sanoilla.
Luepa kommenttini uudelleen.
Se opettaa sinua.
H
millä päällä sinulle puhuu, aina on väärinpäin.
En ala.
:(
kankkunen
H.
elämäni yllättäen ja pyytämättä. :)
meitä taitaa olla paljon.
Minäkin, vahinko. En onneksi kuin Rentukanojan Aatu, vanhana vaivoiksi saatu. :))
.
vanhoina vaivoiksi saatu, äidilläni ja minulla on ikäeroa alle 20 vuotta.
:)
ja äidillani oli 27 vuotta, miehelläni ja äidillään 44 vuotta.
Siksi kai suojelikin ainokaistaan kuin kanaemo munamiestä? :))
.
kun noin myöhään ainoan lapsensa sai, nykyisin taitaa olla tavallisempaa.
Minä en ollut edes esikoinen. :)
Kyllä se niin on, että kun pääsin kirjoittelemaan Suomi24 keskusteluihin se oli elämäni suurin saavutus. Se tuli yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta ja pyytämättä. Kirjoitin jotain ja joku vastasi, siitä se alkoi. Eikä ole aika käynyt pitkäksi. Halavaksikin on tullut ei ole maksanut mitään ; )
Kaikki kirjoittajat puhuvat totta oikein syrämensä kyllyydestä.
Ihastuttavaa, että moinen riittää elämäsi suurimmaksi saavutukseksi.
Miksipä rimaa kannattaa kovin korkealle asettaa, vaikeaa se on ylittää.
Ja jos ei ylitä, voihan aina limbota.
.
Tuostapa tuli mieleen vastaus seuraavaan kysymykseesi, mitä vielä toivot saavuttavasi. Voi kun vielä saavuttaisi sellaisen tavoitteen, että pystyisi hyppäämään korkeutta 140 cm iliman seivästä, riman yli purukassaan ilman vammoja.
saavutus oli, kun sain mieheni elämänilon takaisin syöpäleikkauksen jälkeen. Hän oli menettää toivonsa, mutta päästyään hoiviini hän alkoi todella yrittää ja toipuminen alkoi. Saimme 7 yhteistä vuotta lisää. Eihän tämä ollut omaa ansiotani, mutta pieni osa oli minullakin lähinnä mielialan kohottamisessa
läheisten, ja varmasti suurin, on läheisimmän läheisyys ja rakkaus, joka saa ihmisen uskomaan jälleen elämään, ja löytämään siitä iloa.
Sen sain minäkin taas kerran vast'ikään kokea.
Tuntuu itsestänikin siltä, että ilman häntä, ei olisi enää minuakaan.
.
Kysyisin , miten oli pelkosi kanssa...uskoitko että ohi on vai kalvoiko jossain se pikkupirullinen epäily?
Milloin siitä pääsit, vai pääsitkö milloinkaan?
päässyt pois pelostani. Aina kun miehelläni oli esim. yskää tai kröhää, tuli mieleen ajatus etäpesäkkeistä. Jok on sanonut, ettei tästä epäilystä pääse koskaan eroon, pitänee usein paikkansa. Mieheni ei menehtynyt syöpään.
kiitos, ihan oli kuin minun aivoistani. Muistan kyllä miten kävi, tuo vain helpottaa kun ymmärtää ettei itse panikoi, vaan noin muillakin ajtukset kulkee.
Jos pelko lähimmäisen kohtalosta iskee se ei katoa se roikkuu kuin apina selässä.
Hyvinä päivinä se voi hetken olla pois mielestä mutta se on jossain koko ajan valmiina tukahduttamaan järjen äänen .
On vain ahdistus silmissä ja hätä mielessä siitä hädästä vapauttaa vain läheisen kuolema silloin ei enää sure sen kohtaloa ja kärsimyksiä, kuolema vapauttaa mutta ehkä katkeruus jää.
Varmaan noin kun on aikansa ´räytymist seurannut, vaan tuo vuoristorata jota eletään useitakin vuosia vie kyllä elämänilon terveeltäkin.
Mihinkään et pakoon pääse, se syö ihmistä.
En nyt tiedä sainko yllättäen ja pyytämättä.
Mutta kyllä se on raitistuminen. Siinäkin apuna oli muita ihmisiä.
Mutta ilman sitä en olis töissä, en asuis paratiisissa enkä olis lähdössä matkalle.
Monta elämää olen saanut kun olen ollut lähellä kuolemaa usein ensimmäisen kerran jo syntymässä.
Eli voisi sanoa että olen uudestisyntynyt monta kertaa ja monella eri tavalla :))
nähdä taas sinuakin, usein olit mielessä, kun olit hipihiljaa.
Sinä saitkit aikaan sen, mistä monen moni ihminen vain haaveilee, eli raitistuit. En leiki mitään kaikkitietävää, mutta usein vitasee, kuinka viina nykyisin arkipäiväistetään. Tarkoitan vain sitä, miten se vaikuttaa vaikkapa nuorisoon.
Omasta lapsuudenkodista on kyllä muistissa, mikä ihanuus oli, kun isä tuli kotiin kävellen tietä laidasta laitaan. Eikäpä naissaarnaajan palopuhe kuulostanut lapsen korviin kovin kivalta.
No, siitä aineesta on monta tarinaa.
Kuolema on ollut viikatteineen muutaman kerran minuakin vaanimassa, tähän mennessä se on saanut haistaa pitkät.
Mutta, kaikki aikanaan.
.
kun en osannut sanoa, mikä olisi ollut elämässäni "saavutus". Olenkohan ollut vain ajopuu, joka on ottanut elämän vastaan sellaisena kuin se on elettäväksi annettu ? Parhaani mukaan olen yrittänyt haasteisiin vastata, mutta ne varsinaiset saavutukset ovat kyllä olleet vähäisiä - onhan mulla pari ammattitutkintoa ja kaksi poikaakin, mutta en mä niitä osaa saavutuksina pitää - elämän lahjoja ne pikemminkin ovat.
"Yllättäen ja pyytämättä" tunnen kyllä saaneeni melkein kaiken: ystäviä, puolisot, mielenkiintoiset työt ja paljon muuta.
tuli prolapsi discus.
:)
se tosin ei ollut mikään saavutus :)
Ainakin se tulee yllättäen ja pyytämättä.
Eikö sitä ennen sanottu noidannuoleksi?
.
oliko noidannuoli lihasperäinen äkillinen kiputila..sori halutti vain sanoa, kun ei miulle muutakaan yllättävää ole oikein sattunut, älä pahasta, - en pilkannut aloitusta. :)
mielen viereenkään, pois se minusta. :))
Kellittömille terveisiä!
.
Kun on käynyt tuonelan porteilla ja herännyt takaisin tähän elämään, niin pidän sitä kyllä kaikkein kalleimpana lahjana. Lapset tietty aikoinaan, mutta ne tuntuivat itsestään selvyydelle silloin nuoruudessa. Mutta tämä, että elää, vaikka pitäisi olla lääketieteen normien mukaan kuollut, se on minulle suuri lahja.
Ja kuinka kauniisti paistoi tänäänkin aurinko? Kultasi hankia. Vaikken pääsekkään liikkumaan ulkona, ei se minua haittaa, ikkunasta näkee samat maisemat ihan hyviin. Elämä on kääntynyt vuodenajoissa valoisammalle puoliskolle.
ehkä, en tiedä, mitä vähemmän ihmiselle jätetään, siitä hän saa silti enemmän.
Kun ihmisellä on kaikkea kassapäin, ei mikään riitä.
Kun on vähemmän, se jäljelläoleva saa suuremman arvon?
Niinkin on, sama se on aurinko, kumminkin puolen ikkunaruutua.
Näköaisti, kuinka sekin on arvokas, ja kuinka siitä ymmärtää olla kiitollinen, jos osaa.
.