Oisko täällä muita joilla on jonkunlaisia sosiaalisia pelkoja? Mulla ittelläni ei oo oikeestaan fyysisiä oireita mutta ihmisten kanssa oleminen on vaikeeta. Itsetunto on tosi huono, ja siten on alemmuuden tunteita yms..ois kiva kuullu teistä muista jotka ehkä kärsii näistä samantapasista ongelmista ettei tuntis itteään niin yksinäiseks välillä. kirjotelkaa.:)
Sosiaaliset pelot yms...
Girl84
51184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oma itsetunto kans aika huono. Joskus välttelin joutumasta tekemisii ihmisten kanssa hoidin vaan ne pakolliset asiat. Nykyään alan ymmärtää että ihan sama mitä ihmiset musta ajattelee haistakoon vi**u. Silti vierastan kaikkia varmaan joku vaisto jäänyt. Oon jonkinlainen erakkoluonne viihdyn todella hyvin yksinkin voi olla vaan etten tiedä paremmastakaa. Tyhjät kadut saa mun olon tuntuun hyvältä. Yöllä on mieletöntä kävellä kaduilla. Ei ihmisiä missää tuntee jotenki olevansa kuningas. Voi kulkee pää ylhäällä ei tarvi pitää päätä alhaalla ja tuijjottaa katuun.
Mulla on samanlaisia ongelmia ollut jo pitkään.Olen kohta 21v enkä ole vielä koskaan seurustellut. Ongelmana on se että en uskalla mennä juttelemaan varsinkaan vastakkaisen sukupuolen edustajille.Mua on koulukiusattu lähes 12 vuotta ja sen takia tunnen että kaikki on ollut omien virheideni syytä.En uskalla mennä juttelemaan ikäisilleni, koska pelkään joutuvani naurun alaiseksi.Itsetuntoni on täysin nollassa ja ajattelen että en ole kiinnostava naisten silmissä.Mulla ei ole ollut yhtään tosiystävää lähes kymmeneen vuoteen ja poden alemmuden tunnetta, koska ajattelen epäonnistuneeni yrityksissäni saada kavereita.En uskalla luottaa keneenkään, koska aikoinaan luotin parhaaseen kaveriini kuin kallioon.Kerroin hänelle henkilökohtaisia salaisuuksiani ja heti kun selkäni käänsin, hän alkoi kiusaamaan minua koko luokan edessä ja keksi valheita juttujeni pohjalta.Syrjäydyin ja koko ongelma sai alkunsa tästä.
Mulla on aina kamala alemmuuden tunne kun juttelen vähänkin vähemmäntuttujen kanssa. Muutamalle kaverille pystyn avautumaan täysin ja olee mitä oon, mut aina kun pitäis olla muiden kanssa, mun ääni matalee ja vastaan melko niukasti enkä yleensä ota osaa keskusteluihin sillä pelkään möläyttäväni jotain tyhmää.. Ihmiset saa usein musta melko juron käsityksen vaikka oon oikeesti jotain aivan muuta..
Nii ehkä siel taustalla on sitte jotain häpeän tunteita just toikin että pelkää sanovansa jotain tyhmää ja sitte ajattelee aina mitä muut ihmiset ajattelee sitte. Ois vaan kiva tietää miten näistä pääsis eroon..ehkä se huono itsetunto on sitte myös yks syy miksi on hiljanen yms..
Moi!
Olen kohta 40v ja samat ongelmat- mulla selvisi tosin, että tottakai häpeää, vihaa ja ties mitä kun olin ollut isän seksikaveri vauvasta saakka tonne parikymppiseen...
Yhä uskon, että toivun jotenkin...
Halauksia samoista oireista kärsiville