Olen 19-vuotias jätkä ja olen kaivannut erästä tyttöä, kutsuttakoon häntä vaikka Jennaksi (en kerro hänen oikeaa nimeään tässä), jo 4 vuotta. Jenna oli kanssani samalla riparilla ja kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa, tiesin heti että siinä on se mun unelmien tyttö. Ikävä kyllä Jenna ei ilmeisesti tuntenut minua kohtaan muuta kun ystävyyttä. Tyttö oli osaksi ulkomaalainen, eikä riparin aikana vielä asunut Suomessa. Ehkä juuri se kansainvälisyys kiehtoi hänessä minua, olen aina halunnut matkustaa ja asuakin muualla kun Suomessa. Joka tapauksessa tyttö on kaunein ja ihanin ihminen kenet olen ikinä tuntenut. Tapasin hänet viimeksi 16-vuotiaana juuri ennen lukion alkua. Kävimme eri lukioita.
No nyt on aikaa kulunut, enkä ole tavannut kyseistä tyttöä enää. Joskus olen kysynyt häneltä kuulumisia facebookissa. Tällä hetkellä hän on opiskelemassa Englannissa. Ja minä hölmö kaipaan häntä yhä. Olen kyllä seurustellut erään toisen tytön kanssa lukioaikana, mutta tajusin pian, että hän oli vain korvike tälle Jennalle. Olen koittanut yrittää unohtaa hänet, mutta jos ihastun johonkin toiseen tyttöön, muistuttaa tämä Jennaa jollain tavalla. Uskon, etten voi ikinä rakastua yhtä täydellisesti kehenkään muuhun. Kannattaisiko minun vain yrittää unohtaa koko tyttö? Ja miten voin sen tehdä? Olen jo 4 vuotta kaivannut häntä kipeästi ja yrittänyt keskittyä muihin tyttöihin. Hän oli vain niin erinlainen ja erityisempi kun kukaan muu kehen olen koskaan tutustunut. Minua pelottaa, etten tämän vuoksi koskaan löydä pitkäaikaisempaa kumppania, vaan jään aina yksinäiseksi. Onko kellään mitään neuvoa tilanteeseni tai onko kukaan kokenut samaa?
No nyt on aikaa kulunut, enkä ole tavannut kyseistä tyttöä enää. Joskus olen kysynyt häneltä kuulumisia facebookissa. Tällä hetkellä hän on opiskelemassa Englannissa. Ja minä hölmö kaipaan häntä yhä. Olen kyllä seurustellut erään toisen tytön kanssa lukioaikana, mutta tajusin pian, että hän oli vain korvike tälle Jennalle. Olen koittanut yrittää unohtaa hänet, mutta jos ihastun johonkin toiseen tyttöön, muistuttaa tämä Jennaa jollain tavalla. Uskon, etten voi ikinä rakastua yhtä täydellisesti kehenkään muuhun. Kannattaisiko minun vain yrittää unohtaa koko tyttö? Ja miten voin sen tehdä? Olen jo 4 vuotta kaivannut häntä kipeästi ja yrittänyt keskittyä muihin tyttöihin. Hän oli vain niin erinlainen ja erityisempi kun kukaan muu kehen olen koskaan tutustunut. Minua pelottaa, etten tämän vuoksi koskaan löydä pitkäaikaisempaa kumppania, vaan jään aina yksinäiseksi. Onko kellään mitään neuvoa tilanteeseni tai onko kukaan kokenut samaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni hieman samanlainen tilanne, tosin omaan tarinaani ei liity rippikoulua. Olin vuoden yhdessä viimeisimmän poikaystäväni kanssa, kunnes hän halusi erota koska ei ollut onnellinen suhteessamme. Itse opiskelen nyt Suomessa ja hän brittinä on Englannin armeijassa. Aivan turhaa esim. viikonloppulomille tulla Suomeen tai minun mennä sinne koska ei ne liput niin halpoja muutaman päivän lomaan verrattuna ole. Joten vaikka ensin tämän välimatkan ei pitänyt olla este mutta yhtäkkiä siitä olikin koitunut toiselle osapuolelle paljonkin päänvaivaa...
Itse en olisi suhdetta lopettanut mistään hinnasta ja edelleenkin elätän toivoa että jos joskus päätyisimme takaisin yhteen.. Neuvoni sinulle: jos joku nostattaa sinussa sellaisia tunteita mitä tuossa omassa tekstissäsi kirjoitit, pidä kyseisestä henkilöstä kiinni äläkä luovuta. Rakkaus ei tunne rajoja. Mutta jos toinen osapuoli ei lämpene tai esim. haluaa erota koska ei ole onnellinen, on turhaa pakottaa toista rakastamaan ja roikkumaan suhteessa joka on valetta.
Toivottavasti tämä antoi edes jotakin uutta mietittävää.