pitäkää heitä lakanana ja pelikaanina

Äiti sanoi meille aikoinaan, että meilläkin on oikeus ohjata harhaan joutuneita uskovaisia oikealle tielle.
Hän sanoi, että kääntykäät rohkeasti sellaisen puoleen, jolla näette menevän huonosti.
Kysykää, mikä on? Haluatteko panna tuon synnin pois ja haluatteko uskoa!
Äiti varoitteli synnin luvallisuudesta. Jos joku itsepintaisesti haluaa pitää jonkin asian, joka kristillisyydessämme nähdään syntinä, eikä tämä halua tehdä siitä parannusta, on hänestä kerrottava muillekin uskovaisille. Jos hän ei sittenkään nöyrry parannukseen, niin pitäkää häntä pakanana ja publikaanina.
Tuohon mä sanoin, että mä voin pitää vaikka lakanana ja pelikaanina, mutta kyllä kai sellaisella on lupa uskoa, ettei nyt usko muutamaan pieneen juttuun voi jäädä. Äiti ei pitänyt tästä!
Eipä äiti tiennyt, että minäkin sallin itselleni ns. rympytyksen.

Nykyään tarkoituksella levitän maailmallisia vaikutteita muihin uskovaisiin. En ole julkisesti kieltänyt uskoa, vaan pyrin sisältä päin vaikuttamaan siihen, että tämä liike joskus vähän joustaisi joissain vanhanaikaisissa ja tiukissa säännöissä. Paljon olen voinut vaikuttaakin ja aion jatkaa samaan malliin.