Hei!
Ajattelin kysellä hyväksikäytettyjen kokemuksia seksistä. Itseäni hyväksikäytettiin 7 vuotiaana. Suhde seksin harrastamiseen on ollut vaihteleva.
Yläasteella sen ensimmäisen kanssa oli aika "palavaa" ja inhtohimoista, mutta ne monet muut seksikumppanit sen jälkeen olivat enemmänkin "pakkopullaa".
Jossain vaiheessa löysin poikakaverin, jonka kanssa olimme aika kauan. Aloin tosissaan ahdistua seksistä ja vihjailuista, ja tuli tarve saada sanoa "ei!" (ehkä koin tuossa vaiheessa, että oli vihdoin turvallista ilmaista tarve ja kaipuu määrätä omista rajoista, koska aiemmin irtosuhteissa se oli ollut pelkkää seksiä ja sillä seksillä yleensä yritti saada rakkautta tms. Nyt kyseessä oli kuitenkin vakiintunut suhde).
Tuosta on jo vuosia. Olemme eronneet ajat sitten tuon ihmisen kanssa, ja nykyisen mieheni kanssa olemme olleet jo monia monia vuosia. Seksin kanssa on kuitenkin välillä vaikeaa. Se tuntuu hyvältä fyysisesti, mutta jotenkin ajatus seksin harrastamisesta ahdistaa ja joskus lähentelyt ahdistaa.
Minkälaisia kokemuksia muilla hyväksikäytetyillä on asiasta??
Ajattelin kysellä hyväksikäytettyjen kokemuksia seksistä. Itseäni hyväksikäytettiin 7 vuotiaana. Suhde seksin harrastamiseen on ollut vaihteleva.
Yläasteella sen ensimmäisen kanssa oli aika "palavaa" ja inhtohimoista, mutta ne monet muut seksikumppanit sen jälkeen olivat enemmänkin "pakkopullaa".
Jossain vaiheessa löysin poikakaverin, jonka kanssa olimme aika kauan. Aloin tosissaan ahdistua seksistä ja vihjailuista, ja tuli tarve saada sanoa "ei!" (ehkä koin tuossa vaiheessa, että oli vihdoin turvallista ilmaista tarve ja kaipuu määrätä omista rajoista, koska aiemmin irtosuhteissa se oli ollut pelkkää seksiä ja sillä seksillä yleensä yritti saada rakkautta tms. Nyt kyseessä oli kuitenkin vakiintunut suhde).
Tuosta on jo vuosia. Olemme eronneet ajat sitten tuon ihmisen kanssa, ja nykyisen mieheni kanssa olemme olleet jo monia monia vuosia. Seksin kanssa on kuitenkin välillä vaikeaa. Se tuntuu hyvältä fyysisesti, mutta jotenkin ajatus seksin harrastamisesta ahdistaa ja joskus lähentelyt ahdistaa.
Minkälaisia kokemuksia muilla hyväksikäytetyillä on asiasta??
Vastaukset 8
Vanhimmat
Riippuu varmaan hyväksikäytön tavasta. Traumatisoitunut voi haluta toistaakin traumaansa.
Oletko hakenut apua? Terapia voisisi auttaa, oikeasti.
Itselläni on samanlaisia ongelmia ollut. Olen yhdessä lyhyessä, vapaassa suhteeessa nauttinut estottaman ja taitavan rakastajan kanssa seksistä, siitä on jo kohta kymmenen vuotta. Seurutelusuhteissa seksi on ollut pakkopullaa. Ehkä luottamusta on ollut liian vähän koska en voinut puhua kokemuksistani tai tuntemuksistani. En kestä enää sellaista pakkoseksiä. Tällä hetkellä olen sinkku mutta haluaisin kovasti saada lapsen (olen halunnut jo pidempään). Tuntuu todella surulliselta ja epätoivoiselta.
Elättelen kuitenkin toisinaan pientä toivetta oikeasta suhteesta. Että joku (hah hah hah naurattaa ja itkettää kun mietin millainen ihmeellinen ilmestys tämä joku olisi) saisi minut tuntemaan ja haluamaan seksiä ja läheisyyttä. Että jostain ilmestyisi tällainen joku johon voisin luottaa ja jonka kanssa tuntuisi hyvältä.
Kylmän realistisesti ajatellen että ehkä paras ratkaisu minulle olisi jos saisin lapsen niin että voisin olla yksinhuoltaja. Miessuhteet eivät taida olla minua varten.
Täytyy ehkä vielä tarkentaa tuota kun kerroin että yhdessä lyhyessä suhteessa nautin, mutta se ei ollut oikea suhde. Ja nautinto oli vain fyysistä. Henkisesti olin aika tasapainoton ja irrallani. "Suhteessa" ei ollut luottamusta. Mutta sain orgasmeja ja huomasin että periaatteessa olenkin pohjimmiltani hyvin fyysinen ja seksuaalinen. Ahdistaa vaan niin paljon koko asia. Kärsimystä siis on tämä elämä.
Onneksi on harrastuksia ja muita asioita joista saa voimaa ja joihin voi purkaa tunteitaan (jossain määrin).
Minä olen miettinyt taasen epätietoisesti että onko minua joskus hyväksikäytetty lapsena kun koen seksin ja läheisyyden nykyään hyvinkin samankaltaisesti kuin hyväksikäytön uhreiksi joutuneet. Nyt ihan lähiaikoina olen ollut valmis juoksemaan karkuun heti kun pitäisi alkaa lähempään kontaktiin miehen kanssa. Haluaisin olla taas sellainen normaali ihminen jolla on normaalit halut ja tunteet kuten useimmilla. En yksinkertaisesti tunne mitään seksuaalista vetoa mihinkään suuntaan, on ahdistavaa elää tällaisena! Minulla on työ ja lapset ja kaiken pitäisi olla kunnossa vaan eipä ole :(
Hah hah hah taidan tuntea sinut.
no aika älytönt sanoa noin, et taidan tuntee sut. Eiköhä kaikil hyväksikäytetyil oo jonku verra samanlaisii kokemuksii ja siten sit käyttäytyyki samalla tavalla. ja jos ei kaikki käyttäydy samote, niin ainaki osittai. itel ainki samoi kokemuksii
Kyllä siitä pystyy vielä nauttimaan mutta vaikeaa se on. Itseäni käytettiin pari vuotta varhaisnuoruudessani hyväksi, vaikkakaan ei törkeimmillä mahdollisilla tavoilla mutta kuitenkin.
Irtosuhteista en ole saanut oikein mitään kun olen kokenut ettei minulla ole ollut oikeutta vaatia omia halujani täytettäviksi tai huomioitaviksi, olen kokenut itseni vain panopuuksi, tekopilluksi.
Ensimmäisessä vakituisemmassa suhteessa poikaystäväni oli onneksi todella ymmärtäväinen. Hän tarkkaili eleitäni ja kunnioitti jokaista sanaani, antoi tarpeeksi tilaa ja kannusti ilmaisemaan sitä haluaako vai eikö. Hän ei koskaan osoittanut pienintäkään loukkaantumista jossen halunnutkaan, sain aina sanoa vaikka kesken hommien jos jokin tuntuikin pahalta ja vei halut. Usein ne halut sitten sen osoitetun rakkauden myötä palasivatkin... :) Pikkuhiljaa opin taas ymmärtämään että minullakin on arvoa, minullakin on oikeus seksuaaliseen nautintoon ja halutessani koskemattomuuteen. En ole vieläkään valmis mutta matkalla eheämmäksi ihmiseksi.
Suosittelen sitä että olet valikoiva kumppaniesi suhteen ja kerrot heille ongelmastasi/ongelmistasi seksin suhteen. Vaadi arvostusta sillä ansaitset sitä.
Minäkin olen miettinyt, että onko minulla jotain hyvin varhaislapsuudessa sattunutta hyväksikäyttökokemusta, jota en vain muista. Nimittäin en oikein osaa nauttia seksistä ja varsinkin yhdyntä sattuu melkein joka kerran.
Fyysisesti mie olen ihan terve ja poikaystäväni ei ole koskaan painostanut minua mihinkään, joten ihmettelen, miksi seksi tuottaa minulle kipua eikä nautintoa. Enkä ole enää mikään teini, vaan ihan aikuinen ihminen. Olen aikaisemminkin harrastanut seksiä parisuhteessa, mutta en ole koskaan siitä erityisemmin nauttinut. Usean kivuliaan yrityksen jälkeen minua on alkanut ahdistaa koko ajatus seksistä.
Olen myös nuoresta asti tuntenut aina suunnatonta empatiaa raiskauksen ja hyväksikäyttöjuttujen uhreja kohtaan ja suurin pelkoni on aina ollut, että minut raiskattaisiin. Voiko pelkästään samaistuminen näiden ihmisten kokemuksiin tuottaa minullekin ns. jonkun trauman?