somalimerirosvot saivat taas

Se 75 jalkaa on maston korkeus, itse vene on 58 jalkaa pitkä. Isohan sekin toki on.

Se onkin erikoista, miten moni on jämähtänyt pitämään tuota Punaisenmeren reittiä ikäänkuin ainoana vaihoehtona, vaikka Hyväntoivonniemen kautta pääsisi ainakin turvallisesti, jos nyt matka Eurooppaan sitä kautta piteneekin. Suurin osa matkapurjehtijoista on kuitenkin eläkeläisiä, joilla ei luulisi olevan kauhea kiire. Ainakin osa suomalaisista on tänä vuonna jättänyt retken kesken tai jäänyt odottelemaan Thaimaan suunnalle kehitystä Somaliassa. Tosin kun tilanne on mikä on, se tuskin ihan heti ratkaisevasti paranee, eli voi olla edessä pitkä odotus, valtavalla riskillä tehtävä purjehdus Punaisellemerelle tai sitten se omasta mielestäni kuitenkin loogisin, eli Etelä-Afrikan kautta. En näe, miten yhdenkään matkaveneen olisi niin välttämättömän pakko päästä Punaisellemeren kautta Välimerelle, että tuollaisen riskin ottaminen olisi perusteltavissa - etenkin, kun vaihtoehtokin on olemassa. Kovien tuulten riski voi olla suurempi, mutta Etelä-Afrikassa on tasaisin välein todella hyviä ja suojaisia marinoita, ja erinomainen säätietopalvelu, joten kovaan keliin ei tarvitse joutua ollenkaan. Eikä kai kukaan oikea matkapurjehtija pelkää matkaa siivittäviä pasaateja.

typerää riskinottoa kirjoitti:

Se onkin erikoista, miten moni on jämähtänyt pitämään tuota Punaisenmeren reittiä ikäänkuin ainoana vaihoehtona, vaikka Hyväntoivonniemen kautta pääsisi ainakin turvallisesti, jos nyt matka Eurooppaan sitä kautta piteneekin. Suurin osa matkapurjehtijoista on kuitenkin eläkeläisiä, joilla ei luulisi olevan kauhea kiire. Ainakin osa suomalaisista on tänä vuonna jättänyt retken kesken tai jäänyt odottelemaan Thaimaan suunnalle kehitystä Somaliassa. Tosin kun tilanne on mikä on, se tuskin ihan heti ratkaisevasti paranee, eli voi olla edessä pitkä odotus, valtavalla riskillä tehtävä purjehdus Punaisellemerelle tai sitten se omasta mielestäni kuitenkin loogisin, eli Etelä-Afrikan kautta. En näe, miten yhdenkään matkaveneen olisi niin välttämättömän pakko päästä Punaisellemeren kautta Välimerelle, että tuollaisen riskin ottaminen olisi perusteltavissa - etenkin, kun vaihtoehtokin on olemassa. Kovien tuulten riski voi olla suurempi, mutta Etelä-Afrikassa on tasaisin välein todella hyviä ja suojaisia marinoita, ja erinomainen säätietopalvelu, joten kovaan keliin ei tarvitse joutua ollenkaan. Eikä kai kukaan oikea matkapurjehtija pelkää matkaa siivittäviä pasaateja.

"Suurin osa matkapurjehtijoista on kuitenkin eläkeläisiä".

Mihin tällainen tieto perustuu? Itselleni muodostui erilainen käsitys, kun seilasin maailmalla. Mielestäni enemmistö purjehtijoista oli työikäisiä ja aikoi palata töihin reissun jälkeen. Useilla oli ns. sapattivapaa ja työt kotimaassa odottivat. Olisiko tilanne jotenkin muuttunut? Onko sinulla tuoretta faktatietoa pallonkiertäjien ikäjakaumasta tai reissun rahoituksesta (sapattivapaa, keikkatyöt, eläke tms) ? Suomalaisista pallonkiertäjäveneistä on julkaistu luettelo (Veneen nettisivuilla), josta tietysti voi yrittää tehdä jotain päätelmiä - vaikka purjehtijoiden ikää ei olekaan mainittu.

Luulen, että moni elättelee haavetta pallonkierrosta - vai miksi aihetta käsitellään niin usein keskustelupalstoilla? Ehkä usein käy sittenkin niin, että eläkkeelle siirtyessä fyysinen ja henkinen kunto eivät enää riitä valtamerihaaveiden toteuttamiseen. Moni haaveilee, harva toteuttaa...

Käytännössä kruisailun maailman ympäri pystyy tekemään kahdessa vuodessa, jos reitti on Suezin kanavan kautta takaisin Eurooppaan. Etelä-Afrikan kautta kiertäessä retkeen menee helposti kolme vuotta. Kiinnostuneet voivat lukea lisätietoutta reiteistä ja aikatauluista Jimmy Cornellin kirjasta "World Cruising Routes".

Siitä tietysti voidaan olla samaa mieltä, että somalilaiset merirosvot ovat muuttaneet Punaisen meren reitin riskialttiiksi. Siksi eräät laivayhtiöt ovat ruvenneet tarjoamaan purjeveneiden rahtausta Intian valtamereltä Välimerelle (ks. noonsite). Veneitä on myös purjehtinut saattueina merirosvoalueen läpi.

Fakta vai fiktio? kirjoitti:

"Suurin osa matkapurjehtijoista on kuitenkin eläkeläisiä".

Mihin tällainen tieto perustuu? Itselleni muodostui erilainen käsitys, kun seilasin maailmalla. Mielestäni enemmistö purjehtijoista oli työikäisiä ja aikoi palata töihin reissun jälkeen. Useilla oli ns. sapattivapaa ja työt kotimaassa odottivat. Olisiko tilanne jotenkin muuttunut? Onko sinulla tuoretta faktatietoa pallonkiertäjien ikäjakaumasta tai reissun rahoituksesta (sapattivapaa, keikkatyöt, eläke tms) ? Suomalaisista pallonkiertäjäveneistä on julkaistu luettelo (Veneen nettisivuilla), josta tietysti voi yrittää tehdä jotain päätelmiä - vaikka purjehtijoiden ikää ei olekaan mainittu.

Luulen, että moni elättelee haavetta pallonkierrosta - vai miksi aihetta käsitellään niin usein keskustelupalstoilla? Ehkä usein käy sittenkin niin, että eläkkeelle siirtyessä fyysinen ja henkinen kunto eivät enää riitä valtamerihaaveiden toteuttamiseen. Moni haaveilee, harva toteuttaa...

Käytännössä kruisailun maailman ympäri pystyy tekemään kahdessa vuodessa, jos reitti on Suezin kanavan kautta takaisin Eurooppaan. Etelä-Afrikan kautta kiertäessä retkeen menee helposti kolme vuotta. Kiinnostuneet voivat lukea lisätietoutta reiteistä ja aikatauluista Jimmy Cornellin kirjasta "World Cruising Routes".

Siitä tietysti voidaan olla samaa mieltä, että somalilaiset merirosvot ovat muuttaneet Punaisen meren reitin riskialttiiksi. Siksi eräät laivayhtiöt ovat ruvenneet tarjoamaan purjeveneiden rahtausta Intian valtamereltä Välimerelle (ks. noonsite). Veneitä on myös purjehtinut saattueina merirosvoalueen läpi.

Näkemykseni siitä, että suurin osa matkapurjehtijoista on eläkeläisiä, perustuu omiin kokemuksiini. Pitää tosin tarkentaa, että tarkoitin tässä nyt nimenomaan suurinta osaa niistä, jotka tekevät noita pidempiä reissuja, ei siis Karibian kiertäjiä tai vastaavia. Ja eläkeläisyydellä en tässä yhteydessä tarkoita tiettyä ikää ja sen myötä nautittavia eläketuloja, vaan useimmiten vain tiettyä varallisuustasoa (joka tosin yleensä saavutetaan vasta iän karttuessa) tai ylipäänsä tilannetta, jossa henkilö (tai useimmiten pariskunta) päättää, että nyt saa työelämä riittää ja lähdetään merille. En siis välttämättä sitä, että jokin valtio maksaa heille eläkettä tietyn iän ansiosta. Pahoittelen harhaanjohtavan termin käyttöä, sillä en ole tutkinut tarkemmin, oliko suurin osa todella virallisesti eläkettä nauttivia henkilöitä vai oliko osa heistä "mielentilaeläkeläisiä". Siis suurimmalla osalla maailman merillä tapaamiani matkapurjehtijoita ei ole ollut mitään aikeita palata työelämään tai ainakaan etukäteen tiedossa olevaa aikataulua tai suunnitelmaa sen suhteen, puhumattakaan että kotimaassa odottaisi vielä työpaikka. Monella ei ollut edes mitään aikeita palata "kotimaahan" takaisin, koko kotimaan käsite kun saattaa hämärtyä maailmankuvan avartuessa. Heillä siis ei myöskään ollut mitään pakottavaa tarvetta olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, vaan aikataulu oli joustava / sitä ei ollut.

Jos ja kun lähtee esim. kiertämään palloa, se onkin parasta tehdä korkeintaan alustavan, suuntaa-antavan matkasuunnitelman varassa, sillä aina voi sattua yllätyksiä ja joustonvaraa on löydyttävä. Olen tavannut myös monia, jotka ovat heittäneet alkuperäisen matkasuunnitelmansa romukoppaan viimeistään vuoden kuluttua matkan aloittamisesta, koska aikataulu on osoittautunut liian tiukaksi (ei niin, etteikö se olisi tehtävissä, mutta antoisampaa ja mielekkäämpää tehdä ajan kanssa). Tiukat aikataulut tuollaisilla reissuilla pilaavat pahimmillaan koko elämyksen ja voivat aiheuttaa jopa vaaratilanteita (pakko mennä, oli turvallisuustilanne tai sää mikä hyvänsä).

En todellakaan itse haluaisi lähteä pallonkiertoon sillä periaatteella, että se on kahdessa vuodessa hoidettu ja sit paluu arkeen ja sorvin ääreen. Eikö sapattivapaakin ole yleensä vain vuoden? Niin tai näin, 2 vuotta on todella lyhyt aika pallonkiertoon, mieluummin tekisin ensin rajusti töitä ja säästäisin tiukalla kuurilla rahaa matkakassaan, myisin vaikka ylimääräistä omaisuutta (=kaikki mikä ei ole omassa mielessä tärkeämpää kuin matkapurjehdus), irtisanoutuisin ja lähtisin ilman pakottavaa aikataulua. Niin ja välttelisin noita merirosvovesiä.

ei tilastoja kirjoitti:

Näkemykseni siitä, että suurin osa matkapurjehtijoista on eläkeläisiä, perustuu omiin kokemuksiini. Pitää tosin tarkentaa, että tarkoitin tässä nyt nimenomaan suurinta osaa niistä, jotka tekevät noita pidempiä reissuja, ei siis Karibian kiertäjiä tai vastaavia. Ja eläkeläisyydellä en tässä yhteydessä tarkoita tiettyä ikää ja sen myötä nautittavia eläketuloja, vaan useimmiten vain tiettyä varallisuustasoa (joka tosin yleensä saavutetaan vasta iän karttuessa) tai ylipäänsä tilannetta, jossa henkilö (tai useimmiten pariskunta) päättää, että nyt saa työelämä riittää ja lähdetään merille. En siis välttämättä sitä, että jokin valtio maksaa heille eläkettä tietyn iän ansiosta. Pahoittelen harhaanjohtavan termin käyttöä, sillä en ole tutkinut tarkemmin, oliko suurin osa todella virallisesti eläkettä nauttivia henkilöitä vai oliko osa heistä "mielentilaeläkeläisiä". Siis suurimmalla osalla maailman merillä tapaamiani matkapurjehtijoita ei ole ollut mitään aikeita palata työelämään tai ainakaan etukäteen tiedossa olevaa aikataulua tai suunnitelmaa sen suhteen, puhumattakaan että kotimaassa odottaisi vielä työpaikka. Monella ei ollut edes mitään aikeita palata "kotimaahan" takaisin, koko kotimaan käsite kun saattaa hämärtyä maailmankuvan avartuessa. Heillä siis ei myöskään ollut mitään pakottavaa tarvetta olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan, vaan aikataulu oli joustava / sitä ei ollut.

Jos ja kun lähtee esim. kiertämään palloa, se onkin parasta tehdä korkeintaan alustavan, suuntaa-antavan matkasuunnitelman varassa, sillä aina voi sattua yllätyksiä ja joustonvaraa on löydyttävä. Olen tavannut myös monia, jotka ovat heittäneet alkuperäisen matkasuunnitelmansa romukoppaan viimeistään vuoden kuluttua matkan aloittamisesta, koska aikataulu on osoittautunut liian tiukaksi (ei niin, etteikö se olisi tehtävissä, mutta antoisampaa ja mielekkäämpää tehdä ajan kanssa). Tiukat aikataulut tuollaisilla reissuilla pilaavat pahimmillaan koko elämyksen ja voivat aiheuttaa jopa vaaratilanteita (pakko mennä, oli turvallisuustilanne tai sää mikä hyvänsä).

En todellakaan itse haluaisi lähteä pallonkiertoon sillä periaatteella, että se on kahdessa vuodessa hoidettu ja sit paluu arkeen ja sorvin ääreen. Eikö sapattivapaakin ole yleensä vain vuoden? Niin tai näin, 2 vuotta on todella lyhyt aika pallonkiertoon, mieluummin tekisin ensin rajusti töitä ja säästäisin tiukalla kuurilla rahaa matkakassaan, myisin vaikka ylimääräistä omaisuutta (=kaikki mikä ei ole omassa mielessä tärkeämpää kuin matkapurjehdus), irtisanoutuisin ja lähtisin ilman pakottavaa aikataulua. Niin ja välttelisin noita merirosvovesiä.

Vaikka kiirettä ei olisikaan, osa haluaa silti käyttää Punaisen meren reittiä.

http://www.yachtiiris.net/
Siteeraus Iiriksen eilisestä blogista:
”Kymmeniä purjeveneitä on vuosittain ja nytkin tulossa Thaimaan suunnalta Välimerelle. Jotkut sieltä varmasti seilaavat vaikeuksitta, kuten mekin viime vuonna, mutta jotkut muuttavat suunnitelmiaan: Suo-malainen Scorpio päätti bloginsa mukaan palata Malediiveilta Thaimaahan ja yrittää uudelleen ensi vuonna. Monet ovat valinneet Afrikan kierron eteläkautta ja osa kääntyy sille kurssille vielä Intian/Male-diivienkin vesiltä. Laivayhtiöt ovat jo mainostaneet noonsite.com-sivullakin palveluitaan: Laivaus Male-Marmaris vain US 650/jalka.”

Tai sitten ne raamatut piti saada tavalla tai toisella somaleille.

Tuskinpa raamattulastilla oli tässä tapauksessa mitään olennaista merkitystä, paitsi ehkä jos hihhulipurjehtijat ottivat riskin lujassa uskossaan siihen, että kyllä jumala hihhulista huolen pitää. En ole uskovainen ollenkaan, mutta jos olisinkin, uskoisin jumalankin katsovan pahalla moista typeryyttä ja vastuuttomuutta, kyllä se omalla riskillä sitten tehdään jos väkisin pitää lähteä vastoin parempaa tietoa noille vesille seilailemaan.

Raamattuja veneessä oli, koska pariskunta on ottanut maailmanpurjehduksensa yhdeksi tarkoitukseksi levittää sanaa matkan varrella ja jaella raamattuja eristyneemmillä alueilla. Harrastuksensa ja hyväntekeväisyytensä kullakin, itse veisin mieluummin esim. koulutarvikkeita tai muuta oikeasti hyödyllistä.

Sinänsä mielenkiintoista seurata, miten USA reagoi. Jos ei jumala auta, niin ehkä Obama? Ranskalaisethan ovat lähettäneet iskujoukkojaan pelastamaan omia kansalaisiaan, ja jenkit jos jotkut ovat perinteisesti aika liipasinherkkiä.

ehkä eliittijoukot kirjoitti:

Tuskinpa raamattulastilla oli tässä tapauksessa mitään olennaista merkitystä, paitsi ehkä jos hihhulipurjehtijat ottivat riskin lujassa uskossaan siihen, että kyllä jumala hihhulista huolen pitää. En ole uskovainen ollenkaan, mutta jos olisinkin, uskoisin jumalankin katsovan pahalla moista typeryyttä ja vastuuttomuutta, kyllä se omalla riskillä sitten tehdään jos väkisin pitää lähteä vastoin parempaa tietoa noille vesille seilailemaan.

Raamattuja veneessä oli, koska pariskunta on ottanut maailmanpurjehduksensa yhdeksi tarkoitukseksi levittää sanaa matkan varrella ja jaella raamattuja eristyneemmillä alueilla. Harrastuksensa ja hyväntekeväisyytensä kullakin, itse veisin mieluummin esim. koulutarvikkeita tai muuta oikeasti hyödyllistä.

Sinänsä mielenkiintoista seurata, miten USA reagoi. Jos ei jumala auta, niin ehkä Obama? Ranskalaisethan ovat lähettäneet iskujoukkojaan pelastamaan omia kansalaisiaan, ja jenkit jos jotkut ovat perinteisesti aika liipasinherkkiä.

Näinhän se aina on. VAikka itse tungetaan lomilla/matkoilla mitä eksoottisiin paikkoihn elämysmatkailemaan, niin kun ongelmia tulee, huudetaan apua "Valtiolta". Kyllä USA:n pitää auttaa.

Mielenkiintoista tosiaan nähdä reaktiot siellä, kun varsinkin huomattavan iso osa jenkeistä vastustaa kaikkea "keskusvaltaa", ja siten oikeastaan myös keskushallinnon puuttumista tähän.
Eli pitääköhän sitten kuitenkin olla keskushallinto, joka nyt reagoi??

osikkut kirjoitti:

Näinhän se aina on. VAikka itse tungetaan lomilla/matkoilla mitä eksoottisiin paikkoihn elämysmatkailemaan, niin kun ongelmia tulee, huudetaan apua "Valtiolta". Kyllä USA:n pitää auttaa.

Mielenkiintoista tosiaan nähdä reaktiot siellä, kun varsinkin huomattavan iso osa jenkeistä vastustaa kaikkea "keskusvaltaa", ja siten oikeastaan myös keskushallinnon puuttumista tähän.
Eli pitääköhän sitten kuitenkin olla keskushallinto, joka nyt reagoi??

Huolta kannetaan eniten laivojen rosvouksista. Purjeveneiden rosvoamiset eivät jaksa kiinnostaa mediaa kuin poikkeustapauksissa - siitä esimerkkinä tuo raamattulasti. Meillä kaiketi ihannoidaan entisaikojen merirosvoutta, koska perinteisiä pääkallolippuja käytetään huviveneissä. Somalialaisia merirosvoja "ymmärretään", heitä ei haluta tuomita (?). Kun kiinniotettuja rosvoja ei rankaista, ei ole varottavaa esimerkkiä muille merirosvoille ja ryöstely lisääntyy. Jos perinteitä ja pääkallolippuja ihannoidaan eikö olisi myös perusteita turvautua niihin keinoihin, joilla merirosvousongelma aikanaan ratkaistiin: merirosvojen hirttäminen?

Purjehtijoillekin on oma merirosvosivusto, johon on koottu veneisiin kohdistuneet hyökkäukset. Niitä on muuallakin kuin somalien rosvoreviirillä.

http://www.yachtpiracy.org/en/dangerous_regions.htm
Sivuilla on myös naseva muistustus siitä, mistä nykyajan merirosvouksessa on kysymys:

"After doing intensive research on pirates I like to emphasis a warning to glorify pirates being romantic and plucky characters who care for justice like Hollywood made us believe. Pirates are the opposite to this. They go for loot other people worked long and hard for. Pirates do not hesitate to kill. They beat their victims, make them cripples, torture them, rape women and shoot children.
They are a special sort of criminals because they have no honour, no codex, no dignity and no ideology. A sailor wrote: Pirates are the pest of the sea"