Haluaisin apua ongelmiini myös täältä.
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö joka todettiin noin vuosi sitten. Viime viikonloppuna yritin itsemurhaa. Seuraavana päivänä menetin ajokorttini. Sitten jouduin mielisairaalaan itsemurha yrityksen vuoksi. Olen nyt lomalla kotona sairaalasta ja olen pilannut vaimoni elämän käyttäytyniselläni ja pelkään menettäväni lapseni. Minulla on nyt hyvä lääkitys, mutta miten pystyn vakuuttamaan vaimoni asiasta, että nyt alkaa uusi elämä ja haluan sen jakaa vaimoni kanssa. Alkoholia en voi enään ikinä juoda, koska lääkitykseni on niin suuri, että saatan halvaantua tai saada aivovaurion, jos alan vielä ryyppäämään. Jotakin lohdutuksen sanoja olisi kiva saada, koska kotoa en lohtua saa. Käyn nyt säännöllisesti psykologilla ja siellä voin masennustani purkaa, mutta se tuntuu jotenkin turhalta, koska ei hänellä ole kokemusta asiasta. Psykologi toimii vain kuuntelijana. Rakastan vaimoani niin paljon, että en halua hänestä luopua.
Auttakaa minua.
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö joka todettiin noin vuosi sitten. Viime viikonloppuna yritin itsemurhaa. Seuraavana päivänä menetin ajokorttini. Sitten jouduin mielisairaalaan itsemurha yrityksen vuoksi. Olen nyt lomalla kotona sairaalasta ja olen pilannut vaimoni elämän käyttäytyniselläni ja pelkään menettäväni lapseni. Minulla on nyt hyvä lääkitys, mutta miten pystyn vakuuttamaan vaimoni asiasta, että nyt alkaa uusi elämä ja haluan sen jakaa vaimoni kanssa. Alkoholia en voi enään ikinä juoda, koska lääkitykseni on niin suuri, että saatan halvaantua tai saada aivovaurion, jos alan vielä ryyppäämään. Jotakin lohdutuksen sanoja olisi kiva saada, koska kotoa en lohtua saa. Käyn nyt säännöllisesti psykologilla ja siellä voin masennustani purkaa, mutta se tuntuu jotenkin turhalta, koska ei hänellä ole kokemusta asiasta. Psykologi toimii vain kuuntelijana. Rakastan vaimoani niin paljon, että en halua hänestä luopua.
Auttakaa minua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miten se kaksisuuntainen sinulla sitten on ilmennyt?
Minulla kaikki alkoi siten, että aloin haalia itselleni tekemistä. Oli tehokas olo ja energisyyttä riitti vaikka muille jakaa. Viina alkoi olla mukana joka päiväisessä elämässä ja sitten kaikki romahti. Suutuin ja olin erittäin ärtyisä. Sain melkein kaikki välini sukulaisiini rikottua. Sitten alkoi masennus- Se ei hellittänyt ja lähdin ensimmäisen kerran hakemaan apua. Uni vaikeudet olivat myös suuret. Vuoden aikana kävin jos minkälaisella tohtorilla ja psykologilla. Välillä meni taas lujaa ja välillä masensi niin perkeleesti. Silloin tuli itsemurha-ajatukset mieleen, niitä kuitenkaan en tehnyt. Lopulta jouduin keskussairaalaan, josta passitettiin mielenterveys laitokseen, jossa kaksisuuntainen todettiin. Sain lääkityksen silloin, jota puolisenvuotta käytin. Apua lääkkeistä ei ollut. Syy lääkkeiden auttamattomuuteen selvisi viime viikonloppuna. Annos jota otin oli aivan liian pieni, joitakin milligrammoja. Lääkitykseni on nyt yli 1000milligrammaa, joten eron kyllä huomaa. Olo on vieläkin aamuisin erittäin huono, mutta päivän aikana mieliala vähitellen nousee. Kumpa kaiken paskan jota olen ihmisten niskaan kaatanut, saisi tehtyä tekemättömiksi. Yritän nyt mennä päivä kerrallaan ja saada välini vaimooni kuntoon.
Kuulostaa tuo sairastuminen rankalta. En voi oikein muuta kuin antaa neuvon, että anna vaimollesi aikaa. Olet juuri yrittänyt itsemurhaa jos ymmärsin oikein mania on tuonut kitkaa välillenne. Olisiko pieni tauko kummallekin paikallaan. Tapahtuneet ovat tuoreessa muistissa eikä keskustelu ole ehkä vielä ajnkohtaista. Nyt jos olet sairaalahoidossa, ota se taukona. Voisit yrittää ehdottaa vaimollesi, ettette tekisi minkäännäköisiä päätöksiä juuri nyt vaan antaisitte ajan hieman kulua rauhoittuisitte kumpikin tahoillanne. Tulet tarvitsemaan voimia sitten kun asioden selvittely edes jossain mielessä alkaa. Sairaalajakso voi olla hyväksi tässäkin mielessä. Onko vaimosi uhannut lähteä tai että vie lapset? Luulenpa että juuri nyt vakuuttelu vaimollesi että kaikki muuttuu , voi olla turhaa, ja voi pikemminkin päin vastoin olla bensaa liekkeihin. Asiat kyllä järjestyvät voimia sinulle
Vaimo on jo pidemmän aikaa sanonut lähtevänsä, mutta meillä on iso asuntolaina ja hän ymmärtää kuinka rakkaita lapset ovat minulle. Lapsia vaimo ei suostu minulle jättämään edes hoitoon, jos hän lähtee itse viihteelle. Vaimo pelkää, että otan edes yhden oluen, niin lääkityksen vuoksi en herää, jos yöllä lapsille tapahtuu jotakin. En aio enään alkoholia juoda, koska siinä on riskinsä uusien lääkkeitteni takia. Voin joko halvaantua tai saada vakavan aivovamman. Minun on vain aivan turha vakuutella vaimolleni siitä, etten enään juo, koska olen parin vuoden aikana pettänyt luottamuksen jo niin useasti. Tarvitsisin tukea perheeltäni tai sukulaisilta, mutta kukaan ei anna yhtään tukea. Kukaan ei usko enään muutokseen, vaan odottavat sitä, että petän sanani taas. Vaikeaa on juuri se, että en saa edes omia lapsia hoitaa, jos vaimo lähtee jonnekin. Jään aina yksin ja silloin on kaikkein vaikeinta. Voi kumpa olisi joku, jolta saisin tukea. On vain niin vaikea olla yksin kaikkien ajatuksieni kanssa.
Ja mitä jos vaimo jättää. Jään täysin tyhjän päälle. Yksin ja kenen kanssa minunlaiseni voi alkaa olemaan. Toisin sanoen, kuka nyt "mielisairaan" kanssa haluaisi alkaa seurustelemaan? Olisi hankalaa 14-vuoden jälkeen alkaa yrittää seurustelemaan uudelleen. Minulla on aina ollut vain vaimoni ja muita ei ole koskaan ollut. Onko jollakin tietoa rauhoittavista lääkkeistä? Auttaako ne? En pysty olemaan paikoillani hetkeäkään ja mietin vain tulevaa. Lähteekö vaimo vai voinko jotenkin saada hänet jäämään. Olen luvannut hänelle, etten puhu sairaudestani hänelle enään, vaan eletään vaan päivä kerrallaan. Vastausta en ole saanut. Sattuuko päähän, kun järki lähtee ja kuinka kauan on "annetaan ajan näyttää"? Perkele kun on paha olla.
Voisitkohan vaimollesi kertoa näitä samoja asioita, joita olet täällä kirjoittanut, tai ehkä pyydät häntä lukemaan kirjoituksiasi. Josko se auttaisi vaimoasi ymmärtämään sinun tunteitasi. Aika saattaa myös auttaa ...
Olen yrittänyt vaimolle puhua, mutta hän ei halua kuulla enään sanaakaan sairaudestani. Ei siis varmasti halua lukea kirjoituksiani.
Mikäli asiat todella menevät niin huonosti, että vaimosi jättää, siitäkin selviää. Oxamin-lääke on lievä bentso, eli samaa kuin diapam ja tenox. Satunnaisesti käytettynä, kriisitilanteessa missä selvästi nyt olet, niistä on apua ja tuo lievitystä pahimpaan ahdistukseen.
Tällaiset tilanteet ovat stressaavia ja vielä nyt kun olet sairaalahoidossa mutta pikaratkaisua tilanteeseen ei ole. En tiedä tilanteestanne tarpeeksi mutta omasta kokemuksesta tiedän, että tämä sairaus pistää lähimmät koville ja he väsyvät ja uupuvat. Joskus lähimpienkin sietokyky vaan napsahtaa poikki ja sekin pitää vaan hyväksyä. En usko rakkauden kadonneen liitostanne mutta avuttoomuus jota vaimosi voi kokea on yhtä ahdistavaa kuin sinun univaikeudet, mania ja mesennus jota sinä koet.
Jotenkin toivoisin että saisitte aikaa toipua molemmat ja vaikka olisitte erillänne jonkin aikaa. Kun tilanteeseen saa etäisyyttä olo helpottuu ja ongelmien puiminen sujuu paremmin.
Mielestäni sairaudestasi vaikeneminen ei ole ratkaisu vaan pikemmminkin voisit pyytää vaimosi mukaan psykologille ja voisitte yhdessä keskustella tilanteesta. Tietääkö vaimosi minkä verran sairaudesta? sekin voi auttaa
Vaimo ei suostu telemaan mukaan psykologille, vaikka olen pyytänyt. Olen myös pyytänyt, että hän menisi psykologini kanssa juttelemaan yksin, mutta ei sekään käy. Vaimo on lukenut kaiken mitä netistä löytää kaksisuuntaiseen liittyen. Kiitos sinulle tuesta ja tiedustelen huomenna lääkäriltäni tuosta Oxamin lääkkeestä. Kiitos vielä.
Tiedustelin lääkäriltä suosittelemiasi lääkkeitä, mutta koska kaksisuuntaisessa on suuri alkoholismin vaara, niin en rauhoittavia lääkkeitä saa. Pitää vaan jaksaa mennä päivä kerrallaan,
Niin kerroit yrittäneesi itsemurhaa viikonloppuna ja joutuneesi sairaalaan, niin miten sun lääkitys voi olla kohdallaan. Oliko se ennen sun itsemurha yritystä vai sen jälkeen, kun sairaalasta pääsit. Ensinnäkin toi lääkitys ei oo kohdallaan jos yrität samaan aikaan itsemurhaa. Mutta jos tarkoitat että sairaalasta päässeenä uudet lääkkeen on kohdallaan, niin eiköhän tämä ajan jakso oo vähän liian lyhyt toteamaan uuden lääkityksen tehon. Toki sulle toivon kaikkea hyvää ja toivottavasti kaikki alkaa sujumaan parempaan suuntaan.
Lääkitykseni on muutamia milligrammoja ennen itsemurha yritystä, mutta nyt se on tuhatkertainen vanhaan verrattuna. En tarkoittanut, että kaikki olisi kohdallaan, vaan nyt ollaan lääkkeiden kanssa siinä, missä sen pitäisikin olla. Odotan toki vielä, että lääkkeen alkavat vaikuttamaan ja sitten näen mikä mieliala on silloin.