Hei!
En tiedä mihin kirjoittaisin, mutta olen huolissani äidistäni. Veljeni, joka täyttää jo 31-vuotta, asuu edelleen äidin luona eikä ole tehnyt päivääkään töitä elämässään. Hän vain pelaa kaiket päivät omassa huoneessaan eikä hänellä ole ystäviä tai minkäänlaista sosiaalista elämää.Häntä on kiusattu lähes koko koulu-ikänsä ja koulunkäyntikin on ollut todella vaikeaa. Hän on myös useaan otteeseen jättänyt kesken työkkärin koulutuksia ja valehdellut äidilleni käyvänsä niissä, kunnes totuus paljastuu viimeistään siinä vaiheessa kun veljeni ei enää saakaan työttömyyspäivärahaa! Veljeni ei siis tunnu osaavan olla ihmisten kanssa tekemisissä vaan on ajautunut jonkinlaiseen umpikujaan elämässään. Äitini on taas kerran masentunut ja suuttunut kun veljeni on jälleen valehdellut käyvänsä koulutuksessa mutta ei olekaan enää pitkään aikaan käynyt. Näin ollen äitini joutuu jälleen käytännössä elättämään "aikuista" miestä, koska tämä joutuu jälleen karenssiin!!! Mitähän tässä voisi tehdä? Ei äiti uskalla heittää veljeäni pihallekaan koska hän on huolissaan siitä miten tämä pärjäisi yksin, sillä eihän veljelläni ole minkäänlaista halua/tietoa/osaamista toimia yhteiskunnassa ja hoitaa omia asioitaan edes sen vertaa että saisi itsensä elätettyä sillä hän on asunut koko elämänsä äidin kanssa jolta saa kaiken tarvittavan. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä??!! Olen todella huolissani äitini terveydestä ja tietenkin myös veljestäni ja siitä onko hänellä minkäänlaista toivoa elämänsä suhteen.
Kun 30-kymppinen asuu äidin helmoissa eikä tee mitään!
3
353
Vastaukset
- pokpokopk
Pystyisikö äitisi alkaa hoitamaan tilannetta veljesi kanssa? Tai jos veljesi ei tähän innostu (lukuisten epäonnistumisten ym. huonojen kokemusten jälkeen ihan ymmärrettävää), voisiko äitisi olla yhteydessä esim. työkkäriin ja kertoa kotitilanteesta?
Veikkaanpa että veljesi on työkkärin näkökulmasta jo "erityistä tukea tarvitsevien kategoriassa" tai jos ei ole, nyt olisi korkea aika selvitellä tarkemmin tilannetta. Jos työkokeilut ja työllistymiskurssit ym. jää toistuvasti kesken, on se yleensä sen merkki ettei ks. henkilö ole työkykyinen. On helppo sanoa ettei kurssit ym. vaan "nappaa" ja kyllä sitä sitten oikeisiin töihin menisi...mutta ei se ihan näinkään mene.
Veljesi kohdallahan ei ole pelkästään kyse siitä, ettei hän kouluttaudu ja aktiivisesti hakeudu elättämään itseään vaan kertomasi perusteella ei kykene tod.näk. myöskään hoitamaan itseään ja talouttaan (siis raha-asioita mutta myös huushollia).- Pikkusisko741
Niin, olen lukuisia kertoja sanonut äidilleni että hänen pitäisi olla yhteydessä jonnekin, mutta mikä on se taho joka voisi auttaa tässä tilanteessa? Äitini on todella väsynyt kun mistään ei tule mitään. Hänkään ei jaksa enää olla patistamassa ja kädestä pitäen olla huolehtimassa "aikuisen" ihmisen perään. Ja olet siinä oikeassa että tuskinpa veljeni kykenisi taloudellisesti huolehtimaan itsestään koska ei ole kykenevä hakemaan töitä ja pelkästään kelan lomakkeiden täyttäminen ajoissa, jotta saisi edes työttömyyspäivärahaa,tuottaa ongelmia. Minäkään en saa mitään kontaktia häneen. Tuskin puhumme koskaan mitään, pelkkä "hei:n" sanominenkin tuntuu olevan vaikeaa kun käyn kylässä. Surullista!
- pokpokopk
Pikkusisko741 kirjoitti:
Niin, olen lukuisia kertoja sanonut äidilleni että hänen pitäisi olla yhteydessä jonnekin, mutta mikä on se taho joka voisi auttaa tässä tilanteessa? Äitini on todella väsynyt kun mistään ei tule mitään. Hänkään ei jaksa enää olla patistamassa ja kädestä pitäen olla huolehtimassa "aikuisen" ihmisen perään. Ja olet siinä oikeassa että tuskinpa veljeni kykenisi taloudellisesti huolehtimaan itsestään koska ei ole kykenevä hakemaan töitä ja pelkästään kelan lomakkeiden täyttäminen ajoissa, jotta saisi edes työttömyyspäivärahaa,tuottaa ongelmia. Minäkään en saa mitään kontaktia häneen. Tuskin puhumme koskaan mitään, pelkkä "hei:n" sanominenkin tuntuu olevan vaikeaa kun käyn kylässä. Surullista!
Olisiko se työkkäri kuitenkin luontevin paikka aloittaa eli äitisi soittaisi sinne?
Tuntevat ja tietävät jollain tavalla veljesi siellä, joten osaisivat varmaan ehdottaa jatkoja. Vaikea tietysti heidänkään alkaa toisen puolesta tekemään mutta jonkinlaiset työkykyselvittelyt olisi paikallaan aloittaa jotta veljesi päätyisi oikeanlaisen avun piiriin.
Niin ja sellaista voisi löytyä esim. psykiatriselta puolelta. Eihän se ole ns. normaalia, että ihminen eristäytyy huoneeseensa pelaamaan, ei motivoidu hoitamaan asioitaan vaikka tietäisi menettävänsä rahaa jne. Usein tällaiset liittyvät masennukseen; johon kehittyy peliriippuvuutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa kun kaikki arkirutiinit jää vähitellen hoitamatta ja sosiaaliset suhteet on vain verkossa.
Valitettavasti veljesi tuskin havahtuu itse muuttamaan tilannetta, nykyinen järjestely sopii hänelle varmasti hyvin. Voi tehdä sitä mikä on tuttua ja turvallista, muut hoitaa asiat jotka masentaa, ahdistaa ja pelottaa???? Siksi teidän läheisten täytyy vain alkaa olemaan ikävämpiä ihmisiä ja laittaa rajaa tälle, ennen kuin tosiaan itse sairastutte ja väsytte täysin. Se on hiton vaikeaa ja tuntuu pahalta ahdistaa toinen "nurkkaan" eli muuttumaan, mutta usein pakollista. Tottakai joku voi havahtua itsekin tietokonepöydän takaa toimimaan, mutta siinä on voinut mennä vuosia ja siinä ajassa ongelmatkin on kasaantuneet ja vaikeutuneet. Onko helpompi lähteä ihmisten ilmoille puolen vuoden vai viiden vuoden jälkeen...veikkaisin kuitenkin, että puolen vuoden.
Tsemppiä! Tunnen myötätuntoa, koska tuttavapiiristä löytyy hiéman vastaavia tilanteita useampiakin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 904636
- 293344
- 2013172
- 513007
- 242945
Miten hitsissä ulosoton asiakas?
On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez3212776Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl442687Kela valvoo lasten tilejä.
Tämä isoveli Kela kyttää jopa lasten yli 200,- euron rahat jotka on melko varmasti lahjaksi saatu. Se vaikuttaa perheen2352448Törmättiin tänään
enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v252246- 482203