vaimoni kuoli äkillisesti n kolme viikkoa sitten olimme aviossaa 40 vuotta . tällä hetkellä oloni tuskainen en pysty tekemään oikein mitään en syömään nukkumaan ilman lääkkeitä aamulla alan odottaa että tulisi ilta ja voisin ottaa lääkkeen ja päästä hetkeksi pois todellisuudesta, päivät ovat pitkät vain tyhjät seinät ja kaikki muistot ystävätkin ovat kaikonneet heillä omat puuhansa. en löydä keinoja miten selvitä.
vaimoni äkillnen kuolema
60 vuotta
19374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
vilpittömästi osaa suruun.
kiitos
tunteesi, mutta älä jää yksin. Hakeudu vertaistukiryhmään että saat uusia ystäviä ja voit jutella
tuntemuksistasi muiden saman kokeneiden kanssa. Voimia sinulle!
vertaistukiryhmä kokoontuu paikkakunnallani vasta syyskuussa. autolla en tällä hetkellä uskalla mihinkään muualle
Tämähän on vilpillisin kanava ikinä. Ei täällä voi olla vilpitön, kun ei tiedä onko vastatekstikään vilpitön. kaikki nimetön on merkityksetöntä. Omissa nimissä ja kasvoilla ollaan vilpittömiä, ei anonyyminä. Ikävää, jos joku käyttää vilpittömyyttäsi hyväksi.
Netistä löytää paljon aidompia paikkoja surulle ja vakaville aiheille, tänne en raaskisi antaa surua tallottavaksi. Täällä pelleillään ihmisten kustannuksella.
yritä jaksaa. Lähde ulos luontoon,jos mahdollista. Itse olen saanut luonnosta rauhoittavaa voimaa.Anna aikaa ajatuksille ja tunteille.
Pue lämpimästi päälle, ettei kaikki rauhoittava voima mene kylmästä tärisemiseen. Kyyneleet jäätyy silmiin, sekin vielä.
onko jokin aika jolloin alkaisi pohjaton yksinäisyyden ja tuskan olo helpottua oletko kenties itse joutunut kokemaan vastaavaa.
koiraa tai kissaa. Ystäväni otti pienen koiran miehensä poismenon jälkeen ja kertoi että se auttoi!
SÄ TEET PILAA!!! KUOLEMASTAKIN.
pitäisikö hävetä jos kerroin tuskastani vaimoni kuolemasta miksi
Kannattaa jutella oikeasti jonkun kanssa?
Vaimo muka kuollu kun oot ämmä itekkin.
Kevyt ja vapaa olo.
Hänen näkeminen ei tuntunut enää missään.
Voin poistua myös täältä.
Voikaa hyvin kaikki! :))
Sinäkin
"niinku"
tarkemmin ajateltuna voisit suksia vaikka näin kauniilla talvisella säällä "hevon vittuun" täältä.
Sivusta nyt tuumaan tuohon.... aina ei ole ihmistä lähettyvillä joka kerkiäisi, eikä aina oikein osaakkaan auttaa. Ikävä kyllä siksi ovat kauempana.
Koira tai kissa on silloin se joka poistaa sen yksinäisyyden, on lähellä ja pikkuhiljaa " tuuppaa " siihen päivä rytmiin takaisin. ( huomaat huolehtivasi siitä pikkuystävästä ) Myös vaistoaa milloin sinulla on paha mieli ja tulee lähelle. Et ole yksin, sinulla on joku joka osoittaa myös rakkauttaan ja läheisyyttä.
Sille voi myös puhua kaikki murheensa läpi ja se kuuntelee.
Sinulla on joku joka odottaa sinua kotiin ja sinä itse tiedät että sinua odotetaan.
Huomaat myös kuinka tyhjyyden tunne katoaa.
Sitä ikävää se ei poista, mutta tukee ja auttaa kulkemaan sinua eteenpäin, et ole yksin.
Toivon sinulle jaksamista ja otan osaa suruusi.
ps. aina ei ole mahdollista kaikilla ottaa eläintä, silloin on ryhmät hyvä vaihtoehto. mutta näitä pieniä " tohtoreita " jotka omalla olemisellaan tuo sen tuen, ei ole syytä unohtaa.
Anna itsellesi oikeus ja vapaus surra rauhassa. Itke ja huuda, jos haluat. Hakkaa halkoja tai muuta vastaavaa.
Ytritä kuitenkin myös keskittyä elämän kivoihin puoliin, kuuntele musiikkia, lue huumoripitoisia kirjoja jne. Laita itsellesi jotain hyvää ruokaa.
Mutta ennekaikkea, älä kiellä tai tukahduta surua.
puhu papin kanssa, hän on ihminen joka on nähnyt paljon surua ja surevia, hän osaa lohduttaa. Toimiiko naapuripaikkakunnalla sururyhmä? Entä jos menisit sinne vaikka taksilla. Tai onko sinulla joku tuttava, joka olisi kokenut vastaavan menetyksen mutta aiemmin ja jo tasaantunut surussaan. Voisit soittaa hänelle ja pyytää että saisit tulla juttelemaan.
vaihtelee jokaisella. Mutta pahin lamaannuttavan surun aika varmasti helpottaa pikkuhiljaa muutamien
kuukausien kuluessa. Suru muuttuu vähitellen hiljaiseksi kaipaukseksi ja voi kestää niin jopa noin kuusi
vuotta. Välillä on parempia ja huonompia aikoja. Surutyö on luopumista rakkaasta ihmisestä ja kuuluu
osana jokaisen ihmisen elämään jossain vaiheessa.