Lapsi 1vuosi7kk asuu äitinsä kanssa 60km päässä minusta ja on nyt muuttamassa uuden rakkauden, heille syntyvän vauvan ja naimisiinmenon vuoksi..
Miten estän tämän?
Olen 52vuotta ja lapsen äiti 32vuotta.
Haenko yksinhuoltajuuden itselleni vai miten?
Miten estän tämän?
Olen 52vuotta ja lapsen äiti 32vuotta.
Haenko yksinhuoltajuuden itselleni vai miten?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Et voi asialle mitään. Jos asuisit samalla paikkakunnalla voisit hakea lähihuoltajuutta mutta ei tuossa tilanteessa. Yritä saada läpi että lähi maksaa tapaamiskustannukset edes.
Koska olet etävanhempi ja lapsi on niin pieni, ettet voi vedota edes kouluun.
Harmillista on se, että useimmat yhteishuollon allekirjoittavat etävanhemmat eivät saa tietoa lähivanhemman lopullisesta päätäntävallasta.
Et voi yrittää erottaa noin pientä äidistään, se olisi kiusaamista jos niin teksit, jos mitään muta näyttöä ei ole kun muutto, niin et edes lasta saisi. Äiti on äiti ja isä on isä, pikkulapset kuuluvat äidille, edellyttäen että äiti on kunnollinen.
Kieltämättä tässä nimenomaisessa tapauksessa etäisä on heikoilla vanhemmuuden saadakseen.
Mutta sinun ajatus että äiti on aina se ainoa oikea pienelle lapselle jos on kunnollinen äiti, niin se ajatus on aikansa elänyt eikä vastaa nykypäivää, aikaa jolloin myös isät oikeasti haluavat ja voivat ottaa vastuuta lapsistaan.
Ikävä Kyllä, joskus äiti mielletään hyväksi, vaikka todellisuus olisi jotain aivan muuta. Sosiaalitoimelle on helppoa esittää kiillotettua julkisivua vaikka totuus olisi kaukana hyvästä äidistä.
Se sude ei muutu oli mikä aika hyvänsä isästä ei tule äitiä, isien omaa keksintöä pönkittää itekyyttään että voisivat ryöstää pikkulapsen (jolla yleensä laheisriippuvuus juuri äitiinsä) pois äidiltään. Isä voi olla hyvä huoltaja, muttei koskaan korvaa äitiä ei nyt eikä tulevaisuudessa...kaikkea ei voi eikä saakkaan muuttaa itsekkäiden ihmisten vuoksi.
Isä ei koskaan voi korvata äitiä, muttei äitikään koskaan voi korvata isää.
Mutta ajatusmalli että äiti on silti aina parempi on täysin vanhanaikainen mutta niin yleinen edelleen.
Jos unohdat sen tunnetason jota ei voi mitata, etkä voi määritellä kumpi välittää enemmän, niin miten äiti on parempi kuin Isä?
Miehenä et voi ymmärtää mitä pitää sisällään äidirakkaus....etkä koskaan saa tietääkkään...
Aika tiukkaa kommenttia tässä keskustelussa. Mua yh-äitinä puistattaa nää yleistykset, ehkä en ole vielä täysin kotiutunut tähän muottiin. Mun exä oli ihan paskiainen, joka ei välittänyt eikä välitä kenestäkään muusta kuin itsestään, mutta silti mulla nousee karvat pystyyn kun äiti saa glooriaa vain sillä että on äiti, vaikka kuinka provoksi oletankin eo. tekstit.
Edelleenkään en saanut vastausta miksi äiti on isää parempi. Sitä perustelua odotan edelleen, pelkkä äidinrakkaus ei riitä perusteeksi, koska rakkautta et voi mitata tai verrata. Mistä itse tiedät millaista isän rakkaus on? Mikä siitä tekee huonompaa lähtökohtaisesti.
Ei niin, ei mikään...
Tietysti on tapauksia missä jompi kumpi on "parempi" tahi "huonompi" vaan silti ei voi todistaa tai oikeaksi osoittaa että äiti on aina isää parempi.
Varmaan sen vuoksi, että 70% lasten pahoinpitelijöistä on äitejä. Ovat kasvatuksen ja huolenpidon ammattilaisia.
Ihan tosi? Mistä tiedät?
Ja sinä? Ymmärrätkö sinä mitä pitää sisällään isänrakkaus????? Et, etkä koskaan saa tietääkkään... (ironiaa.... jollet tajua ruikuttaja!)
On todella sairaan TYPERÄÄ vedota johonkin "äidinrakkauteen" sillä missään eikä koskaan tule olemaan mitään mittaria jonka perusteella voitaisiin laittaa isä ja äiti "paremmuusjärjestykseen" jonkun lapsestaan rakastamisen tai välittämisen asteikolla!!
Kerro ruikuttaja yksikin fakta minkä takia isä ei voisi rakastaa lastaan yhtä paljon tai enemmänkin kuin äiti?
Älä! Älä taas aloita sitä paskaas sillä miten ihmeessä yh äiti pystyy sanomaan uudelle kumppanilleen silmät kirkkaina: "rakastan sinua enemmän kuin ketään koskaan"??????
(tarkennuksena se fakta että tuo uusi kumppani EI ole tuon äidin oma lapsi ;)
Mikä onkaan tuon yh äidin "rakastamisen" taso omaa lastaan kohtaan kun hän laittaa sen uuteen sulhoon omistamansa rakkauden jopa oman lapsen edelle vaikka tuo uusi sulho ei ole edes sukua yh äidille? ;)
Siitä tietää kumpi on parempi kun ja jos pikkulapselta kysytään kumman luona hän asuu mieluimmin niin 90% lapsista vastaa että äidin. Puhun tavallisita vanhemmista en alko/huume ongelmallisista. Äidin rakkaus on jotain jota et koskaan ymmärrä koska et ole lasta sisälläsi kantanut. Sun exä ehkä pystyy sanomaan rakastavansa miestä enmmän kun lastaan, mutta se ei ole kaikki yh:t. Minä taas en ole edes seurustellut eron jälkeen, enkä aio seurustella, lapsen isällä sensijaan on jo 3.mas menossa jälkeeni. Ei kiinosta kapakointi, tupakointi eikä mitkään muutkaan riennot. Tavoite on luotsata lapsi maailmalle rakastaen ja välittäen, siihen kuvioon ei miehet mahdu.
Kyllä sinun vaihtoehdot muuton estämiselle on tosi vähissä, valitettavasti. Yksinhuoltajuutta voit toki hakea mutta epäilen ettei sitä sinulle anneta ellei lapsen äiti ole aivan toivoton tapaus. Kerroit ikäsi ja sekin vaikuttaa kun huoltajuudesta päättävät. Lapsen ja vanhemman välinen ikäero ei saisi olla kuin n. 45 vuotta ja on tosiasia että "vanhat" vanhemmat kärsivät tästä.
Entä jos mustamaalaan lapsen äitiä ja keksin esim.että äidillä mielenterveydellisiä ongelmia tai mielestäni äiti ei ole hyvä kasvattaja?
Äiti on päihteetön ja muutenkin nuhteeton, joten mihinkään sellaiseen en voi vedota.
Joo. Soitapa vaikka sossuun ja kerro että lapsesi äiti on mielestäsi huono kasvattaja ja hullukin varmaan. Mustamaalaaminen on siitä hieno laji että se onnistuu aina, joskin maalatuksi tulee poikkeuksetta se joka pensseliä heiluttelee, eikä se aiottu kohde.
Et varmaan ole tosissasi? Aika tosi fiksu veto lapsen kannalta, vai mitä? Ole onnellinen, että äiti on "päihteetön ja nuhteeton", eli siis lapsellasi on varmaan hyvä olla äitinsä kanssa.
Entä jos äidillä ollut jokin lievä masennus 18 tai 19-vuotiaana, ei ilmeisesti lääkitystä.. onko se äitiä vastaan toimiva, jos kerron, että pelkään,että hänestä ei ole kasvattajaksi tai masennus uusiutuu?
Mielestäni lapsen äiti oli välillä väsynyt kun lapsi oli vauva ja pieni ja äiti oli välillä todella kiukkuinen..
Voinhan tämänkin kertoa niin, että äiti käyttäytyi huolestuttavasti silloin vai voiko, vai tarvitsisiko olla todisteita?
Haluan vain, että lapsi ja äiti ei muuta.
Ai, lapsen äiti oli väsynyt kun lapsi oli pieni? Sinäkö et ollut? Siinä tapauksessa sinun tehtäväsi olisi ollut hoitaa lasta niin, että äiti olisi saanut levätä tarpeeksi. Onneksi sentään äiti uhrautui lapsen puolesta, vaikka sinä et. Varmasti äiti uhrautuu jatkossakin.
Kenellä nyt ei olisi joskus ollut lievä masennus. Kaikilla on joskus, onkohan sinulla parhaillaan. Onko sinulla perusteltuja syitä ajatella, että äidistä ei ole kasvattajaksi? Jos ei ole, niin älä järkytä oman lapsesi elämää millään radikaaleilla toimenpiteillä.
Myönnän, että tilanne on sinun kannaltasi todella ikävä. Ja lapsenkin siinä mielessä, että hän joutuu kauaksi isästään. Sille sinä et kuitenkaan voi yhtään mitään ainakaan siten, että et vahingoittaisi lasta vielä enemmän.
Uskomatonta paskaa. Ei voi varmaan olla ihan tosissaan. Kerronpa sellaisenkin tarinan, että minulla on ollut masennus arvelisin n. 10-vuotiaasta, eli 16 vuotta tällä hetkellä. Ihan varmasti se on ollut ainakin 10 v. Ja lähtiessäni sitä masennusta pitkittävästä henkisesti väkivaltaisesta avoliitostani lapset ovat kirjoilla minun luonani ja minä heidän kaikki asiansa, esimerkiksi vaikka päiväkodin kanssa hoidan. Masennuksestani huolimatta minä olin se, joka huolehti yksin kodin ja yritti hoitaa parisuhdetta. Suurimmaksi osaksi lapsetkin, mies on toki ollut aika moitteeton isä. Minä hain siihen apua terapiasta, perhetyöstä ja perheneuvolasta ja varmistin, että saan tukea, että lapseni kärsivät mahdollisimman vähän. Ja se kaikki tekee minusta hyvän äidin sairaudestani huolimatta.
Aika hyvin mitättömältä kuulostaa tuo sinun yrityksesi. Todella naurettavaa.
Hienoa ;) ISO KIITOS tuosta kun kerroit totuuden ;)
Kerroit juuri sen millaista tämä lasten etua polkeva äitejä suosiva paskasuomi on!
Kerroit että lastesi isä on ollut aika moitteeton mutta silti sinä masennuksen (ja varmasti itsetuhoisuuden kourissa) alainen äiti sait lähihuoltajuuden!!
(isän on täytynyt olla todella hyvä vanhempi lapsilleen koska hän on mielestäsi vain aika moitteeton!)
Tiedätkö millaiseksi luokitellaan eronnut isä joka hakee masennukseensa oma-aloitteisesti hoitoa terapioista yms.?
Jep, hänet luokitellaan ns. riskiksi lapselleen ja tuollaisen isän pitää yltää yli-inhimillisiin suorituksiin pelkästään sen eteen että hän saisi edes hetkeksi yhteistä aikaa oman lapsensa kanssa..
Eiköhän vain taas tultu siihen faktaan että isän ja äidin välillä ei todellakaan ole mitään tasa-arvoisuutta kun kyse on lapsesta.........
Tuota noin. Sairaus ei tee kenestäkään huonoa. Minun mielestäni siinä tapauksessa, ettei siihen hae apua. Minä olen hakenut kaiken avun ja ollut kaikesta avoin, että se vaikuttaisi lapsiini mahdollisimman vähän. Ja mieheltähän en siihen mitään tukea saanut, ja se pahensi sairauttani.
Ja siis lapset ovat luonani kirjoilla joo, mutta viikko/viikko isällään ja minulla. Se, että minä hoidan yksin kaikki asiat, johtuu siitä että mies ei siihen osallistu. Pitää kyllä lapsia sen puolet, että ei siinä. "Lähihuoltajuudesta" en sen kummemmin puhuisi, kun välimatkaa on puoli kilometriä. Siitä ei myöskään ole sen kummempaa keskustelua edes käyty, ei siis mies laittanut pahemmin vastaan. Alussa olivat paljon enemmän minulla, mutta vaadin, että joku säännöllisyys siihen on tultava. Pikkuhiljaa muuttui tähän viikkosysteemiin.
Noin pitkä masennus on sellainen, että olen jo tottunut siihen, eikä sitä moni edes huomaa, ellen kerro. Jos olisin toiminut pahasti vahingoittaen lapsia, niin eiköhän siihen olisi puututtu. Lapset olen hoitanut aina hyvin, muusta on joskus joutunut tinkimään. Enpä usko että kovin ovat vaurioituneet, kun vielä 7-vuotiaskin juoksee päiväkodin portilla syliin ja aamulla antaa halit ja pusut. En ole muiden lasten nähnyt niin tekevän!
Miehelleni ehdotettiin myös terapiaa, kun kävimme siellä yhdessä, mutta eipä lähtenyt. Eikä yhdessäkään kuin pari kertaa. Siinä siis se taistelu oman perheen puolesta, mitä minä kävin kolme vuotta kunnes luovutin. Tein perheen ja suhteen eteen kaiken mikä irti lähti.
Että joku masennus ehkä ja joskus sata vuotta sitten, ja lässyn lässyn, vaikuttaa yhtään mihinkään, tai tekis huonoa äitiä.
Voimia ap:lle .Olet vaikeassa tilanteessa.
Olen itse kokenut saman ja käräjillä käytyäni voin vain todeta ettei Suomi ole oikeusvaltio ja sillä kuuluisalla "lapsen edulla" ei ole mitään tekemistä lapsen parhaan kanssa.
Ihan rivien välistäkin voi hyvin kuvitella ettei äidin elämä ole kovin hyvissä kantimissa.Tuossa ei ole kauaa eroa surtu ja lapsen suhdetta isään murehdittu.
Vaadi että äiti vastaa kuljetuksista.Pidä yhteyttä lapseesi.Älä luovuta..koskaan.
"Kusipäisyys on jokanaisenoikeus"
Kuka käski ruveta ukki-ikäisenä leikkimään kotia ja muksuja vääntämään? Ei kai se nyt mikään yllätys voi olla että 20v nuorempi eukko otti ja läksi nuoremman matkaan.
Ja mitä etäistetyn isukin toteamukseen lapsen parhaasta tulee; voisitko perustella miksi esimerkiksi sinä olisit ollut lastesi äitiä parempi lähihuoltaja? Siksi että olet isä`?
Minunkin lapseni isä "rakastaa" lastaan ja haluaisi lähihuoltajuuden vain koska muutan. Löi minua raskausaíkana ja sama levoton elämä ja minun ja vauvan heittäminen ulos jatkui vauvan syntymän jälkeen. Ja huom.tähän ei liity alkoholi!
Mies katsoo homopornoa (ei mielestäni normlaalia hetoromieheltä)ja deittiilmoitus oli netissä koko ajan kun olimme yhdessä.
Ikinä ei ole osallistunut lapsen menoihin, enkä enää jaksa edes pyytää mitään..miehellä on paljon varallisuutta, joten mikään P.A. mies ei ole kyseessä.
On hyvä näyttelemään kun on ulkopuolisia ympärillä.
Tässä iässä tottakai lapsi tarvitsee kovasti kokenutta isäänsä ja on suuri muutos
elämässä jos joutuu eroon lapsesta jonka kanssa on paljon seurustellut.
Kaikissa maissa tällainen toiminta ei ole äideille sallittu ilman selvityksiä,
ei esim Ruotsissa ole viime aikoina ollut.
Mutta silti etäisyys ei vielä ole esto. Ennen kun lapsi menee kouluun hän voikai
olla sinulla aina välillä pitemmäksikin ajaksi. Ja kun on niin vanha että on koulussa
hän voi olla netissä kanssasi vaikkapa joka päivä, ja kesäloma on ihanan pitkä.
Jos lasten äiti on muuten hyvä ja suostuu että lapsi on paljon sinulla en
tekisi mitään jota ärsyttäisi välejä, koska silloin äiti on selvästi yh-äitejä parempi.
Jos tulee ongelmia ottaisin ensin yhteyttä uuteen mieheen ja kysyisin mielipiteitä.
Minulla on hyviä kokemuksia siitä että uusi mies voi auttaa, ainakin kertoo
asiallisesti mitä lapselle kuuluu eikä riehu kuten yh-äideillä on tapana.
Jos sekään ei auta niin ollet tervetullut kärsivien isien joukkoon ja toivottavasti
tuet meitä kirjoittamalla rohkaisuja netissä.