Kuka uskoo, että kaksi ihmistä voi olla toisilleen luodut tai sielunkumppanit? Ihastuin erääseen mieheen muutama vuosi sitten ja hänkin osoittautui olevan minusta kiinnostunut, omien sanojensa mukaan jo pidemmän aikaa ennen kuin asia noin vuosi sitten tuli esille. Silloinen elämäntilanteeni oli jo valmiiksi jokseenkin sekava huonosti toimivan suhteeni vuoksi, mutta laitoin kuitenkin suhteeni jäihin ja tapasimme ihastukseni kanssa muutaman kerran. Koko touhu häiriintyi, koska minulla oli käytännössä vielä edellinen suhde ns. keskeneräinen. Entinen vannoi rakkauttaan ja halusi saada suhteen toimimaan, ihastus vannoi ihastustaan, mutta ymmärsi tilanteeni. Ihastuksen kanssa olin iloinen, ne muutamat suudelmat olivat jotain taivaallista, mutta kuitenkin hän tuntui jollain tapaa liian erilaiselta kuin minä.
No lukuisten osin typerienkin asianhaarojen kautta jatkoin suhteessani. Näin kuitenkin ihastustani melko usein "samoilla kulmilla", nykyään vain harvoin. Vaikka koko hommasta on jo useita, useita kuukausia aikaa huomaan vieläkin ajatusten karkailevan siihen, miltä ihastuksen kanssa kohtaaminen aina tuntui ja se jonkinlainen jännite välillämme. Nykyään hänellä on tietääkseni suhde. Saatan kuitenkin puolivahingossa ajatella häntä, kun nykyiseni koskettaakin. Miksi en pysty sivuuttamaan niitä ajatuksia (ja muistoja) hänestä, vaikka olenkin melko tyytyväinen suhteessani?
No lukuisten osin typerienkin asianhaarojen kautta jatkoin suhteessani. Näin kuitenkin ihastustani melko usein "samoilla kulmilla", nykyään vain harvoin. Vaikka koko hommasta on jo useita, useita kuukausia aikaa huomaan vieläkin ajatusten karkailevan siihen, miltä ihastuksen kanssa kohtaaminen aina tuntui ja se jonkinlainen jännite välillämme. Nykyään hänellä on tietääkseni suhde. Saatan kuitenkin puolivahingossa ajatella häntä, kun nykyiseni koskettaakin. Miksi en pysty sivuuttamaan niitä ajatuksia (ja muistoja) hänestä, vaikka olenkin melko tyytyväinen suhteessani?
Vastaukset 7
Vanhimmat
heheheh kysytkö sitä täältä? minkäikäinen olet, kun et tiedä vastausta?
jos vielä kaipaat häntä vaikka ette näe...Itse nimittäin unohdan hänet jos en näe vuosiin
Uskon että on olemassa sielunkumppaneita, sen vaan tuntee. Jo pelkkä toisen läsnäolo saa aikaan hyviä tunteita ja tuntemuksia.
on sielunkumppaneita,toisen lähellä on vaan niin käsittämättömän hyvä olla,ei tarvii sanoja,on vaan,siihen vois jäädä...ei haluais lähteä pois...
Muistan kuinka hyvältä se tuntu.. olla siinä vaan :)
Melkein liian hyvältä ollakseen totta.. Olisin halunnut hänen jäävän siihen pidemmäksi aikaa..
Mielikuvitus kysyy "Mitäpä jos..." ja loihtii esiin haavekuvia siitä mitä olisi voinut olla jos kaikki olisi mennyt toisin. Ei sellaisita tunteista pääse kokonaan eroon ainakaan niin kauan kun kulkee ihmisenä täällä maan päällä :(