Että kiukuttaa tuo mun anoppi!
Asutaan aika kaukana toisistamme, siis melkein 500 km.. aina se jaksaa marmattaa ja itkeä kun me ei käydä siellä, kuitenkaan hekään ei tule meille vaikka ollaan kutsuttu. Me käydään kuitenkin töissä ja ja he ei, eli voisivat tulla ihan millon vain. Ollaan myös sanottu että voidaan kustantaa osa matkakuluistakinettei ainakaan siitä rahasta sitten jää kiinni..Nyt on alkanut tehä niin, että kun ollaan puhuttu että tullaan käymään, niin eka ollaan "ihanaa, tulkaa, tervetuloa, voi kuinka ihanaa" sitten muutaman päivän päästä puhuu poikansa (mieheni) kanssa, vetäsee jostain ihan mitättömästä asiasta herneen nenään (esim ettei voida olla kuin 2 yötä, eikä 3 niinkuin anoppi pyysi tai jos sanotaan että lähdetään klo 12 sitten kotiin, eikä vasta illalla pimeellä) ja sanoo että ei tarvii tulla sitten ollenkaan, paiskaa luurin kiinni eikä vastaa... eipä me olla sinne istten lähetty, kun on saattanut samana päivänä sanoa näin, kun ollaan oltu lähössä. Ei olla voitu enää edes lapsille sanoa että mennään isovanhemmille, kun ei tiiä peruuntuuko reissu.. Joulupäivänä oltiin menossa sinne mutta sama juttu kävi ja jäi reissu tekemättä.. Eikä sinne viitti enää sitten lähteä kun ollaanriidoissa,koska anoppi antaa sen silloin myös näkyä..Hän vaatii paljon itselleen ja sitä että hänen pillin mukaan tanssitaan ja mennään,ajattelematta ollenkaan sitä,e ttä meillä on työt ja pieniä lapsia, ettei me voida noin vaan hypätä autoon ja tulla ja mennä sen kellon mukaan mitä hän asettaa..ja jos ei totella niin sitten haukutaan ja uhkaillaan ja itketään sitä kuinka me yritetään vierottaa lapset heistä. Kerran suututtiin siitä kun vietiin heille lahjaksi uusia pyyhkeitä...että ei hän ole niitä pyytänyt..Lapset tykkää ihan hirmuisesti heistä ja on sääli että näkevät niin harvoin..
Hermo vaan menee ja vielä pitäisi mielistellä mokomaa...miehelläkin menee hermo ja sanookin sen äidilleen mutta silti sitä pitäisi vaan hymyillä...aikani olen mielistellytkin mutta nyt alkaa pinna olla niin täysi...en tykkää ihmisestä YHTÄÄN, mutta pakkohan se on ollut sulattaa..nyt vaan alkaa tuntua siltä että olisi paaaaljon helpompaa jos ei tarttis ihmistä nähdä ikinä. Eihän me toki sitä tehdä ja lapsille se olis ihan hirveetä mutta silti...
Tiedän, olen kauhea ihminen...pakko vaan johonkin purkautua"!!!
Asutaan aika kaukana toisistamme, siis melkein 500 km.. aina se jaksaa marmattaa ja itkeä kun me ei käydä siellä, kuitenkaan hekään ei tule meille vaikka ollaan kutsuttu. Me käydään kuitenkin töissä ja ja he ei, eli voisivat tulla ihan millon vain. Ollaan myös sanottu että voidaan kustantaa osa matkakuluistakinettei ainakaan siitä rahasta sitten jää kiinni..Nyt on alkanut tehä niin, että kun ollaan puhuttu että tullaan käymään, niin eka ollaan "ihanaa, tulkaa, tervetuloa, voi kuinka ihanaa" sitten muutaman päivän päästä puhuu poikansa (mieheni) kanssa, vetäsee jostain ihan mitättömästä asiasta herneen nenään (esim ettei voida olla kuin 2 yötä, eikä 3 niinkuin anoppi pyysi tai jos sanotaan että lähdetään klo 12 sitten kotiin, eikä vasta illalla pimeellä) ja sanoo että ei tarvii tulla sitten ollenkaan, paiskaa luurin kiinni eikä vastaa... eipä me olla sinne istten lähetty, kun on saattanut samana päivänä sanoa näin, kun ollaan oltu lähössä. Ei olla voitu enää edes lapsille sanoa että mennään isovanhemmille, kun ei tiiä peruuntuuko reissu.. Joulupäivänä oltiin menossa sinne mutta sama juttu kävi ja jäi reissu tekemättä.. Eikä sinne viitti enää sitten lähteä kun ollaanriidoissa,koska anoppi antaa sen silloin myös näkyä..Hän vaatii paljon itselleen ja sitä että hänen pillin mukaan tanssitaan ja mennään,ajattelematta ollenkaan sitä,e ttä meillä on työt ja pieniä lapsia, ettei me voida noin vaan hypätä autoon ja tulla ja mennä sen kellon mukaan mitä hän asettaa..ja jos ei totella niin sitten haukutaan ja uhkaillaan ja itketään sitä kuinka me yritetään vierottaa lapset heistä. Kerran suututtiin siitä kun vietiin heille lahjaksi uusia pyyhkeitä...että ei hän ole niitä pyytänyt..Lapset tykkää ihan hirmuisesti heistä ja on sääli että näkevät niin harvoin..
Hermo vaan menee ja vielä pitäisi mielistellä mokomaa...miehelläkin menee hermo ja sanookin sen äidilleen mutta silti sitä pitäisi vaan hymyillä...aikani olen mielistellytkin mutta nyt alkaa pinna olla niin täysi...en tykkää ihmisestä YHTÄÄN, mutta pakkohan se on ollut sulattaa..nyt vaan alkaa tuntua siltä että olisi paaaaljon helpompaa jos ei tarttis ihmistä nähdä ikinä. Eihän me toki sitä tehdä ja lapsille se olis ihan hirveetä mutta silti...
Tiedän, olen kauhea ihminen...pakko vaan johonkin purkautua"!!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä kuulun siihen "koulukuntaan", joka uskoo, ettei yhtäkään energiaa vievää ja ahdistusta tuovaa ihmissuhdetta kannata ylläpitää. Olipa kyse anopista tai omasta äidistä tai jostakin muusta. Miksi kiukuttelevaa, ilkeää, pahansuopaa tai muutoin vain ahdistavaa/raivostuttavaa ihmistä tulisi sietää? Siksikö, että hän on miehesi äiti? No, käyttäytyykö hän kuin äiti?
Omalta kohdaltani voi kertoa tehneeni todella radikaaleja ratkaisuja, joita aina joku silloin tällöin muistaa kauhistella (kaksinaismoralismi). Siitä päivästä lähtien kun otin vastuun omista ihmissuhteistani, niiden ylläoidosta ja hoidosta, uskalsin myös olla mielistelemättä esim. äidilleni tai muulle sukulaiselle vain sen takia, ettei hän suuttuisi tai nolaisia minua. Kun päätöksiä tein, eheydyin ja nyt elän hyvin tervettä ja tasapainosita elämää. Eli käytännössä tämä tarkoittaa, etten pidä yhteyttä anoppiini, joka on ilkeä ja todella mestari haukkumaan kaikki ja tällä tarkoitan kaikki, me mukaan lukien. Kun sain häneltä kerran haukkkumakirjeen, päätin että nyt riittää, miksi sietäisin häntä? Lapset eivät myöskään halua tavata mummoaan koska hän on aina pahalla päällä ja ilmapiiri on todella inhottava silloin kun hän on läsnä. Mieheni käy äitiään tervehtimässä silloin t'llöin ja asia on ok mutta meile en häntä kutsu.
miehesi suhtautuu siihen että sinä tai lapset ette halua tavata hänen äitiään? Onko miehesi samoilla linjoilla kanssasi ja puolustaa sinua? Vai onko teillä siitä isoja riitoja? Meillä mies on kovasti sitä mieltä että minun tulisi vain kestää ja käydä lasten kanssa siellä myös joskus ilman häntä,koska jos hyväksyn hänet, hyväksyn myös hänen sukunsa (joissa muissa ei ole valittamista..). Mies "hyväksyy" äitinsä kiukuttelun vaikka hänellä hermo meneekin, enkä usko että hän hyväksyisi sitä että katkaisin välit hänen äitiinsä..mutta se on todella kuluttavaa pitää yllä tuollaista suhdetta missä on myös saatu haukut...olenkin monesti miettinyt että minkä ihmeen takia minun tulis pitää tästä ihmisestä, enhän pitäisi työtoveristakaan kuka haukkuisi ja arvostelisi minua ja perhettäni ja tapaamme elää ja olla..
Meillä lapset kyllä tykkää isovanhemmistaan ja joskus mies on käynyt myös yksin lasten kanssa jos minulla on ollut töitä..mutta tämäkin on tapahtunut viimeksi syksyllä..
itellä on joskus ollut samoja ajatuksia että anoppi on ihan takapuolesta,ollaan oltu täs miehen kans 10vuotta yhdessä,miehen äiti on aika paljon lellinyt poikaansa,häntä on pidettty kuin kukkaa kämmenellä,on niiden iltatähti yms,itse olen rikkonaisesta perheestä elikkä mun vanhemmat eros kun olin 4vuotias oli perheväkivaltaa ja kaikee sontaa,siitä tullutkin itselleni kova luonne.en ole koskaan tykännyt kun miehen äiti kertoo omat näkemyksensä joka asiaan,silloin kun esikoinen syntyi olin todella herkillä,kun pesin vauvan peppua,hän tuli viereeen katsomaan että pää ei osunut altaan reunaan ja kun vaihdoin vaippoja hän tuli katsomaan vierestä onnistuinko,kaikkihän me joskus ollaan ensikertalaisia...sitten tulikin mulle mitta täyteen ja sanoin hänelle tästä jutusta siitä tuli ihan hirveä sota yms.monta viikkoa oltiin puhumatta,pakko oli sopia riitä miehen takia,tilanne muuttui hiukan ja vuodet vieri taas eteenpäin....syntyi toinen muksu,onneksi ei alkanut taas holhoomaan vauvaa.Se on ollut kyl todella inhottavaa kun ollaan tapeltu anopin kanssa jos jotain sanoo,niin sieltä voi tulla vaikka noh,mua ei sitten täs tarvita ehkä olis parempi olla haudassa ja kaikkee,riita menee itsesäälin puolelle se on tosi inhottavaa,kun jostain sanoo mikä on ottanut päähän sieltä tulee niin olet itsekkin ja yms.elikkäs siitä jutusta ei tule mitää se kiertää vaan ympyrää....2kertaa ollaan riidelty ja kovaa,mielipiteitä ollaan vaihdettu vaikka ei olla tykätty toisen sanomisesta....kyl pikku hiljaa ollaan enemmän tajuttu toistemme juttuja ja mielipiteitä....ehkä ei tarvi enään tapella anopin kanssa!!