Onko muilla samankaltaisia ajatuksia tulevaisuuden suhteen. Olen reilu parikymppinen mies. Työ on ja muutama "kaveri" naisia sekä miehiä, todellisuudessa en merkitse heille kenellekkään mitään. Ikinä en ole seurustellut. Alkoholi kuuluu vahvasti viikonloppuihin. En tiedä miksi käyn töissä, en tarvitse rahaa perheen elättämiseen enkä mihinkään muuhunkaan järkevään paitsi juomiseen. Pidän itseäni myös rumana ja muutenkin säälittävänä. Tuntuu pahalta tietää että tulevaisuudessa olen luultavimmin rappio alkoholisti, on vain ajan kysymys koska en jaksa pitää kulisseja yllä vanhempieni takia. Kaikki tekemiseni ovat mielestäni samantekeviä kunhan vain tapan aikaa, mistään ei saa mielihyvää. Toivon aina kun menen nukkumaan että saisin nukkua rauhassa pois ilman kipuja ettei tarvitsi enään ikinä herätä. Mutta tiedän että pahimmat ajat ovat vasta edessä. Voin myös kertoa että olen kateellinen ja katkera niitä kohtaan joilla on perhe ja muutkin asiat hyvin. Paras olisi itseni ja muiden kannalta kun kuolisin pois, vanhemmat tosin jäisivät suremaan. Joku tietysti sanoo että olet nuori lopeta juominen niin kaikki asiat kääntyvät vielä parhainpäin, mutta katselkaa vähän ympärillenne joka puolella näette niitä joilla asiat eivät sittenkään kääntyneetkään parhain päin, nuorta sekä vanhaa ihmistä. Joku saa vaan huonot kortit.
Tiedän syrjäytyväni
trskufsy
7689
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No jos kerran olet niin päättänyt.
Juominen ylläpitää masennusta. Varmasti piristyisit, jos lopettaisit sen dokaamisen. Kokeile niin huomaat eron. Voisit hakea apua masennukseen. Mutta kuvaamasi tulevaisuus toteutuu, jos niin olet päättänyt. Jos sen sijaan haluat vähän yrittää jotain muuta, sekin toteutuu.
Olet oikeassa, että kaikilla asiat eivät käänny parhain päin, mutta ainakin voisit elää tulevaisuuttasi olematta rappioalkoholisti. Silloin asiasi olisivat kuitenkin huomattavasti paljon paremmin kuin alkoholistina. Sinulla kuitenkin olisi vielä toivoa löytää elämänkumppani. Alkoholistina se on huomattavasti paljon epätodennäköisempää. Alkoholistien työurakin tuppaa päättymään ennenaikaisesti.
Joka päivä tapahtuu kaikenlaisia asioita, hyviä ja vähemmän hyvin, miksi pitäis huomioida vain ne vähemmän hyvät? Miksi pitäis ajatella, ettei mikään koskaan muutu? Onhan sunkin elämäsi muuttunut koko ajan. Et sä tenavana ajatellut tolleen. Et sä ole ollut aina kateellinen muille ja mitannut elämässä onnistumista sen mukaan mitä kullakin on tai ei oo.
Mistä sun ajatukset lähti vetään sua noin kieroon? Tuliko takkiin tyttöjen kanssa? Vai etkö ole uskaltanut edes yrittää alkaa millekään jonkun misun kanssa ja se ketuttaa?
Kyllä tohon sun tänhetkiseen fiilikseesi on joku syy, joku sysäys jossain. Jos sitä ei olis tapahtunu, sä ajattelisit nyt ehkä hyvinkin eritavalla. Tarvittais nyt vaan uus sysäys, ja se voi tapahtua koska vaan ja muuttaa sua ihmisenä ajatuksia myöden.
Mä tunnen paljon ihmsisä jotka ovat löytäneet ekan seurustelukumppanin vasta pitkästi yli parikybäsenä, turha siis tulla ainakaan mulle väittämään että se ei olis mahdollista sullekin. Sehän on mahdollista vaikka tänä viikonloppuna! Mitään ei tiedä etukäteen ja se on fakta. Edes sä et voi tietää millanen sun olo on vuoden tai kuukauden päästä.
Huomenna sä voit vaikka rakastua tai joku ihanainen voi kaatua sun syliisi jossain baarissa ja haluta jäädä siihen.
Se vaan on niin, että tulevasta ei tiedä ennen kuin sen läpi elää.
Tunnen useita vastaavia tapauksia.
Eräs nuoruuteni kaveri tekikin itsarin ja juotuaan jo useamman vuoden.
Näin häntä kerran Alkossa ennen tuota tapahtumaa ja mietin nykyään että olisinko voinut estää tapahtumaketjun tuolloin jos olisi ollut aikaa pysähtyä juttelemaan.
Joku saa todellakin huonot kortit eikä omissakaan ole kehumista. Alkoholismiin onneksi ei ole taipumusta.
Mutta sanon suoraan että ainoat ratkaisut jotka voit löytää ovat omasta itsestäsi. Keneltäkään muulta ei kannata odottaa mitään eikä apua.
Selviydyt huomiseen tai kuolet tänään. se on niin yksinkertaista.
Alappa kuule tehdä jotain vapaaehtoistyötä. Mitä että "en saa mistään mielihyvää?
Kun annat oikeasti toisille saat itsekin. Parisuhde, siis toinen ihminen ei tee toista onnelliseksi. Eikä parisuhde ole onnellisuuden tae, kokemuksesta eronneena tiedän. Monen kulissin takana on kovat taistelut. Älä ajattle itsesääli ajatuksia vaan ajattele posotiivisesti. Harrasta jotain liikuntaa niin saat siitä mielihyvää. Hakeudu sellaseen seuraan, jossa on toiset harrastukset, liikunta, metsästys, pelit, matkustelu, luonto. Taatusti masentaa jos vedät viinaa ja kuuntelet toisten parisuhdesoppia. Viinan juonti tutkitusti aiheuttaa masennusta, sehän tappaa aivosoluja, haloo!! Yksi ainoa elämä hei. Mitä tuota nyt ihteensä tappamaan, ei tää elämä niin pitkä ole muutenkaan, miksi et kahtos loppuun? Tiä mitä on tulossa vuoden kahden, kymmenen kahdenkymmenen päästä. Elä hyvä ihminen! Ala kiinnostua hengellisistä asioista avarra maailmaasi sieltä kerta oot töissä niin jätä se remusakki ja ala matkustaa jonnekin. Kamera mukaan ja ala nauttia kaikesta kauniista mitä luoja on sun elämääs sua ilahuttaakseen. halloo!!
"Alappa kuule tehdä jotain vapaaehtoistyötä. "
En ole aloittaja mutta tämä on aina paskin mahdollinen ehdotus.
Kun ei saa toisilta mitään niin ehdotetaan että ALA ANTAMAAN LISÄÄ MUILLE NIIN NAUTIT SIITÄ! :D
"Parisuhde, siis toinen ihminen ei tee toista onnelliseksi."
Jos parisuhde ei tee onnelliseksi niin miten vitussa joku vapaaehtoistyö tekisi?
Loput ohjeet olivat sitten jo huomattavasti parempia.
Ihmettelen kun yksnäisiä sinkkuja ehdotetaan auttamaan vapaaehtoisesti toisia ihmisiä. Vähän kuin köyhää ihmistä Afrikassa pyydettäisiin auttamaan nälästä kärsiviä Aasiassa.
Päihteet on elämän suola. Olisin jo ajat sitten hypännyt k-junan alle ellei päihteitä olisi. Olen päättänyt että sitten kun olen lopullisesti vailla asuntoa niin hyppään sen k-junan alle. Meinasin toteuttaa suunnitelmani jo aikaisemmin, mutta vanhempani ottivat minut armosta asumaan luokseen uudestaan. Mikäli koulutus suunnitelmani kusevat niin junan alusta kutsuu.