Kuinka voi auttaa?

En usko, että voit auttaa. Tietysti alaikäisen voi väkisin tarpeentullen pakottaa "hoitoon", mutta jos tavasta ei itse halua eroon, mitään ei ole tehtävissä. Bulimia muutenkin on yleisesti niin arkaluontoinen kantajalleen, ettei vahtiminen tai kysely asiasta ainakaan paranna tilannetta.

Huolesi mahdollisesta läheisestäsi tietysti ymmärrettävää, mutta jokainen loppujen lopuksi vastaa itse elämästään ja miten sen käyttää.

Kaikista parasta olisi, jos bulimikon saa avautumaan asiasta... Pakottamalla ei onnistu, ja täytyy olla hienovarainen.

Jos on läheisensä bulimikointia sattunut todistamaan, niin ottaa vaan asian esille kyseisen henkilön kanssa, vaikka näin:

" Huomasin, että olet oksennellut vessassa usein, oletko kunnossa? "

"Miksi teet niin?"

On tärkeää, että on rauhallinen ja osoittaa huolestuneisuutta. Vihainen ei saa olla, se voi saada sairastuneen täysin lukkoon. Varsinkin jos on kyseessä vanhempi ja lapsi. Usein sairastunut ei ymmärrä, että on sairas.

Jos minulta ei olisi kyselty, eikä olisi huolehdittu että käyn hoidossa, sairaus olisi vienyt minut mennessään. Ei vienyt, kiitos läheisteni, jotka puuttuivat tilanteeseen. Ehdottomasti jos näkee jollakin tällaista ongelmaa, ei kannata antaa olla. Joskus se on oikeasti tosi pienestä kiinni!

Auttamista on monenlaista, minusta oli ihanaa kun tehtiin ihan normaaleja asioita perheen ja ystävien kanssa, se autoi masikseen. Se että osoittaa välittävänsä on melkein isoin apu.
Hoitomahdollisuuksien selvittämisessäkin voi olla apuna, sillä sairastunut on itse usein melko uupunut (ymmärrettävästi..).

Itse olen bulimikko ja vast ikään hakenut itse apua ongelmaan ja kertonut perheelle ja lähimmille ystäville. Itseäni ainakin suunnattomasti on auttanut läheisten henkinen tuki ja turva. On helpottanut paljon kun on voinut vihdoin puhua avoimesti sairaudesta muiden kanssa eikä ole tarvinnut enää yksin painiskella sairauden ja ahdistuksen kanssa. Myös se on auttanut, että on tehty asioita yhdessä läheisten kanssa, jolloin ajatukset on saanut muualle vessanpötöstä ja oksentamisesta. Loppujen lopuksihan kyse on bulimikon omasta henkisestä taistelusta sairautta vastaan, joten lähinnä juuri henkinen tuki ja ymmärväisyys on tärkein mitä sairaalle voit antaa. Ja toki, kuten joku jo sanoi, auttaa hakemaan ammattiapua jos sitä sairastuntu ei ole vielä itse hakenut. Tsemppiä sairastuneen tukemiseen, sitä hän varmasti tarvitsee!