En ole pysynyt enää aikakausiin hereillä seuroissa ja siksi siellä käyminen on ruvennut tuntumaan piinalliselta. Ainakaan ei voi vedota huonoihin yöuniin, kun samaa ilmiötä en ole havainnut muualla, kuin seuroissa. Olen myös havainnut, että muut pysyvät hereillä. Siis aina, kun saan silmäni auki, katson, nuokkuvatko muut.
Vaikka seuroissa en ikinä pääse ihan uneen asti, jatkuva pilkkiminen pitää huolen, että seurapuhe jää takuulla kuulematta kokonaan. Myös niskat joutuvat lujille.
En ole keksinyt keinoa, miten estää torkahtelut. Se rupeaa olemaan jo piinallista. Ja etenkin lapset tuntuvat tillottavan minuun, kun en saa onneton onnistu pysymään hetkeäkään hereillä.
Olen ruvennut miettii, miksi minä torkahtelen juuri seuroissa, enkä lainkaan vapaa-ajalla. Onko sanoma jo sellaista, ettei se puhuttele minua lainkaan. Onko sanan tarkoitettukkaan avautuvan minulle?
Miksi ennen pystyin eläytymään ja syventymään seurapuheisiin, mutta enää en ikinä :(.
Miksi seuralaulutkin ovat ruvenneet kuulostamaan ikävämmiltä, eikä ole halua osallistua lauluun?
Onko minussa tapahtunut jo jotain luopumista?
Jos on, miksi näin on päässyt käymään, kun en edes kuuntele esimerkiksi mitään rympytystä, vaan pikemminkin iloisia klassisia kappaleita. Miksi seuralaulut eivät kuulosta iloisilta enään lainkaan. Miksi olen puutunut niiden sävelkulkuihin jne?
Olenko oikeasti enää edes uskovainen?
Vaikka seuroissa en ikinä pääse ihan uneen asti, jatkuva pilkkiminen pitää huolen, että seurapuhe jää takuulla kuulematta kokonaan. Myös niskat joutuvat lujille.
En ole keksinyt keinoa, miten estää torkahtelut. Se rupeaa olemaan jo piinallista. Ja etenkin lapset tuntuvat tillottavan minuun, kun en saa onneton onnistu pysymään hetkeäkään hereillä.
Olen ruvennut miettii, miksi minä torkahtelen juuri seuroissa, enkä lainkaan vapaa-ajalla. Onko sanoma jo sellaista, ettei se puhuttele minua lainkaan. Onko sanan tarkoitettukkaan avautuvan minulle?
Miksi ennen pystyin eläytymään ja syventymään seurapuheisiin, mutta enää en ikinä :(.
Miksi seuralaulutkin ovat ruvenneet kuulostamaan ikävämmiltä, eikä ole halua osallistua lauluun?
Onko minussa tapahtunut jo jotain luopumista?
Jos on, miksi näin on päässyt käymään, kun en edes kuuntele esimerkiksi mitään rympytystä, vaan pikemminkin iloisia klassisia kappaleita. Miksi seuralaulut eivät kuulosta iloisilta enään lainkaan. Miksi olen puutunut niiden sävelkulkuihin jne?
Olenko oikeasti enää edes uskovainen?
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja pidä taukoa muutama kuukausi äläkä käy seuroissa. Sitten tiedät onko sinulle tarpeen seuroissa käyminen. Pikkusen minua nauratti tuo virsi juttu tai seuralaulu juttu.
Kyllähän virret ja hengelliset laulut voivat olla iloisia ja ovatkin, silloin kun niiden kuuluu olla, mutta ne eivät kuulosta koskaan iloisilta kun niitä lauletaan lesta poljennolla, elikkä samalla tahdilla oli sitten kyse lasten virrestä, ylistysvirrestä tai hautausvirrestä.
Virsien laulaminen on taitolaji ja sitä taitoa nyt harvemmin lestapiireissä on. Tokihan siellä laulajia on ja ääntä piisaa, mutta rytmi kuulkaa on ihan hukassa. Ja siten ne laulun tai virren sanat eivät oikein saa ihmisessä vastakaikua. Ulkoaopittu kun ei ole sama kuin sisäistetty.
Ja se, että onko ihminen uskovainen vai ei, ei ole sama asia, että onko ihminen lesta vai ei. Katsos kun sitä voi olla uskovainen ilman että kuuluu mihinkään uskonlahkoon. Uskonlahkoissa vallassa ovat nimittäin ihmiset, ei Jumala. Onko Jumala läsnä kirkoissa ja saleissa? Onko Jumala mukana Raamtumn tekstin selittäjän sanoissa? Ajaako selittäjä omaa etuaan? Polkeeko puheellaan alleen heikomman?
Aloituksessa on puolet provon tuntua, mutta vastaan silti.
Itse olen välillä pitänyt pari kuukauttakin seurataukoa, kun olen pohtinut suhdettani tähän liikkeeseen ja olen halunnut tehdä sen aivan rauhassa, ajatuksille aikaa antaen. Poisjäänti on osittain johtunut myös siitä, että usein lähdin seuroista aika ahdistuneena pois, johtuen osittain siitä ettei saarnat oikein käy kohti, osittain siitä että en ole löytänyt vl-uskovaisten keskuudesta omaa paikkaani.
Lohdullista on, että pitkä tauko on tuonut seurahalut takaisin niin, että lopulta oikein odottaa milloin seuraavan kerran seuroihin pääsee.
Kerroin vain, millaista mulla on ollut viimeisinä aikoina seuroissa.
Kerroin ne suoraan sellaisena, millaisena tunnen!
Tästedes minun täytyy varmaan mennä kahvioon, jossa voi ottaa nokoset paremmin.
Siellä ei niin helposti huomaa, jos nukkuu, kun kahviossa aika useat näyttää "lepäävän" käsiensä päällä. Ehkä sinne hakeutuu juuri ne, jotka eivät jaksa pysyä hereillä, mutta myös ne, jotka eivät ehtineet ajoissa seuroihin.
Yhtenä vaihtoehtona voi olla myös nettiseurat maaten sängyssä kivasti ja mennä ry:lle vasta "hatun jaolle". Seurojen jälkeen kun yleensä mietitään, mitä tehdään jne.
uskossa nukkuneiden on uskottu päässeen taivaaseen :)
Eikö uskoja ole erilaisia. Kävelin tuossa erästä katua hiljattain ja sen varrella oli jos jonkinlaista seurakuntaa. Oli salem-seurakuntaa, halleluja-seurakuntaa, Jeesus-seurakuntaa ja ties minkä nimisiä seurakuntia. Miksi pitää olla niin paljon erilaisia lahkoja? Eikö yksi iso kokoontumistila riitä. Siis miksi samallakin kadulla pitää olla jopa saman talon pohjakerroksessakin lukuisia eri nimisiä seurakuntia?
Tiedän, että Helsingissä on useita kymmeniä erilaisia seurakuntia jotka useat vielä uskovat olevansa niitä ainoita oikeita. Ken perii taivaan kodin, vai periikö kukaan. Onko edes taivasta?
Komenttini uskosta nukkumisesta oli ironiaa.
Olen asiasta kyllä kanssasi samaa mieltä. Mistä tiedämme kuka on oikeassa? ja onko lopulta kukaan oikeassa? Miksi tuhlata kaikki aika, energia, raha jne johonkin uskoon, joka lopulta osoittautuu vääräksi.
Olen mieluummin uskomatta mihinkään, koska uskontojen totuudesta ei ole todisteita ja hyviä syitä.
" Olen mieluummin uskomatta mihinkään, koska uskontojen totuudesta ei ole todisteita ja hyviä syitä. "
Etkö pidä Raamatun sanomaa totena? Silloin jos näin on niin ei uskomisesta tietenkän tule mitään...
parasta ottaa laatuaikaa kotona ja vetää kunnon nokoset, kuin että menee torkkumaan seurapenkkiin, koska aihe on sitä samaa jauhamista kuin ennenkin.
Eli jää kotiin ja ota rennosti, eihän se ole elämän eikä kuoleman kysymys mennä järjestön tilaisuuksiin kuuntelemaan omahyväisiä "saarnaajia".
Entä miten se ulkopuolinen seuroihin tullut saa mitään selkoa saarnoista jotka on täynnä sisäpiiriin "Kaanaan kieltä"? Ei ymmärrä muuta kuin aivan pinnallisesti....
Voisiko joku laatia Kaanaankieli - suomi sanakirjan, josta "epäuskoinen" voisi opetella termit ja fraasit. Ja jos mahdollista niin saisiko kirjaimellisen selityksen lisäksi myös tarkennuksen sävyyn, siis onko kys. sanontatapa neutraali, kehuva vai loukkaava.