Miksi musiikin pitää olla laahaavaa ja askeettista?
Mua ahdistaa vl-piireissä sekin, että seuralaulusävelmiä on liian vähän.
Turhan monissa lauluissa on sama sävel :(.
Ja joistain lauluista, joissa on ollut vähääkään parempi sävel, ne on myöhemmin muutettu ikävämmiksi!
Kuunnelkaapa jotain Salakarin lauluja, kun se laulaa joitain lauluja vanhoilla sävelillä, jotka olivat paljon parempia. Miksi niiden sävel on pitänyt muuttaa ankeammaksi ja ahdistavammaksi?
Onko se tarkoituskin, että kristillisyytemme musiikin pitäisi kuulostaa mahdollisimman ahdistavalta ja ankealta verrattuna ns. maailmalliseen musiikkiin?
Eikö se riitä, että musiikki on rauhallista, mutta kun sen pitää olla myös laahaavaa ja säveleltään ahdistavan ankeaa.
Mua rupeaa jo puuduttaa nuo tylsän kuuloiset seuralaulut. Miten jotku jaksaakaan omaehtoisesti kuunnella niitä myös vapaa-ajalla?
Mua ahdistaa vl-piireissä sekin, että seuralaulusävelmiä on liian vähän.
Turhan monissa lauluissa on sama sävel :(.
Ja joistain lauluista, joissa on ollut vähääkään parempi sävel, ne on myöhemmin muutettu ikävämmiksi!
Kuunnelkaapa jotain Salakarin lauluja, kun se laulaa joitain lauluja vanhoilla sävelillä, jotka olivat paljon parempia. Miksi niiden sävel on pitänyt muuttaa ankeammaksi ja ahdistavammaksi?
Onko se tarkoituskin, että kristillisyytemme musiikin pitäisi kuulostaa mahdollisimman ahdistavalta ja ankealta verrattuna ns. maailmalliseen musiikkiin?
Eikö se riitä, että musiikki on rauhallista, mutta kun sen pitää olla myös laahaavaa ja säveleltään ahdistavan ankeaa.
Mua rupeaa jo puuduttaa nuo tylsän kuuloiset seuralaulut. Miten jotku jaksaakaan omaehtoisesti kuunnella niitä myös vapaa-ajalla?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kun usko on elämän kaillein asia, musiikin laahavuus on sivuseikka. Tärkeintähän kristillisyyden musiikissa on sanoma ja harras tunnelma. Tästä sanomasta ja hartaasta tunnelmasta oikea sydämen uskovainen nautiskelee mielellänsä myös kotona, autossa ja jotkut onnelliset myös työpaikalla.
jota autossani kuuntelen, vaikka ei olekaan "meikäläisten virsiä", on hengellinen laulu: "Vain yksin Jeesus, Hän mulle riittävi".
"Imagine there's no Heaven
It's easy if you try
No hell below us
Above us only sky...
You may say that I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will be as one"
Imagine by John Lennon.
mutta kun vaan ei kosketa ja säväytä, eikä vastaa henkeen.
eipä nuo alistavat, melankoliset, jeesustelevat kärsimyslaulutkaan.
ja melodia ovat pahassa ristiriidassa keskenään: pikkulintu riemuissaan on juuri tällainen. Ja kun teos vielä esitetään masentavan laahaavassa tempossa, niin hoitokokousajat hirttäjäisineen tulevat väkisinkin mieleen. Noinko ahdistavaa, veisuusta päätellen, uskominen on? Sydämen kyllyydestä ja uskomisen ilosta ei vl-ien laulamisessa totisesti ole kyse! Ovatko siis duurissa sävelletyt melodiat tuhottu ja siirretty syntilistalle, väärän hengen piikkiin? Kyllä on tylsät olot tiedossa taivasten valtakunnassa!
Vaikka tässä pikkulintu riemuissaan sinkkarin molliversiossa onkin siis surullinen sävel, se ei ole kuitenkaan niitä rasittavimpia. Itseasiassa tuo mollivoittoinen sävel on tuossa parempi, kuin duuriversio, josta en pidä laisinkaan. Onhan se toki ristiriitainen, kun lauletaan riemusta ja sävel on surullinen, mutta silti. Pahempia ja tylsempiä siioninlauluja ja virsiä on piitkä liuta. Joissa ei ole pelkästään mollivoittoinen sävel, vaan se on myös raastava ja ahdistava. Tällaisia lauluja on viime aikoina laulettu turhankin tiuhaan ainakin Helsingin ry:llä. Ei sellaisista tuu hyvä mieli ollenkaan!
Onko pikkulintu riemuissaan säveltä muutettu? Hyräilen sitä usein.
siioninlaulukirjassa sille laululle löytyy sekä a-, että b-sävelmät. Toinen niistä on mollissa, toinen duurissa. Molempia sävelmiä käytetään. Useimmat puhuu molliversiosta syvällisempänä versiona.
En tiedä, mikä molliveisuista tekee syvällisemmän? Eikö myös iloiset aiheet voi olla syvällisiä?
Ainakin tuon pikkulintu riemuissaan laulun aihe on iloinen. Tylsä se kyllä on molemmilla sävelmillä laulettuna, mutta ei suinkaan tylsimpiä. Niitä äärimmäisen tylsiä ja rasittavia lauluja sekä sanoituksiltaan, että sävelmiltään on aekamoinen liuta!
Riemuitkaa elämästä kaikki Luojan pikkulinnut :))
Elämästä saa riemuita, kunhan ei käy
- elokuvissa
- konserteissa, etenkään rympytyskonserteissa
- ei omista televisiota (netistä toki saa katsoa)
- ei kuuntele rympytystä
- ei tanssi (vaikka se olis kuin riemukasta)
- ei meikkaa
- ei laita korvakoruja
- ei erehdy muu-uskoisten seuroihin
jne.
Elämä on tosi nautinnollista ja riemukasta ja vapaatakin, kun vain muistaa olla tekemättä niitä, mitä ei ole soveliasta tehdäkkään!
Olemme vapaat, kun asetumme uskomaan oikeiden suositusten mukaan!
aiheuttanut melodioissa ärsyttävästi samankaltaisuutta ja yksitotisuutta: sävelet eivät sytytä, rytmikin jauhaa ja jankuttaa paikallaan. Säestykset myös aneemisia. Saako muuten uskovainen säestäjä improvisoida virsiä seuroissa, vai pitääkö olla tiukasti nuottitekstissä kiinni?
Helsingin Ry:llä taannoin soitti eräs todella taitava urkujen soittaja, joka tykkäsi soittaa improvisoiden. Tästä eivät kaikki pitäneet. Hänen soitanta aiheutti kahdenlaisia mielipiteitä. Joidenkin mielestä hänen soitantansa oli liian repivää ja maailmallista rauhanyhdistykselle. Mutta sitäkin suurempi joukko oli mielissään, kun oli iloinen ja kivan tuoreen kuuloinen säestystyyli.
Ylemmällä taholla ei kuitenkaan pidetty moisesta vapaasta improvisointityylistä ollenkaan, joten tämä soittaja päätettiin erottaa tehtävästään. Kyseinen taitava urkujen soittaja ei ole enää vl. Ilmeisesti hän sai samalla myös lähtöpassit koko liikkeestä :(
Mun mielestä on tyhmää, ettei soittajille anneta vapautta säestää. Tärkeintä on kuitenkin, että itse rytmi pysyy samana. Ketä se haittaa, jos laittaa vähän koristeellisempia lirutuksia taustalle?
Ei, sen pitää olla laahaavaa ja askeettista :(
Napi..napi !