Voiko tähän nyt enää paljon lyhyemmin kommentoida, kuin että Suomi on Euroopan Unionissa ja pyrkii sitä kautta luomaan Eurooppalaista PUOLUSTUKSEEN tähtäävää yhteistyötä jäsenmaiden kanssa.
NATO on kylmän sodan aikakauden tuote, ihan selkeästi suunnattu entisen Neuvostoliiton aikaansaamaan uhkaa vastaan Euroopassa ja näin ollen selkeästi ajastaan jäljessä vieläkin tällä hetkellä huolimatta muuttumisestaan "kriisien" ratkomiseen käytettäväksi "teräsnyrkiksi".
Balkanilla UN:n ja NATO:n olemassaolo on luonut vaikean prostituutio-ongelman ja rauhan alueella ei ole palannut kaikesta huolimatta.
Irakissa on kesällä edessä päivämäärä, josta eteenpäin kehitys ja suunta voi olla melkein mitä tahansa. Afganistan on ollut kriisipesäke, eikä ole osoittanut kovin paljon laantumisen merkkejä.
Huolimatta siitä, että NATO piti kylmän sodan aikana Neuvostoliiton aisoissa, on NATO:n rooli maailmassa mietittävä uusiksi, eikä poissuljettu pidä missään nimessä olla se, etteikö Eurooppa ota itse vastuuta omasta turvallisuudestaan niin sisäisesti kuin rajoillaan.
Yhdysvallat jostain kumman syystä onnistuu aina sotkemaan sotilaallisiin kuvioihin niin paljon kauppapolitiikkaa, että lopputuloksena on sekamelska, jossa paljon viattomia kuolee puolin ja toisin, hampaankoloihin jää seuraavan kriisin verran aineksia, ja kuitenkin kiistelyn kohde ei millään meinaa päästä rauhanomaiselle kehityspolulle, vaan käydään vuosikymmeniä kestäviä linjanvetoja hyvien ja pahojen välillä...
Derjabinin neuvot olisivat huomattavasti uskottavampia kun alettaisiin puhua suomalaisesta Viipurista, suomalaisesta Valamon saaresta puoliski suomalaisen Laatokan keskellä, suomalaisten laulumaista karjalasta pohjoiseen sekä Suomi-neidon toisestä kädestä ja Suomineidon uuman palauttamisesta vanhoihin mittoihin.
Suomi Venäjän naapurina ei ole koskaan ollut uhka Venäjänmaalle, ei ennen "ikiaikaisen" Pietarin rakentamista 1700 luvulla, eikä sen jälkeen.
Pietarin patsaan jalustana on suomalaisen kylän kivi - tukeva ja horjumaton.
Suomalaisuuden horjumattomuus on siis hyvin tuttua jo Pietarin perustamisen ajoilta ja siitä ovat venäläiset suurmiehet ennenkin ponnistaneet.
Huolimatta siitä, että suomalaiset kävivät Moskovan porteilla 1300 luvulla, Moskova jätettiin polttamatta. Toisen maailmansodan aikana Pietari jätettiin valtaamatta. Piiritetyssä Pietarissa kuoli suunnaton määrä venäläisiä, mutta Suomen rintamalta ei ammuttu ensimmäistäkään tykinlaukausta Pietarin kaupunkiin.
Lukekaan itse Nevski Prospektin seinissä olevia
varoituksia, kummalla puolella katua oli turvallista liikkua. Toiselta puolelta piiritysjoukot paahtoivat putket punaisena, toiselta puolelta ei ammuttu laukaustakaan.
Mitä helvettiä Derjabin oikein edellyttää hyvältä naapurivaltiolta. Suomi on ollut aina tukemassa Venäjän kehitystä, tehnyt kauppaa venäläisten kanssa, kärsinyt Leninin ja Stalinin ajasta melkein yhtä paljon kuin venäläiset itse.
Nyt Derjabin itkee surkeutta, että Suomi aikoo jättää Venäjän oman onnensa nojaa Euroopan perukoille. Derjabinin pitäisi tietää jo vuosisatoja vanhasta kokemuksesta, että itsepäisiä suomalaisia ei saa määräämällä alistettua. Ainut keino on neuvotella yhteistuumin.
Venäjälle Suomen itsepäinen kansa, joka tietää kenen housuissa ja kengissä se seisoo, on varmasti parempi naapuri, niin turvallisuuspoliittisesti kuin kauppapoliittisesti, kuin enemmän historian pakosta tuuliviirinä olemaan joutuneet valtiot.
Mutta niin kauan kuin karjalan ja muiden luovutettujen alueiden palauttamisesta ei voida keskustella Suomen ja Venäjän välillä, ollaan niin suuresti eri linjoilla, että Suomen on pakko miettiä hyvin tarkkaan omat turvallisuusratkaisunsa osana Euroopan Unionia.
Venäjän yhteistyötä Euroopan Unionin kanssa voi edistää Suomen kanssa hyvällä yhteistyöllä.
Suomalaiset ovat tehneet hartiavoimin töitä Itämeren puhdistamiseksi niin jätevedenpuhdistamo projektien kuin meriturvallisuuteen tähtäävien parannuksien kautta.
Suomi pyrkii kaikin keinoin takaamaan meriliikenteen sujuvuuden, erityisesti Venäjälle tärkeiden öljykuljetusten osalta.
Suomi pyrkii kaikin keinoin luomaan toimivan maantiekuljetusverkoston Pietarista Suomen kautta Hankoon ja Turkuun turvatakseen Venäjän transitoliikenteen. Suomi pyrkii kaikin keinoin parantamaan raideliikenteen sujumista Venäjän ja Suomen välillä. Suomalaiset pyrkivät kaikin keinoin viemään tietotaitoa Venäjälle, jotta Venäjä saisi uusittua yhteiskunnan infrastruktuuria kustannustehokkaasti ja järkevästi.
Venäläisille parannetaan mahdollisuuksia toimia yrittäjinä Suomessa, venäjän liikenteen sujuvuutta yritetään parantaa koko ajan, vaikka venäjän omat käytännöt pyrkivät vaihtelemaan melkein tunneittain joskus, ja yleisin toimi venäjän rajalla on rahtiliikenteen katkaiseminen päiväksi tai pariksi täysin sekavalla lainsäädännöllä ja määräyksillä, joista edes Venäjän ministeriöt eivät välillä tiedä yhtään mitään.
Mitä helvettiä Derjabin vielä vaatii Suomelta.
Ei näin pieni - Suomen kokoinen- maa, jossa asuu vain 5.2 miljoonaa kansalaista (yhtä paljon kuin Pietarissa) voi venyä kovin mahdottomiin suorituksiin, vaikkakin talvisodassa ja jatkosodassa suomalaiset venyivät isänmaan, kodin ja uskonnon puolesta äärirajoilleen. Kukapa ei omaa kotiaan ja perhettään suojelisi kaikin keinoin ?
Suomi tuomittiin sodassa syylliseksi kaikkiin mahdollisiin synteihin ja rikoksiin mitä maa päällään kantaa.
Onneksi sentään ei siitä syytetty, että maa säästyi Stalinilta..
Jumalauta Derjabin. Suomi on maksanut joka ainuan sotakorvausdollarin, AINOANA MAANA MAAILMASSA.
Kuinka paljon enemmän Suomen pitäisi vielä venyä ja vanua. Jos on venäjän kansa kärsinyt kommunismin syövereissä, niin ei Suomikaan siltä täysin säästynyt.
Derjabin, Suomi on nurisematta kärsinyt rangaistuksensa ja maksanut voittajavaltioiden määräämät sakkomaksut.
Suomi tuomitsi sotasyyllisenä omat johtajansa vastoin kaikkia kansainvälisiä lakeja taannehtivalla määräyksellä.
Eikö se merkitse mitään venäjän kansalle ja sen johtajille ?
Venäjä on ollut aina suuri maa. Välillä todella suuri, välillä vain suuri. Venäläisiä on aina ollut enemmän kuin suomalaisia. Venäjä voi milloin vain pyyhkäistä halutessaan Suomen maailmankartalta, ilman että sitä pystytään estämään millään koneistolla tai järjestelmällä. Vaikka kuinka olisi olemassa sotilasliittoja tukena, niin silti Suomi voidaan pyyhkäistä maailmankartalta ennenkuin ensimmäinenkään järjestelmä ehtii siihen reagoida.
Suomi ei koskaan pysty poistamaan Venäjää maailmankartalta. Silti suomalaiset ovat jotenkuten tulleet toimeen vuosisatoja venäläisten ja muun maailman välissä. Derjabin, eikö tämäkään merkitse mitään ?
Venäjän ja Suomen yhteistyötä edistäisi vielä entistäkin enemmän välittömästi demilitarisoitavan alueen palauttaminen Tarton rauhan rajojen mukaan, poislukien Pietarin kaupungin suojaksi jätettävä karjalan kannas, jota Stalin alunperin halusi tavoitella Suomelta Suomenlahden ulkosaarien lisäksi parantaakseen Pietarin turvallisuutta.
Venäjälle nuo maa-alueet ovat lähes hyödyttömiä, koska ne ovat valtakunnan rajalla, huonosti saavutettavissa, eivät sisällä mitään sellaista hyödykettä, josta Venäjällä olisi pulaa.
Venäjä ei ole suostunut edes keskustelemaan näiden rappiolle jätettyjen alueiden kohtalosta.
Derjabin, jos teillä on valta, kokemus ja näkemys historian ja Suomen suhteen, niin tehkää rohkea ehdotus asianmukaisessa järjestyksessä Venäjän johdolle.
Aikanaan Venäjä möi Alaskan Yhdysvalloille käyvästä hinnasta. Alaska oli helvetin suunnaton alue, ja silti Venäjälle jäi melkein kahdeksannes maapalloa tai neljännes maanosia rajojensa sisäpuolelle.
Derjabin, kun seuraavan kerran esitätte Suomelle ehdotuksia Suomen tulevaisuuden järjestelyistä, tehkää jotakin ennenkuulumatonta. Lyökää pöytään tarjous, mihin hintaan Karjala ja muut Tarton rauhan rajan mukaiset alueet ovat ostettavissa takaisin. Karjalan kannasta ei tarvitse myydä, mutta muista maa-alueista Suomi on varmasti halukas käymään kauppaa.
Derjabin, suomalaiset ovat hulluja, he ovat hulluja siksi, että rakastavat tätä helvetin märkää ja soista maata, niinkuin se olisi heidän ainua kotikontunsa maan päällä.
Derjabin, suomalaiset ovat niin hulluja, että olisivat valmiita lunastamaan Suomen mahdollisimman kokonaiseksi.
Sen jälkeen arvon Derjabin, voitaisiin keskustella siitä, miten Suomi järjestää turvallisuusasiansa.
Mutta tällä kertaa olisi kohtuullista vaatia, että Venäjä ja sen tulevat seuraajat kunnioittavat kauppasopimusta ikuisiksi ajoiksi, tai ainakin siihen asti, kunnes seuraava jääkausia tulee.
Derjabin, Suomi ja suomalaiset ovat hyvin vakavia asioita. Teidän se pitäisi tietää, että suomalainen vakavuus on äärimmillaan melankolisien slaavilaismusiikin tahdittaman raskaan alkoholipitoisen illan kääntyessä tunteenomaiseksi
oman ja naapurikansan kokemien yhteisen historian muisteluksi syyttämättä ketään poliittisten suuntausten ja liikkeiden aikaansaamista suunnattomista kansojen kärsimyksistä.
Venäjä ei tarvitse karjalaa eikä muitakaan Suomen luovuttamia alueita. Myykää nuo alueet Suomelle.
Venäjä tarvitsee Itämereen turvallisen väylän öljykuljetuksille vuosikymmeniksi eteenpäin. Suomi voi tehdä sen. Venäjä tarvitsee Pietarin ja Nevaan laskevien yhdyskuntien vesien puhdistukseen toimivan jätenvedenpuhdistusjärjestelmän.
Suomi voi tehdä senkin.
Venäjä tarvitsee yhteiskunnallisen infrastruktuurin uudistuksia. Suomi on lähes kiistaton huippuosaaja monilla kokoyhteiskunnan toimivuuteen liittyvillä aloilla.
Mutta ilmaiseksi Suomi niitä ei voi tehdä.
Suomi on maksanut tähän mennessä velkansa aina.
Tehdystä työstä pitäisi jollain tavoin palkitakin.
Venäläinen yhteiskunta tarvitsee yleisesti yhteiskunnassa myös sellaisten infrastuktuurien uusimista, jotka eivät tuo taloudellisesti näkyvää tulosta muutaman vuoden aikajaksolla, mutta parantavat venäläisen yhteiskunnan mahdollisuuksia päästä kasvu-uralle kasvattamaan venäläisen yhteiskunnan hyvinvointia ja siten mahdollistamaan esimerksi presidentti Putinin aikoman Venäjän BKT:n kaksinkertaistamisen. Ilman järkeviä investointeja ei ole olemassa hyödyn mahdollisuutta.
Venäjälle miesten elämän lyhentyminen, väestön vähentyminen ja neuvostoliiton ajoilta periytyvä teknologia eivät välttämättä takaa riittävää kasvupohjaa.
Kaukonäköisten tsaarien antaman autonomisen aseman turvin ja jääräpäisesti tälläisessä kehityssuunnitelmassa pysymisen ansiosta - suomalainen yhteiskunta on suurinpiirtein saavuttanut sellaisen kypsyysasteen, että niin terveydenhuollon, koulutusjärjestelmän, liikenneinfrastruktuurin, asumisen, tavaravirtojen, tuotannon kuin myös ympäristöä säästävän energia- ja kustannustehokkaan toiminnan osalta Suomella on hyvin paljon tarjottavaa Venäjälle.
Suomalainen yhteiskunta ei tarjoa mitään yksittäisiä erillisratkaisuja, vaan perustaltaan kokonaisuutena lähes toimivan yhteiskuntamallin, jota hienosäätämällä voidaan Venäjän talouden pohja saada 10-20 vuoden aikavälillä monipuolisemmaksi turvaten muuhunkin kuin raakaöljyn ja maakaasunmyyntiin.
Derjabin, eikö tässä olisi kohtuullinen vaihtokauppa.
Suomi ostaisi menetetyt alueet takaisin tietystä summasta, josta osa maksettaisiin rahana ja osa maksettaisin toteuttamalla Venäjällä seuraavan 10-20 vuoden aikana yhteiskunnallisesti merkittäviä projekteja, joissa käytettäisiin venäläistä työvoimaa ja suomalaista teknologiaa.
Derjabin, mitä sanot ?
Hullu ehdotus, mutta houkutteleva vaihtoehto, eikö totta ??
Finlandia, malinku respublika,
durag finski, bolsoje plani
----------------------------------------------
http://www.yle.fi/uutiset/
"Derjabinia kannattaa kuunnella"
Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtajan Markku Kivisen mukaan Derjabinia kannattaa kuunnella, vaikka hänen suurlähettiläsaikansa onkin jo takana
- Derjabinin puheilla ei tietenkään enää ole virallista merkitystä, mutta hänen mielipiteensä ei ole merkityksetön, Kivinen sanoi Ylen Radiouutisten haastattelussa.
Kivisen mukaan Derjabinin kommentti oli suunnattu paitsi venäläisille, joiden hän toivoo olevan asiassa aktiivisia, mutta myös suomalaisille, joiden hän toivoo ymmärtävän, ettei Nato-jäsenyys ole Venäjälle yhdentekevä.
- Suomessa joudutaan miettimään, kuinka paljon jäsenyys muuttaisi alueen voimatasapainoa ja kuinka uhkaavana mahdollinen jäsenyys koettaisiin Venäjän puolella, Kivinen sanoi.
Kivinen pitää näitä seikkoja syynä sille, miksi Suomessa yhä jahkaillaan Nato-jäsenyyden kanssa.
Suomessa Juri Derjabinin muistetaan erityisesti nimimerkistä Juri Komissarov, jonka avulla hän patisteli suomalaisia ulkopoliittiseen ruotuun kylmän sodan aikana.
Derjabin on nykyisin Venäjän tiedeakatemian Eurooppa-instituutin Pohjois-Euroopan osaston johtaja.
NATO on kylmän sodan aikakauden tuote, ihan selkeästi suunnattu entisen Neuvostoliiton aikaansaamaan uhkaa vastaan Euroopassa ja näin ollen selkeästi ajastaan jäljessä vieläkin tällä hetkellä huolimatta muuttumisestaan "kriisien" ratkomiseen käytettäväksi "teräsnyrkiksi".
Balkanilla UN:n ja NATO:n olemassaolo on luonut vaikean prostituutio-ongelman ja rauhan alueella ei ole palannut kaikesta huolimatta.
Irakissa on kesällä edessä päivämäärä, josta eteenpäin kehitys ja suunta voi olla melkein mitä tahansa. Afganistan on ollut kriisipesäke, eikä ole osoittanut kovin paljon laantumisen merkkejä.
Huolimatta siitä, että NATO piti kylmän sodan aikana Neuvostoliiton aisoissa, on NATO:n rooli maailmassa mietittävä uusiksi, eikä poissuljettu pidä missään nimessä olla se, etteikö Eurooppa ota itse vastuuta omasta turvallisuudestaan niin sisäisesti kuin rajoillaan.
Yhdysvallat jostain kumman syystä onnistuu aina sotkemaan sotilaallisiin kuvioihin niin paljon kauppapolitiikkaa, että lopputuloksena on sekamelska, jossa paljon viattomia kuolee puolin ja toisin, hampaankoloihin jää seuraavan kriisin verran aineksia, ja kuitenkin kiistelyn kohde ei millään meinaa päästä rauhanomaiselle kehityspolulle, vaan käydään vuosikymmeniä kestäviä linjanvetoja hyvien ja pahojen välillä...
Derjabinin neuvot olisivat huomattavasti uskottavampia kun alettaisiin puhua suomalaisesta Viipurista, suomalaisesta Valamon saaresta puoliski suomalaisen Laatokan keskellä, suomalaisten laulumaista karjalasta pohjoiseen sekä Suomi-neidon toisestä kädestä ja Suomineidon uuman palauttamisesta vanhoihin mittoihin.
Suomi Venäjän naapurina ei ole koskaan ollut uhka Venäjänmaalle, ei ennen "ikiaikaisen" Pietarin rakentamista 1700 luvulla, eikä sen jälkeen.
Pietarin patsaan jalustana on suomalaisen kylän kivi - tukeva ja horjumaton.
Suomalaisuuden horjumattomuus on siis hyvin tuttua jo Pietarin perustamisen ajoilta ja siitä ovat venäläiset suurmiehet ennenkin ponnistaneet.
Huolimatta siitä, että suomalaiset kävivät Moskovan porteilla 1300 luvulla, Moskova jätettiin polttamatta. Toisen maailmansodan aikana Pietari jätettiin valtaamatta. Piiritetyssä Pietarissa kuoli suunnaton määrä venäläisiä, mutta Suomen rintamalta ei ammuttu ensimmäistäkään tykinlaukausta Pietarin kaupunkiin.
Lukekaan itse Nevski Prospektin seinissä olevia
varoituksia, kummalla puolella katua oli turvallista liikkua. Toiselta puolelta piiritysjoukot paahtoivat putket punaisena, toiselta puolelta ei ammuttu laukaustakaan.
Mitä helvettiä Derjabin oikein edellyttää hyvältä naapurivaltiolta. Suomi on ollut aina tukemassa Venäjän kehitystä, tehnyt kauppaa venäläisten kanssa, kärsinyt Leninin ja Stalinin ajasta melkein yhtä paljon kuin venäläiset itse.
Nyt Derjabin itkee surkeutta, että Suomi aikoo jättää Venäjän oman onnensa nojaa Euroopan perukoille. Derjabinin pitäisi tietää jo vuosisatoja vanhasta kokemuksesta, että itsepäisiä suomalaisia ei saa määräämällä alistettua. Ainut keino on neuvotella yhteistuumin.
Venäjälle Suomen itsepäinen kansa, joka tietää kenen housuissa ja kengissä se seisoo, on varmasti parempi naapuri, niin turvallisuuspoliittisesti kuin kauppapoliittisesti, kuin enemmän historian pakosta tuuliviirinä olemaan joutuneet valtiot.
Mutta niin kauan kuin karjalan ja muiden luovutettujen alueiden palauttamisesta ei voida keskustella Suomen ja Venäjän välillä, ollaan niin suuresti eri linjoilla, että Suomen on pakko miettiä hyvin tarkkaan omat turvallisuusratkaisunsa osana Euroopan Unionia.
Venäjän yhteistyötä Euroopan Unionin kanssa voi edistää Suomen kanssa hyvällä yhteistyöllä.
Suomalaiset ovat tehneet hartiavoimin töitä Itämeren puhdistamiseksi niin jätevedenpuhdistamo projektien kuin meriturvallisuuteen tähtäävien parannuksien kautta.
Suomi pyrkii kaikin keinoin takaamaan meriliikenteen sujuvuuden, erityisesti Venäjälle tärkeiden öljykuljetusten osalta.
Suomi pyrkii kaikin keinoin luomaan toimivan maantiekuljetusverkoston Pietarista Suomen kautta Hankoon ja Turkuun turvatakseen Venäjän transitoliikenteen. Suomi pyrkii kaikin keinoin parantamaan raideliikenteen sujumista Venäjän ja Suomen välillä. Suomalaiset pyrkivät kaikin keinoin viemään tietotaitoa Venäjälle, jotta Venäjä saisi uusittua yhteiskunnan infrastruktuuria kustannustehokkaasti ja järkevästi.
Venäläisille parannetaan mahdollisuuksia toimia yrittäjinä Suomessa, venäjän liikenteen sujuvuutta yritetään parantaa koko ajan, vaikka venäjän omat käytännöt pyrkivät vaihtelemaan melkein tunneittain joskus, ja yleisin toimi venäjän rajalla on rahtiliikenteen katkaiseminen päiväksi tai pariksi täysin sekavalla lainsäädännöllä ja määräyksillä, joista edes Venäjän ministeriöt eivät välillä tiedä yhtään mitään.
Mitä helvettiä Derjabin vielä vaatii Suomelta.
Ei näin pieni - Suomen kokoinen- maa, jossa asuu vain 5.2 miljoonaa kansalaista (yhtä paljon kuin Pietarissa) voi venyä kovin mahdottomiin suorituksiin, vaikkakin talvisodassa ja jatkosodassa suomalaiset venyivät isänmaan, kodin ja uskonnon puolesta äärirajoilleen. Kukapa ei omaa kotiaan ja perhettään suojelisi kaikin keinoin ?
Suomi tuomittiin sodassa syylliseksi kaikkiin mahdollisiin synteihin ja rikoksiin mitä maa päällään kantaa.
Onneksi sentään ei siitä syytetty, että maa säästyi Stalinilta..
Jumalauta Derjabin. Suomi on maksanut joka ainuan sotakorvausdollarin, AINOANA MAANA MAAILMASSA.
Kuinka paljon enemmän Suomen pitäisi vielä venyä ja vanua. Jos on venäjän kansa kärsinyt kommunismin syövereissä, niin ei Suomikaan siltä täysin säästynyt.
Derjabin, Suomi on nurisematta kärsinyt rangaistuksensa ja maksanut voittajavaltioiden määräämät sakkomaksut.
Suomi tuomitsi sotasyyllisenä omat johtajansa vastoin kaikkia kansainvälisiä lakeja taannehtivalla määräyksellä.
Eikö se merkitse mitään venäjän kansalle ja sen johtajille ?
Venäjä on ollut aina suuri maa. Välillä todella suuri, välillä vain suuri. Venäläisiä on aina ollut enemmän kuin suomalaisia. Venäjä voi milloin vain pyyhkäistä halutessaan Suomen maailmankartalta, ilman että sitä pystytään estämään millään koneistolla tai järjestelmällä. Vaikka kuinka olisi olemassa sotilasliittoja tukena, niin silti Suomi voidaan pyyhkäistä maailmankartalta ennenkuin ensimmäinenkään järjestelmä ehtii siihen reagoida.
Suomi ei koskaan pysty poistamaan Venäjää maailmankartalta. Silti suomalaiset ovat jotenkuten tulleet toimeen vuosisatoja venäläisten ja muun maailman välissä. Derjabin, eikö tämäkään merkitse mitään ?
Venäjän ja Suomen yhteistyötä edistäisi vielä entistäkin enemmän välittömästi demilitarisoitavan alueen palauttaminen Tarton rauhan rajojen mukaan, poislukien Pietarin kaupungin suojaksi jätettävä karjalan kannas, jota Stalin alunperin halusi tavoitella Suomelta Suomenlahden ulkosaarien lisäksi parantaakseen Pietarin turvallisuutta.
Venäjälle nuo maa-alueet ovat lähes hyödyttömiä, koska ne ovat valtakunnan rajalla, huonosti saavutettavissa, eivät sisällä mitään sellaista hyödykettä, josta Venäjällä olisi pulaa.
Venäjä ei ole suostunut edes keskustelemaan näiden rappiolle jätettyjen alueiden kohtalosta.
Derjabin, jos teillä on valta, kokemus ja näkemys historian ja Suomen suhteen, niin tehkää rohkea ehdotus asianmukaisessa järjestyksessä Venäjän johdolle.
Aikanaan Venäjä möi Alaskan Yhdysvalloille käyvästä hinnasta. Alaska oli helvetin suunnaton alue, ja silti Venäjälle jäi melkein kahdeksannes maapalloa tai neljännes maanosia rajojensa sisäpuolelle.
Derjabin, kun seuraavan kerran esitätte Suomelle ehdotuksia Suomen tulevaisuuden järjestelyistä, tehkää jotakin ennenkuulumatonta. Lyökää pöytään tarjous, mihin hintaan Karjala ja muut Tarton rauhan rajan mukaiset alueet ovat ostettavissa takaisin. Karjalan kannasta ei tarvitse myydä, mutta muista maa-alueista Suomi on varmasti halukas käymään kauppaa.
Derjabin, suomalaiset ovat hulluja, he ovat hulluja siksi, että rakastavat tätä helvetin märkää ja soista maata, niinkuin se olisi heidän ainua kotikontunsa maan päällä.
Derjabin, suomalaiset ovat niin hulluja, että olisivat valmiita lunastamaan Suomen mahdollisimman kokonaiseksi.
Sen jälkeen arvon Derjabin, voitaisiin keskustella siitä, miten Suomi järjestää turvallisuusasiansa.
Mutta tällä kertaa olisi kohtuullista vaatia, että Venäjä ja sen tulevat seuraajat kunnioittavat kauppasopimusta ikuisiksi ajoiksi, tai ainakin siihen asti, kunnes seuraava jääkausia tulee.
Derjabin, Suomi ja suomalaiset ovat hyvin vakavia asioita. Teidän se pitäisi tietää, että suomalainen vakavuus on äärimmillaan melankolisien slaavilaismusiikin tahdittaman raskaan alkoholipitoisen illan kääntyessä tunteenomaiseksi
oman ja naapurikansan kokemien yhteisen historian muisteluksi syyttämättä ketään poliittisten suuntausten ja liikkeiden aikaansaamista suunnattomista kansojen kärsimyksistä.
Venäjä ei tarvitse karjalaa eikä muitakaan Suomen luovuttamia alueita. Myykää nuo alueet Suomelle.
Venäjä tarvitsee Itämereen turvallisen väylän öljykuljetuksille vuosikymmeniksi eteenpäin. Suomi voi tehdä sen. Venäjä tarvitsee Pietarin ja Nevaan laskevien yhdyskuntien vesien puhdistukseen toimivan jätenvedenpuhdistusjärjestelmän.
Suomi voi tehdä senkin.
Venäjä tarvitsee yhteiskunnallisen infrastruktuurin uudistuksia. Suomi on lähes kiistaton huippuosaaja monilla kokoyhteiskunnan toimivuuteen liittyvillä aloilla.
Mutta ilmaiseksi Suomi niitä ei voi tehdä.
Suomi on maksanut tähän mennessä velkansa aina.
Tehdystä työstä pitäisi jollain tavoin palkitakin.
Venäläinen yhteiskunta tarvitsee yleisesti yhteiskunnassa myös sellaisten infrastuktuurien uusimista, jotka eivät tuo taloudellisesti näkyvää tulosta muutaman vuoden aikajaksolla, mutta parantavat venäläisen yhteiskunnan mahdollisuuksia päästä kasvu-uralle kasvattamaan venäläisen yhteiskunnan hyvinvointia ja siten mahdollistamaan esimerksi presidentti Putinin aikoman Venäjän BKT:n kaksinkertaistamisen. Ilman järkeviä investointeja ei ole olemassa hyödyn mahdollisuutta.
Venäjälle miesten elämän lyhentyminen, väestön vähentyminen ja neuvostoliiton ajoilta periytyvä teknologia eivät välttämättä takaa riittävää kasvupohjaa.
Kaukonäköisten tsaarien antaman autonomisen aseman turvin ja jääräpäisesti tälläisessä kehityssuunnitelmassa pysymisen ansiosta - suomalainen yhteiskunta on suurinpiirtein saavuttanut sellaisen kypsyysasteen, että niin terveydenhuollon, koulutusjärjestelmän, liikenneinfrastruktuurin, asumisen, tavaravirtojen, tuotannon kuin myös ympäristöä säästävän energia- ja kustannustehokkaan toiminnan osalta Suomella on hyvin paljon tarjottavaa Venäjälle.
Suomalainen yhteiskunta ei tarjoa mitään yksittäisiä erillisratkaisuja, vaan perustaltaan kokonaisuutena lähes toimivan yhteiskuntamallin, jota hienosäätämällä voidaan Venäjän talouden pohja saada 10-20 vuoden aikavälillä monipuolisemmaksi turvaten muuhunkin kuin raakaöljyn ja maakaasunmyyntiin.
Derjabin, eikö tässä olisi kohtuullinen vaihtokauppa.
Suomi ostaisi menetetyt alueet takaisin tietystä summasta, josta osa maksettaisiin rahana ja osa maksettaisin toteuttamalla Venäjällä seuraavan 10-20 vuoden aikana yhteiskunnallisesti merkittäviä projekteja, joissa käytettäisiin venäläistä työvoimaa ja suomalaista teknologiaa.
Derjabin, mitä sanot ?
Hullu ehdotus, mutta houkutteleva vaihtoehto, eikö totta ??
Finlandia, malinku respublika,
durag finski, bolsoje plani
----------------------------------------------
http://www.yle.fi/uutiset/
"Derjabinia kannattaa kuunnella"
Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtajan Markku Kivisen mukaan Derjabinia kannattaa kuunnella, vaikka hänen suurlähettiläsaikansa onkin jo takana
- Derjabinin puheilla ei tietenkään enää ole virallista merkitystä, mutta hänen mielipiteensä ei ole merkityksetön, Kivinen sanoi Ylen Radiouutisten haastattelussa.
Kivisen mukaan Derjabinin kommentti oli suunnattu paitsi venäläisille, joiden hän toivoo olevan asiassa aktiivisia, mutta myös suomalaisille, joiden hän toivoo ymmärtävän, ettei Nato-jäsenyys ole Venäjälle yhdentekevä.
- Suomessa joudutaan miettimään, kuinka paljon jäsenyys muuttaisi alueen voimatasapainoa ja kuinka uhkaavana mahdollinen jäsenyys koettaisiin Venäjän puolella, Kivinen sanoi.
Kivinen pitää näitä seikkoja syynä sille, miksi Suomessa yhä jahkaillaan Nato-jäsenyyden kanssa.
Suomessa Juri Derjabinin muistetaan erityisesti nimimerkistä Juri Komissarov, jonka avulla hän patisteli suomalaisia ulkopoliittiseen ruotuun kylmän sodan aikana.
Derjabin on nykyisin Venäjän tiedeakatemian Eurooppa-instituutin Pohjois-Euroopan osaston johtaja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Derjapin on venäläinen isänmaanystävä. Hänen mielipiteitään leimaa lojaalius isänmaata kohtaan jo virankin puolesta. Hän on työskennellyt koko ikänsä Neuvostoliiton, myöh. Venäjän valtiohallinnossa. Hän työskentelee vieläkin, yli 70-kymppisenä, Venäjän edunvalvontakoneistossa. Hänen sanomansa on aivan ymmärrettävä Venäjän hyödyn kannalta.
Aivan samoin, Suomi tekee omat ratkaisunsa ajatellen omaa parastaan. Suomen ja Venäjän edut eivät voi olla aina yhteneväiset, kuten eivät Suomen ja Ruotsinkaan. Naapurien narina ja painostusyritykset on ymmärrettävä tältä pohjalta. Suomi tekee aivan samoin kun naapurien toiminta on ristiriidassa sen etujen kanssa.