Miksi keskusta on yleisesti ottaen parempi vaihtoehto kuin mikä muu tahansa kilpaileva tuote.
Olen usein miettinyt. mitä sellaista keskustalla on mitä muilla puolueilla ei ole ?
keskusta on selkeästi eteenpäin katsova puolue, jonka pyrkimys on pitää suomalainen yhteiskunta toimivana, selviytymiskelpoisena ja motivoida kansalaisia yrittämään pitää itsestään huolta.
Keskustalaisuus on siitä syystä hyvin elinvoimainen eteenpäin vievä aate.
Kansakunnan kaapin päälle ei pääse kovin heppoisin perustein.
Mannerheim on siellä selkeästi kansakunnan pelastajana, huolimatta kipeistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista.
Rytikin sinne kuuluu ehdottomasti asetettuaan kansan tulevaisuuden selkeästi henkilökohtaisten pyrkimysten edelle.
Kekkonen sinne kuuluu pidettyään Suomen tasavallan itsenäisenä hyvin vaikeissa toimintaolosuhteissa.
Kekkosen jälkeen onkin sitten hyvin vaikea miettiä ketä muita kansakunnan kaapin päälle kuuluu.
Koivisto....vahvan markan politiikka, Suomen kansatalouden tuho ja hirvittävä valtionvelka...
RahtiMara...enemmän taisi matkustella kuin hoitaa virkatehtäviään.. eikä edes oppinut lopettamaan kaljankittamista ennenkuin rakko ja polvet alkoivat pettäää...surkea esitys..
Nykyinen punapää sinne tuskin pääsee ainakin kriisinhallintakyvyillään...
Punapään oma seurakunta kun sai melkein Suomen kytkettyä tahtomattaan sotaan toiselle puolelle maapalloa...
Mutta kieltämättä Jäätteenmäki on hyvää vauhtia tulossa potentiaalinen ehdokas. Vaaditaan suurta kansalaisrohkeutta ottaa vastuu kansankunnan tulevaisuuden kehityksestä ja vieläpä opposition penkiltä.. Tähän ei ole tähän mennessä kyennyt yksikään toinen poliitikko.
Lopullisesti tämän varmasti ratkaisee, kuinka hyvin Jäätteenmäki onnistuu hoitamaan Suomen asioita Euroopan Parlamentissä.
Keskustalaisuudessa täytyy olla jotain sellaista mikä innoittaa näihin suurtekoihin, myös muitakin kuin keskustalaisia.
Usein olen miettinyt, mahtaako esimerkiksi tälläisestä vastuunpakoilijasta kuin Lipponen koskaan tulla mitään muuta kuin Koiviston hännystelijä, joka sattumalta on päässyt piällysmieheksi täysin aatteellisesti sopimattomaan ympäristöön.
Lipposen usko loppui Neuvostoliiton romahtamiseen, ja punaleirin talousneron Liikasen kyvyttömyys, Koiviston täydellinen kansainvälisen talouden tuntemattomuus (paitsi Turun sataman tavaraliikenteen mafian eli sosiaalisuhteiden osalta) saivat aikaan sellaisen kansantaloudellisen katastrofin, että maa joutui lähes konkurssiin..
Jostain syystä kriisiaikoina vastuunkantajat ovat löytyneet keskustan riveistä. Niinpä Aho pääministerinä ei perääntynyt Suomen yhteiskunnan pelastamisesta, vaan stabiloi tilanteen mallikkaasti huolimatta siitä, että pääministerinä kaatui suorilta jaloilta sairaalaan leikattavaksi.
Aho jäljiltä Lipponen onnistui taas suhmuroimaan Suomen kansantalouden suurimman nousukauden lähes täydellisesti, Sonera joutui hajaannukseen ja ajautui viimein ruotsalaisten syliin, ja hallituksen suurin ongelma oli peitellä taloudellisiä väärinkäytöksiä, niin valtionyhtiöissä kuin oman aatteen sisällä luotollisten shekkitilien käytössä.
Kun kansa viimein sai tarpeekseen, ja äänesti selkeästi ensimmäisen naispääministerin, niin kommunistien änkyräkaartissa syttyi yhtäkki halu pitää kiinni saavutetuista eduista ja omista palleista..
Tästäköhän syystä selkestä vaalivoittajasta Gandhista ei tullut naispääministeriä Intiassa. Selittämättömiä ovat kommunistiset suvaitsemattomuuden tiet..
Suomi kuitenkin vältti perustuslain vastaisen liittymisen Irakin invaasioon ulkopoliittisen linjan kulkiessa jossain Valkoisen talon ja Tigritin suiston välissä. Ulkopoliittisen linjan pysäkkeihin ei kuitenkaan kuulunut mm YK:n pääkonttoria New Yourkissa, johon hallituksen matkalipulla olisi enintään saanut matkustaan näin rauhanaikana ilman sotasuunnitelmia kolmatta valtiota vastaaan.
Onneksi Suomessa Lipposelle vihellettiin ottelukielto ja elintarvikeviraston osalta taisi tulla vielä jäähykin.
Siinä taisi söpö setä saada auringon paisteessa hiukan enemmänkin kylmää sadetta niskaansa.
Ainakin hymy hyytyi, eikä muitakaan paljon muuta kuin itkettänyt..
Eurovaalien kaksi erilaista maailmaa ovat nyt törmäyskurssilla.
Toisaalla on parlamentaristinen valintatapa, jolla esimerkiksi Europarlamenttiin valitaan edustajat.
Toisaalta taas istuvan sosiaalidemokraattisen presidentin noudattama kyvykkäimmän hakijan valinta ei-sosiaalidemokraatin sijasta ja sosiaalidemokraatin valinta kyvykkäimmän sijasta ovat noudattaneet selkeää sosialistisen neuvostotasavaltojen liiton menetelmää, eli kuten sosiaalistinen demokratia on väkisin viemässä selkeässä vähemmistössä olevaa sosialististä kandidaattia Euroopan Johtoon, vaikka johtopaikoilta on selkeästi kerrottu, että pätevin valitaan.
Suomalaiset sosiaalidemokraatit ovat kuitenkin ihmetelleet suu auki, että eikun-eikun-eikun...pätevinhän valitaan jos tarjolla on ei-sosiaalidemokraatti ja sosiaalidemokraatti valitaan aina vaikka tarjolla olisi pätevin.
Ruotsin Persson on jo todennut sosiaalidemokraattisen pelin liian läpinäkyväksi, ja pyrkinyt enempää vahinkoa välttääkseen kertomaan Lipposellekin hienovaraisesti, että olisikohan aika harkita vakavasti kansaneläkkeelle siirtymistä..??
Mutta miksi Keskusta tässäkin kuviossa on parempi vaihtoehto..tälläisestahan on jo kokemusta.
Kekkoselle aikanaan Breznew ehdotti Suomen ja Neuvostoliiton yhdistämistä, mutta Kekkonen tolkun miehenä totesi, ettei millään ehdi hoitamaan niin suuren maan johtajan tehtäviä..
Keskusta on uusiutuva, ajassaan muuttuva, samanmielisten kansalaisten muodostama mielentila.
Keskustan dynaamisuus johtuu siitä, että pohjoisiin oloihin ja lyhyen kasvukauteen on onnistuttu sopeutumaan, eikä pyritä toteuttamaan minkäänlaista täydellistä ratkaisua kertaheitolla vallankumouksen tai minkään muun aatteellisen kapinan tai sodan muodossa.
Keskusta tekee yhteiskunnasta kansalaisille sopivan, jotta jokainen kansalainen voi toteuttaa toiveitaan ja haaveitaan tehdäkseen omasta elämästään itsensä kokoisen ja mallisen.
Keskusta ei pyri pakottamaan kansalaisia muotteihin, joista pakon, uhkailun ja väkivallan avulla luodaan väkinäinen toimimaton tehoton koneisto, jossa väärinymmärryksen ja kärsimyksen määrä on rajaton.
Keskustalainen mielentila tai ajattelu sallii kansalaisten oman luovuuden ja motivaation hyödyntämisen, sekä niin pitkälle pyrkimisen kuin jokaisen henkiläkohtaiset kyvyt riittävät.
Sosiaalidemokraattien kassanhoitaja käytti välittömästi tätä mahdollisuutta tilaisuuden tullen kavaltaen lähimmistä kassasta, joka sattui olemaan puolueen vaalikassa. Pitkälle pyrkimisessä kyvyt riittivät Saksaan asti, ennenkuin yksinkertaisten laskutoimitusten seurauksena totesi, että rahat riittää juuri ja juuri takaisin Suomeen, jossa sentään kuitenkin valtio kustantaa täysipäivähoidon kaltereidenkin takana. No sen verran tässä oli taas tuuriakin mukana, että kuin sosiaalidemokraattiselle kandidaatille ei ollut kyvykästä vastaehdokasta, löytyi sosiaalidemokraattisesta valintajärjestelmästä suunniteluvirhe, jonka seurauksena vaalikassan kavallus todettiin kuuluvankin enemmän jo työtehtävään saavutettuihin etuihin, varsinkin kun oli säästänyt puolueen palkkakuluissa pitämällä etukäteen kesälomat, sairaslomat, pekkaspäivät, talvilomat ja vähän omaa lomaakin.
On kansakunnalle suunnattomaksi onneksi, että tälläisiä luovia ratkaisua sallitaan toteuttaa luovan lainkäytön alaisuudessa tasavertaisuusaatteen perusteella jossa tasavertaisuus tarkoittaa tasa-arvoisuutta, joka joissakin sosiaalidemokraattisissa tapauksissa on tasa-arvoisempi kuin joissain toisissa ei-sosiaalidemokraattisissa tapauksissa.
Keskustassahan vastuun kantajat pystytään yksilöimään, mutta joissain muissa aatteissa kollektiivinen vastuunkanto johtaa aisankannattajaan, joskus aasin kannattajiin, ja miten milloinkin..
On kuitenkin kansakunnalle onneksi että avoin poliittinen keskustelu tuo kansalaisten tietoon kysymyksiä, joista kansalaisten ovat huolestuneita.
Tällöin kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Ja äänestäjähän ei voi olla väärässä, vai voiko...?
Olen usein miettinyt. mitä sellaista keskustalla on mitä muilla puolueilla ei ole ?
keskusta on selkeästi eteenpäin katsova puolue, jonka pyrkimys on pitää suomalainen yhteiskunta toimivana, selviytymiskelpoisena ja motivoida kansalaisia yrittämään pitää itsestään huolta.
Keskustalaisuus on siitä syystä hyvin elinvoimainen eteenpäin vievä aate.
Kansakunnan kaapin päälle ei pääse kovin heppoisin perustein.
Mannerheim on siellä selkeästi kansakunnan pelastajana, huolimatta kipeistä ratkaisuista ja niiden vaikutuksista.
Rytikin sinne kuuluu ehdottomasti asetettuaan kansan tulevaisuuden selkeästi henkilökohtaisten pyrkimysten edelle.
Kekkonen sinne kuuluu pidettyään Suomen tasavallan itsenäisenä hyvin vaikeissa toimintaolosuhteissa.
Kekkosen jälkeen onkin sitten hyvin vaikea miettiä ketä muita kansakunnan kaapin päälle kuuluu.
Koivisto....vahvan markan politiikka, Suomen kansatalouden tuho ja hirvittävä valtionvelka...
RahtiMara...enemmän taisi matkustella kuin hoitaa virkatehtäviään.. eikä edes oppinut lopettamaan kaljankittamista ennenkuin rakko ja polvet alkoivat pettäää...surkea esitys..
Nykyinen punapää sinne tuskin pääsee ainakin kriisinhallintakyvyillään...
Punapään oma seurakunta kun sai melkein Suomen kytkettyä tahtomattaan sotaan toiselle puolelle maapalloa...
Mutta kieltämättä Jäätteenmäki on hyvää vauhtia tulossa potentiaalinen ehdokas. Vaaditaan suurta kansalaisrohkeutta ottaa vastuu kansankunnan tulevaisuuden kehityksestä ja vieläpä opposition penkiltä.. Tähän ei ole tähän mennessä kyennyt yksikään toinen poliitikko.
Lopullisesti tämän varmasti ratkaisee, kuinka hyvin Jäätteenmäki onnistuu hoitamaan Suomen asioita Euroopan Parlamentissä.
Keskustalaisuudessa täytyy olla jotain sellaista mikä innoittaa näihin suurtekoihin, myös muitakin kuin keskustalaisia.
Usein olen miettinyt, mahtaako esimerkiksi tälläisestä vastuunpakoilijasta kuin Lipponen koskaan tulla mitään muuta kuin Koiviston hännystelijä, joka sattumalta on päässyt piällysmieheksi täysin aatteellisesti sopimattomaan ympäristöön.
Lipposen usko loppui Neuvostoliiton romahtamiseen, ja punaleirin talousneron Liikasen kyvyttömyys, Koiviston täydellinen kansainvälisen talouden tuntemattomuus (paitsi Turun sataman tavaraliikenteen mafian eli sosiaalisuhteiden osalta) saivat aikaan sellaisen kansantaloudellisen katastrofin, että maa joutui lähes konkurssiin..
Jostain syystä kriisiaikoina vastuunkantajat ovat löytyneet keskustan riveistä. Niinpä Aho pääministerinä ei perääntynyt Suomen yhteiskunnan pelastamisesta, vaan stabiloi tilanteen mallikkaasti huolimatta siitä, että pääministerinä kaatui suorilta jaloilta sairaalaan leikattavaksi.
Aho jäljiltä Lipponen onnistui taas suhmuroimaan Suomen kansantalouden suurimman nousukauden lähes täydellisesti, Sonera joutui hajaannukseen ja ajautui viimein ruotsalaisten syliin, ja hallituksen suurin ongelma oli peitellä taloudellisiä väärinkäytöksiä, niin valtionyhtiöissä kuin oman aatteen sisällä luotollisten shekkitilien käytössä.
Kun kansa viimein sai tarpeekseen, ja äänesti selkeästi ensimmäisen naispääministerin, niin kommunistien änkyräkaartissa syttyi yhtäkki halu pitää kiinni saavutetuista eduista ja omista palleista..
Tästäköhän syystä selkestä vaalivoittajasta Gandhista ei tullut naispääministeriä Intiassa. Selittämättömiä ovat kommunistiset suvaitsemattomuuden tiet..
Suomi kuitenkin vältti perustuslain vastaisen liittymisen Irakin invaasioon ulkopoliittisen linjan kulkiessa jossain Valkoisen talon ja Tigritin suiston välissä. Ulkopoliittisen linjan pysäkkeihin ei kuitenkaan kuulunut mm YK:n pääkonttoria New Yourkissa, johon hallituksen matkalipulla olisi enintään saanut matkustaan näin rauhanaikana ilman sotasuunnitelmia kolmatta valtiota vastaaan.
Onneksi Suomessa Lipposelle vihellettiin ottelukielto ja elintarvikeviraston osalta taisi tulla vielä jäähykin.
Siinä taisi söpö setä saada auringon paisteessa hiukan enemmänkin kylmää sadetta niskaansa.
Ainakin hymy hyytyi, eikä muitakaan paljon muuta kuin itkettänyt..
Eurovaalien kaksi erilaista maailmaa ovat nyt törmäyskurssilla.
Toisaalla on parlamentaristinen valintatapa, jolla esimerkiksi Europarlamenttiin valitaan edustajat.
Toisaalta taas istuvan sosiaalidemokraattisen presidentin noudattama kyvykkäimmän hakijan valinta ei-sosiaalidemokraatin sijasta ja sosiaalidemokraatin valinta kyvykkäimmän sijasta ovat noudattaneet selkeää sosialistisen neuvostotasavaltojen liiton menetelmää, eli kuten sosiaalistinen demokratia on väkisin viemässä selkeässä vähemmistössä olevaa sosialististä kandidaattia Euroopan Johtoon, vaikka johtopaikoilta on selkeästi kerrottu, että pätevin valitaan.
Suomalaiset sosiaalidemokraatit ovat kuitenkin ihmetelleet suu auki, että eikun-eikun-eikun...pätevinhän valitaan jos tarjolla on ei-sosiaalidemokraatti ja sosiaalidemokraatti valitaan aina vaikka tarjolla olisi pätevin.
Ruotsin Persson on jo todennut sosiaalidemokraattisen pelin liian läpinäkyväksi, ja pyrkinyt enempää vahinkoa välttääkseen kertomaan Lipposellekin hienovaraisesti, että olisikohan aika harkita vakavasti kansaneläkkeelle siirtymistä..??
Mutta miksi Keskusta tässäkin kuviossa on parempi vaihtoehto..tälläisestahan on jo kokemusta.
Kekkoselle aikanaan Breznew ehdotti Suomen ja Neuvostoliiton yhdistämistä, mutta Kekkonen tolkun miehenä totesi, ettei millään ehdi hoitamaan niin suuren maan johtajan tehtäviä..
Keskusta on uusiutuva, ajassaan muuttuva, samanmielisten kansalaisten muodostama mielentila.
Keskustan dynaamisuus johtuu siitä, että pohjoisiin oloihin ja lyhyen kasvukauteen on onnistuttu sopeutumaan, eikä pyritä toteuttamaan minkäänlaista täydellistä ratkaisua kertaheitolla vallankumouksen tai minkään muun aatteellisen kapinan tai sodan muodossa.
Keskusta tekee yhteiskunnasta kansalaisille sopivan, jotta jokainen kansalainen voi toteuttaa toiveitaan ja haaveitaan tehdäkseen omasta elämästään itsensä kokoisen ja mallisen.
Keskusta ei pyri pakottamaan kansalaisia muotteihin, joista pakon, uhkailun ja väkivallan avulla luodaan väkinäinen toimimaton tehoton koneisto, jossa väärinymmärryksen ja kärsimyksen määrä on rajaton.
Keskustalainen mielentila tai ajattelu sallii kansalaisten oman luovuuden ja motivaation hyödyntämisen, sekä niin pitkälle pyrkimisen kuin jokaisen henkiläkohtaiset kyvyt riittävät.
Sosiaalidemokraattien kassanhoitaja käytti välittömästi tätä mahdollisuutta tilaisuuden tullen kavaltaen lähimmistä kassasta, joka sattui olemaan puolueen vaalikassa. Pitkälle pyrkimisessä kyvyt riittivät Saksaan asti, ennenkuin yksinkertaisten laskutoimitusten seurauksena totesi, että rahat riittää juuri ja juuri takaisin Suomeen, jossa sentään kuitenkin valtio kustantaa täysipäivähoidon kaltereidenkin takana. No sen verran tässä oli taas tuuriakin mukana, että kuin sosiaalidemokraattiselle kandidaatille ei ollut kyvykästä vastaehdokasta, löytyi sosiaalidemokraattisesta valintajärjestelmästä suunniteluvirhe, jonka seurauksena vaalikassan kavallus todettiin kuuluvankin enemmän jo työtehtävään saavutettuihin etuihin, varsinkin kun oli säästänyt puolueen palkkakuluissa pitämällä etukäteen kesälomat, sairaslomat, pekkaspäivät, talvilomat ja vähän omaa lomaakin.
On kansakunnalle suunnattomaksi onneksi, että tälläisiä luovia ratkaisua sallitaan toteuttaa luovan lainkäytön alaisuudessa tasavertaisuusaatteen perusteella jossa tasavertaisuus tarkoittaa tasa-arvoisuutta, joka joissakin sosiaalidemokraattisissa tapauksissa on tasa-arvoisempi kuin joissain toisissa ei-sosiaalidemokraattisissa tapauksissa.
Keskustassahan vastuun kantajat pystytään yksilöimään, mutta joissain muissa aatteissa kollektiivinen vastuunkanto johtaa aisankannattajaan, joskus aasin kannattajiin, ja miten milloinkin..
On kuitenkin kansakunnalle onneksi että avoin poliittinen keskustelu tuo kansalaisten tietoon kysymyksiä, joista kansalaisten ovat huolestuneita.
Tällöin kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Ja äänestäjähän ei voi olla väärässä, vai voiko...?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaikki tuntemani kepulaiset on selittäjiä, maalaismulkkuja ja kioskin takana juonittelijoita.
He eivät pysty hoitamaan rehellisesti kunnallispolitiikkaa sen enempää kuin kunnalliskotejakaan, joista jälkimmäiseen he kaikki, ikään katsomatta, kuuluvat.
Ne matkustavat toisten siivellä ja sillä aikaa niiden kenttäväki kaivaa maata kaverin jalkojen alta.
Miksi luulet kokoomuksen kammoavan niitä?
Miksi luulet kokoomuksen haluavan niitten kaveriksi seuraavaan hallitukseen?
Koska ainoa joka yhdistää, on porvarillinen aatemaailma.
Sitä voidaan aja rehellisesti tai ei.
Kepsut tekevät tätä jälkimmäistä.
Kaksi kunnallispoliitikkoa on tehnyt minulle ketkun: Toinen on opettaja ja toinen sähköurakoitsija.
Opettaja yritti jättää laskunsa maksamatta ja urakoitsija paikkasi puoluekaverinsa vahingon yrittämällä laskuttaa kolminkertaisesti sopimamme määrän.
Yritystoimintaa tämäkin ja sellaista kepu tukee panemalla kaverit taas listoille.
Erittäin hyvään ja asilliseen kirjoitukseen joku pölkky vastasi turhan mitättömällä ja älyttömällä typerästi, jonka on varmasti hätäpäissään keksinyt.
uskossasi autuas!
Keskusta on paras.
demareiden saitilta yhtä asiallinen kirjoitus kuin on tämä avaus.Kirjoittaja tuo täysin kiihkottomasti esille juuri ne faktat joita demarit ovat täällä kaipailleet.
puhuu faktoista, mutta mikään asia ei sillä muutu faktaksi, että mikot ja muut marttakerholaiset sanovat jonkun asian olevan jollain lailla!!
Joo, olipa ensimmäinen asiallinen kirjoitus pitkään aikaan täällä kepuosastolla, yleensä täällä kirjoittelevat minunlaiseni kuittailijat hölmöille TOSI ON-miehille, joita pikaisen selailun perusteella on 90% kirjoittelijoista täällä...valitettavaa on se, että tuo 90% edustaa 10% älykkyysosamääräkertymästä...
Täytyypä kirjoittaa tuohon vastine, kun kerkiää...on meinaan sikalan rakentaminen kesken...
Onpa lyhyen napakka kirjoitus. Eivätkö Oiva Härköset, Mikko Bernhardit ja muut tuomitse tätä lukukelvottomaksi pituutensa tähden?
Minä sen mielenkiinnolla luin ja huomaan olevani eräistä asioista jopa lähes samaa mieltä kanssasi. Liitänpä tähän pätkän eräästä kirjoituksestani aivan muulla areenalla:
"EHDOKKAITA KANSAKUNNAN KAAPIN PÄÄLLE
Ketkä itsenäisyyden ajan suomalaisista minä asettaisin ”kansakunnan kaapin päälle”? Ensimmäiseksi sinne nostaisin Mannerheimin. Hänen johdollaan käytiin Suomen itsenäisyyden turvannut vapaussota ja itsenäisyyden pelastaneet talvi- ja jatkosodat. Hän on kaikkiin muihin nähden ylivertainen. Vain hän omasi olemuksensa, ominaisuuksiensa ja henkilöhistoriansa puolesta auktoriteetin, mikä noissa tilanteissa tarvittiin.
Mannerheimin oikealle puolelle laittaisin Paasikiven. Hän oli hyvä diplomaatti ja määrätietoinen, tahdonvoimainen valtiomies, jolla oli kirkas realiteettien taju. Hän johti meitä varmalla kädellä vaikeissa ja vielä vaarallisissa vaiheissa.
Mannerheimin vasemmalle puolelle nostaisin hieman ristiriitaisin tuntein Kekkosen. Hänessä kun oli ainakin kaksi puolta. Hänen vallanhalunsa oli epäterveen suuri, ja hän käytti valtaansa häikäilemättömästi, mutta suuri oli myös hänen kyvykkyytensä ja poliittinen taitavuutensa. Ja omakohtaisesta kunnianhimostaan ja monista vähemmän kunniakkaista teoistaan huolimatta Kekkosta hänen pitkällä urallaan ohjasi oman edun huomioon ottamisen lisäksi ainakin hänen oman uskonsa mukaan myös isänmaan etu. Kekkosen poikkeuksellisen pitkä ura hänen monessa suhteessa riidanalaisesta henkilöstään huolimatta oli niin merkittävä maallemme, että se kiistatta oikeuttaa hänet paikalleen kansakunnan kaapin päälle.
Olisiko muita ehdokkaita patsasgalleriaan? Risto Ryti ja Väinö Tanner olivat 1930-luvun nousumme arkkitehtejä ja periaatteellisia, kunniallisia valtiomiehiä, jotka kantoivat suurta vastuuta hyvin raskaina aikoina ja saivat siitä huonon palkan - tuomion sotasyyllisinä. K.J.Ståhlberg oli laillisuusmies, perustuslakiemme kirjoittaja, parlamentarismimme isä.
P.E.Svinhufvudilla, Santeri Alkiolla ja Kyösti Kalliolla on suuria ansioita. Mauno Koivisto meni sotaan 17-vuotiaana vapaaehtoisena ja opiskeli sitten satamatyömiehestä filosofian tohtoriksi, ja presidenttinä hän palautti parlamentarismin. Jean Sibelius, Paavo Nurmi, A.I.Virtanen ja Martti Ahtisaarikin tunnetaan maailmalla ja he ovat keränneet sympatioita Suomelle. Varmaan löytyisi ehdolle muitakin, mutta minusta Mannerheim, Paasikivi ja Kekkonen ansaitsevat ainutlaatuiset paikkansa. Jokainen voi halutessaan historiaamme ja suurmiestemme elämäkertoihin perehtyen - aineistoa on kyllin - luoda oman galleriansa."
Tuo muu, mitä esitelmöit keskustan olemuksesta, on sellaista sentimentaalista puppua, jota en viitsi kommentoida, etten pahoittaisi mieltäsi. Sanon vain, että kun minä olen joskus "esitelmöinyt" sosialidemokratian merkityksestä meillä ja muualla historiassa, nyt ja tulevaisuudessa, olen sentään häveliäämmin pyrkinyt pitäytymään faktoihin. Mutta kirjoituksena esitelmäsi on ihan hyvä, ja poikkeuksellinen keskustalaisen kirjoitukseksi sikäli, että siinä puhutaan politiikasta eikä muista kirjoittajista. Ja omaansahan kukin saa ylistää, niin täytyykin tehdä. Sinä ylistit nyt pitkään keskustaa, mistä minä kiitän. Varmaan herrasmiehenä - tai fiksuna naisena - kiität sitten vuorostasi minua, kun minä taas joskus ylistän omiani!
Samaa lisää, onhan sivistyneesti kirjoitettuja toki mukava lukea, vaikka niissä puhuttaisiin pehmoisiakin!