Heippa
Onko täällä muita, jotka kärsivät tämän tyyppisestä jännittämisestä/ahdistuksesta? Tätä kutsutaan kahvikuppineuroosiksi. Tämä alkoi jo mulla juuri ennen täysi-ikäisyyttä ja on vain jatkunut. Suhtautuminen tosin on muuttunut parempaan päin, kun on huomannut, ettei tämän tarvitse antaa rajoittaa elämää muilla osa-alueilla.
Jos on ihan pakko, käytän Propralia (betasalpaajat) ja rauhoittavia tilannekohtaisesti, mutta muuten en juurikaan. Töissä käyn yleensä yksin syömässä, en erityisesti edes pidä työkavereistani, joten nämä syömistilanteet heidän kanssaan tuntuisivat tosi vaikeilta. En tiedä, kannattaisko jatkaa samaa rataa vai hakea apua? Muutoin elämä on muilla osa-alueilla kunnossa, mutta ruokailutilanteiden välttely on selkeää. Tuttujen ja turvallisten ihmisten kanssa on sitten helpompi ruokailla, mutta silloinkin mielellään kotioloissa. en tiedä, mikä kumma noissa ruokaloissa ahdistaa...
Haluaisin siis kuulla, onko muita elämässä hyvin menestyneitä vaivasta huolimatta ja mitkä asiat ovat helpottaneet sitä ja mitä kannattaa välttää?
Onko täällä muita, jotka kärsivät tämän tyyppisestä jännittämisestä/ahdistuksesta? Tätä kutsutaan kahvikuppineuroosiksi. Tämä alkoi jo mulla juuri ennen täysi-ikäisyyttä ja on vain jatkunut. Suhtautuminen tosin on muuttunut parempaan päin, kun on huomannut, ettei tämän tarvitse antaa rajoittaa elämää muilla osa-alueilla.
Jos on ihan pakko, käytän Propralia (betasalpaajat) ja rauhoittavia tilannekohtaisesti, mutta muuten en juurikaan. Töissä käyn yleensä yksin syömässä, en erityisesti edes pidä työkavereistani, joten nämä syömistilanteet heidän kanssaan tuntuisivat tosi vaikeilta. En tiedä, kannattaisko jatkaa samaa rataa vai hakea apua? Muutoin elämä on muilla osa-alueilla kunnossa, mutta ruokailutilanteiden välttely on selkeää. Tuttujen ja turvallisten ihmisten kanssa on sitten helpompi ruokailla, mutta silloinkin mielellään kotioloissa. en tiedä, mikä kumma noissa ruokaloissa ahdistaa...
Haluaisin siis kuulla, onko muita elämässä hyvin menestyneitä vaivasta huolimatta ja mitkä asiat ovat helpottaneet sitä ja mitä kannattaa välttää?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni välillä, ei siis joka kerta, ahdistaa kouluruokala. Ahdas ja porukka tönii toisia yms. Tulee tunne et pyörryn kohta, ehkä jonkulaista paniikin tunnetta. Mutta, taistelen pelkoa/tunnetta vastaan, eli syön vaikka kuinka kädet meinaa täristä eikä ruokaa tunnu saavan nieltyä. En anna periksi! Vaatii sisua, ajattelen et jos annan periksi, en koskaa voi päästä eroon tästä ongelmasta! Se ajatus auttaa ja vahvistaa halua taistella vastaan! Samalla ajattelen et jos pyörryn ni sit pyörryn, so what! :D Enkä ole kertaakaan joutunut juoksemaan karkuun, yritän ajatella et ympärillä tuttuja koulukavereita, en ole yksin jne.
Itsellä myös muunlaista ahdistusta, en syö lääkkeitä mutta puhumassa oon hoitajan kanssa käynyt.
Elikkä otappa Samppa itteäs niskasta kii ja aattele et eihän aikuinen ihminen voi vältellä ruokalaa/ruokatilanteita. Aattele et oot ihan pohjalla ja haluat päästä ylös, joten kerää kaikki voimasi niin pystyt siihen, pääset ylös; pystyt ruokailemaan muiden seurassa. Ota lääkettä jos siltä tuntuu, myöhemmin kannattaa sit yrittää jättää lääkkeet.
Missään nimessä EI tule vetäytyä omiin oloihin ja vältellä muita!! Teet siinä vain itsellesi hallaa. Ihminen on laumaeläin ja tarvitsee seuraa, kontakteja ja muita ihmisiä(myös läheisten lisäksi) ympärilleen!