On se kumma, kuinka ennen vaimoani olin itsenäinen ja vahva. En ollut edes kova stressaamaaan. Vaimon kanssa olin kehäraakki. Hän ylensi minut ensin ja alensi sitten. Kun olisin halunnut ottaa lisää vastuuta töistä ja kun sain todella mielenkiintoisia työtarjouksia, niin alkoi vaimo huolehtimaan, ettet nyt itseäsi rasittaisi liikaa kun sinähän olet valmiiksi uupunut ja masentunut henkilö- joo, hänen rinnallaan olin sitä. Mutta kaikki ystävätkin alkoivat kohdella minua kuin hullua. Vaimo kohteli kuin lasta. Lässytti minkä kerkesi ja kertoili kaikille, kuinka olin niin herkkä, hauras ja epävakaa, että mikä tahansa minut voi kaataa. Siis mikä tahansa, joka rouvan mielestä vei häneltä meidän yhteistä aikaa pois, joka sekin oli silkkaa rouvan mielialojen tarkkailua.
Olin kuin psykoosissa vaimoni kanssa. Minä janosin vain hänen huolenpitoaan. Ympärillä oleva maailma ei merkinnyt mitään. Ei ollut haaveita, ei tulevaisuutta. Työelämä alkoi mennä perseelleen suoraan sanottuna. Urani oli nousujohteinen, olin tehnyt sen eteen työtä nuoresta lähtien. Vaimo lyttäsi kaiken sen. Olin kuulemma liian vaativa, egoistinen, itsenäinen. Hemmetti, mitä elämää. Jossakin vaiheessa harkitsin vakavasti urani lopettamista ja kenties vähän sen jälkeen järki puuttui kuvioihin. Mitä helvettiä olin tekemässä? Halusinko oikeasti tätä? Istua olohuoneessa television äärellä joka päivä naisen kanssa, joka ei halaillut, ei kosketellut, joka kielsi kaikki harrastukseni, jonka kanssa istuimme usein hiiren hiljaa ja jolta seksiä sai sääliksi ehkä kerran kuussa. Minusta oli tullut pikkupoika.
Oli aika kasvaa mieheksi ja ottaa oma elämä käsiini. Tehkää tekin niin, jos olette minun asemassani.
Olin kuin psykoosissa vaimoni kanssa. Minä janosin vain hänen huolenpitoaan. Ympärillä oleva maailma ei merkinnyt mitään. Ei ollut haaveita, ei tulevaisuutta. Työelämä alkoi mennä perseelleen suoraan sanottuna. Urani oli nousujohteinen, olin tehnyt sen eteen työtä nuoresta lähtien. Vaimo lyttäsi kaiken sen. Olin kuulemma liian vaativa, egoistinen, itsenäinen. Hemmetti, mitä elämää. Jossakin vaiheessa harkitsin vakavasti urani lopettamista ja kenties vähän sen jälkeen järki puuttui kuvioihin. Mitä helvettiä olin tekemässä? Halusinko oikeasti tätä? Istua olohuoneessa television äärellä joka päivä naisen kanssa, joka ei halaillut, ei kosketellut, joka kielsi kaikki harrastukseni, jonka kanssa istuimme usein hiiren hiljaa ja jolta seksiä sai sääliksi ehkä kerran kuussa. Minusta oli tullut pikkupoika.
Oli aika kasvaa mieheksi ja ottaa oma elämä käsiini. Tehkää tekin niin, jos olette minun asemassani.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oliko tämä ensimmäinen suhteesi?
Jos nainen alkaa kohtelemaan miestä kuin lasta niin silloin suhde pitää lopettaa ja nopeasti, muuten tulee vain paljon tuskaa ja kärsimystä molemmille sekä lapsille.
On samantekevää kummassa vika on, eli onko nainen dominoiva narsisti vai onko mies oikeasti lapsellisesti käyttäytyvä. Jos mies ei koe että häntä kohdellaan "aikuisena miehenä" niin suhde ei varmasti voi toimia.
juuri tuollaisen miehen tapasin, hänen ex-vaimo oli noin kohdellut. Eihän meillä mitään tullut koska pidin häntä aikuisena miehenä, mutta hänen psyyke oli jo muuttunut.
Oli täysin minun varassa, jotenkin huvittikin kun jopa alkoi matkia minua kaikessa.
Jos tein jotain, hän teki perässä, tuli mieleen kuin olis hyvin koulutettu koira.
Suuri helpotus, kun pääsin pois hänen kanssa yhteiselämästä, ei siitä mitään olis enää tullut.
Hän oli kuin uskollinen koira ja odotti ex-vaimon yhteydenottoa, ei vaan saanut enää yhteyttä koska ex oli suuttunut lopullisesti,kun tiesi miehellä olevan minut.
Toivon sydämestäni, että he löytävät toisensa, ehkä se olikin rakkautta kun mies totteli keikessa.