Kuuntelin Suvi Teräsniskaa ja mieleeni tuli lööpit missä ukkomiehet,perheelliset miehet yrittävät iskeä tai lähestyä häntä..taitaa olla perinteinen kuvio kun perheeseen syntyy lapsia..vaimot ja miehet unohtavat toisensa arkirumban keskellä..sitten aletaan kaivata ihoa ja kosketusta..kaunis laulaja ja syvälliset koskettavat sanat raapaisee sydäntä..ei siinä sen ihmeellisempää rakastumista..;) Arkihan tulee kaikkien kanssa sit lopun viimeks.,eli puolisoiden kannattaisi keskittyä ihan siihen omaan arkiseen perheeseen ja varsinkin puolisoon..lapset voivat hyvin kun vanhemmat voivat hyvin:) Miten kaunis rakkaustarina voisikaan syntyä siinä omassa arkisessa elämässä.?! Samoilla laulunsanoilla..:)
Hento kuiskaus
iho muistaa..<3
2460
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juuripa noilla omassa arkisessa, noilla sanoilla, iho muistaa !! Helppoa se olisi niin, rakastaa yhdessä yhteisiä asioita, eikä mitään puuttuisi...;) Jokainen päivä saada viekoitella uudelleen vain sinua, tehdä kaikkensa sen eteen, eikä pitää sitä itsestään selvänä edes hetken vertaa. Oltais välillä tuntematta, voitais tutustua uudelleen...
Ongelma ei ole ihan kaksipuolinen. Se on yksipuoleinen. Nainen saaatuan lapsia unohtaa miehensä. miehestä tulee vain väline, jolla on tehtävä. Ei mitään muuta. Naisten mielenkiinto seksiin loppuun toisen tai viimeistään kolmannen lapsen jälkeen. Siinä vaiheessa nainen alkaa olla muutenkin jo loppusuoralla hedelmällisyytensä kanssa ja miehellä on jäljellä vielä puoli elämää viriilinä.
1:1 parisuhde ei ole erityisen luonnonmukainen olkoonkin meidän standardimme mukainen. Ihminen on iso nisäkäs ja sellaiset toimivat niin, että uron on moniavioinen ja naaras yksiavioinen aina kerrallaan (kunnes toinen uros tulee ja valtaa lauman).
Koko ajatuksenjuoksun suurin virhe on kuvitella miehen ja naisen olevan samankaltaisia, toistensa peilikuvia. Niin se ei ole. Naisella on synnyttäjän ja huolenpitäjän rooli, miehellä siittiöiden levittämisen rooli.
Rankkaa, mutta niin totta.