Olen miettinyt kirkon suhdetta maanpuolustukseen ja väkivaltaan. Minusta siinä näyttäisi olevan melkoinen ristiriita. Lainaan avukseni katkelman blogista joka käsittelee kyseistä asiaa:
http://10kirkosta.blogspot.com/2009/09/kirkon-sanoma-on-ristiriidassa-sen.html
”Puolustusvoimat tekee yhteistyötä kirkon kanssa
Luterilainen kirkko tunnustaa puolustusvoimien tarpeellisuuden rauhan ja Suomen itsenäisyyden turvaajana.
Pappeja on ollut suomalaisten sotilaiden mukana 1500-luvulta lähtien. Nykyään sotilaspapit toimittavat muun muassa sotilasyhteisön jumalanpalvelukset sekä antavat kirkollista opetusta ja sielunhoitoa.
Kirkko näkee asevelvollisuuden suorittamisen kansalaisvelvollisuutena. Kirkko kuitenkin puolustaa asepalveluksesta kieltäytyvien oikeutta valitsemasta aseeton palvelu tai siviilipalvelu.”
Ymmärtääkseni jos, tämä katkelma pitää paikkaansa, kirkon kanta on ollut ja on edelleen maanpuolustuksen kannalla. Kirkko näkee asevelvollisuuden kansalaisvelvollisuutena mutta, kuitenkin puolustaa asepalveluksesta kieltäytyvien oikeutta valitsemasta aseeton palvelu tai siviilipalvelus. Totaalikieltäytymisestä ei sanota mitään, arvelen ettei kirkko puolusta kyseistä toimintaa?
En itse ole asevelvollisuutta suorittanut terveyssyistä, mutta kun katson miten sotilasvala menee...:
”Minä lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.”
… huomaan että, Jumala on sekoitettu tähänkin; Jumala ja sota kulkevat käsi kädessä.
Joten valassa vakuutetaan palvelevan maata rehellisesti ja parhaan kyvyn mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta. Mitä tuolla tarkoitetaan? Kun katsomme historiaa taaksepäin, tiedämme sodista joita ihminen on käynyt; ei siis maa tai maat, ne eivät voi käydä sotaa, vain ihminen joka sitä asuttaa, voi käydä.
Ja tämä sota on vaatinut lukemattomia ihmishenkiä, luontoa on tuhottu ja saastutettu. Tiedätte miten sota vaikuttaa ihmiseen ja luontoon. Ja tuotako tahdomme kutsua maan edistämiseksi sen parhaaksi? Jos, siis on jonkinlainen niin kutsuttu kaikkitietävä Jumala, oletteko todella valmiita tämän edessä tuohon kaikkeen sotaan ja väkivaltaan? Kysyn tätä teiltä. Tuon sotilasvalan mukaan vakuutatte olevanne. Kuitenkin moni sanoo pelkäävänsä sotaa ja toivovan ettei sellaista koskaan toteutuisi.
Sanooko tämä teille mitään? Jos, todella kysyisitte tätä vakavissanne itseltänne, näkisitte tässä kyllä jotain ristiriitaa. Jos vihollisia ei olisi, olisiko sotiakaan? Kuka tuo vihollinen on? Joku toinen kansakunta ja me olemme taas tuolle toiselle kansakunnalle vihollisia? Tämä niin kutsuttu nationalismi vallitsee maailmassa, ihmiset ovat jakaantuneet eri kansakunniksi. Onko tämä jakauma, erottelu, yksi syy konfliktien syntymiseen? Toki helpottaa käsitteellisesti että, maanosat erotetaan toisistaan ja nimetään maantieteellisessä merkityksessä, mutta puhun nyt psykologisesta erillisyydestä. Kun kuulumme psykologisesti johonkin ryhmään, kansallisuuteen, tämähän tuo meille turvallisuuden tunnetta. Mutta, onko tuo todellista turvallisuutta, voiko kansallisuudesta löytyä todellista turvallisuutta, jos on pelko toisen kansakunnan väkivaltaisuudesta? Saatatte sanoa että, on pakko toimia tällä puolustusvoimaa ylläpitävällä tavalla, JOS joku hyökkääkin. Mutta, todellisuudessa noita toisia ei ole, sillä olet vain SINÄ pelkoinesi ja väkivaltaisuuksinesi. Ymmärrätteköhän, tämä vaatii paljon oivallusta… Tässä on avain koko ongelman ratkaisemiseen. Se avain olet juuri sinä, eikä kukaan muu, ei mikään maa, ei valtio, joka antaa käskyjä sillä sinä olet tuo valtio.
Otin tuon kirkon näkemyksen asiasta osoittaakseni asian ristiriitaisuuden ja järjettömyyden. Kuten huomaatte, uskonnotkin ovat jakautuneet samaan malliin eri uskontokunniksi, kuten kansat ovat jakautuneet kansakunniksi.
Tämä ei siis ole minun mielipiteeni, vaan me olemme olleet tuo sanoma jo aikojen alusta lähtien.
http://10kirkosta.blogspot.com/2009/09/kirkon-sanoma-on-ristiriidassa-sen.html
”Puolustusvoimat tekee yhteistyötä kirkon kanssa
Luterilainen kirkko tunnustaa puolustusvoimien tarpeellisuuden rauhan ja Suomen itsenäisyyden turvaajana.
Pappeja on ollut suomalaisten sotilaiden mukana 1500-luvulta lähtien. Nykyään sotilaspapit toimittavat muun muassa sotilasyhteisön jumalanpalvelukset sekä antavat kirkollista opetusta ja sielunhoitoa.
Kirkko näkee asevelvollisuuden suorittamisen kansalaisvelvollisuutena. Kirkko kuitenkin puolustaa asepalveluksesta kieltäytyvien oikeutta valitsemasta aseeton palvelu tai siviilipalvelu.”
Ymmärtääkseni jos, tämä katkelma pitää paikkaansa, kirkon kanta on ollut ja on edelleen maanpuolustuksen kannalla. Kirkko näkee asevelvollisuuden kansalaisvelvollisuutena mutta, kuitenkin puolustaa asepalveluksesta kieltäytyvien oikeutta valitsemasta aseeton palvelu tai siviilipalvelus. Totaalikieltäytymisestä ei sanota mitään, arvelen ettei kirkko puolusta kyseistä toimintaa?
En itse ole asevelvollisuutta suorittanut terveyssyistä, mutta kun katson miten sotilasvala menee...:
”Minä lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.”
… huomaan että, Jumala on sekoitettu tähänkin; Jumala ja sota kulkevat käsi kädessä.
Joten valassa vakuutetaan palvelevan maata rehellisesti ja parhaan kyvyn mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta. Mitä tuolla tarkoitetaan? Kun katsomme historiaa taaksepäin, tiedämme sodista joita ihminen on käynyt; ei siis maa tai maat, ne eivät voi käydä sotaa, vain ihminen joka sitä asuttaa, voi käydä.
Ja tämä sota on vaatinut lukemattomia ihmishenkiä, luontoa on tuhottu ja saastutettu. Tiedätte miten sota vaikuttaa ihmiseen ja luontoon. Ja tuotako tahdomme kutsua maan edistämiseksi sen parhaaksi? Jos, siis on jonkinlainen niin kutsuttu kaikkitietävä Jumala, oletteko todella valmiita tämän edessä tuohon kaikkeen sotaan ja väkivaltaan? Kysyn tätä teiltä. Tuon sotilasvalan mukaan vakuutatte olevanne. Kuitenkin moni sanoo pelkäävänsä sotaa ja toivovan ettei sellaista koskaan toteutuisi.
Sanooko tämä teille mitään? Jos, todella kysyisitte tätä vakavissanne itseltänne, näkisitte tässä kyllä jotain ristiriitaa. Jos vihollisia ei olisi, olisiko sotiakaan? Kuka tuo vihollinen on? Joku toinen kansakunta ja me olemme taas tuolle toiselle kansakunnalle vihollisia? Tämä niin kutsuttu nationalismi vallitsee maailmassa, ihmiset ovat jakaantuneet eri kansakunniksi. Onko tämä jakauma, erottelu, yksi syy konfliktien syntymiseen? Toki helpottaa käsitteellisesti että, maanosat erotetaan toisistaan ja nimetään maantieteellisessä merkityksessä, mutta puhun nyt psykologisesta erillisyydestä. Kun kuulumme psykologisesti johonkin ryhmään, kansallisuuteen, tämähän tuo meille turvallisuuden tunnetta. Mutta, onko tuo todellista turvallisuutta, voiko kansallisuudesta löytyä todellista turvallisuutta, jos on pelko toisen kansakunnan väkivaltaisuudesta? Saatatte sanoa että, on pakko toimia tällä puolustusvoimaa ylläpitävällä tavalla, JOS joku hyökkääkin. Mutta, todellisuudessa noita toisia ei ole, sillä olet vain SINÄ pelkoinesi ja väkivaltaisuuksinesi. Ymmärrätteköhän, tämä vaatii paljon oivallusta… Tässä on avain koko ongelman ratkaisemiseen. Se avain olet juuri sinä, eikä kukaan muu, ei mikään maa, ei valtio, joka antaa käskyjä sillä sinä olet tuo valtio.
Otin tuon kirkon näkemyksen asiasta osoittaakseni asian ristiriitaisuuden ja järjettömyyden. Kuten huomaatte, uskonnotkin ovat jakautuneet samaan malliin eri uskontokunniksi, kuten kansat ovat jakautuneet kansakunniksi.
Tämä ei siis ole minun mielipiteeni, vaan me olemme olleet tuo sanoma jo aikojen alusta lähtien.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.