Minulla tuo pelko on pahentunut viime aikoina tosi pahaksi.. Pelkään nukkumaan menetäessäni että joku vain odottaa että laitan silmät kiinni ja yritän nukahtaa. Viimeiset kaksi yötä (tämä niistä toinen) on ollut minulle täysin unettomia. En ole uskaltanut ummistaa silmiäni enää ollenkaan sillä pelkään että sängyn viereen ilmestyy hahmo kun suljen silmäni. Joten nukkumis yritykseni ovat olleet silmien availua joka toinen sekunti..
Tuntuu myös siltä, että mitä väsyneempi olen niin sitä helpommin tuo pelko tulee esiin. Olen viimeisen kuukauden päivät joutunut pitämään vähintään yhtä valoa päällä täällä pienessä kaksiossani, jotta tulee edes pieni valaistus jostain. Se helpottaa siihen että tiedän näkeväni hahmon heti jos se muka olisi vaanimassa minua.
Olen täysin valmis menemään jo johonkin hoitoon tämän kanssa.. Työt kärsii, elämä kärsii, kaikki on ihan sekaisin tämän pelon takia. Ainoa menetelmä millä saan unta nopeasti ja kivuttomasti on se, että vedän täydet perseet ja sammun.
Onko kenelläkään muulla ollut näin vahvaa pelkoa nukkumaan mentäessä? Tai ylipäänsä pelottaa asua yksin ja olla kotona..? Kuulisin mielelläni.
Tuntuu myös siltä, että mitä väsyneempi olen niin sitä helpommin tuo pelko tulee esiin. Olen viimeisen kuukauden päivät joutunut pitämään vähintään yhtä valoa päällä täällä pienessä kaksiossani, jotta tulee edes pieni valaistus jostain. Se helpottaa siihen että tiedän näkeväni hahmon heti jos se muka olisi vaanimassa minua.
Olen täysin valmis menemään jo johonkin hoitoon tämän kanssa.. Työt kärsii, elämä kärsii, kaikki on ihan sekaisin tämän pelon takia. Ainoa menetelmä millä saan unta nopeasti ja kivuttomasti on se, että vedän täydet perseet ja sammun.
Onko kenelläkään muulla ollut näin vahvaa pelkoa nukkumaan mentäessä? Tai ylipäänsä pelottaa asua yksin ja olla kotona..? Kuulisin mielelläni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
asun avokkini kanssa suhteellisen isossa kolmiossa ja se on mieheni joka iltaisin viimesenä tulee sänkyyn. minä luikahdan heti peiton alle ''piiloon'' kun tulee puhetta nukkumaan menosta. se on mieheni tehtävä sammuttaa valot ja laitteet yms. Jos herään yöllä vessa hätään, herätän avokkini jotta hän sytyttäisi valot. Yleensä keksin jonkun teko syyn esim. näin kauheita painajaisia, en uskalla yksin olla hereillä.
meillä on iso sänky ja pidän unissanikin huolen että mikään raajoista ei ''roiku'' sängyn laidalla, tästä syystä omatkin unet ovat kolmesta kuuteen tuntiin yössä.
Itekseni ollessa illat ja yöt on kauheita, kierrän asunnon ympäri ja tutkin kaikki ns, pimeät kolot (sängyn aluset yms..) ja mitä valojen sammuttamiseen liittyy niin vessaan ja käytävään jää valot. (ennen paloi kaikissa huoneissa paitsi omassa makkarissa, mieheni kotona ollessa kämppä on pimeänä, mikäli pientä valo ruusua ei lasketa) mieheni on muutamaan otteeseen ihmetellyt sähkölaksua ja vaatinut selitystä. selitän sen tyynesti veroilla sun muilla lisäyksillä, itse ne kuitenkin aina maksan.
tämä on jo lievää siihen verrattuna mitä tilanne vuosi sitten oli.
psykiatrilla käynti, kahvin ja muut kofeiini pitoisten juomien pois jättäminen on auttanut huomattavasti :)
muista että liika kahvin juonti saattaa aiheuttaa psyykkisiä haittoja muun muassa masennusta, ahdistusta, paniikkioireita ja paniikkihäiriöitä. :) suosittelen kääntymään psykiatrin puoleen ja keskustelemaan ystävien/perheen kesken. helpottaa kummasti, kun saa purkaa tunteitaan :)
kaikkea hyvää sinulle :)
Tiedän kyllä, miltä toi tuntuu... Itelläkin ollu tosi pahoja pelkotiloja. Nyt vain oon vapautunu niistä Jeesuksen avulla. Hän antaa mulle voimia ja auttaa pelkojen voittamisessa. SE on muuten tosi, eikä mikään höpö juttu!
Ihan lämpimästi voi suositella rukousta ja kääntymistä Korkeamman Voiman puoleen: siis nimenomaan Jeesuksen. Vain Hän voi auttaa. Hänellä on myös valta kaikkien pimeyden valtojen ja voimien yli, oli ne sitten henkiä tai demoneja tai mitä lie. Ne on vain pieniä vikiseviä hiirulaisia maailmankaikkeuden suurimman Herran ja Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen rinnalla.
Voitte kyllä jatkaa elämäänne edelleen pelossa, mutta miksi tekisitte niin? Kun ihminen ottaa Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajanaan ja Pelastajanaan, niin Hän saa uskoa ja ottaa vastaan omalle kohdalleen myös seuraavan Raamatun Sanan:
"Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" (Room. 8:15)
Raamattu sanoo myös: "Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa." (1.Joh:4-18)
Mikä sitten on se täydellinen rakkaus, joka ainoastaan voi karkoittaa pelon? Hän on Jumala itse:
"Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." (1.Joh.4:9-10)
Rohkaisisin teitä molempia ja kaikkia muitakin pelkääviä ottamaan vastaan tämän rakkauden, joka ei ainoastaan auta tämän maallisen elämän vaiheissa ja pelon voittamisessa arjessa, vaan myös antaa iankaikkisen elämän, ettei kuoltuaankaan tarvitse pelätä mitään!
Tämä Sana on tosi ja vastaanottamisen arvoinen!
Usko on sitä paitsi iloinen asia, eikä mikään muumioittava mummojen juttu. Jos ootte saaneet sellaisen käsityksen uskosta, niin se on totaalisen väärä! Ne ihmiset, jotka käsittävät uskon ainoastaan ihmistä rajoittavana asiana, eivät ole ymmärtäneet uskoa oikein.
Jeesus tuli nimenomaan vapauttamaan ihmisiä synnin kahleista, siteistä ja peloista iankaikkiseen elämään yhteydessään; elämään, joka alkaa jo täällä maan päällä! Ei voi olla sen parempaa...
Joo, mä tiedän, että vaahtoan, mut sori nyt: oon vaan niin innoissani. Kunpa kaikki muutkin sais löytää sen, minkä mä oon löytäny. Ja sellasta huolta tai murhetta ei ookkaan, jota ei voi Jeesukselle kertoa.
Hän näkee kuitenkin kaiken jo.
"Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.
Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. -Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi." (Ps.139:1-18)
* * * *
Daavid sanoi myös: "Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat."
Pimeyskään ei voi pelottaa uskovaa, jonka sydämessä ja jonka turvana on maailmankaikkeuden Suurin Herra ja Vapahtaja: Jeesus Kristus. Aamen! Hän on Valo, joka loistaa pimeydessä, "ja pimeys ei sitä käsittänyt". (Joh.1:5)
* * * *
Room. 8:35-39 sanotaan myös: "Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".
Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikätulevaiset, ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Aamen! Eikö olisi jo aika ottaa vastaan tämä pelastus?
No kirjoituksesi oli melkein kuin itseni kirjoittama. Odotan öisin keittiön suuntaan ilmestyvän hahmon milloin tahansa. Joutuu nukkumaan valot päällä. Oli yhtenä kesänä risperdal-kuuri, ja pelon tunne lähti vuodeksi. Oli muitakin harhoja, nekin lähti. Tuli kuitenkin takaisin samanlaisena vuoden päästä. Se on hullu tunne kun tuntee että joku siellä jos sammutat valot. Välillä tulee tosiaan valvottua koko yö, koska tunne tulee vain öisin. Päivällä sitten on niin väsynyt että nukkuu. Tuosta risperdal- lääkkeestä sellainen juttu muuten että huononti maksa-arvoja huomattavasti. Eli ei oikein hirveän hyvä lääke, vaikka pelko lähtikin joksikin aikaa. Töitä minulla ei ole, kiitos masennuksen, enkä juo. Valvon tosiaan yöt. Viime aikoina mennyt vähän paremmin, mutta pelko se on aina sielä, valmiina palaamaan jokin ilta.
Uskon oikeesti, että on olemassa hyvä ja paha, jotka taistelee. Olen hyvän puolella, kun olen Jumalan suojissa. Mutta on olemassa paljon turhaakin pelkoa, varsinkin lapsilla. (En nyt sano, että te olisitte lapsia tai että pelkonne olisi kuviteltua, en ollenkaan halua vähätellä ongelmanne vakavuutta.)
http://www.youtube.com/watch?v=x4gdmF8VGn4&feature=related
Mutta jos sallitte, tässä olisi silti ihan pieni loppukevennys humoristisessa mielessä...
Siis Röllin Itsensäpelottamislaulu... ;) Tsemppiä teille!
"Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla; lintu emon siiven alla..."
Ei millään pahalla mutta uskontoaiheiset viestit eivät todellakaan sovi mielenterveyspalstalle. Täällä on muutenkin psykooseja ja pelkotiloja jo ihan riittävästi.
Miten usko Jeesukseen mielestäsi liittyy psykooseihin ja pelkotiloihin? Pohjimmiltaan ymmärrän kyllä, mitä mahdollisesti tarkoitat, sillä uskon väärin ymmärtäminen voi kyllä aiheuttaa ihmisille monenlaisia vaikeuksia, mutta oikein ymmärtäminen taas pikemminkin vähentää niitä. Omakoht. kokemus molemmista.
Ja anteeksi nyt, jos koette uskon asioista kirjoittamisen liian ahdistavaksi, totuus kuitenkin on se, että Jumala itse ei halua ahdistaa ketään. Uskovat vain usein tekee isoja ja vähän pienempiä mokia innossaan kertoa Jumalasta ihmisille. Antakaa meille anteeksi.
Joku rauhallinen musiikki minkä voi jättää soimaan nukkumaan mennessä voi ehkä auttaa hieman.
Myös asunnon siivoaminen hyvin päiväsaikaan voi olla hyväksi, koska sitten tietää ja muistaa kolunneensa kaikki nurkat ja ettei missään näkynyt mitään uhkaavaa.
Jos on nukkumisvaikeuksia niin että nukkuu huonosti tai liian vähän niin se voi "herkistää" mieltä ahdistuneisiin ajatuksiin, nukkumisvaikeuksiin voi ehkä saada lääkkeitä ja ruokavalio sekä liikunta voivat myös vaikuttaa myönteisesti.
Jos mielikuvitus kuitenkin laukkaa villinä ja "tuntuu" että jokin uhkaa niin eipä kai siitä haittaa ole että "kuvittelee" vastavoimaksi jonkun "hyvän" suojelijan kuten vaikka Jumalan jolta voi ajatuksissaan pyytää suojelua, Jumala kun mielletään voimakkaammaksi kuin mikään kuvitteellinen mörkö.
Kovin "kammottavia" kauhuelokuvia tms. ei ehkä kannata katsella ettei turhaan ruoki mielikuvitustaan kaikenmoisiin kummallisuuksiin.
Ehdinkin jo unohtaa että olin tehnyt tänne ketjun tästä aiheesta. En vierile Suomi24:ssa usein joten pääsi unohtumaan. Pahoitteluni. Mutta luin tuossa juuri kaikki viestit ja olen iloinen että olen saanut huomiota asialleni näinkin paljon. Tosiaan riitaahan tässä ei ollut tarkoitus aiheuttaa kenellekkään. Kaikilla omat mielipiteensä ja ajatuksensa :) Esim minusta uskomus siihen suurempaan on eräänlainen lääke ja parannuskeino, jonka takia se on minusta sopiva mielenterveys osiolle.. Mutta mutta.
Minulla juuri on se ongelma että uskon siihen pahuuteen ja yliluonnoliseen.. Siitähän nämä kaikki pelot käytännössä johtuvat. Olisi helpompi olla vain "nollataulu" ja olla miettimättä moisia kun on kuitenkin elämä elettävänä, enkä mielelläni tuhlaisi sitä sillä että menettäisin mielenterveyteni.
Tämän hetkinen tilanteeni taitaa tosiaan johtua erostani.. En ole ikinä asunut yksin, ennen kuin nyt. Pelkästään toisen ihmisen läsnäolo vie minulta kaikki pelot pois. Tai siis ne unohtuu.. Eli kaikki tämä taitaa johtua nimenomaan siitä että elän yksin. Eron jälkeen huomasin selvästi masentuvani mikä saattaa myös johtaa unettomuuteen ja ihmeellisiin pelkoihin. Kaikki nämä oireet ainakin viittaavat siihen että pitäisi mennä juttelemaan asiantuntevalle ihmiselle, lääkäriille tai kallonkutistajalle. Miten vain..
Kiitos kovasti vastauksista :)
Ainakin voit yksinäisenä hetkenä jolloin sinua mahdollisesti pelottaa, muistaa että ainakin tällä palstalla on ollut joitakuita jotka ovat välittäneen sinusta ja yrittäneet kukin tahoillaan auttaa sinua jotenkin.
Ehkäpä ongelmasi on tosiaan vain eron aiheuttamasta stressistä ja siihen liittyvistä syistä, kuten huono nukkumien, johtuvaa - ehkäpä ajan myötä pääset ikävistä tunteista eroon.
Hyvää jatkoa sinulle :-)
Minulla on täysin vastaavia pelkotiloja. On ollut itseasiassa pienestä pitäen. Aina ajoittain ne ovat helpottaneet, jopa todella pitkiksi ajoiksi, mutta tällä hetkellä ne jylläävät taas..
Ajattelin, että tänään en halua kärsiä näistä peloista nukkumaan mennessä ja taas herättää avopuolisoani peloissani. Otin Xanorin ennen sänkyyn menoa ja rupesin etsimään aiheesta tietoa. Helpottavaa huomata, että en ole ainoa joka on tällä tavalla "hullu". Mulla on itselläni masennustaustaa, traumaattisia kokemuksia ym. pa...kaa taustalla, joista epäilen tämän johtuvan. Haluaisin vain tietää tehokkaita keinoja tämän kitkemiseen. Psykoterapia, vertaistuki, lääkitys vai mitä? Terapiassa olen kåynyt, mutta tämä ei ollut se asia jota siellä pääasiassa käsiteltiin. Lääkitys tehoaa ihan ok, mutta ei siihen nyt aina viitsis turvautua. Mä lähinnä haluaisin tietää mistä tämä johtuu? Mikä saa ihmisen pelkäämään "olemattomia" asioita? Onko se turvattomuuden tunne, runsas mielikuvistus, ahdistuneisuushäiriö tai vakavempi mielen häiriö?
Kaikille vastaavasta kärsiville paljon jaksamisia joka tapauksessa.