Pyreneitten paimenkoira

pyrreillen

Meillä on mietinnässä toinen koira ja pyreneitten paimenkoira kiinnostaa. Etsimme pienehköä koiraa joka sopii harrastuksiin: agilityyn, tokoon, junior handleri-koiraksi ja näyttelyihin. Nyt meillä on terrierinarttu, jonka kanssa harjoitellaan tokoa ja agilityä aloiteltu ja käydään näyttelyissä ja jh-kehissä.

Terrierinarttumme on valtavan ihmisrakas ja rohkea. Toisten koirien suhteen ei ole niin täydellinen, eli ei siedä kaikkia narttuja. Jokaisessa rodussa on tietenkin yksilöitä laidasta laitaan, mutta miten nämä pyrret yleensä tulevat toimeen toisten koirien kanssa? Voisiko löytyä itseään arvossa pitävälle terrierille sopeutuva kaveri?

Rodun energisyydestä ... mitä teette koiranne kanssa? Miten aktivoitte sitä kun on tämmöiset pakkaskelit, vai pärjääkö se ulkoillessa nytkin hyvin?
Itse naksuttelemme aikamme kuluksi ja kulutamme ainakin tuota aivoenergiaa sillä tavoin.

Kertokaa kaikenmoista omista pyrreistänne ja mitä tulisi ottaa huomioon pentua valitessa.

12

672

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • lisäkysymyksellä

      Rotumääritelmässä oli pitkäkarvaisella koiralla korkeutena 40 - 48 cm, pitääkö paikkaansa vielä? Lyhytkarvaisella 40-54 cm?

    • Älä ota, jos haluat helpon harrastuskoiran. Älä ota jos haluat kaikkien kanssa toimeentulevan. Jos olet valmis hyväksymään koiran, joka ei pelaa samalla pakalla kuin suurin osa koirista, harkitse. Rodun energisyydestä lukiesssi ei ole mitään liioiteltua, ehkä jopa vähäteltyä. Ja tämä tarkoittaa ihan kunnon adhd -tasoa. Jos sinua ei häiritse ääniherkkä koira, joka saattaa ilmoittaa haukulla kaiken olemassa olevan, ja sen lisäksi kuvitellun, niin harkitse.
      Jos olet varautunut siihen, että pyrripaimen on pahimmillaan vielä suurempi täystuho kuin terrieri konsanaan pentuna, niin harkitse. Rotu on yleensä pitkäikäinen, eikä tuo energisyys kyllä häviä iän mukana.
      Itsellä sattuneista syistä pyrripaimenia on, ja silti en kykene antamaan vinkkejä pennun valintaan. Rotu on sen verran heterogeeninen, että ennustaminen on mahdotonta. Omalle kohdalle on sattunut yksilö, joka varauksetta rakastaa kaikkea suunnattomalla innolla. Omalle kohdalle on sattunut myös yksilöt, jotka käyttäytyvät rotutyypillisen varautuneesti. Rotua en vaihtaisi, mutta varauksetta en voi suositella.

      • vielä kiinnostaa :-)

        kiitti, siinä tulikin monenlaista.

        Haluan kyllä energisen, vilkkaan ja persoonallisenkin koiran. Täytyy käydä lähemmin tutustumassa jos satutaan näyttelyissä näkemään ko rotua ja sitten toki kasvattajan/kasvattajien luona. Onko se sitten liian energinen? Vaikea sanoa. Meidän terrieri on rauhallinen, mutta toisaalta taas kun liekkiin leimahtaa löytyy niin viettiä kuin menoa.
        Omaa kokemusta on sekarotuisesta paimenkoirasta, josta ehkä huonona puolena pitää sanoa arkuus. Se on ehkä se epätoitoivottavin ominaisuus. Ainakin pyrre varmaan kannattaisi ottaa kotona kasvattavalta, että on tottunut menoon ja ääniin. Ulkomailta tuonti tietenkin aluksi houkutteli kun on näin pieni rotu kyseessä ... mutta ehkäpä kuitenkin kannattaa odottaa kotimaan kasvattajan pentu.

        Yksi toivottava ominaisuus olisi ohjaaja-hakuisuus, vai kuinka sen nyt sanoisi. Siis kiintymys ja seurassa pysymisen halu. Tämä on ehkä se seikka mikä terrierillä ei ole unelmakoiran veroista. On kyllä kiintynyt, mutta saattaapa tuo lähteä omille teilleen. Olettaisin että pyrre olisi kontaktia pitävä rotu?

        Eihän tuo haukkuherkkyyskään ole hurjan kivaa, jos se oikein pahaksi äityy. Meidän koira ei hauku juuri ollenkaan, ainakin esimerkki olisi hillitsevä.


      • vielä sen verran
        vielä kiinnostaa :-) kirjoitti:

        kiitti, siinä tulikin monenlaista.

        Haluan kyllä energisen, vilkkaan ja persoonallisenkin koiran. Täytyy käydä lähemmin tutustumassa jos satutaan näyttelyissä näkemään ko rotua ja sitten toki kasvattajan/kasvattajien luona. Onko se sitten liian energinen? Vaikea sanoa. Meidän terrieri on rauhallinen, mutta toisaalta taas kun liekkiin leimahtaa löytyy niin viettiä kuin menoa.
        Omaa kokemusta on sekarotuisesta paimenkoirasta, josta ehkä huonona puolena pitää sanoa arkuus. Se on ehkä se epätoitoivottavin ominaisuus. Ainakin pyrre varmaan kannattaisi ottaa kotona kasvattavalta, että on tottunut menoon ja ääniin. Ulkomailta tuonti tietenkin aluksi houkutteli kun on näin pieni rotu kyseessä ... mutta ehkäpä kuitenkin kannattaa odottaa kotimaan kasvattajan pentu.

        Yksi toivottava ominaisuus olisi ohjaaja-hakuisuus, vai kuinka sen nyt sanoisi. Siis kiintymys ja seurassa pysymisen halu. Tämä on ehkä se seikka mikä terrierillä ei ole unelmakoiran veroista. On kyllä kiintynyt, mutta saattaapa tuo lähteä omille teilleen. Olettaisin että pyrre olisi kontaktia pitävä rotu?

        Eihän tuo haukkuherkkyyskään ole hurjan kivaa, jos se oikein pahaksi äityy. Meidän koira ei hauku juuri ollenkaan, ainakin esimerkki olisi hillitsevä.

        että verrattuna muihin omistamiini koiriin terrierini on vilkas, mutta ehkä verrattuna johonkin toiseen terrieriin se on rauhallinen.


      • vielä kiinnostaa :-) kirjoitti:

        kiitti, siinä tulikin monenlaista.

        Haluan kyllä energisen, vilkkaan ja persoonallisenkin koiran. Täytyy käydä lähemmin tutustumassa jos satutaan näyttelyissä näkemään ko rotua ja sitten toki kasvattajan/kasvattajien luona. Onko se sitten liian energinen? Vaikea sanoa. Meidän terrieri on rauhallinen, mutta toisaalta taas kun liekkiin leimahtaa löytyy niin viettiä kuin menoa.
        Omaa kokemusta on sekarotuisesta paimenkoirasta, josta ehkä huonona puolena pitää sanoa arkuus. Se on ehkä se epätoitoivottavin ominaisuus. Ainakin pyrre varmaan kannattaisi ottaa kotona kasvattavalta, että on tottunut menoon ja ääniin. Ulkomailta tuonti tietenkin aluksi houkutteli kun on näin pieni rotu kyseessä ... mutta ehkäpä kuitenkin kannattaa odottaa kotimaan kasvattajan pentu.

        Yksi toivottava ominaisuus olisi ohjaaja-hakuisuus, vai kuinka sen nyt sanoisi. Siis kiintymys ja seurassa pysymisen halu. Tämä on ehkä se seikka mikä terrierillä ei ole unelmakoiran veroista. On kyllä kiintynyt, mutta saattaapa tuo lähteä omille teilleen. Olettaisin että pyrre olisi kontaktia pitävä rotu?

        Eihän tuo haukkuherkkyyskään ole hurjan kivaa, jos se oikein pahaksi äityy. Meidän koira ei hauku juuri ollenkaan, ainakin esimerkki olisi hillitsevä.

        energinen ja persoonallinen rotu on todellakin kyseessä. Sitten voikin kysyä, että miten tuon arkuuden ja varautuneisuuden erottaa. Tyypillinen pyrri nimittäin käyttäytyy varautuneesti, ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että se useimmiten tulkitaan arkuudeksi. Oikealla sosiaalistamisella on näiden kanssa iso merkitys. Hyvä on muistaa myös se, että rodun alkuperäisessä maassa varautuneisuutta pidetään erityisesti älykkyyden merkkinä. Ja niinhän se onkin, jos käyttötarkoitusta miettii.


      • mitä eroja
        hinski kirjoitti:

        energinen ja persoonallinen rotu on todellakin kyseessä. Sitten voikin kysyä, että miten tuon arkuuden ja varautuneisuuden erottaa. Tyypillinen pyrri nimittäin käyttäytyy varautuneesti, ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että se useimmiten tulkitaan arkuudeksi. Oikealla sosiaalistamisella on näiden kanssa iso merkitys. Hyvä on muistaa myös se, että rodun alkuperäisessä maassa varautuneisuutta pidetään erityisesti älykkyyden merkkinä. Ja niinhän se onkin, jos käyttötarkoitusta miettii.

        ... tunnen muutaman sheltin ja niissäkin on tuossa arkuudessa eroja? Entä bordercollieen verrattuna energisyys?

        Voi olla toisaalta mahdoton verratu kun yksilöissä on niin suuria eroja.


    • tuhti64

      Meillä on pyrre, noin 4 vuotta, ja energiaa riittää. On niin omapäinen koira
      kuin voi kuvitella. Oikea nalle, omistaja saa vaikka vetää hännästä eikä suutu,
      ulkopuoiselle en suosittela. Ainoastaan maalle tai isolle omakotitontille, tarvitsee
      tilaa ja paimennettavia. Vahti ja pimenkoira jolla voimaa riittää. oikea Nalle.
      Kiltti kuin mikä jos ei luonnevikainen yksilö.

      • miiuu

        Puhutaankohan nyt varmasti samasta rodusta, kuvauksesi perusteella väittäisin että sulla on pyreneittenkoira (tai sitten pyreneittenmastiffi). Vai onko joku erityinen syy että suosittelet pyreneittenpaimenkoiraa ainoastaan maalle tai isolle omakotitontille? Tilan ja paimennettavien lisäksi, niitähän pyrtsi ei välttämättä niinkään tarvitse jos sitä riittävästi aktivoidaan muuten.


      • tuhti64uus
        miiuu kirjoitti:

        Puhutaankohan nyt varmasti samasta rodusta, kuvauksesi perusteella väittäisin että sulla on pyreneittenkoira (tai sitten pyreneittenmastiffi). Vai onko joku erityinen syy että suosittelet pyreneittenpaimenkoiraa ainoastaan maalle tai isolle omakotitontille? Tilan ja paimennettavien lisäksi, niitähän pyrtsi ei välttämättä niinkään tarvitse jos sitä riittävästi aktivoidaan muuten.

        Joo, siis meillä on pyreneidenkoira, sitä kylläkin yleisesti kutsutaan "pyrreksi".
        Pyreneidenpaimenkoira on ihan eri koira.

        Sekaantuukohan nuo koirarodut kun puhutaan "pyrrestä"?


    • ota vain pyrtsi!

      Pyreneesejä on niin laidasta laitaan. Ne ovat ulkonäöltäänkin melko erilaisia keskenään. Energiapakkauksia nämä ovat ja vaativat lenkkejen lisäksi paljon muutakin aktivointia, mutta sehän on vain mukavaa! Luonteita on laidasta laitaan. On olemassa selkeästi arkoja koiria, jotka kauhuissaan rieppuvat remmin toisessa päässä (mielestäni tämä on arka). Sitten on niitä varauneita, eli pidättyneitä, jotka pitävät etäisyyden mutta eivät osoita pelon merkkejä. Varautuneet pyrtsit saattavat käydä nuuhkaisemassa vierasta ja haluaa omalla tahdilla tutustua vieraaseen. On olemassa myös näitä todella sosiaalisia tapauksia, jotka häntä vimmatusti heiluen tutustuu vieraaseen kuin vieraaseen.

      Sinun kuvauksen perusteella olisit mielestäni erinomainen omistaja pyreneesille. Pyreneesi kuitenkin rakastaa omaa perhettää ja seuraakin laumaansa kuin haamu. Täytyy vain pienestä pennusta asti sosialistaa koira mahdollisimman monelle asialle. Oma pyrtsini pitää vieraista ihmisistä, mutta suhtautuu kuitenkin varauksella. Toiset koirat on super mukavia ja niiden kanssa leikitään. Kulkee stokkalla ja kaupungilla kuin vanha tekijä. Asumme kerrostalossa, eikä reaktioherkkyydestä ole ollut haittaa. Eli ei siis todellakaan kriteerinä ole mikään maatila tai omakotitalo. Me käydään pitkiä lenkkejä, harrastetaan tottista ja agilityä. Koira on erityisen onnellinen. :) (en tiedä sekoittiko tuhti64 pyreneittenpaimenkoiran pyreneittenkoiraan...)

      Varauksetta ei voi rotua varmasti suositella, mutta mielestäni tuo on turhaa pelottelua tuollainen hirviöpyrri, tosi arka jne. Normaalilla elämällä ja koiran aktivoimisella siitä saa oikein mukavan kaverin kotiin. On niitä paljon haastavampiakin rotuja. Itse suosittelen lämpimästi, varsinkin sinulle kun sinulla on aikaisempaa kokemusta koirista ja haluat selkeästi aktivoida koiraasi agilityn ja naksuttelun oheessa.

    • pyrreillen

      ap

      Meillä on yhä koira hankkimatta, tiedusteltu on toista paimenkoirarotua. Pyrre on kuitenkin vielä mielessä ja olen ollut monesti hilkulla ottaa yhteyttä kasvattajaan.

      Olen tuntenut pari saman rotuista paimenkoiraa (ei pyrrejä, mutta hyvin saman tyyppisiä) pennusta alkaen ja näihin on ollut mielenkiintoista tutustua. Selkeä ero rohkeudessa, toinen oli juuri tuommoinen hihnan päähän karkaileva ja toinen paljon rohkeampi, mutta kuitenkin varautunut. Ajan kuluessa heidän omistaja on saanut molemmista kelpokoiria, mutta kyllähän se on vaatinut ... kärsivällisyyttä ja kärsivällisyyttä ja oikeanlaisia ihmisiä jotka hieman avittavat. Ja kuinka ihanaa se on kun sen luottamuksen on joku saanut, kuinka koirat muistavat sen läpi elämänsä.

      Katsotaan nyt ensin tuleeko meille kaupat tästä pentueesta vai jatkuuko etsintä vaikka pyreneesien pariinkin.

      • ota pyreneesi!

        Ota ihmeessä yhteyttä kasvattajaan, vaikka et koskaan pentua hankkisikaan. Saat todella kattavaa infoa ja ehkä hieman selkeyttä päätökseen. Pyreneesi on aivan ihana rotu. Näiden todella arkojen koirien luonteet on yleensä sen hihnan toisen pään syytä. Normaalilla sosialistamisella saa todella mukavan ja energisen kaverin kotiin. Muista myös, että lyhyt- ja pitkäkarvaisten pyreneesejen luonteissa ei ole eroa, vaikka jotkut väittävät lyhytkarvaisten olevan sosiaalisempia. Näillä kahdella on melkeinpä sama geeniperimä. Pitkäkarvaisista vanhemmista voi tulla lyhytkarvainen pentu!

        Itse en rotua vaihtaisi. Mahtavan veikeä ja todella nokkela rotu. Minua miellyttää myös tuo "katukoira"-look ;)


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. En usko et meistä tulee jotain

      Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel
      Ikävä
      10
      2880
    2. Kuvaile itseäsi

      Kaivatullesi, niin että hän sinut tunnistaa.
      Ikävä
      115
      2145
    3. Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"

      Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei
      Suomalaiset julkkikset
      43
      1554
    4. Huomenta keskipäivää

      Kivaa päivää mukaville ja söpösille. 🐺🫅❤️☕☀️
      Ikävä
      260
      1398
    5. Oletko koskaan katunut kun

      elämäsi tilaisuus jäi käyttämättä? 💔
      Ikävä
      70
      1013
    6. Olen J-mies

      Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.
      Ikävä
      47
      911
    7. Sinusta näkee että

      Kaipaat paljon.
      Ikävä
      55
      884
    8. Ei sitten, ei olla enää

      Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na
      Ikävä
      77
      880
    9. Haluaisin ottaa sinut syleilyyni mies

      Olet suloinen...
      Ikävä
      44
      795
    10. Ma 30.9 tosiko tv klo 18 suorana Tikkalanmäeltä

      Virastolta suorana. Äänestyksistä sitten puhutaan illalla ja huomenna, onko kepuvasemmisto kuntalaisten tahdon mukaan to
      Pyhäjärvi
      93
      736
    Aihe