Sinulla on 3 vaihtoehtoa toimia narsistin kanssa: 1.kärsi 2.taistele 3.pakene. Minä valitsin 3. Emme ole perheeni kansaa missään tekemisissä toisen isovanhemman kanssa, haluamme suojella lapsiamme sairaan ihmisen syyllisyydensiirrolla seuraavaan sukupolveen. Teemmekö oikein lapsiamme kohtaan? Vai onko heillä oikeus valita ketä he haluavat tavata?
isovanhempi on narsku
ninna-nunna
12563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tämän isovanhemman on diagnosoinut? Psykiatriko? Vai maallikkoraatinne?
maailmassa, jossa ei sairaita, vanhuksia, poikkeavia tms ole?
Mihin ajattelit paeta itse, jos sairastut? Eikö lasten elämään kuulu nähdä läheisten elämän kirjo?
Narsun kanssa pitää olla yhtä kylmätunteinen,se on myrkkyä narsulle.
Noihin moninikkipiilonarskujen selityksiin ei ole sitten mitään uskomista,ne kun vetävät aina ja kaikessa kotiin päin vaikka valheella=yksi narsismin tunnistemerkeistä.
Itse ainakin kirjoitan vain yhdellä nimimerkillä, mutta entäpä itse määkipää?
Lapsista ja isovanhemmista kun on kysymys, niin tottahan sitä nyt ensimmäisenä lähdetään liikenteeseen kostopohjalta, kuten määkipää tuntuu ehdottavan.
Lasten ikä lienee jokin tekijä ja se, että millainen käytös isovanhemman taholta on kysymyksessä? Lapset kuitenkn kokevat maailman ihan mielettömän eri tavalla kuin aikuiset tiettyyn ikään asti ja paljolti riippuu lapsen yksilöluonteesta, että mikä kokemus on se joka ikään kuin uppoaa, ja mikä ei.
Esimerkiksi neljän sisaruksen tunnetason muistot lapsuudestaan saattavat poiketa hyvinkin paljon toisistaan, vaikka vanhemmat ovat yrittäneet ottaa tasapuolisesti kaikki huomioon lapsuuden arjessa.
niin olisi parempi pysyä poissa vaikutuspiiristä. Oletteko puolisosi kanssa samaa mieltä tilanteesta? Millaisessa syyllisyydessä olet itse joutunut elämään?
Voihan se olla hieman hankala selitellä lapsilleen, miksi isovanhempia ei tavata. Toisaalta lapset uskovat kaiken, mutta voivat syyttää sinua sitten aikuisena vastaavasta. Sitten..
Miten pitkälle eteenpäin olet ajatellut asiaa?
Haluan vaan lisätä, et älä säikähdä vaikkei tällä palstalla kukaan ole valmis uskomaan ketään.
Sympatiaa on uskomattoman hankala saada osakseen järjen sanoilla. Ymmärrätkö? :)
Meillä sama tilanne, lapsen isovanhempi todennäköisesti narsisti. Me tosin ei olla tähän saakka tietoisesti vältelty henkilöä, mutta hän on osoittanut lapsemme olevan hänelle kuin ilmaa. Ja miten hän sen osoittaa? Kun muitakin lapsenlapsia on ympärillä, niin hän tervehtii jäätävästi lastamme ja menee halaamaan, ottamaan syliin ja lepertelemään muille. Hän ei tosiaan koskekaan lastamme. Ja syynä ilmeisesti se, että me vanhemmat olemme häntä jollain tavalla loukanneet. Emme itsekään oikeen tiedä miten, ja kysyttäessä mitään järkevää vastausta on turha odottaa.
Toistaiseksi lapsemme on vielä niin pieni, että ei ymmärrä tilanteesta mitään, mutta ollaan mietitty että miten jatkossa esim perhetapaamisissa? Miten kertoa lapselle miksi isovanhempi ei koske häneen, mutta pitää sylissä muita? Ihan kamalaa... Tällaisessa tilanteessa on varmasti parempi välttää perhetapaamisia kokonaan.
Taistelen aivan saman tilanteen kanssa. Ainut vain on että vaimonikin puolella äiti on narsistisesti häiriintynyt. Sekä minulla että vaimollani on molemmilla narsistisia piirteitä. Olemme terapian avulla pyrkineet eroon vääristä toiminta-tavoista. Meillä on pieni poika, ja mietimme kaiket päivät mikä on parasta ja toimimmeko oikein kun teemme lapsemme kanssa niin ja näin. Lapsestamme on kasvanut rohkea, tunteensa näyttävä kaveri. Aivan erilainen kuin mitä me olemme olleet tuon ikäisenä. Se helpottaa omaa epävarmuutta. Ei olla voitu sulkea ovea koko lähisuvulle, mutta pidämme silmällä isovanhempia, molempia. Äidit ovat molemmilla niitä pahimpia. Ehkä helpompaa on siksi että tiedostamme asiat tarkasti. Otamme heti epäkohtiin kiinni ja annamme palautetta. Ihan yksinkertaisesti laitamme rajat, kuten lapsille.
Vaimon äiti aloitti viimekerralla väittelyn 3 vuotiaan pojan kanssa siitä että kumman oma äiti/tytär on.
Lopputuloksena oli se että poika alkoi itkemään. Aivan kuin kaksi lasta olisi väitellyt. Mamma nauroi. Hänelle se oli parasta viihdettä. Huvittavaa kuulemma. Siitä seurauksena, annoimme palautetta. Peruimme tapaamiset pitkäksi aikaa. Selitimme asiaa Lapselle --> selitämme asiaa isovanhempien sairaudesta lapselle jatkossakin. Emme jätä herkässä iässä olevaa ipanaa ollenkaan yksin isovanhempien kanssa. Omaa rintaa korventaa tapahtuneen johdosta. Terapeutti sanoi, että toimimme oikein. Lapsen perusturvallisuuteen kuuluu yksinoikeus turvalliseen vanhempaan. Terapeutti sanoi että olemme vanhempina terveitä, kun tuollainen tuntuu meistä todella pahalta. Nyt ne isovanhemmat ovat tulossa kylään taas pitkän ajan jälkeen. Kovien hyvittelyjen ja lapsellisten selitysten jälkeen. Mutta kyllä V*T**TAA..
Ketä tässä suojellaan,, itseäkö vai lapsia? Minusta lapsella on oikeus isovanhempiinsa olivatpa he millaisia tahansa. Lapsen itsensä pitää saada päättää. Lapsi voi kateroitua vanhempiaan kohtaan, jotka ovat evänneet häneltä luvan itse tutustua ja pitää yhteyttä isovanhempiinsa. Minusta teette väärin, mutta asia ei tietenkään aina ole niin yksiselitteinen.
entä jos isovanhempi itse osoittaa selvästi, että lapsi ei ole hänelle minkään arvoinen? on jopa itse sanonut sen, ettei häntä haittaa vaikka ei koskaan näkisi lasta? pitäisikö vaan tuoda väkisin lasta isovanhemman luokse, vaikka tietää, että todennäköisesti lapselle tulee paha mieli, kun isovanhempi purkaa vihaansa häneen?
vaikea tilanne tosiaan...harmi juttu tosiaan sekin, että jos välttelemme isovanhempaa, niin joudumme monesti välttelemään koko sukua, johon kuuluu lapsen serkut ym ym. rajojen asettaminenkin on hieman vaikeaa, kun jos mainitsemme asiasta, isovanhempi naama pokkana väittää, että olemme vainoharhaisia, ja tilanne vaan pahenee.
Olen sitä mieltä että siinä vaiheessa kun tuollainen isovanhempi alkaa esim, vastuullistamaan tai syyllistämään lasta, on aika puuttua asiaan ensin sanomalla suoraan että käytös ei ole normaalia, ettekä aio altistaa lastanne sellaiselle kohtelulle jatkossa.
Sanokaa silloin suoraan että kerran vielä kun teet niin, olet itse aiheuttanut sen että emme enää käy/et enää ole lapsen kanssa ilman valvontaa.
Toinen paha on se että lapselle aletaan haukkumaan lapsen vanhempaa/vanhempia.
Isovanhemmat ovat tärkeitä lapselle, oli ne minkälaisia tahansa. Tärkeää on se että kun ovat lapsen kanssa tekemisissä, käyttäytyvät silloin niin ettei lapsille aiheudu mitään henkistä vahinkoa.
Itse annan lastemme käydä puolisoni vanhempien luona, vaikka nämä ovatkin melkoisen hankalia ja ovat jo syyllistyneet edellämainitsemiini asioihin. Heille on kerrottu että niin kauan kyläilevät kun osaavat käyttäytyä ja se toimii. Haukkuvat ja valehtelevat muille kuinka paljon vain mutta lasten korviin tällaiset asiat eivät saa kuulua.