Matts Dumell tuomittiin tietojen vuotamisesta vieraan vallan edustajille mutta loka-Laitista ei ole koskaan edes aiottu haastaa oikeuteen vaikka hänen oman tunnustuksensa mukaan hän on ollut paljon innokkaampi vakooja kuin joku Dumell. Kuka ja mikä näitä sinipuna veljiä oikein suojelee?
Laitisen tunnustus:
Vakoojien avustajana
Minulla on paljon kokemusta diplomaattien kanssa seurustelusta ja heidän auttamisestaan tiedon hankinnassa. Työelämänsä kirjoituspöydän ääressä viettäneiden toimittajien silmissä olen lähes yhtä suuri rikollinen kuin Paavo Lipponen. Vuonna 1971 olin presidentti Urho Kekkosen Neuvostoliiton matkalla, ja kun tulin kotiin, puhelimeni soi. Yhdysvaltain lähetystön työvoima-attasea soitti ja halusi tavata. Menimme kahville, ja kerroin hänelle kaiken Kekkosen matkasta. Siihen aikaan työvoima-attasea oli aina CIA:n mies.
Kun tulin toimitukseen, puhelin soi taas, ja Englannin lähetystön ensimmäinen sihteeri soitti ja ehdotti lounasta. Hän oli ulkomaantiedustelun MI6:n agentti. Kerroin hänelle kaiken Moskovan matkasta.
Töihin palattuani puhelin pirisi. Saksan liittotasavallan kaupallisen edustuston varakonsuli motkotti: ”Kun amerikkalaiset ja englantilaiset ovat saaneet jo raporttisi Kekkosen matkalta, olisi kohtuullista, että myös saksalaiset saisivat.”
Menimme iltapäivädrinkille Marskin kellobaariin, joka siihen aikaan oli poliittisen juoruilun keskus. Siellä tapailivat poliitikot, diplomaatit, toimittajat ja vakoilijat, joita tuohon aikaan oli Helsingissä melkoinen määrä.
maailman luonnollisimpana asiana, että ulkomaisia diplomaatteja, joista osa oli tiedustelumiehiä, voi ja pitää auttaa heidän tiedonnälässään. Jostain he kuitenkin tietonsa hankkivat. Parempi, että saavat oikeaa tietoa ja tuoreena.
Saihan heiltä myös vastapalveluksia. Läntiset tiedustelumiehet kertoivat mielellään, mitä hämäriä hankkeita Neuvostoliiton lähetystön tiedustelumiehillä oli Suomessa. MI6:n agentti kertoi hyvissä ajoin, että Viktor Vladimirov oli vuonna 1977 palaamassa Helsinkiin tekemään Ahti Karjalaisesta presidenttiä. Oli jo nähtävissä, että Urho Kekkonen ei jaksa presidenttikauttaan loppuun asti.
Toimittaja Jukka Rislakki oli joskus penkonut CIA:n arkistoja ja kertoi naureskellen, että törmäsi siellä usein nimeeni. Hän toki ymmärsi, ettei tietojen vaihdossa ollut mitään pahaa. Mutta ymmärtävätkö sitä nykyiset kirjoituspöytätoimittajat tai toimitus-ja uutispäälliköt, jotka eivät ole koskaan tehneet oikeaa toimittajan työtä?
Nythän on kasvanut sellainen toimittajakunta, joka pitää korruptoituneina meitä, jotka seurustelimme, lounastimme ja ryyppäsimme uutislähteiden kanssa. Kun heidän juttujaan lukee, niistä huomaa heti, etteivät he tunne ihmisiä eivätkä asioita.
Nämä Wikileaks-tarinat ovat tyypillisiä arvostelukyvyttömien toimittajien paisuttelemia juttuja, joista puuttuu lähdekritiikki.
nykyisin lehtien etusivuja, niistä näkee, että Lahden taidekoulusta valmistunut graafikko on edellisenä päivänä suunnitellut sivun ja toimittajat tekevät jutut siihen siitä riippumatta, mitä maailmassa tapahtuu.
Monet eduskuntatoimittajat valittavatkin, ettei lehteen enää mahdu tuoreita uutisia, kun vihreät graafikot ovat piirtäneet sivut valmiiksi ja toimituspäälliköt pyörittävät samoja kuluneita aiheita päivästä toiseen.
Tämän päivän lehtiä lukemalla ei pysy ajan tasalla, vaan on ihan pakkokin seurustella poliitikkojen ja diplomaattien kanssa. Niissä piireissä saa paremmat tiedot esimerkiksi pääministeri Mari Kiviniemestä kuin vaikkapa Helsingin Sanomista, joka päätoimittajansa tavoin palvoo häntä kritiikittömästi.
Laitisen tunnustus:
Vakoojien avustajana
Minulla on paljon kokemusta diplomaattien kanssa seurustelusta ja heidän auttamisestaan tiedon hankinnassa. Työelämänsä kirjoituspöydän ääressä viettäneiden toimittajien silmissä olen lähes yhtä suuri rikollinen kuin Paavo Lipponen. Vuonna 1971 olin presidentti Urho Kekkosen Neuvostoliiton matkalla, ja kun tulin kotiin, puhelimeni soi. Yhdysvaltain lähetystön työvoima-attasea soitti ja halusi tavata. Menimme kahville, ja kerroin hänelle kaiken Kekkosen matkasta. Siihen aikaan työvoima-attasea oli aina CIA:n mies.
Kun tulin toimitukseen, puhelin soi taas, ja Englannin lähetystön ensimmäinen sihteeri soitti ja ehdotti lounasta. Hän oli ulkomaantiedustelun MI6:n agentti. Kerroin hänelle kaiken Moskovan matkasta.
Töihin palattuani puhelin pirisi. Saksan liittotasavallan kaupallisen edustuston varakonsuli motkotti: ”Kun amerikkalaiset ja englantilaiset ovat saaneet jo raporttisi Kekkosen matkalta, olisi kohtuullista, että myös saksalaiset saisivat.”
Menimme iltapäivädrinkille Marskin kellobaariin, joka siihen aikaan oli poliittisen juoruilun keskus. Siellä tapailivat poliitikot, diplomaatit, toimittajat ja vakoilijat, joita tuohon aikaan oli Helsingissä melkoinen määrä.
maailman luonnollisimpana asiana, että ulkomaisia diplomaatteja, joista osa oli tiedustelumiehiä, voi ja pitää auttaa heidän tiedonnälässään. Jostain he kuitenkin tietonsa hankkivat. Parempi, että saavat oikeaa tietoa ja tuoreena.
Saihan heiltä myös vastapalveluksia. Läntiset tiedustelumiehet kertoivat mielellään, mitä hämäriä hankkeita Neuvostoliiton lähetystön tiedustelumiehillä oli Suomessa. MI6:n agentti kertoi hyvissä ajoin, että Viktor Vladimirov oli vuonna 1977 palaamassa Helsinkiin tekemään Ahti Karjalaisesta presidenttiä. Oli jo nähtävissä, että Urho Kekkonen ei jaksa presidenttikauttaan loppuun asti.
Toimittaja Jukka Rislakki oli joskus penkonut CIA:n arkistoja ja kertoi naureskellen, että törmäsi siellä usein nimeeni. Hän toki ymmärsi, ettei tietojen vaihdossa ollut mitään pahaa. Mutta ymmärtävätkö sitä nykyiset kirjoituspöytätoimittajat tai toimitus-ja uutispäälliköt, jotka eivät ole koskaan tehneet oikeaa toimittajan työtä?
Nythän on kasvanut sellainen toimittajakunta, joka pitää korruptoituneina meitä, jotka seurustelimme, lounastimme ja ryyppäsimme uutislähteiden kanssa. Kun heidän juttujaan lukee, niistä huomaa heti, etteivät he tunne ihmisiä eivätkä asioita.
Nämä Wikileaks-tarinat ovat tyypillisiä arvostelukyvyttömien toimittajien paisuttelemia juttuja, joista puuttuu lähdekritiikki.
nykyisin lehtien etusivuja, niistä näkee, että Lahden taidekoulusta valmistunut graafikko on edellisenä päivänä suunnitellut sivun ja toimittajat tekevät jutut siihen siitä riippumatta, mitä maailmassa tapahtuu.
Monet eduskuntatoimittajat valittavatkin, ettei lehteen enää mahdu tuoreita uutisia, kun vihreät graafikot ovat piirtäneet sivut valmiiksi ja toimituspäälliköt pyörittävät samoja kuluneita aiheita päivästä toiseen.
Tämän päivän lehtiä lukemalla ei pysy ajan tasalla, vaan on ihan pakkokin seurustella poliitikkojen ja diplomaattien kanssa. Niissä piireissä saa paremmat tiedot esimerkiksi pääministeri Mari Kiviniemestä kuin vaikkapa Helsingin Sanomista, joka päätoimittajansa tavoin palvoo häntä kritiikittömästi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olet siis itsekin perseennuolija! heh heeh maapetos on hyve sano heh heh
ja kenen...?
Nuole poikanen nuole heh heh hameväki nuolee heh heh
Eikö irtoa enää yhtään järjellistä lausetta?
Erinomaista tektiä. Syyllistää median juuri oikeasta aiheesta.
Jos median tehtävä olisi antaa yleisöilleen oikea kuva siitä, mitä maailmassa tapahtuu, niin media kertoisi, että diplomaattien keskinäinen tietojen vaihto on normaalia.
Nyt typerät ja ammattitaidottomat toimittajat tenttaavat sitä entiseltä ja nykyiseltä ulkoministeriltä, vaikka heidän pitäisi itse tietää asia paremmin.
Laitinen on tismalleen samassa asemassa kuin Matts Dumell - kumpikaan ei ole diplomaatti. Dumell tuomittiin, Laitista ei ole ikinä edes aiottu haastaa oikeuteen vaikka Supon tiedossa on varmasti ollut hänen hölösuituutensa.