kysely tai jotain sinne päin:)

silloin kun se on helppoa ja itselle sopii.

No, ehkä vähän rumasti sanottu. Ja tosiaan, mies kyllä leikkii tytön kanssa, vaihtaa vaippoja jne., että sikäli kaikki ok. Mutta toisaalta kaiken pitäisi aina olla helppoa: Jos lapselle ei ruoka maistukaan, pukemisesta tulee kiukkua, vaipassa onkin kakka tai uni ei tulekaan, on se vähän niin kuin minun vikani (mies kiukuttelee minulle) ja minun pitäisi mennä ja hoitaa homma loppuun. Eli vaikka mies ottaakin jonkun hoitotoimenpiteen tehdäkseen, minun pitää olla kuitenkin hälytysvalmiudessa ja valmiina avustamaan häntä. Ei siis koskaan onnistu sellainen, että vaikka pötköttelisin hetken rauhassa sohvalla ja mies kantaisi päävastuun lapsesta sen aikaa. Samoin jos lähden hetkeksi yksin kotoa, vaikkapa kauppareissulle, hoitovastuu siirtyy takaisin minulle sillä sekunnilla kun tulen takaisin kotiin.

Kotitöitä tehdessä on sellainen olo, että pitää hirveällä hädällä saada hommat valmiiksi, ettei mies pitkästy lapsen viihdyttämiseen. Enkä kuitenkaan siivoa, pyykkää ja kokkaa vain itseäni varten... Eikä tuo ole koskaan oma-aloitteisesti ehdottanut, että hän esim. ottaisi tämän siivousvuoron, että minä saisin rauhassa viettää aikaa lapsen kanssa sillä välin. Onkohan muutaman kerran imuroinut lapsen syntymän jälkeen, kun olen erikseen pyytänyt.

Sanomattakin on selvää, että minä lohduttelen öiset hammasitkut ja nukutan lapsen uudelleen. Eipä siinä mitään silloin, kun vielä imetin yöllä useampaan otteeseen, mutta nyt kun imetän vain kerran tiettyyn aikaan aamuyöstä, olisi joskus kiva antaa heräämisvuoro toisellekin. Varsinkin, kun miehellä ei hetkeen ole töitäkään ollut (ei silti työttömänä), joten hänen ei tarvitsisi väsyneenä raahautua aamulla töihin. Ja vaikka yöllä saattaa joskus mennä useampikin tunti valvoessa vauvan kanssa, mies ei ilman erillistä sopimusta tai ns. pehmeää pakottamista nouse lapsen kanssa, että saisin aamulla nukkua vähän pidempään.