Aihe

Miten bipoa voi ymmärtää...

Pipo kireellä

kun sitä ei tajuu itsekään.Kaikkea on joo tehty maniassa,sitte vasta depiksen tullessa alkaa kauhee morkkis.
Kun se on SAIRAUS,lajiltaan vielä aivokemian solmuja.
Ei kukaan ole itse valinnu sellasta.Turha miettii onko syyntakeeton vai ei.Todellisuudessa lähes kaikki haluais elää ns normaalia elämää.Sitä siis yritetään syömällä lääkkeitä,mutta aina ei TODELLAKAAN ole helppo löytää itselle sopivaa koktailia.
Ja vaikka tuntuu et tää toimii,se voi muuttuua ajan myötä toimimattomaksi!!!
Risoo tollanen kirjoittelu,et jos bipo vaan PÄÄTTÄIS olla tekemättä tyhmyyksiä,niin sit menis ok...........mur,mur.
En tarttis lääkkeitä jos voisin oikeesti valita tekemiseni,oon nimittäin sen verran lujatahtonen.
Kun menee pahasti överiksi,niin silloin tää sairaus "kaappaa" vallan.Oma tahto jää kakkoseksi,sen huomaa sitte perästäpäin..............Ei oo ihme että moni tekee itsarin silloin.
Ehkä voitais seuloo bipot tavakansalaisista,bipoille nappi otsaan ja "terveillä" alkais ihana elämä,onni ja autuus ilman ongelmia.!!!

43

1885

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 27=27

      ...liian helpolla. Mitä koettelemuksia niillä olis ilman meitä :)

      On meillä ollut ihan oikeasti annettavaakin, mitä "terveet" ovat myös häikäilemättä hyväkseen käyttäneet. Oikeus se on meilläkin jotain ottaa - vaikka sitten sitä tiedostamatta...

      Tottakai se olis terveiden etu jos nappi ammuttaisiin ottaan kaikille sairaille, vanhoille, työttömille, rumille, hitaille, köyhille jne jne. Kun väki vähenee, pidot paranee.

      • taika1965

        Noh, noh ... Kyllä te bipot maanisina vain olette niin vi***maista kansaa, että teidän terveille aiheuttamat kärsimykset ovat aivan kohtuuttomia. Ette vain kykene näkemään asioita mistään muusta kuin omasta vinkkelistänne, niin siksi teistä varmasti näyttää siltä, että me vain saamme ja saamme - jopa suhteessa teidän kanssanne. Mun avioliitto oli ainakin niin traumaattinen kokemus, että en sellaista helvettiä sosi kenellekään. Teistä monet rakastavat maninan tunnetta, siis sitä tunnetta, kun olette täysiä itsekkäitä hirviöitä - jotain Hitleriin verrattavia petoja vailla mitään sielua tai omaa tuntoa. Monet teistähän pyrkii siihen mielentilaan ja valittaa masennuksessa. En edes ole varma siitä, onko teidän masennus mitään sen kummempaa kuin normaalien ihmisten elämä ilman mitään suuruusharhoja ja kaikkivoipaisuuden tunnetta. On varmaan kurjaa, kun joutuu huomaamaan, että onkin vain aivan tavallinen kuolevainen ja laskut pitää maksaa.


      • tiedä
        taika1965 kirjoitti:

        Noh, noh ... Kyllä te bipot maanisina vain olette niin vi***maista kansaa, että teidän terveille aiheuttamat kärsimykset ovat aivan kohtuuttomia. Ette vain kykene näkemään asioita mistään muusta kuin omasta vinkkelistänne, niin siksi teistä varmasti näyttää siltä, että me vain saamme ja saamme - jopa suhteessa teidän kanssanne. Mun avioliitto oli ainakin niin traumaattinen kokemus, että en sellaista helvettiä sosi kenellekään. Teistä monet rakastavat maninan tunnetta, siis sitä tunnetta, kun olette täysiä itsekkäitä hirviöitä - jotain Hitleriin verrattavia petoja vailla mitään sielua tai omaa tuntoa. Monet teistähän pyrkii siihen mielentilaan ja valittaa masennuksessa. En edes ole varma siitä, onko teidän masennus mitään sen kummempaa kuin normaalien ihmisten elämä ilman mitään suuruusharhoja ja kaikkivoipaisuuden tunnetta. On varmaan kurjaa, kun joutuu huomaamaan, että onkin vain aivan tavallinen kuolevainen ja laskut pitää maksaa.

        Hanki ihmeessä oma elämä :O
        Kun et asiasta mitään tunnu tietävän niin pidä suus kiinni.


      • pipo kireellä
        taika1965 kirjoitti:

        Noh, noh ... Kyllä te bipot maanisina vain olette niin vi***maista kansaa, että teidän terveille aiheuttamat kärsimykset ovat aivan kohtuuttomia. Ette vain kykene näkemään asioita mistään muusta kuin omasta vinkkelistänne, niin siksi teistä varmasti näyttää siltä, että me vain saamme ja saamme - jopa suhteessa teidän kanssanne. Mun avioliitto oli ainakin niin traumaattinen kokemus, että en sellaista helvettiä sosi kenellekään. Teistä monet rakastavat maninan tunnetta, siis sitä tunnetta, kun olette täysiä itsekkäitä hirviöitä - jotain Hitleriin verrattavia petoja vailla mitään sielua tai omaa tuntoa. Monet teistähän pyrkii siihen mielentilaan ja valittaa masennuksessa. En edes ole varma siitä, onko teidän masennus mitään sen kummempaa kuin normaalien ihmisten elämä ilman mitään suuruusharhoja ja kaikkivoipaisuuden tunnetta. On varmaan kurjaa, kun joutuu huomaamaan, että onkin vain aivan tavallinen kuolevainen ja laskut pitää maksaa.

        Onki oikeesti kiva tietää,et KAIKKI bipot on itsekkäitä hirviöitä.Just samanlaisii kun taikurin ex-siippa !!
        Me ollaan maailman valtiaita,kaikki muut orjakansaa...jes.
        Jopa munki elämä kirkastu kun tän oivalsin,en varmaan tarvii enää lääkkeitäkään,tuleepa halvemmaksi.

        Usko taika huvikses,OIKEESTI toivon,että sä pysyisit terveenä.Mä oon joutunu elämäni aikana maksaa kaikki laskut,on ne sitte kasautunu missä mielentilassa hyvänsä (ja maksan tällä tietämällä loppuelämäni).

        JOS voisin valita,olisin sittenki ns terve.


      • taika1965
        pipo kireellä kirjoitti:

        Onki oikeesti kiva tietää,et KAIKKI bipot on itsekkäitä hirviöitä.Just samanlaisii kun taikurin ex-siippa !!
        Me ollaan maailman valtiaita,kaikki muut orjakansaa...jes.
        Jopa munki elämä kirkastu kun tän oivalsin,en varmaan tarvii enää lääkkeitäkään,tuleepa halvemmaksi.

        Usko taika huvikses,OIKEESTI toivon,että sä pysyisit terveenä.Mä oon joutunu elämäni aikana maksaa kaikki laskut,on ne sitte kasautunu missä mielentilassa hyvänsä (ja maksan tällä tietämällä loppuelämäni).

        JOS voisin valita,olisin sittenki ns terve.

        Tota hinkua olla maaninen kuitenkin monella teistä on paljon. En miltään kantilta voi käsitäää, että joku haluaa olla maniassa, ja niin monethan teistä sitä usein haluaa. Silloin toi pahuus on jo tahallista, siis jos tieten tahtoen haluaa sellaiseen mielentilaan, jossa tuhoaa oman ja toistenkin elämän. Moni bipoon luottanut maksaa myös "bipon tekemisistä" lopun elämäänsä, ei vain bipo itse. Miksi bipot valittaa masennuksessa, masentuneina olette sentään inhimillisiä ihmisiä, maanisina jotain aivan hirvittäviä olentoja.


      • nwofrl
        taika1965 kirjoitti:

        Noh, noh ... Kyllä te bipot maanisina vain olette niin vi***maista kansaa, että teidän terveille aiheuttamat kärsimykset ovat aivan kohtuuttomia. Ette vain kykene näkemään asioita mistään muusta kuin omasta vinkkelistänne, niin siksi teistä varmasti näyttää siltä, että me vain saamme ja saamme - jopa suhteessa teidän kanssanne. Mun avioliitto oli ainakin niin traumaattinen kokemus, että en sellaista helvettiä sosi kenellekään. Teistä monet rakastavat maninan tunnetta, siis sitä tunnetta, kun olette täysiä itsekkäitä hirviöitä - jotain Hitleriin verrattavia petoja vailla mitään sielua tai omaa tuntoa. Monet teistähän pyrkii siihen mielentilaan ja valittaa masennuksessa. En edes ole varma siitä, onko teidän masennus mitään sen kummempaa kuin normaalien ihmisten elämä ilman mitään suuruusharhoja ja kaikkivoipaisuuden tunnetta. On varmaan kurjaa, kun joutuu huomaamaan, että onkin vain aivan tavallinen kuolevainen ja laskut pitää maksaa.

        olet aika naivi. Analyysisi ovat sieltä mihin aurinko ei paista. Etkö ymmärrä ettei bipolaarinen ihminen pysty hillitsemään itseään? Se mikä sinusta vaikuttaa harkitulta, ei sitä ole. "On varmaan kurjaa, kun joutuu huomaamaan, että onkin vain tavallinen kuolevainen ja laskut pitää maksaa." Mitä hitto!??

        - Äly hoi, älä jätä!!!

        Et taida olla mikään järjen jättiläinen!

        Yritä olla edes empaattinen, niin kuin hyvä kristitty. Ettei tarvitse myötähäpeään tukehtua.

        Jos olisit itse bipo, niin tietäisit miten homma voi lähteä lapasesta. Ihan tiedoksi. Se mitä sinä luulet "normaaliksi", on hullua. Ja, se mitä luulet hulluksi, on normaalia.


      • Bipo on hirviö
        taika1965 kirjoitti:

        Noh, noh ... Kyllä te bipot maanisina vain olette niin vi***maista kansaa, että teidän terveille aiheuttamat kärsimykset ovat aivan kohtuuttomia. Ette vain kykene näkemään asioita mistään muusta kuin omasta vinkkelistänne, niin siksi teistä varmasti näyttää siltä, että me vain saamme ja saamme - jopa suhteessa teidän kanssanne. Mun avioliitto oli ainakin niin traumaattinen kokemus, että en sellaista helvettiä sosi kenellekään. Teistä monet rakastavat maninan tunnetta, siis sitä tunnetta, kun olette täysiä itsekkäitä hirviöitä - jotain Hitleriin verrattavia petoja vailla mitään sielua tai omaa tuntoa. Monet teistähän pyrkii siihen mielentilaan ja valittaa masennuksessa. En edes ole varma siitä, onko teidän masennus mitään sen kummempaa kuin normaalien ihmisten elämä ilman mitään suuruusharhoja ja kaikkivoipaisuuden tunnetta. On varmaan kurjaa, kun joutuu huomaamaan, että onkin vain aivan tavallinen kuolevainen ja laskut pitää maksaa.

        Olen kanssasi täysin samaa mieltä, saat täällä aina valtavasti miinuksia kun uskallat ilmaista kantaasi. Avoliittoni oli myös minulle erittäin traumaatti-nen kokemus, eikä edes avokkini kertonut minulle sairaudestaan, vasta suhteen loputtua hän kertoi, ilmeisesti tähtäimessä herättää minussa sääliä häntä kohtaan. Ihmettelin lähes koko suhteemme aikana miksi oli niin epävarma tunne, luin paljon narsismista, ja olin jo varma, että narsisti hän on. Siinä vaiheessa kun jätin hänet hän olisi ollut valmis tekemään mitä vain, ettei hänen kaatopaikkaansa olisi hävinnyt. Hän oli täysin säälimätön, hän saattoi kurittaa minua päiväkausia vain sen takia, että itse voi huonosti. Olen niin onnellinen että pääsin hänestä irti, en halua tavata koko ihmistä enää ikinä.
        Taitaa tästäkin tulla miinuksia, mutta siitä vain. Bipo on hirviö.


      • Saarnaaja-Saara.
        Bipo on hirviö kirjoitti:

        Olen kanssasi täysin samaa mieltä, saat täällä aina valtavasti miinuksia kun uskallat ilmaista kantaasi. Avoliittoni oli myös minulle erittäin traumaatti-nen kokemus, eikä edes avokkini kertonut minulle sairaudestaan, vasta suhteen loputtua hän kertoi, ilmeisesti tähtäimessä herättää minussa sääliä häntä kohtaan. Ihmettelin lähes koko suhteemme aikana miksi oli niin epävarma tunne, luin paljon narsismista, ja olin jo varma, että narsisti hän on. Siinä vaiheessa kun jätin hänet hän olisi ollut valmis tekemään mitä vain, ettei hänen kaatopaikkaansa olisi hävinnyt. Hän oli täysin säälimätön, hän saattoi kurittaa minua päiväkausia vain sen takia, että itse voi huonosti. Olen niin onnellinen että pääsin hänestä irti, en halua tavata koko ihmistä enää ikinä.
        Taitaa tästäkin tulla miinuksia, mutta siitä vain. Bipo on hirviö.

        Kiitos kauniista sanoistasi. :)

        T:Hirviö


      • tuuliviiri
        Bipo on hirviö kirjoitti:

        Olen kanssasi täysin samaa mieltä, saat täällä aina valtavasti miinuksia kun uskallat ilmaista kantaasi. Avoliittoni oli myös minulle erittäin traumaatti-nen kokemus, eikä edes avokkini kertonut minulle sairaudestaan, vasta suhteen loputtua hän kertoi, ilmeisesti tähtäimessä herättää minussa sääliä häntä kohtaan. Ihmettelin lähes koko suhteemme aikana miksi oli niin epävarma tunne, luin paljon narsismista, ja olin jo varma, että narsisti hän on. Siinä vaiheessa kun jätin hänet hän olisi ollut valmis tekemään mitä vain, ettei hänen kaatopaikkaansa olisi hävinnyt. Hän oli täysin säälimätön, hän saattoi kurittaa minua päiväkausia vain sen takia, että itse voi huonosti. Olen niin onnellinen että pääsin hänestä irti, en halua tavata koko ihmistä enää ikinä.
        Taitaa tästäkin tulla miinuksia, mutta siitä vain. Bipo on hirviö.

        Tämä hirviö on tehnyt päätöksen, ettei enää koskaan elä parisuhteessa, välttääkseen toiselle osapuolelle aiheuttamansa tuskan.Olen tyytyväinen siitä, että kaltaiseltani hirviöltä löytyy päättäväisyyttä (kiitos lääkkeiden) pitää tämä yksi päätös.
        Onkohan lääkitykseni kohdallaan, kun minulta vielä löytyy empatiaa muita ihmisiä kohtaan?


      • Kiinnostaa tietää
        nwofrl kirjoitti:

        olet aika naivi. Analyysisi ovat sieltä mihin aurinko ei paista. Etkö ymmärrä ettei bipolaarinen ihminen pysty hillitsemään itseään? Se mikä sinusta vaikuttaa harkitulta, ei sitä ole. "On varmaan kurjaa, kun joutuu huomaamaan, että onkin vain tavallinen kuolevainen ja laskut pitää maksaa." Mitä hitto!??

        - Äly hoi, älä jätä!!!

        Et taida olla mikään järjen jättiläinen!

        Yritä olla edes empaattinen, niin kuin hyvä kristitty. Ettei tarvitse myötähäpeään tukehtua.

        Jos olisit itse bipo, niin tietäisit miten homma voi lähteä lapasesta. Ihan tiedoksi. Se mitä sinä luulet "normaaliksi", on hullua. Ja, se mitä luulet hulluksi, on normaalia.

        nwofrl - kerro miten bipo sitten toimii. Missä vaiheessa homma voi lähteä lapasesta?


      • Anonyymi
        taika1965 kirjoitti:

        Noh, noh ... Kyllä te bipot maanisina vain olette niin vi***maista kansaa, että teidän terveille aiheuttamat kärsimykset ovat aivan kohtuuttomia. Ette vain kykene näkemään asioita mistään muusta kuin omasta vinkkelistänne, niin siksi teistä varmasti näyttää siltä, että me vain saamme ja saamme - jopa suhteessa teidän kanssanne. Mun avioliitto oli ainakin niin traumaattinen kokemus, että en sellaista helvettiä sosi kenellekään. Teistä monet rakastavat maninan tunnetta, siis sitä tunnetta, kun olette täysiä itsekkäitä hirviöitä - jotain Hitleriin verrattavia petoja vailla mitään sielua tai omaa tuntoa. Monet teistähän pyrkii siihen mielentilaan ja valittaa masennuksessa. En edes ole varma siitä, onko teidän masennus mitään sen kummempaa kuin normaalien ihmisten elämä ilman mitään suuruusharhoja ja kaikkivoipaisuuden tunnetta. On varmaan kurjaa, kun joutuu huomaamaan, että onkin vain aivan tavallinen kuolevainen ja laskut pitää maksaa.

        Idiootti


      • Anonyymi
        taika1965 kirjoitti:

        Noh, noh ... Kyllä te bipot maanisina vain olette niin vi***maista kansaa, että teidän terveille aiheuttamat kärsimykset ovat aivan kohtuuttomia. Ette vain kykene näkemään asioita mistään muusta kuin omasta vinkkelistänne, niin siksi teistä varmasti näyttää siltä, että me vain saamme ja saamme - jopa suhteessa teidän kanssanne. Mun avioliitto oli ainakin niin traumaattinen kokemus, että en sellaista helvettiä sosi kenellekään. Teistä monet rakastavat maninan tunnetta, siis sitä tunnetta, kun olette täysiä itsekkäitä hirviöitä - jotain Hitleriin verrattavia petoja vailla mitään sielua tai omaa tuntoa. Monet teistähän pyrkii siihen mielentilaan ja valittaa masennuksessa. En edes ole varma siitä, onko teidän masennus mitään sen kummempaa kuin normaalien ihmisten elämä ilman mitään suuruusharhoja ja kaikkivoipaisuuden tunnetta. On varmaan kurjaa, kun joutuu huomaamaan, että onkin vain aivan tavallinen kuolevainen ja laskut pitää maksaa.

        Mania aiheuttaa läheisille ongelmia, mutta toiminnalleen ei silloin voi mitään. Masennus on bipossa häiriö siinä missä maniakin. Se on kaukana normaalista surusta tai ahdistuksesta. Ensimmäinen sairausjakso on monilla masennus. Kuka tahansa voisi sairastua. Myös jokainen täällä arvosteleva tai arvostelijan lapsi.


      • Anonyymi
        taika1965 kirjoitti:

        Noh, noh ... Kyllä te bipot maanisina vain olette niin vi***maista kansaa, että teidän terveille aiheuttamat kärsimykset ovat aivan kohtuuttomia. Ette vain kykene näkemään asioita mistään muusta kuin omasta vinkkelistänne, niin siksi teistä varmasti näyttää siltä, että me vain saamme ja saamme - jopa suhteessa teidän kanssanne. Mun avioliitto oli ainakin niin traumaattinen kokemus, että en sellaista helvettiä sosi kenellekään. Teistä monet rakastavat maninan tunnetta, siis sitä tunnetta, kun olette täysiä itsekkäitä hirviöitä - jotain Hitleriin verrattavia petoja vailla mitään sielua tai omaa tuntoa. Monet teistähän pyrkii siihen mielentilaan ja valittaa masennuksessa. En edes ole varma siitä, onko teidän masennus mitään sen kummempaa kuin normaalien ihmisten elämä ilman mitään suuruusharhoja ja kaikkivoipaisuuden tunnetta. On varmaan kurjaa, kun joutuu huomaamaan, että onkin vain aivan tavallinen kuolevainen ja laskut pitää maksaa.

        Kyllä Suomessa maan tavan natseja riittää ihan muka terveissä.


    • Jaksaja vm67

      Nämä niin sanotut terveethän eivät tee mitään typeryyksiä ja hoitavat perheensä ja kaikki asiansa moitteettomasti. Ei ikävä kyllä pidä paikkaansa. Näillä ihmisillä joilla kyseinen sairaus on, suurinosa kamppailee lääkityksensä ja tunteidensa kanssa kovastikin. Esimerkiksi se olotila, että kaikki menee loistavasti ja huolia ei juurikaan satu olemaan, saa pohtimaan että onkohan tämä nyt "normaalia" vai alkaako tästä jonkinlaatuinen mania-kausi. Voin kokemuksesta sanoa että aika usein ne hyvät fiilikset saa ylleen tumman varjon. Ei ikäänkuin uskalla pitää hauskaa ilman varautuneisuutta. Tätähän ei terveiden tarvitse tehdä. Terveet ihmiset voivat esim.vetää viinaa ja pilata suhteensa syrjähypyillä ja syyttää siitä viinaa; muuten mä oon tosi hyvä tyyppi mut ku mä olin niin kännissä. Mulkkuja löytyy tasapuolisesti niin terveistä kuin sairaistakin.Paskapuhetta on myöskin se, että kaikki bibot olisivat jotain helvetin aikapommeja jotka tasapainoilisivat kokoajan fiiliksiensä kanssa. Kaikilla ihmisillä, terveillä kuin sairaillakin on omat ongelmansa. Niin taloudessa kuin terveydessäkin, mukaanlukien ihmissuhteet jajos ei ole niin hienoa. Itse olen koko ikäni ollut kova tekemään töitä ja harrastamaan, muiden mielestä liiankin kova, jossain vaiheessa kun pyöritin kahta yritystä ja rakensin taloa, voimat loppuivat. Olin kuitenkin silloin 30 vuotias ja lääkäri totesi keskusteltuamme että tehokkuuteni on ilmeisesti ollut bibolaarisuutta. Omasta mielestäni se oli kylläkin ahkeruutta, mutta minähän olenkin sairas enkä näinollen tiedä tilaani. viimeiset kymmenen vuotta on mennyt vaihtelevasti ja huonoja kausia on ollut aika paljonkin, oikeastaan valtaosa. Nyt parina viimevuotena olen löytänyt lääkityksen joka tuntuu sopivan loistavasti minulle ja olo on muuttunut kokoajan paremmaksi. MUTTA, suurin muutos mikä on tapahtunut on se, että jätin puolivuotta sitten alkoholin kokonaan pois ja aloin muutenkin pitää hyvää huolta itsestäni. Olen tosin ollut aikaisemminkin ollut kova liikkumaan, mutta nyt voin erittäin hyvin ja tiedän ( ja ennenkaikkea jaksan ) varautua mahdollisiin synkkiin kausiin ja uskallan pitää hauskaa silloin kun sen aika on, varauksetta. Kaikki tämä muutos varmaankin oli mahdollista oikean lääkityksen takia, joten kehoitankin kaikkia tsemppaamaan ja jaksamaan etsiä sellainen lääkitys ja lääkäri, että alku muutokseen on helpompi. Huono lääkäri ei voi muuta kun syventää sairauden tuomaa ahdinkoa entisestään. Mullakin on tarkoituksena alkaa pikkuhiljaa jättämään lääkket pois ja alkaa elämään ns. normaali-ihmisen elämää. Tiedän näinkin voivan tehdä ja tunnenkin pari jotka ovat siinä onnistuneet. Se vaatii kylläkin radikaalin elämänmuutoksen ja sittenkään se ei kaikilta onnistu. Toivon että multa onnistuu. Koittakaa tosiaan jaksaa uskoa, että se oikea latu vielä löytyy, missä ei tule niitä ylä- ja alamäkiä niin korkeina kun aikaisemmin. Tosin tasamaallakin on tylsä hiihdellä. Hauskaa kevättä kaikille, niin biboille kuin "terveillekin"..

      • taika1965

        No, siinä sitä taas ollaan. Jaksaja kirjoitti fiksua tekstiä, kunnes kertoi, että tarkoituksena on jättää lääkkeet pois. Eli just kun ollaan päästy tasapainoon ja kaikki on hyvin, niin se pitää pilata ja elämä pitää panna risaseksi ja ottaa oikein kunnon riskejä - ja sehän toimii, kun vaan jättää lääkkeet pois.

        Ymmärrän kyllä, että lääkkeissä on haittavaikutuksensa myös ja niitä voi ehkä vähentää tai muutella. Mutta se että jättää ne kokonaan pois, kuulostaa samalta kuin diapeetikko hoitotasapainoon päästyään tautinsa kanssa jättäisi insuliin pois.


      • Jaksaja vm67
        taika1965 kirjoitti:

        No, siinä sitä taas ollaan. Jaksaja kirjoitti fiksua tekstiä, kunnes kertoi, että tarkoituksena on jättää lääkkeet pois. Eli just kun ollaan päästy tasapainoon ja kaikki on hyvin, niin se pitää pilata ja elämä pitää panna risaseksi ja ottaa oikein kunnon riskejä - ja sehän toimii, kun vaan jättää lääkkeet pois.

        Ymmärrän kyllä, että lääkkeissä on haittavaikutuksensa myös ja niitä voi ehkä vähentää tai muutella. Mutta se että jättää ne kokonaan pois, kuulostaa samalta kuin diapeetikko hoitotasapainoon päästyään tautinsa kanssa jättäisi insuliin pois.

        Joo, tässä sitä ollaan. Uskon todellakin että enemmänkin terveellisillä elämäntavoilla voin vaikuttaa hyvinvointiini, kun lääkkeillä, mutta sehän selviää kokeilemalla. Lääkkeillä on siitä jännä vaikutus, että jos satut löytämään oikean lääkkeen, voit elää kuten ennenkin mut mä taas uskon enemmän siihen omien tapojen muutokseen. Se on mun tavoite, ei sitä muiden tarvitse kokeilla. Lääkärihän sen pystyy toteamaan mihin suuntaan lääkkeiden vähentäminen vaikutaa; hyvään vai huonoon. Jos fiilekset pysyy ennallaan eli tasaisina ja positiivisina, ei lääkärikään näe mitään syytä ettei lääkkeitä voi alkaa pikkuhiljaa vähentämään. Taika1965, sulla on näköjään selvännäkijän taitoja kun voit noin varmasti kertoa muiden elämästä, en mä ole mitään pilaamassa vaan päinvastoin. Tämä kaverini on muuten ollut nyt 6 vuotta ilman minkäänlaista lääkitystä vaikka hän yritti aikaisemmin pari kertaa itsemurhaakin. Ja ihan lääkärin suosituksesta pikkuhiljaa alkoi keventämään lääkitystä siihen pisteeseen että sen voi turvallisisesti jättää pois. Toki siihen kului vuosia mutta kuitenkin.


      • 24=24
        taika1965 kirjoitti:

        No, siinä sitä taas ollaan. Jaksaja kirjoitti fiksua tekstiä, kunnes kertoi, että tarkoituksena on jättää lääkkeet pois. Eli just kun ollaan päästy tasapainoon ja kaikki on hyvin, niin se pitää pilata ja elämä pitää panna risaseksi ja ottaa oikein kunnon riskejä - ja sehän toimii, kun vaan jättää lääkkeet pois.

        Ymmärrän kyllä, että lääkkeissä on haittavaikutuksensa myös ja niitä voi ehkä vähentää tai muutella. Mutta se että jättää ne kokonaan pois, kuulostaa samalta kuin diapeetikko hoitotasapainoon päästyään tautinsa kanssa jättäisi insuliin pois.

        vaan lisää löylyä - kyllä me pojat ja tytöt kyydissä pysytään :=)

        Kaikista parasta näissä taika-analyyseissä on se kun diagnoosi on "maniassa kirjoitettua..." No, oikeasti olen pahoillani puolestasi että kohdallesi on sattunut tapaus pahimmasta päästä. Ei varmaan ole ollut helppoa eikä kukaan sitä voi hyvittää muu kuin itse Iso Päällikkö. Tämä foorumihan on kuitenkin oikea paikka Sinulle; voit purkaa katkeruutesi kaikkiin meihin sairaisiin. Ihan niinkuin me olis tämä haluttu.

        Kuinkas tuo radio hoilaakin tuolla taustalla Anthraxin biisiä "It's a madhouse" paraikaa?


      • 15
        24=24 kirjoitti:

        vaan lisää löylyä - kyllä me pojat ja tytöt kyydissä pysytään :=)

        Kaikista parasta näissä taika-analyyseissä on se kun diagnoosi on "maniassa kirjoitettua..." No, oikeasti olen pahoillani puolestasi että kohdallesi on sattunut tapaus pahimmasta päästä. Ei varmaan ole ollut helppoa eikä kukaan sitä voi hyvittää muu kuin itse Iso Päällikkö. Tämä foorumihan on kuitenkin oikea paikka Sinulle; voit purkaa katkeruutesi kaikkiin meihin sairaisiin. Ihan niinkuin me olis tämä haluttu.

        Kuinkas tuo radio hoilaakin tuolla taustalla Anthraxin biisiä "It's a madhouse" paraikaa?

        Taika, vaikka sinun siippasi on ollut maniassa hirviö, muista, että kaikki eivät ole. Tarkoituksellinen ilkeys ja pahuus ei varsinaisesti kuulu kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, silloin on lisänä jotain muutakin. Tämä on MIELIALAhäiriö, ei PERSOONALLISUUShäiriö!

        Jotkut ehkä tykkäävät maniasta ja havittelevat sitä, mutta lähinnä manian "hyvien" puolien takia, eivätkä suinkaan sen takia että haluaisivat olla ilkeitä ja hirviöitä. Jos on ollut kauan masentuneena, niin onko se kumma jos haluaa välillä olla aikaansaava ja euforinen? Ja kyllä, masennus on masennusta, myös tässä sairaudessa. Syytät "meitä" itsekkäiksi, mutta itse ajattelet myös itsekkäästi, kun kirjoitat "Miksi bipot valittaa masennuksessa, masentuneina olette sentään inhimillisiä ihmisiä, maanisina jotain aivan hirvittäviä olentoja." Sinulle ja "teille muille" on varmasti helpompaa, kun bipo on masentunut. On se helppo soittaa suutansa, kun ei tarvitse itse kokea ja tuntea tätä sairautta.

        Mitähän kummaa puolisosi on sinulle tehnyt, kun noin syvästi vihaat kaikkia bipoja. Turhaan minäkin tässä yritän, olet selvästikin päättänyt että olemme kaikki hirviöitä. Että me kaikki _haluamme_ olla hirviöitä.


      • taika1965
        15 kirjoitti:

        Taika, vaikka sinun siippasi on ollut maniassa hirviö, muista, että kaikki eivät ole. Tarkoituksellinen ilkeys ja pahuus ei varsinaisesti kuulu kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, silloin on lisänä jotain muutakin. Tämä on MIELIALAhäiriö, ei PERSOONALLISUUShäiriö!

        Jotkut ehkä tykkäävät maniasta ja havittelevat sitä, mutta lähinnä manian "hyvien" puolien takia, eivätkä suinkaan sen takia että haluaisivat olla ilkeitä ja hirviöitä. Jos on ollut kauan masentuneena, niin onko se kumma jos haluaa välillä olla aikaansaava ja euforinen? Ja kyllä, masennus on masennusta, myös tässä sairaudessa. Syytät "meitä" itsekkäiksi, mutta itse ajattelet myös itsekkäästi, kun kirjoitat "Miksi bipot valittaa masennuksessa, masentuneina olette sentään inhimillisiä ihmisiä, maanisina jotain aivan hirvittäviä olentoja." Sinulle ja "teille muille" on varmasti helpompaa, kun bipo on masentunut. On se helppo soittaa suutansa, kun ei tarvitse itse kokea ja tuntea tätä sairautta.

        Mitähän kummaa puolisosi on sinulle tehnyt, kun noin syvästi vihaat kaikkia bipoja. Turhaan minäkin tässä yritän, olet selvästikin päättänyt että olemme kaikki hirviöitä. Että me kaikki _haluamme_ olla hirviöitä.

        Mun exä tuhosi meidät taloudellisesti aivan täydellisesti, ei siis vain omaa elämäänsä vain myös minun la lastemme. Mun exä oli maanisena niin itseänsä täynnä, että nauroi vain kun me muut sorruimme, olihan hänellä hauskaa ja hyvä olla ... Hänestä tuli maanisena täysin piittaamaton ja todellakin aivan oli kuin paholainen olisi mennyt häneen. En usko hänellä olevan persoonallisuushäiriötä kuitenkaan, sillä hän oli 20 votta hyvä aviomies ja aivan inhimillinen tunteva ihminen. Uskon todella, että se kaikki pahuus oli juuri manian aikaan saannoksia, näin kertoili minulle myös psykiatri. Maniat saattavat myös vahingoittaa aivoja pysyvästi, joten paluuta entiseen ei ehkä sitten enää koskaan olekaan.

        Mä luulen, että monet meistä bipon läheisistä ovat itekin enemmän tai vähemmän masentuneita aika ajoin. Kyllä toi tauti vaan elämästä sen verran rankkaa tekee. Mä uskon kyllä, että kaikilla teillä bipo ei ilmene aivan samanlaisena. Ei mun mieskään ollut häijy minua kohtaan hypomanioissaan aikaisemmin, vasta se kunnon mania muutti hänet totaalisesti.


      • No means no
        15 kirjoitti:

        Taika, vaikka sinun siippasi on ollut maniassa hirviö, muista, että kaikki eivät ole. Tarkoituksellinen ilkeys ja pahuus ei varsinaisesti kuulu kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, silloin on lisänä jotain muutakin. Tämä on MIELIALAhäiriö, ei PERSOONALLISUUShäiriö!

        Jotkut ehkä tykkäävät maniasta ja havittelevat sitä, mutta lähinnä manian "hyvien" puolien takia, eivätkä suinkaan sen takia että haluaisivat olla ilkeitä ja hirviöitä. Jos on ollut kauan masentuneena, niin onko se kumma jos haluaa välillä olla aikaansaava ja euforinen? Ja kyllä, masennus on masennusta, myös tässä sairaudessa. Syytät "meitä" itsekkäiksi, mutta itse ajattelet myös itsekkäästi, kun kirjoitat "Miksi bipot valittaa masennuksessa, masentuneina olette sentään inhimillisiä ihmisiä, maanisina jotain aivan hirvittäviä olentoja." Sinulle ja "teille muille" on varmasti helpompaa, kun bipo on masentunut. On se helppo soittaa suutansa, kun ei tarvitse itse kokea ja tuntea tätä sairautta.

        Mitähän kummaa puolisosi on sinulle tehnyt, kun noin syvästi vihaat kaikkia bipoja. Turhaan minäkin tässä yritän, olet selvästikin päättänyt että olemme kaikki hirviöitä. Että me kaikki _haluamme_ olla hirviöitä.

        Et sä tiedosta tilaas! Sä oot hirivö mut nyt sä oot maaninen ja et tajuu et sun kuuluu tappaa ihtes ettet tekis tuhoja terveille :) Syöt nyt vaan kaikki lääkkees äläkä käytä "järkees" ku ei sulla sellaista ole. :) :)

        No se oli ihan provoa vaan. Totuus tässä asiassa on juuri niinkuin kerroit, mielialahäiriö on eri asia kuin persoonallisuushäiriö. Mutta ei ole mitään estettä etteikö narsistillakin voi olla maanisia kausia, vai estääkö? San sääkii ny Taikuri jottai ku asiasta tiedät.


      • Prodigyä
        taika1965 kirjoitti:

        Mun exä tuhosi meidät taloudellisesti aivan täydellisesti, ei siis vain omaa elämäänsä vain myös minun la lastemme. Mun exä oli maanisena niin itseänsä täynnä, että nauroi vain kun me muut sorruimme, olihan hänellä hauskaa ja hyvä olla ... Hänestä tuli maanisena täysin piittaamaton ja todellakin aivan oli kuin paholainen olisi mennyt häneen. En usko hänellä olevan persoonallisuushäiriötä kuitenkaan, sillä hän oli 20 votta hyvä aviomies ja aivan inhimillinen tunteva ihminen. Uskon todella, että se kaikki pahuus oli juuri manian aikaan saannoksia, näin kertoili minulle myös psykiatri. Maniat saattavat myös vahingoittaa aivoja pysyvästi, joten paluuta entiseen ei ehkä sitten enää koskaan olekaan.

        Mä luulen, että monet meistä bipon läheisistä ovat itekin enemmän tai vähemmän masentuneita aika ajoin. Kyllä toi tauti vaan elämästä sen verran rankkaa tekee. Mä uskon kyllä, että kaikilla teillä bipo ei ilmene aivan samanlaisena. Ei mun mieskään ollut häijy minua kohtaan hypomanioissaan aikaisemmin, vasta se kunnon mania muutti hänet totaalisesti.

        Meinaan sitä sun ukkoa? Yli 20v oli hyvä mies, sairastui maniaan eikä ollut enää hoidettavissa?


      • taika1965
        Prodigyä kirjoitti:

        Meinaan sitä sun ukkoa? Yli 20v oli hyvä mies, sairastui maniaan eikä ollut enää hoidettavissa?

        Oli sairauden tunnoton ja omasta mielestään elämänsä kunnossa. Teki kaikkea järjetöntä ja hommasi aivan älyttömät velat itselleen. Myi, tuhlasi ja lahjoitti omaisuutta ja rahaa. Löysi itselleen uuden naisen, joka uskoi häneen eikä pyytänyt menemään kiireesti hoitoon. Exäni hylkäsi myös lapsemme, vaikka lapset ja perhe olivat aina olleet hänelle kaikki kaikessa. Ei ole palannut ennalleen ainakaan vielä. Pari vuotta on jo kulunut sen manian alkamisesta, ei olla enää missään yhteydessä toisiimme, joten en tiedä, vaikka nyt jo olisikin vaikkapa masentunut (syytä olisi ainakin).


      • Prodigyä
        taika1965 kirjoitti:

        Oli sairauden tunnoton ja omasta mielestään elämänsä kunnossa. Teki kaikkea järjetöntä ja hommasi aivan älyttömät velat itselleen. Myi, tuhlasi ja lahjoitti omaisuutta ja rahaa. Löysi itselleen uuden naisen, joka uskoi häneen eikä pyytänyt menemään kiireesti hoitoon. Exäni hylkäsi myös lapsemme, vaikka lapset ja perhe olivat aina olleet hänelle kaikki kaikessa. Ei ole palannut ennalleen ainakaan vielä. Pari vuotta on jo kulunut sen manian alkamisesta, ei olla enää missään yhteydessä toisiimme, joten en tiedä, vaikka nyt jo olisikin vaikkapa masentunut (syytä olisi ainakin).

        Oon pahoillani puolestasi että teille kävi noin. En haluaisi tonkia toisten asioita enkä kaivaa vanhoja haavojasi auki mutta tietenkin haluaisin arvuutella omalta kohdaltani että voiko noin käydä itsellenikin. Sitä vaan kyselisin että oliko tauti tiedossa jo ennen vauhtivaihetta? Eikö ollut mitään ennusmerkkejä eikä osaamista että tilanne olisi voitu pelastaa?

        Mulla itellä on parin vuoden vanha diagnoosi, mitään varsinaista vauhtivaihetta ei ole ollut lähellekään tuohon tyyliin, lähinnä univaikeuksia. Aina olen tarkka ollut rahasta vaikka en sitä pihtaamaan ole alkanut. Tapahtuuks toi sun tapaukses myt mullekin? Täytyiskö kaikki omaisuus realisoida jo hyvissä ajoin ja tallettaa lapsien käyttöön kun ne tulee täysikäiseks?


      • Prodigyä
        taika1965 kirjoitti:

        Kirjoittaja on poistanut tästä viestin

        Just. Kiitoksia tiedosta, noinhan tässä voi käydä hoitamattomana kun vahvan otteen tauti saa. Eipä se ihme ole että 20% meistä ittensä tappaa. Ittellä ny ei oo tullu vielä vastaan mitään vaihetta mistä kiksejä sais - alkaa naisissa juoksemaan tai rahaa tuhlaamaan. Mutta on hyvä tietää että mihin voi päätyä jos alkaa pyristelemään tulevia lääkkeitä vastaan. Ei niiden käyttö "terveinä" kausina tunnu järkevältä mutta ehkä tämä sunkin tarinas saa meitä motivoitua...

        Surullisinta minun mielestä tässä sairaudessa ei ole se että ittensä tappaa, sitä ennen tulee tuhottua muidenkin elämät :


      • taika1965
        Prodigyä kirjoitti:

        Just. Kiitoksia tiedosta, noinhan tässä voi käydä hoitamattomana kun vahvan otteen tauti saa. Eipä se ihme ole että 20% meistä ittensä tappaa. Ittellä ny ei oo tullu vielä vastaan mitään vaihetta mistä kiksejä sais - alkaa naisissa juoksemaan tai rahaa tuhlaamaan. Mutta on hyvä tietää että mihin voi päätyä jos alkaa pyristelemään tulevia lääkkeitä vastaan. Ei niiden käyttö "terveinä" kausina tunnu järkevältä mutta ehkä tämä sunkin tarinas saa meitä motivoitua...

        Surullisinta minun mielestä tässä sairaudessa ei ole se että ittensä tappaa, sitä ennen tulee tuhottua muidenkin elämät :

        Niin, mutta jos ei kiellä koko sairauden todellista luonnetta vaan uskaltaa katsoa totuutta silmiin, niin ehkä mitään aivan peruuttamattoman pahaa ei pysty tapahtumaankaan. Ja jos sittenkin sattuis, niin olisi varmasti helpompi antaa itselleen anteeksi ja myös läheisten olisi helpompi antaa anteeksi. Se tuntuu todella pahalta, kun ihmiset eivät osaa/halua nöyrtyä, mennään vaan uhmakkaasti eteenpäin ja syytetään olosuhteita ja muita ihmisiä. Eihän sairas toki voi sairaudesta itseäänkään syyttää, mutta voi myöntää, että tietyt vaarat ovat olemassa, ja sitten kun tiedostaa tilanteensa, niin voi yrittää tehdä parhaansa hallitakseen tautia. Ei kukaan silti täydellinen ole, eikä tarvitsekaan olla. Sulle toivon onnea ja voimia elämään.


    • jj

      Miten bipoa voi ymmärtää...Vasta sitten kun kaikki on ohi.

      • #-#-#

        Siinä taitaa riittää bipojen ex-läheisille purtavaa loppuelämäksi, kun muistuu kaikkea mieleen aikojenkin päästä. Varmaan mullakin on monia kohtalontovereita, jotka hiljaa itekseen mietiskelevät menneitä, käsittämättömiä asioita, mitä ensin niin mukava ja luotettava puoliso/kumppani touhusi, kun sairaus putkahti jostain syystä esiin...kyllä ne jättävät jälkensä, valitettavasti. Mun ainakin on todella vaikea luottaa enää ihmisiin ja en ole pystynyt uuteen suhteeseen.


    • :(:(:(

      Itse elän ja bipon kanssa.Meneillään masennuskausi.Omat hermot meinaa mennä.On vaan,ei puhu,ei ota kantaa pahemmin edes lapsiin.Tosi ahdistavaa tämä.Ensin menee kovaa ja kayttäydytään ilkeästi ym muita kohtaan...ja sitten on oikeus taas vajota...Helvetti mikä sairaus.

      • The Tinttarella

        Kuulostaa ihan meidän elämältä..:( Voimia ja jaksamista.Tosi kovaa se on.Eikä oikeestaan asiasta voi ääneen puhuu..Pitää ymmärtää toinen on sairas.Ei siihen saa väsyä..Luoja!


    • The Tinttarella

      Mun mies sairastu syyskuun lopulla.Tuli mania ja sitä seurasi psykoosi.Mun miehellä on toisiaan hyvin narsistisia piirteitä.Mä en usko että niillä on sairauden kanssa mitään tekemistä.Se on vaan luonteenpiirre joka nyt sattuu olemaan ihmisellä joka sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriöö.
      Psykoosissa ihminen on kyllä ns"narsistinen" mutta se on sellanen tila mihin ei sairastunut voi mitenkään vaikuttaa.Paitsi syömällä lääkkeensä ja elämällä mahdollisimman säännöllistä ja terveellistä elämää niin ettei mania mene psykoosiksi.
      Vaimon näkökulmasta kaksisuuntainen mielialahäiriö on todella raskas sairaus niin potilaalle kun läheisille.
      Ei mikään leikin tai vitsailun paikka ollenkaan.

      • Se mikä ei tapa...

        Sama juttu täällä, narsistisuus nousee esiin. Jos ei asiat mene niinkuin emäntä haluaa, alkaa huutokonsertti ja erolla uhkailu ja kiroilu, jopa lasten kuullen. Jos auttaa toista päivittäisissä askareissa, ei saa minkäänlaista vastakaikua, vaan pelkkää "kylmää" tunteettomuutta. Ei todellakaan ole mikään naurun paikka.


    • Tiukkapipo

      Itellä on häiriö, masennus meneillään, olen huomannut sen jo nuorena. Pärjäsin kuitenkin ilman lääkkeitä kun sain olla välillä rauhas kun oli pahoja masennus jaxoja. Siiten erosin tuos pari vuotta sitten ja kaikki meni hyvin, mutta jonkinlainen stressi ussioperheessä ajoi tilanteen erittäin pahax, sitten vaimon puolelta alkoi vielä voimakas syyttely joka on tilanteen pitäny hyvinkin vaikeena. Ymmärrän tuon keskustelun lääkityksestä oikein hyvin. Ite olen sitä mieltä että, taudin oireet voidaan saada kuriin lääkkeillä, mutta myös elämän tavoilla on suurempi merkitys kuin uskoiskaan. Ja sillä että elää ihmisen kanssa johon voi luottaa ja joka ei tietoisesti ärsytä pipoo. Nythän alkaa kevät ja silläkin on tutkitusti suuri merkitys ja nimenomaan valolla. Siletä syvyyksistä nouseminen ei oo helppoo varsinkaan jos ei oo ketään tukemas.

    • Jusu S

      Bipolar disorder on psykiatrinen sairaus, jonka alttius periytyy. Sairaus puhkeaa jossakin elämänvaiheessa kuormittavien tekijöiden seurauksena. Sairauteen liittyy alentunut stressiherkkyys. Kohtalaisen pienet elämän stressitekijät saattavat laukaista uuden sairausjakson.

      Sairaus on aivosairaus, ja liittyy aivojen poikkeavaan toimintaan mielialojen rytmisessä säätelyssä. Tunteet ja mielialat eivät heijasta sairausjakson aikana todellista ympäristöä, siten kuin normaalissa aivotoiminnassa tapahtuu. Tämä seikka tekee sosiaalisen kanssakäymisen hyvin vaikeaksi, koska ihmiset tulkitsevat toisiaan myös pitkälti tunnetilojen perusteella.

      Tätä sairautta sairastavat eivät ole sitä itselleen valinneet, eivätkä sairausjakson aikana pysty normaalisti säätelemään mielialojansa ja tunne-elämäänsä. Mikään määrä tahdonvoimaa ja hyviä aikomuksia ei riitä siihen, koska aivojen hermoverkkojen biokemiallinen tila on poissa tasapainosta.
      Tunnetilat ovat niin voimakkaita, että ne kaappaavat ajattelu ja tahtotoiminnan mukaansa.

      Sairastunut kärsii huomattavan paljon omista tiloistaan ja siitä, että elämän perusta ja ihmissuhteet ajautuvat kerta toisensa jälkeen karille.

      Sairastan itse tätä sairautta ja elämäni on raunioitunut. Pelkkää yhtä jaksoista kärsimystä jo 8 vuotta. Tämä sairaus on estänyt minua mm. parisuhteessa toteuttamasta vilpitöntä haluani olla rakastava ja vastavuoroinen kumppani. Sairausjaksot särkevät suhteen ja haavoittavat toista ihmistä syvästi. Oma syyllisyys toiselle aiheutetusta kärsimyksestä lisää omaa kärsimystäni entisestään. On kuin tuomittu ikuisesti olemaan erossa lämpimistä ihmissuhteista ja läheisyydestä. Maailman ulkopuolella.

      Muistan sen ajan elämästäni kun mielialani ja tunteeni olivat tasapainossa. Elämä oli helppoa ja pystyi luottamaan itseensä joka tilanteessa.
      Asiatietoa tästä sairaudesta voi lukea mm. Duodecim lääkärilehdestä.

    • vazkitsa

      Voin kertoa että olen itse juurikin ollut tuollainen taika 1965 kertoma bipo mutta eritavalla.
      Itse en muista tapahtuneesta mitään mutta sen olen kuullut ex-vaimon suusta että olin hyvinkin agressiivinen ja väkivaltainen tämä tosin tapahtui ennen kun sain lääkityksen.
      Välillä tuijotin seinää kuulemma tuntikausia reagoimatta mihinkään ja kun vihdoin minut sai reagoimaan saatoin olla väkivaltainen ja agressiivinen suutuin yhdestäkin sanasta joten joo voin kuvitella tilanteet joita olet joutunut kokemaan.
      Rahaakin tuhlasin asioihin jota ei tarvinnut kuten lasten ruokarahat saatoivat mennä hyvinkin johonkin tietokone peliin pelkästään sen takia että oli vain pakko saada se.

      Olenkin häneltä pyytänyt anteeksi näin jälkikäteen kun vihdoinkin lääkityksen voimin pystyn ajattelemaan selkeästi.

      Tosin ei se hänen mieltään varmaan paranna tietää että olen pohjimmiltani oikeasti hyvä ihminen kun joutui kaiken tekemäni paskan kohteeksi.
      Kaiken sen paskan jos pystyisin ottamaan pois niin ottaisin.

      Toki sen olen oppinut myös että ainoa elämän kumppanini mikäli sellaisen joskus löydän / uskollan ottaa on psykologi tai ihminen joka oikeasti tietää milloin pitää passittaa hoitoon jottei tilanne enään ikinä voi toistua.

      Itse olen kyllä sitä mieltä että ymmärtäminen on pakollista ei sitä muuten voi saada apua, ilman ymmärrystä olisin itsekin varmaan vielä tuhoamassa ex-vaimoni elämää.

      Ja joo kyllä olen hyvinkin pahoillani asioista jota olen tehnyt tiedustaen sekä tiedostamattani.

      • vazkitsa

        Unohtuipa tuohon lisätä että myös täytyy ymmärtää itse oman sairauden kuva jotta osaa pyytää apua sekä hyväksyä itse että on sairas jotta pystyy elämään suhteellisen normaalia elämää.

        vaihtaisin mielelläni tämän sairauden jonkun normaalin ihmisen kanssa jotta he ymmärtäisivät minkälainen vuoristorata myllertää tuola minun päässäni ja jotta saisin tuntea kerrankin elämässäni miltä tuntuu elää normaali päivä.

        onneksi nykyään on jopa näitä selviä hetkiä " kiitos lääkityksen " jolloin voi kirjoittaa ja kayttäytyä kuin normaali ihminen ja ajatella asioita kirkkaasti.

        ja ehkäpä jonain päivänä tapaan ihmisen joka oikeasti ymmärtää milloin on syytä passittaa hoitoon.

        kaikkien Bipojen Ex-vaimot / miehet jotka eivät ole tajunneet kuinka vaarallinen ja petollinen tämä tauti voi pahimmillaan olla saa minulta sympatiat ja ne jotka jaksavat katsella ja ymmärtävät mitä sairaus on pahimmillaan ja uskoltavat soittaa apua kun on tarve saa hatunnoston.

        Ja ei en pelkää tautia vaan pelkään sitä olotilaa kun kaikki tuntuu olevan hyvin
        silloin iskee epävarmuus onko taas alkamassa vauhti jakso.


      • Ymmälläni

        Itkin, kun luin viestisi. Kiitos. Tuon kaiken olisin halunnut kuulla mieheltäni.


    • bipojopitkään

      Pakko heittää tänne joku kommentti, omista jutuistani.
      Olen saanut diagnoosin yli kymmenen vuotta sitten mikä oli helpotus sen tilanteen tuskaan. Vuosien aikana olen kokeillut lääkettä jos toistakin, on ollut alkuvaiheen lyhyttä sairaalaa omatahtoisesti.
      Elämä on todellakin riepotellut, niin paljon ja pahaakin ettei siitä edes viitsi kirjoittaa. Paljon oli aikoja jolloin oli se vuoristorata päässä, tuskaisia oli myös ne hetket kun oli ns normaali ja mietti että mitä tämä on ja mennäänkö kohta kolinalla alaspäin. Ja pelko oli voimakas tunne, tietynainen pelko ja inho sairautta kohtaan.

      Tänä päivänä, kaikesta huolimatta, olen ollut noin neljä vuotta lääkkeittä, sitä edelsi pitkä jakso ilman sairausjaksoja ja lääkärin kanssa purettiin lääkitykset, sitten jäi pois avohoito koska minuun luotettiin että löydän takaisin jos tarvitsen.
      Mikä oli käännekohta?
      Aloin huolehtia itsestäni; ulkoilin koska olin ottanut koiran, vaihdoin työni ns. normaaliin eli päivät olivat työpäivän pituisia eikä ylitöitä ollut. Nukuin säännöllisesti 7h /vrk, söin hyvin ja monipuolisesti. Ja ennenkaikkea pohdin tautia ja taudinkuvaa, mennyttä elämää ja tehtyjä virheitä, opiskelin tautia. Vitamiinien tärkeyttä ei pidä unohtaa, B6 ja B12 ovat tärkeitä tässä kohtaa, samoin omegat. Siitä asti olen syönyt vitamiinilisiä hyvän ruoan lisänä.
      Nyt olen käynyt lääkärissä muista syistä ja minulle on kirjoitettu etten tarvitse lääkkeitä ja olen realiteesissä.
      Tokihan voin joskus sairastua, mutta mitä sitten. Se käsitellään sitten ja nyt nautin elämästä normaalina.

      Tämän siis halusin kertoa siksi, että haluan sanoa että on mahdollisuuksia. Pitää vain punnita itseään ja tautiaan ja alkaa rakastaa itseään eli huolehtimaan itsestään. Jos keskittää kaiken enegiansa vain vihatakseen tautiaan niin silloin ei eteenpäin pääse ja tekee tyhmyyksiä.

      • bipojopitkään

        Ai niin unohtui yksi todella tärkeä; kaikki päihteet pitää jättää pois.

        Niistä tulee vain mieliharmia; ensin tekee hölmöä ja sitten tulee kauhea morkkis. Ja saattavat jopa ajaa itsetuhoon.
        Alkoholin sijaan voi nauttia esim. luonnosta, bipot ovat tunteikkaita ihmisiä ja pystyvät aistimaan luonnon aivan erilailla kuin ns. terveet.
        Muistan jutelleeni erään fiksun normaalin miehen kanssa ja kertoneeni hänelle miten aistin esim taivaalla olevat pilvet, hän kuunteli ja jonkin ajan kuluttua ihmeissään kertoi ettei ole ajatellut taikka kuullut mitään vastaavaa mutta alkoi itsekin ajatella pilviä toisella tavalla.


    • se

      Avautujille:
      Ihan vaihdan päikseen vaikka aika moneen tautiin. Ihmisen pyrkimys on kai olla jollaintapaa onnellinen, "normaalilla" tavalla. Kun olen sairastanut n. 30v bipoa niin voin taata, että ei tämä mitään herkkua ole. Sulla kun on ne kaksi vaihtoehtoa, et joko nää ketään muuta kuin itsesi tai sit et nää kuin muut. Ajatteleva ja vastuullinen ihminen on aika pahan paikan edessä kun tunteilleen ei oikein voi mitään.b Josko tehdä se lopullinen ratkaisu vai ei, muttta kun sillä tuottaisi niin paljon ennenaikaista tuskaa niille omille suloisille lapsille. Tässä sairaudessa ei oikeastaan auta se, miten ponnistelet tai yrität pitää homman paketissa. Omien havaintojeni mukaan ihminen on aika tunneohjauva tapaus, kuitenkin. Jos joku takaisi kiistatta et voisi olla enkelinä omille lapsilleen niin homma olisi aika selvä. Mutta kun ei. Eli mennään tervettä näytellen vaikka vain toivoo et ei ikinä ois tehnyt jälkikasvua vaan vois vaan lähteä vapaasti.

    • towardthebrightlight

      Kysyisin, että kun mania on pahasti päällä, niin eikö ihmistä voi passittaa pakkohoitoon? Siis jos toisen maanisuus tulee puolisolle sietämättömäksi, niin eikö ole mahdollista toimittaa häntä vähäksi aikaa sairaalaan niin että saisi itse levätä?

      • bipon puoliso

        Valitettavasti ei voi, ellei bipo ole vaaraksi itselleen tai muille.


      • bipon vierellä
        bipon puoliso kirjoitti:

        Valitettavasti ei voi, ellei bipo ole vaaraksi itselleen tai muille.

        Jos mania on "pahasti päällä", niin ihminen on käsittääkseni vaaraksi itselleen ja muille. Läheiseni on joutunut maniassa tahdonvastaiseen hoitoon vaikka ei, ainakaan tietääkseni, ollut tehnyt mitään erityisen vaarallista. Mutta puolison hyvinvoinnin vuoksi tuskin pakkohoitoon passitetaan.


    • Anonyymi

      Minulle ei tule masennuksessa morkkista. Yleensä tulee vaan vihamielisyyttä ja kaikki vituttaa. Sellaista yleistä kelpaamattomuuden ja häpeän tunnetta voi tulla, mutta se ei liity tekemisiini vaan olemukseeni.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maisan uupuvat päivitykset ja tuoreet rikosepäilyt

      Mikäs kun Maisa ei ole viikkoihin päivittänyt instaa ja nyt ollaan lehdissä tälläisistä.. 👀 https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/010c6594-780f-4
      Kotimaiset julkkisjuorut
      255
      19627
    2. Ikea palkkaa pakolaisia hienoa!

      Huonekalujätti Ikea aikoo tarjota Suomessa työpestin noin 70 pakolaiselle kolmen seuraavan vuoden aikana, yhtiö kertoo tiedotteessaan. – Pakolaiset o
      Maailman menoa
      377
      7306
    3. Uusin Seiska herttainen Torppa

      Uskomatonta luettavaa herttaisesta Torpasta. Olisi nyt kiva saada valkopesuri-jankkaajan ja palstalaisia oikeusjutuilla uhkailleen ja uhonneen kir
      Kotimaiset julkkisjuorut
      131
      2442