Ylen Teema-kanavalla tuli 14.2. klo 16.02 Selviytymistarina Sirpa ja anoreksia
Ylen Teema-kanavalla tuli 17.2. klo 21.02 Tiededokumentti: Anoreksian armoilla
Tutustukaa myös Syömishäiriöliitto Sylin kotisivuihin http://www.syomishairioliitto.fi/
Syömishäiriö on vakava psyykkinen sairaus, jossa kaikista psyykkisistä sairauksista kuolleisuus on suurin. Sairaudesta toipuminen ja paraneminen on työläs ja tuskaisa niin potilaalle kuin hänen omaisilleen.
Älkää hyvät ihmiset tavoitelko onnea laihduttamisella mallin mittoihin. Onni ei ole kiloista ja painosta kiinni. Se on teidän sisäinen itseluottamuksen, heikon itsetunnon keino yrittää löytää onni ja menestys laihuudella. Se on pahinta itsepetosta, mitä saatatte itsellenne tehdä.
Suosittelen lukemaan kirjan (pokkarin) Anthony De Mellon "Havahtuminen". Lukekaa ajatuksella, jopa useampaan kertaan, sillä sen sisältöä ette välttämättä tahdo sisäistää heti, se on "liian totta". Kukapa totuutta tahtoisi tietää, kun on helpompaa elää valheessa.
Toivon tervettä itsetutkiskentelua, itseensä tutustumista. Onni ja totuus löytyy omasta sisimmästä, joten rehellistä matkaa omaan minään! Voitte päätyä sinukauppoihin oman minänne kanssa, mikä on parasta, mitä ihminen voi saavuttaa.
Ylen Teema-kanavalla tuli 17.2. klo 21.02 Tiededokumentti: Anoreksian armoilla
Tutustukaa myös Syömishäiriöliitto Sylin kotisivuihin http://www.syomishairioliitto.fi/
Syömishäiriö on vakava psyykkinen sairaus, jossa kaikista psyykkisistä sairauksista kuolleisuus on suurin. Sairaudesta toipuminen ja paraneminen on työläs ja tuskaisa niin potilaalle kuin hänen omaisilleen.
Älkää hyvät ihmiset tavoitelko onnea laihduttamisella mallin mittoihin. Onni ei ole kiloista ja painosta kiinni. Se on teidän sisäinen itseluottamuksen, heikon itsetunnon keino yrittää löytää onni ja menestys laihuudella. Se on pahinta itsepetosta, mitä saatatte itsellenne tehdä.
Suosittelen lukemaan kirjan (pokkarin) Anthony De Mellon "Havahtuminen". Lukekaa ajatuksella, jopa useampaan kertaan, sillä sen sisältöä ette välttämättä tahdo sisäistää heti, se on "liian totta". Kukapa totuutta tahtoisi tietää, kun on helpompaa elää valheessa.
Toivon tervettä itsetutkiskentelua, itseensä tutustumista. Onni ja totuus löytyy omasta sisimmästä, joten rehellistä matkaa omaan minään! Voitte päätyä sinukauppoihin oman minänne kanssa, mikä on parasta, mitä ihminen voi saavuttaa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Sä teet enemmän vahinkoa tolla sun "valistustyöllä" kun esiinnyt tommosena ylimakeena ja kaikkitietävänä....
Onnia ja totuus löytyy omasta sisimästä...NO SE ON SUN MIELIPIDE! eikä mikään absoluuttinen totuus...Sulle onni voi tosiaan merkitä muutamaa tai 10kg läskiä kehossa. Sun pitäs ymmärtää jo noin vanhana, että ehkäpä nuori haluu olla hoikka ja kaunis. Sä oot jo elämän iltapuolella, joten mä ymmärrän sua. Ja sä saat olla just sellanen kun oot.
MUTTA ÄLÄ TULE TÄNNE TUPUTTAA NOITA SUN ELÄMÄNARVOJA!
Toivottavasti et toimi hoitoalalla? Todennäköisesti et, ainakaan tuosta sun kirjoitustyylistä päätellen....
Ehkä olen jotain nähnyt, kokenut ja lukenut, kun olen hyvän matkaa toistakymmentä vuotta elänyt anoreksiaa sairastavan rinnalla, läheisyydessä. Tavannut lukemattoman määrän omaisia, joiden lapset, puolisot tai sisaret sairastavat syömishäiriötä. Jos olisin sinun tavoin suhtautunut esim. omaan sairastavaan lapseeni, hän olisi todennäköisesti maan alle maatuneena.
Syömishäiriöön ei ole yhtä absoluuttista totuutta, mutta aika monia totuuksia ja vaihtoehtoja näihin sairauksiin liittyen on todettu. Olen kuunnellut lukemattomat luennot, lukenut kirjoitukset. Olen itsekin pitänyt luennon täydelle salille, kirjoittanut useita kirjoituksia aiheesta lehtiin. Olet tasan ensimmäinen, jonka suurelle tietämykselle ja ammattitaidolle kirjoitukseni oli liikaa.
Onnea ja motivoituvaa asennetta, hakeudut varmastikin syömishäiriötä sairastavien hoitajaksi, asenteesi on juuri niin positiivinen, että muuhun se ei voi johtaa.
Muuten, mistä sinä tiedät, minkä ikäinen olen, olenko laiha, normaalipainoinen, kaunis vai vähemmän kaunis? Olenko ollut missin mittainen vai en? Kerro tietolähteesi!
No aika helppo sut oli tunnistaa... 50v ja Vantaalta. Sä kovasti kirjoittelet myös tuosta yhdistystoiminnasta, silloin pitäisi pysyä tosiasioissa! Vie aika paljon pohjaa sylin toiminalta ja uskottavuudelta jos sä kirjoittelet tänne ja väität asioita jotka ei ole totta!
Esim tää sun oma juttu, että aivot tarvitsee rasvaa. Se ei perustu mihinkään koululääketieteen tutkimukseen. Jokainen hiemankin ravinto-oppia opiskellut tietää, että aivot käyttävät glukoosia energian lähteenä. Joten tuollaista DISINFORMAATIOTA levittelemällä sä vain teet haittaa. Mutta sä taidat ajatella, että tarkoitus pyhittää keinot? Siitä vaan jää kiinni, eikä kukaan usko sen jälkeen sun juttuja. Ai niin, sähän et arvosta korkeeta koulutusta....
Olen huomannut saman asian, ko. valistaja kirjoittaa aika tunteenomaisesti. Sillähän on oman kertomuksensa mukaan kaksi yli kolmekymppistä lasta. Pitäisiköhän sen ensin terapioida ne kuntoon ja sitten voisi keskittyä muiden parantamiseen. Ainiin, ainahan jonkun selityksen voi keksiä, minkä takia läheinen ei voi auttaa. Tästäkin asiasta taitaa nuo ammattiterapeutit olla hieman eri mieltä. Mutta ensin tietysti pitäisi laittaa ne omat asiat kuntoon.
Tuollaisella lähes hysteerisellä kirjoittelulla kyllä kertoo aika paljon itsestään ja omasta perhedynamiikasta.
Mitenkähän minun pitäisi lapseni terapioida? Mitä terapioitavaa heissä kummassakin on? Kertokaa nyt ihmeessä, jotta itsekin tiedän.
Sen tiedän, että en ole kuullut yhdenkään sairastavan lapsen äidin tai isän pystyneen terapioimaan lastaan terveeksi. Kyllä nämä lapset niin pienet kuin aikuisemmatkin ovat joutuneet aivan lääkäreiden hoitoon, myös sairaalaan, kun eivät ole uskoneet vanhempiaan, eikä heidän valistustaan. Miksi vanhemmat hakisivat apua muualta, jos heidän lastensa hoito on heidän omissa käsissään.
Sitten vielä, onko minulla kaksi sairasta lasta? Mielenkiintoista, kun en itse satu tietämään. Kumpikin lapseni ansaitsevat omalla työllään toimeentulonsa. Jos heistä toinen edelleen oireilee, se ei liene minun syy. Vai onko vanhemmat niidenkin lasten kuoleman tuottajia, jotka menehtyvät syömishäiriöön. Tehän sen parhaiten tiedätte, koska teillä on tuo parantava tieto ja taito itsellänne. Miksi ette käytä sitä sairastavien hyväksi, vaikuttaa kovin itsekkäältä. Onko sitten minun ansiota vastavuoroisesti se, että minulla on kaksi hyvin kunnollista, fiksua lasta, vai haittako se on, ilmeisesti?
Sattumoisin vain on niin, että ihminen tarvitsee auttamatta rasvaa, ilman sitä se ei elämäänsä elä! Tämä rasvahan teitä myös järkyttää, ja sekin on totta totisesti minun ongelma. Mistähän se johtuu, että esim. voin käyttö on huomattavasti lisääntynyt, kevyttuotteiden vähentynyt. Sairaiksiko ihmiset on tulossa, vai pyrkivätkö terveempiin ruokailutottumuksiin.
Mutta te lienee olette jotain poikkeavia yksilöitä, jotka elävät ilman normaalia ravintoa. Hienoa!!
Onhan tuokin hirveää, että kirjoittaa tunteenomaisesti, suoranaisesti raukkamaista. Tänne pitäisi kirjoittaa ilmeisesti, että näännyttäkää ihmeessä itsenne kuoliaaksi, olette tekin pois yhteiskunnan kustannuksia tuhlaamasta. Tätäkö toivotte? Minulla on tarve pelastaa elämä, eikä kannustaa sitä tuhoutumaan.
Koululääketiede, sekö yhteiskuntamme sairaudet parantaa? Miksi entistä enemmän mennään luontaishoitoihin, luonnon tuotteisiin. Jopa esim. Keski-Euroopassa lääkärit suosittelee luontaishoitoja ja luontaistuotteita. Myöskin Suomessa käytetään rinnakkaishoitoina näitä, vaikka koululääketiede kovasti laittaa hanttiin. No, se on totta, että se on lääketeollisuudelta pois ja koululääketieteen vihollinen, sillä kemiallisia tuotteita mahdollisimman paljon ihmisen kehoon, pääsee niistäkin entistä nopeammin eroon.
Menestyksellistä oppianne laittakaa kehiin ja valistakaa kansaa, jotta syömishäiriöt poistuvat sairaslistalta, teiltähän ei tietoa ja taitoa puutu! Vai mikä teidän tavoite on?
"minkä takia läheinen ei voi auttaa. Tästäkin asiasta taitaa nuo ammattiterapeutit olla hieman eri mieltä"
Mistä tiedät, autanko minä, vai en. Ja jos autan, niin miten ja kuinka paljon. Se on minun perheeni sisäinen asia, eikä kuulu tälle keskustelupalstalle missään muotoa.
Niin, terapeutit ja lääkärit sanoivat vielä 10 - 15 vuotta sitten, että lapsi sairastuu, mutta kyllä hän paranee, kun pääsee vanhemmistaan eroon. Miksi näin ei käy?
Nyt en kirjoita itsestäni, mutta tiedän esim. eläkkeellä olevien vanhempien ottaneen pankista tuntuvan lainan rahoittaakseen pitkään syömishäiriötä sairastaneen lapsensa yksityinen hoito, silti tuloksetta.
Kun näitä teidän kirjoituksia lukee, tulee tunne, että että vanhemmat on kaikkensa tehneitä vasta sitten, kun heidät on mullattu. Sitten se kiitos ja ymmärrys tulee liian myöhään.
Mutta kun sinä tiedät minusta ja perhedynamiikastani noin hyvin, niin kirjoita se tänne, jotta minäkin tiedän sen. Olisihan jo korkea aika tietää, mikä olen ja miten pilaan perheeni elämän!
Ton Anoreksian armoilla. Ja tajusin noita tyttöjä katsoessa miten laiha oikeasti olen. Täällä Suomessa ketään tuskin otettaisiin tuossa painossa osastolle kun esim. se Melanie.
Ja sehän onkin perseestä, hoitoa pitäisi saada aijoissa, ei sitten kun on kuoleman laiha.
Oli käsittämätöntä, kun tyttäreni ulkomailla olon aikaan oli kuihtunut jokseenkin olemattomaksi, painoindeksi 12, vein hänet Suomeen paluunsa jälkeen välittömästi lääkäriin. Lääkärille riitti, että veriarvot oli hyvät, joten ei hoitoa, ei tutkimuksia. Kuulemma paino nousee, kun pääsi kotiin. Sairastuneen paino ei lähde nousemaan, koska oli "hyväksynyt" sairautensa, eli ei voinut syödä, mutta sitä vastoin liikkui, minkä vielä jaksoi.
Loppujen lopulta vaadin lääkäriltä lähetteen sairaalaan uhkauksella, että vastaako hän, jos tytär menehtyy. Tytär oli jo sairastuessaan täysi-ikäinen, joten lääkäri oli aikaisemmin vedonnut mm siihen, että tytär vastaa itsestään, eikä hänen terveytensä kuulu minulle. Vaatimukseni oli viimeisellä vastaanottokäynnillä niin ehdoton, että hän ei enää uskaltanut olla antamatta lähetettä sairaalaan. Vihdoin sairaalaan päästyään hänen kuntonsa ja painonsa todettiin olevan hengenvaarallisen alhainen.
Nyt käsitykseni mukaan hoitopaikka saadaan jo korkeamman painoindeksin perusteella. Tietoakin on enemmän, joskaan ei vieläkään riittävästi. Ongelma on edelleen mm. siinä, että hyvin paljon periaatteessa sairaita ihmisiä opiskelee, käy työssä, eli vointi ei estä niitä. Silti he voivat henkisesti pahoin, koska syömishäiriö on edelleen "kumppanina" kaikessa mukana. Sairaus toimii "esimiehenä", eli se hallitsee ja määrää käyttäytymisen, syömisen, liikkuminen ja sosiaalisen elämän, pyrkii pitämään tiukalla otteella sairauden "pihdeistä" irti pyristelevän ja yrittävän uhrinsa.
"MUTTA ÄLÄ TULE TÄNNE TUPUTTAA NOITA SUN ELÄMÄNARVOJA!"
Tämä palsta on vapaa myös minulle, kuten kaikille muillekin. Jos kirjoitukseni ovat asiattomia, ilmoita siitä eteenpäin!
Ajatteletko sinä, että AMK-sairaanhoitajana olet oikeutettu tyrmäämään kaiken valistuksen, mitä mm nyt olen avauksessani kirjoittanut. Määrittele, mikä siinä on sopimatonta! Jos et määrittele, sinun itsesi on syytä poistaa oma kommenttisi. Jos sairaanhoitajalla on näin kielteinen asenne sairautta ja potilaita kohtaan, toivon, että en koskaan joudu sinun tai kaltaistesi hoidettavaksi.
Yöllä ei kannattaisi kirjoittaa keskustelupalstoille!
Sä nolaat täällä itsesi. Koululääketieteen vihollinen, todella lapsellista kirjoittaa tuollaisia. Tuot esille hyvin omaa ajatusmaailmaasi. Suhtaudut aika epärationaalisesti asioihin !
Aivan kuin jollakin tieteellä olisi persoona? Osaatko hahmottaa mistä moinen ajattelu tapa tulee?
Itse olet perheesi tuonut esille näissä sun kirjoituksissa, joten älä siitä valita. Yleensäkään ei ole kovin fiksua ja järkevää hakea itselleen uskottavuutta "perheensä/lastensa kautta". Mietippä tätä ajatusta hieman tarkemmin, ymmärrätkö mitä tarkoitan? Saatat hoksat jotain noista sun lasten sairastumisien syistä eli minkä vuoksi on sairastunut...?
"Saatat hoksat jotain noista sun lasten sairastumisien syistä eli minkä vuoksi on sairastunut...? "
Kirjoita ensin, mitä lapseni (siis useampi kuin yksi) sairastaa! En itse tiedä. Minulla ei siis ole mitään diagnoosia tiedossa, työssä käyvät kumpikin. Toinen ei ole täysin parantunut syömishäiriöstä, sen tiedän, mutta syyllisyyttä siitä en tahdostasi huolimatta kanna.
Tapasi syyllistää vanhempia lastensa psyykkisistä ongelmista on ala-arvoista! Mene itseesi ja mieti, mikä on todellisen sivistyksesi taso! Sydämesi sivistystaso on lukemilla nolla, jos ei paremminkin sen alapuolella.
Mitä sanot perheiden äideille ja isille, jossa lapsi on sairastanut koko aikuisikänsä, ehkä 20 - 25 vuotta. Entä aviopuolisolle, jonka vaimo sairastuu ja sairastaa. Pitäisikö puolison erota tässä vaiheessa ja viedä lapset mennessään? Äitien hylätä niin alaikäiset kuin aikuiset lapsensa? Valista esim. Pia Charpentieriä, hän on yksi parhaiten syömishäiriösairauksia tunteva psykologi, tai vaikka Aila Rissasta, hän on ollut maan johtavia ja parhaiten sairauden hoitoon perehtyneitä lääkäreitä. Tyttäreni on ollut Aila Rissasen hoidossa, miksi hoito ei ole tehonnut?
Tämä palsta on vapaa myös minulle mihin vuorokauden aikaan tahansa, kuten on muillekin. Toistaiseksi en noudata sinun kehoituksiasi, turhaan valistat. Mutta itselläsi vaikuttaa olevan suurempikin ongelma, sillä nolaat vähintään itsesi "valistuksellasi", jossa ei ole päätä ei häntää. Vaihdat myös nimimerkkiä, joka sinänsä on jo heikon itsetunnon merkki.
Jos koululääketiede ratkaisee kaiken, miksi se ei sitten toimi? Psyykesairaita, kuten muitakaan ei olisi, jos koululääketiede olisi aukoton kaiken parantava. Kirjoitan esimerkin, vaikka on usean vuosikymmenen takaa. Eräs henkilö oli sairaalassa 7 - 8 kk tuberkuloosin takia. Osa sairastavista menehtui, eikä tämänkään henkilön vointi parantunut. Siksi hän karkasi, mutta koska oli heikossa kunnossa, hän sopi etukäteen häntä tapaamassa käyneen ulkopuolisen kanssa, että aamuyöstä hän lähtee ja tämä ulkopuolinen osittain tai kokonaan kantoi kyytiin, josta tämä sairas pääsi kotiin. Kotona lääkittiin vanhan kansan lääkityksellä, eli erilaisilla luonnon tuotteilla. Vähän kerrassaan hän alkoi voimaantua ja n. 6 kk:n kuluttua hän meni sairaalaan näyttäytymään, oli jokseenkin terve ja hyvinvoiva. Tämä oli lääkärille liian kova pala, sairaalassa häntä ei saatu paranemaan, mutta kotona saatiin. Lääkäri menetti hallintansa, hän paiskoi ja huusi: "mihin tällaisia sairaaloita tarvitaan, ei muuta kuin kaikki pois ja lakkautetaan koko sairaala". No, ei sitä lakkautettu.
Siskoni sairasti vakavaa munuaistautia 50-luvulla. Hänen paranemisestaan oli luovuttu useiden kuukausien sairaalahoidon jälkeen, hoidot ei tehonneet. Hänet oli siirretty kuolemaa odottavien osastolle, toivottomana potilaana. Sisko karkasi vähän vastaavalla tavalla, tuli kotiin. Siellä hänet lääkittiin luonnosta saaduilla tuotteilla, mm nokkosista keitetyllä juomalla. Siskoni parani, sai kaksi tervettä lasta myöhemmin, eikä munuaissairaudesta jäänyt merkkiäkään. Tämäkään ei ollut ollenkaan häntä hoitaneen lääkärin mieleen. Ei koululääketiede pysty parantamaan vieläkään kaikkia, saati psyykesairaita.
Sä käyt aika korkeilla kieroksilla? Jospa rauhottuisit, maailma on muuttunut aika paljon tuosta 50-luvusta. Hoitokeinoja on tullut lisää jne. Ehkä jos enemmän keskittyisit omiin asioihisi ja jättäisit valitustyön ammattilaisille, jookos?
Noi sun kirjoitukset jostakin luotais- ja vanhan kansan parannuskeinoista vs. koululääketiede ei oikein anna hyvää kuvaa tietotaidostasi. Siksi varmaan parempi ettet tuota Etelän-Syliä ry sotke omiin juttuihisi!
Muutenkin nuo juttusi tuntuvat hieman sellaisilta "sepitetyiltä" lääkäri joka saa raivarin kun potilas parantuu. Miksi ihmeessä lääkäri niin käyttäytyisi, motivaatio? "Tarinan" kertojalla taas on motiivi saada tarinallee syvyyttä ja uskottavuutta värittämällä kertomustaan. Opetus: Tämä tarinasi sairaalan lääkäristä kertoo enemmän kertojasta kuin tapahtumasta :)
Kaipa sinä sen verran olit lukutaitoinen, että en kertonut omia sairauksiani, vaan minulle aivan luotettavasti kerrottuja! Niissä ei sitten vielä kaiken kukkuraksi ollut mitään väritettyä. Niin, tämä lääkärin "raivarin" kertoja on insinööri, täydessä järjen terässä oleva mies. Kuten kirjoitin, tuosta on aikaa, mutta se on täyttä totta.
Jospa itse jättäisit oman mielikuvituksesi tuotokset pois. Nythän voit mennä valistamaan tätä teatterissa Avoimet Ovet esitettävän anoreksiaa käsittelevän näytelmän kirjoittajaa. Eilen varmastikin aikaasi seuraavana henkilönä näit uusisista, kun näytelmän kirjoittajan lapsi ei ole tervehtynyt vieläkään, niin nimenkin saat, ei muuta kuin valistamaan, miten hänen pitää parantaa lapsensa.
Ihmeellistä, että vielä tehdään näytelmäkin sairaudesta, jonka vanhemmat pystyvät parantamaan. Heidän joukossa on yllättävän paljon vajavaisia vanhempia, tarvitaan lääkäreitä, terapeutteja, ja heidänkin tieto/taitonsa on niin heikkoa, että eivät vaan parane.
Sinulla on varmaan vähintäänkin väitöskirja tekeillä syömishäiriöistä, koska kaikki viisaus on paukahtanut ainoastaan sinulle. Miksi pidät kynttilää vakan alla, ja rohkenet hehkutella sitä täällä keskustelupalstalla, mutta et tuo sitä terveydenhoidon käytettäväsksi.
Ainoa, minkä sinusta sisäistän, olet itse syömishäiriöinen, etkä siedä, että asiasta kirjoitan. Syömishäiriöinenhän ei voi sietää, että hänen sairautta käsitellään, koska kukapa "rakkaasta elinkumppanistaan" suostuu kuulemaan mitään mielipidettä. Se on sairautta, ja yleensä ihmisillä on tavoite päästään sairaudestaan eroon, myös syömishäiriöisellä, jos/kun suostuu kuuntelemaan tervettä minäänsä.
Historia on historiaa, mutta edelleenkin ihmisiä tervehtyy omin neuvoin, mihin koululääketiede ei auta, tai sairastavat eivät tahdo käyttää kemiallisia lääkkeitä.
Myös eräs tuttu DI on parantanut itsestään luontaistuotteilla ainakin kaksi kertaa diagnotisoidun syövän. Tämä on 2000-luvun hoitoa. Hän on lukenut runsaasti kansainvälistä kirjallisuutta luontaislääkkeistä ja hallitsee luontaislääkkeiden käytön. Mainittakoon, että on myös ollut kirjoituksiaan eri lehdissä, myös TV:ssä puhunut. Voi erittäin hyvin ja hoitaa edelleen mahdolliset sairaudet luontaislääkityksellä. Eikä varmasti ole ainoa, joka on parantavan lääkityksensä ottanut muusta kuin lääketehtaiden purkista.
"lääkäri joka saa raivarin kun potilas parantuu. Miksi ihmeessä lääkäri niin käyttäytyisi, motivaatio?"
Niin, mikä olisi motivaatio? Eikö sinun järki sano, että se on aika paha takaisku lääkärille, joka ei pysty parantamaan sairasta, mutta sairas pystyy parantamaan itsensä luontaishoidoilla, mitä on kautta aikain käytetty jopa vuosituhansia.
Mikä on lääkärien motivaatio, se riippuu niin tilanteesta. Lääkäri voi esim. sopivan (hänelle maksetun)motivaation perusteella valehdella asianajajien kuullen epävirallisemmassa (siis ilman valaa) niin, että "korvat heiluu päässä". Tästä on kirjallista todistetta riittävästi, myös äänitettynä (CD) mm tässä tietokonepöytäni äärellä. Tämän "motivaation" ja todistelun vien eteenpäin, pahimmassa/parhaimmassa tapauksessa se voi päätyä myös oikeuden käsittelyyn.
Onko sinulla jotkut sumennetut "lasit" päässäsi, kun kuvittelet, että lääkärit eivät voisi menettää malttiaan, toimia vastoin hyviä tapoja, voivat täysin valehdella vastoin totuutta.
Tällä asialla ei ole mitään yhteyttä syömishäiriöihin, ei sen hoitoon tai k.o. hoitohenkilökunnan toimintaan, joten älä viittaa "hulluuteeni", että vielä tämänkin sotken Syliin.
Muuten, odotan edelleen diagnoosia, mitä lapseni sairastavat? Se kun on edelleen minulle avoin!
Oikeasti rauhotu. Noita sun veisujas ei jaksa kukaan lukea.
Nolaat ittes. Haluat varmasti hyvää, mutta jos todella haluat toimia "ammattiauttajana" niin etsi jokin muu sivusto kun suomi24. Täällä ihmiset ei oikein jaksa ottaa sinua tosissaan.
Älä hyvä ihminen lue minun kirjoituksia, sinua ei siihen kukaan pakota. Et muutenkaan voi vastata muusta kuin omista mielipiteistäsi! Niin minäkin vastaanomistani. Kukapa ei osaisi kieltää toista kirjoittamasta, myöskin arvostelemasta. Mikä on oma antisi, aika mitätön. Kirjoituksesi jo kertoo sinusta paljon, olet nuori, joka tietää lukemalla "kaiken", mutta ei ole käytännön kokemusta nimeksikään.
Odotan edelleen tietoasi, mikä on lasteni sairauden diagnoosi! Vastaa myös kysymyksiin, mitä sinulle esitetään, kun tänne tulet ehkä vielä yhden kerran lukemaan ja kirjoittamaan!
Miten sinua juuri tämä palsta kiinnostaa ja minun kirjoitukset, sekin olisi ihan mielenkiintoista tietää? Hakeudu edes palstapoliisiksi, jotta voit poistaa kaikki asiattomat kirjoitukset, kuten mm omani:) Tuolla monella muulla palstalla on sellaista tekstiä, että siellä vasta sinun valistustasi kaivataankin.
Suosittelen, mene katsomaan teatteriin Avoimet Ovet anoreksiaa käsittelemaa teatteriesitystä. Tiedät vähän paremmin käytännössä perheestä, "missä äiti ei osaa hoitaa sairasta terveeksi. Näet myös, mitä syömishäiriöt on noin ulkopuolisen silmin tuollaisessa vajavaisessa perheessä. Jos itse olet terve eikä k.o. sairaus sinua mitenkään läheltä "liippaa", vietät turhaa aikaa palstalla, johon sinulla ei luulisi olevan mitään asiaa.
joskus olen tällä palstalla joitain vastauksiasi, sumppi, lukenut hyvällä mielellä ja kiitollisena että joku jaksaa välittää toisista ja neuvoa,
mutta nyt meni kyllä kaikki uskottavuus.
Tulipa todella typerä olo itsellenikin.
Ja näitä muitakin lainaten: oikeasti sumppi rauhoitu vähän
Ja P.S. "Älä hyvä ihminen lue minun kirjoituksia, sinua ei siihen kukaan pakota." Enpä itse aio tulla takaisin katsomaan, mitä tähänkin vastaukseksi keksit.
Kiitos ja anteeksi.
Sumppi pk-seudulta, sinä itse tunnut tässä hyvin kaikkitietävältä. Voin kyllä sanoa, että minulla on paljon tietoa sairaudesta, sillä jo ihan perheellänikin on (Valitettavasti) omakohtaisia kokemuksia.
Ja muutenkin kirjoituksesi ovat sekavia, vaikea sanoa kenelle noita vastauksiasi omistat.
Olen kyllä samaa mieltä näiden ylläpuolella kirjoittavien kanssa. Kovin tuollainen holhoava (=voi myös lukea, niin ettei anna tilaa muille ja muiden ajatuksille) tapa keskustella tai kirjoittaa, ei todellakaan enään nykyaikana toimi. Nykynuoret etsivät tietoa netistä ja ovat lähdekritiikki tietoisia. Joten ehkä nuo parantumis kertomukset vuosikymmenten takaa voisi jättää pois. Itseänikin hieman kummastutti, miksi kertomuksessa pitää mainita 1.kertojan ammatti, että oikein DI. Ehkä se on tosiaan ollut 50-luvulla jotain? Nykyisin seo on koulutus muiden korkeakoulututkintojen joukossa.
Olen samaa mieltä, että tuollaisella tavalla haetaan kertomukselle luotettavuutta. Tulee jotenkin mieleen, nämä luontaistuotekauppojen mainospostit. Tutkimus on tehty jossakin instituutissa (lue.huuhaa firman omassa pikkumarkkinointi toimistossa, ei edes missään labrassa) ja tutkimuksen tekijänä firman oma tutkija:) Oikeasti joku merkonomi:)
Samoin olisi hyvä pysyä tosiasioissa. Monella syömishäiriöisellä on todella hyvä tiedot ravitsemuksesta ja ihmisen fysiologiasta, joten epätosi asioilla yritys parantaa, vaikka tarkoitus olisi hyvä tekee vain huonoa.
Toivottavasti kukaan ei ala syömishäiriötään hoitamaan näillä epämääräisillä jutuilla. Voi aiheuttaa vaan kunnollisen hoidon saamisen pitkittymistä, jolloin vaarana sairauden kroonistuminen. Syömishäiriössä kun kysymys ei ole todellakaan mistään, ABC-3456 vitamiinien ja omega3-habbisten tai muidenkaan puutoksesta. Toki sitten jos sairauteen liittyy debistä pakkoajattelua tms, niin lääkitys on ok. Mutta se on eri asia kun nuo rohdot, jotka parantaa lähinnä niitä kauppaavien tahojen rahatilannetta.
Aurinkoista ja hauskaa kevättä kaikille ja osastolla nähdään:)
Heips. Minusta tämäkeskustelu näytti lopulta siltä, että aloittaja osui oikeaan "jossain" kohden, jota vastaaja yritti piilottaa haukun alle. Mutta enpä sano enempää, voihan olla, että haukut saan minäkin ja taas on se rehellinen ja terve ajatusmaailma piilossa. Siis se joka on mennyt pieleen jossain kohden.
Paremia päiviä vaan toivotan:)
Katoin kanssa dokumentin ja oikeesti alkoi ärsyttää se melanie (kateutta) eihän se ees ollu laiha ja pääsi hoitoon!!!! Ja vielä täysi-ikäinen, suomessa ei kellään yli 18 vuotiaalla noin "lihavalla" olis toivoakaan hoitoon pääsystä...
Katsokaa tämä
http://areena.yle.fi/video/1298794070192
Mä olen vähän ristiriitaisella mielellä lukenut tätä keskustelua. Sumpin kanssa olen aiemmin ottanut yhteen, hän vaikuttaa - noh, kiltisti ilmaistuna varsin tunteikkaasti ilmaisevan täällä itseään. Mutta se siitä.
Ennen kuin unohdan, niin puutun siihen, että tarvitsevatko aivot rasvaa vai ei. Kyllä tarvitsevat. Aivot käyttävät yli 30% ihmisen saamasta energiasta, joten esim 1500 kcal saavan ihmisen energiasta siis ainakin 500 kcal menee aivojen työskentelyyn. Rasva, proteiinit ja hiilihydraatit nyt ensisijaisina energianlähteenä, rasvasta mm. omega 3 ja 6. Tutkimuksia on tehty 70-luvulta lähtien mm. Saksassa siitä, miten ihmisaivoihin vaikuttaa rasvan (myös muidenkin ravinnonlähteiden) saanti ja on havaittu mm. huomattavia hermostollisia vaikutuksia.
Nim. terveisiä letkuravitsemuksella elävä rav.terapeuttiopiskelijapotilas
en enään tiedä mikä on, 2 kertaan hoidossa ollut anoreksian takia, yht 1 vuoden. nyt sitten normipainossa, vielläkin punnitsen kaiken syömäni ja ahdistun jos en tiedä ruuan kaloreita, silloin tosin kyllä vältän syömistä.
kaikki masentaa, ja haluan olla taas se LAIHA hoikka minä.
t: 172/60