Olen aivan uuden tilanteen edessä kun 84 vuotias äitini muuttaa kaukaa asumaan samalle paikkakunnalle. Hän on pärjännyt tähän asti lähes ilman apua, mutta lisääntyneet yksinäisyydentunteet pakottavat muuttamaan. Äidillä ei nykyisellä paikkaunnalla ole ketään läheistä.
Kellonajat ovat alkaneet tuottaa äidille päänvaivaa, ja päiväunilta herätessä menee toisinaan tovi tietää mikä päivä on. Kiukkuinen impulsiivisuus on lisääntymään päin, mutta ei vielä häiritse laajasti. Äiti on kyllä aina ollut temperamenttinen joten vaikea erottaa mikä on häntä itseään, mikä muutosta. Varsinkin, kun olemme tavanneet harvakseltaan.
Hänen asunto täällä on aluksi tavallinen vuokrayksiö. Tilanteen mukaan sitten katsotaan. Äiti olisi muuttanut meille, mutta sitä en voi ajatellakaan. Varmasti tulen auttamaan kaupassa ja terveyskeskuksessa käynneissä yms. päivittäisessä elämässä. mutta varsinainen omaishoitajaksi ryhtyminen ei oman tilanteeni (useitakin tekijöitä) takia tule kyseeseen.
Mutta mikä on omaishoitamista, missä se raja kulkee ja miten vältän ajautumasta tilanteeseen jonka tiedän mahdottomaksi? Mistä auttamisesta voi saada korvausta, mistä ei?
Haasteena on äitini melko vaativa persoonallisuus. Hän kaipaa seuraa mutta on aika rajaava, jopa vihamielinen esim. vanhusten kerhoja yms. kohtaan, joten väljästi suhtautuvan juttuseuran (varsinaista ystävyyshakuisuutta hänellä ei ole) saaminen olisi tärkeää. Tiedän, että päätoimisena "seuraneitinä" toimiminen hänen ehdoilla olisi minulle nopeasti loppuunkäyty tie. Tunnen omat puutteeni ja rajani liiankin hyvin.
Kertokaa kokeneet ajatuksianne tästä. Kiitän lämpimästi.
Uusi tilanne äidin muuton myötä
2
325
Vastaukset
- hoitokotiin tie vie
Kerroit aivankuin minun tilanteestani.Paitsi,että äitini on erittäin seurallinen ja vilkas.Luonteessa on kuitenkin muutakin.Persoonallisuuden takia en voi ottaa äitiä meille.Eilen ehdotti haluavan muuttaa luokseni.Pienen ajan voisin ottaa,mutta ei pidempää....äidin tilanne kuitenkin vaatisi pitkäaikaista sijoitusta.Eilen äiti oli erittäin vaativalla tuulella,huomasin etten ikinä voisi asua hänen kanssaan pidempään.Silloin kun hän oli sairaampi niin hän oli mukavampi,joustavampi,mutta nyt taas menee suoraan ja kaikki pitäs tapahtui hänen vaatimallaan tavalla.Kukaan meistä sisaruksista ei kestäisi pitkään äidin hoitajana.Hoitokoti on kaikkein paras ratkaisu.Kaikille.Voidaan hakea äitiä retkille ja viedä tilaisuuksiin ja kesällä viikon reissulle. Tsemppii sulle!!Hyviä ajatuksia sulla.Kerro myöh.lisää miten menee. MOI!
- Mirran
Hei, kiitos vastauksesta:)
Niin, emme lie yksin tilanteessa. Minusta on hyvä tiedostaa rohkeasti omat rajansa ja luonteiden ristiriidat silloinkin kun on kyseessä rakas läheinen.
Kun jää molemmille riittävästi tilaa hengittää, uskon että pärjäämme äidin kanssa melko hyvin. Oman tilan suominen toiselle ei ole äitini vahvimpia puolia, hän pitää pientä rupattelua yllä aamusta iltaan. Silloinkin kun yritän lukea, vetäytyä lepäämään tms. Minulla taas (yli?)suuri tarve saada olla yksin päivittäin. Saman katon alla asuen tunteita loukattaisiin varmasti päivittäin puolin ja toisin, kun olen uupunut jo viikonkin vierailusta.
Mutta palaillaan jahka nähdään miten homma etenee:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1682887
Oletko kertonut jo muille tunteistasi?
Ystävillesi esimerkiksi? Minä en ole vielä kertonut kenellekään tästä meidän jutusta.642496- 2032199
- 731819
- 1021763
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k91611- 921373
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes2171141- 811110
- 951069