Juhantalo saatiin tuomittua valtakunnanoikeudessa. Paavo Väyrynen vältti valtakunnanoikeuden täpärästi vehkeiltyään neuvostoliiton lähetystössä kgb-agentin kanssa. Neukkulandia oli vielä voimissaan, eivätkä poliitikot uskaltaneet asettaa Väyrystä syytteeseen.
Väyrystä valkopestiin perustuslakivaliokunnassa ja kepulaiset eivät olisi antaneet perustuslakivaliokunnan ollenkaan puuttua Väyrysen vehkeilyyn. Nuhteet tulivat, mutta palloa ei saatu jalkaan.
Nyt on jälleen kepulainen valtakunnanoikeuden kynnyksellä. Samassa pimeässä vaalirahassa kaulaansa myöten olevan polliitikot koettavat valkopestä Vanhasta.
Muistin virkistämiseksi Väyrysen tapauksen käsittelystä:
Keskustelua eduskunnassa (Vähänäkki)"...Valiokunta katsoi selvitetyksi aikanaan, kun olimme pohtineet ja lukuisasti asiantuntijoita kuulleet: "- - Paavo Väyrysen mainittu keskustelu ministerineuvos Vladimirovin kanssa oli luonteeltaan epävirallinen. Omasta mielestään Väyrynen kävi sen Keskustapuolueen puheenjohtajana. Koska tässä vieraan valtion diplomaattisen edustajan kanssa käydyssä keskustelussa käsiteltiin myös maamme ulkosuhteisiin kuuluvia asioita, on edellä esitettyyn viitaten Väyrysen toiminnan lainmukaisuutta tältä osin arvioitava ministerivastuulain perusteella."
Mutta tämän kohdan jälkeen päädyttiin seuraavaan: "Saamaansa selvitykseen viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, ettei poikkeuksellisen suuri epätasapaino Suomen idänkaupassa vuonna 1982 aiheutunut sellaisista uusista suurista vientisopimuksista", siis niistä, joihin äskeisessä kirjan katkelmassa viitattiin. "Toisaalta keskustelussa pohdittiin Suomen presidentinvaalia sekä Suomen ja Neuvostoliiton kauppasuhteita toisiinsa liittyen tavalla, josta saattoi saada sen käsityksen, että vaikuttaminen kauppasuhteiden kautta presidentinvaaliin voi olla mahdollista tai tulla jopa hyväksyttävänä menettelynä kysymykseenkin. Tällainen keskustelu ei sovellu ulkoasiainministerin asemaan. Entisen ulkoasiainministeri Väyrysen menettelyä, kun hän tavatessaan Vladimirovin kävi tällaista keskustelua, voidaankin pitää" - huom! - varomattomana mutta sen ei voida katsoa olevan ministerivastuulaissa säädettyä lainvastaista menettelyä." Sitten päädyttiin perustuslakivaliokunnassa siihen, "ettei entinen ulkoasiainministeri Paavo Väyrynen ole kysymyksessä olevassa asiassa menetellyt lainvastaisesti".
Mutta silloin ei asia mennyt ilman vastalauseita. Oppositiossa oli pääpuolueena samainen puolue kuin nytkin. Vastalauseen allekirjoittaneet Hannele Pokka, Johannes Virolainen ja Anneli Jäätteenmäki toteavat näin: "Valiokunnan mietinnössä esitetty johtopäätös siitä, ettei entinen ulkoasiainministeri Paavo Väyrynen ole kysymyksessä olevassa asiassa menetellyt lainvastaisesti, on oikea. Sen sijaan valiokunnan mietinnössä ei esitetä mitään lainkohtaa, jonka valossa Paavo Väyrysen menettely olisi myöskään ollut varomatonta. Valiokunta on tästä syystä poikennut perusteluosassa sille kuuluvasta tehtävästä esittämällä poliittisia johtopäätöksiä. Tällaisen poliittisen kannanoton sisällyttäminen valiokunnan mietintöön on vastoin valiokunnan omaksumaa vakiintunutta käytäntöä eikä sen voida katsoa kuuluvan valiokunnan tehtäviin."
Väyrystä valkopestiin perustuslakivaliokunnassa ja kepulaiset eivät olisi antaneet perustuslakivaliokunnan ollenkaan puuttua Väyrysen vehkeilyyn. Nuhteet tulivat, mutta palloa ei saatu jalkaan.
Nyt on jälleen kepulainen valtakunnanoikeuden kynnyksellä. Samassa pimeässä vaalirahassa kaulaansa myöten olevan polliitikot koettavat valkopestä Vanhasta.
Muistin virkistämiseksi Väyrysen tapauksen käsittelystä:
Keskustelua eduskunnassa (Vähänäkki)"...Valiokunta katsoi selvitetyksi aikanaan, kun olimme pohtineet ja lukuisasti asiantuntijoita kuulleet: "- - Paavo Väyrysen mainittu keskustelu ministerineuvos Vladimirovin kanssa oli luonteeltaan epävirallinen. Omasta mielestään Väyrynen kävi sen Keskustapuolueen puheenjohtajana. Koska tässä vieraan valtion diplomaattisen edustajan kanssa käydyssä keskustelussa käsiteltiin myös maamme ulkosuhteisiin kuuluvia asioita, on edellä esitettyyn viitaten Väyrysen toiminnan lainmukaisuutta tältä osin arvioitava ministerivastuulain perusteella."
Mutta tämän kohdan jälkeen päädyttiin seuraavaan: "Saamaansa selvitykseen viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, ettei poikkeuksellisen suuri epätasapaino Suomen idänkaupassa vuonna 1982 aiheutunut sellaisista uusista suurista vientisopimuksista", siis niistä, joihin äskeisessä kirjan katkelmassa viitattiin. "Toisaalta keskustelussa pohdittiin Suomen presidentinvaalia sekä Suomen ja Neuvostoliiton kauppasuhteita toisiinsa liittyen tavalla, josta saattoi saada sen käsityksen, että vaikuttaminen kauppasuhteiden kautta presidentinvaaliin voi olla mahdollista tai tulla jopa hyväksyttävänä menettelynä kysymykseenkin. Tällainen keskustelu ei sovellu ulkoasiainministerin asemaan. Entisen ulkoasiainministeri Väyrysen menettelyä, kun hän tavatessaan Vladimirovin kävi tällaista keskustelua, voidaankin pitää" - huom! - varomattomana mutta sen ei voida katsoa olevan ministerivastuulaissa säädettyä lainvastaista menettelyä." Sitten päädyttiin perustuslakivaliokunnassa siihen, "ettei entinen ulkoasiainministeri Paavo Väyrynen ole kysymyksessä olevassa asiassa menetellyt lainvastaisesti".
Mutta silloin ei asia mennyt ilman vastalauseita. Oppositiossa oli pääpuolueena samainen puolue kuin nytkin. Vastalauseen allekirjoittaneet Hannele Pokka, Johannes Virolainen ja Anneli Jäätteenmäki toteavat näin: "Valiokunnan mietinnössä esitetty johtopäätös siitä, ettei entinen ulkoasiainministeri Paavo Väyrynen ole kysymyksessä olevassa asiassa menetellyt lainvastaisesti, on oikea. Sen sijaan valiokunnan mietinnössä ei esitetä mitään lainkohtaa, jonka valossa Paavo Väyrysen menettely olisi myöskään ollut varomatonta. Valiokunta on tästä syystä poikennut perusteluosassa sille kuuluvasta tehtävästä esittämällä poliittisia johtopäätöksiä. Tällaisen poliittisen kannanoton sisällyttäminen valiokunnan mietintöön on vastoin valiokunnan omaksumaa vakiintunutta käytäntöä eikä sen voida katsoa kuuluvan valiokunnan tehtäviin."
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kepulaisten etu olisi käsitellä Vanhasen tapaus valtakunnanoikeudessa, ettei korruptiosyytteistä jää mitään epäselvää paljastettavaksi vielä jälkeenpäin.
Väyrysen tapaus vehkeilystä vieraan valtion kanssa tulisi käsitellä samalla kertaa, että saataisiin neuvostonuolennan käsittely alkuun edes 20 vuotta neukkulandian kaatumisen jälkeen.