A-talk oli tällä kertaa surkea, mutta katsoitteko ohjelman "Karvas sokeri". Siinä haastateltu brittitutkija toi esille koko sokeribisbeksen karmeuden. EU vie vientituella tuettua sokeria EU:n ulkopuolisiin maihiin kolmasosahinnalle siitä, mitä EU-kansalaiset maksavat sokerista. Tämä on ilmiselvää polkumyyntiä eli dumppausta. EU harjoittaa sokerin ylituotantoa ja maksajina ovat EU-kansalaiset, myös me suomalaiset.
EU tukee taloudellisesti kehitysmaita, mutta samanaikaisesti mitätöi avun kauppapolitiikallaan. Kehitysmaat voisivat tuoda EU-ruokapöytiin kuluttajille halvempaa sokeria, mutta EU torpedoi sen suojatulli- ja tukipoliitikallaan. Esim. Ranska tuottaa kaksi kertaa yli oman tarpeensa sokerijuurikasta. EU-tuet suuntautuvat erityisesti suurtilallisille. Hyvänä esimerkkinä on, että EU tukee suurella rahamäärällä prinssi Charlesin omistamaa maatilaa Englannissa.
Suomen MTK ja Keskusta tukevat voimakkaasti tällaista tukipolitiikkaa, joka hyödyttää eurooppalaisia sokeriyrityksiä ja sokerijuurikkaan viljelijöitä, jotka tämän tukipolitiikan ansiosta harjoittavat täysin riskitöntä yritystoimintaa. Se on hävytöntä meitä kuluttajia kohtaan, jotka lystin maksamme. Ja tämä ei koske vain sokeria, vaan kaikkia muitakin ruokapöytämme tuotteita. Sokeri ei ole mikään kriisiaikojen tuote, jonka omavaraisuus saati ylituotanto pitäisi tällä perusteella varmistaa. Kyse on yksinomaan tulonsiirrosta kuluttajilta jo ennestään menestyville sokerintuottajille ja viljelijöille. Jos haluat edelleen tukea tällaista rosvousta ja maksaa kalliisti elintarvikkeista, äänestä ihmessä systeemin kannattajia kuten Keskustan ehdokkaita.
EU tukee taloudellisesti kehitysmaita, mutta samanaikaisesti mitätöi avun kauppapolitiikallaan. Kehitysmaat voisivat tuoda EU-ruokapöytiin kuluttajille halvempaa sokeria, mutta EU torpedoi sen suojatulli- ja tukipoliitikallaan. Esim. Ranska tuottaa kaksi kertaa yli oman tarpeensa sokerijuurikasta. EU-tuet suuntautuvat erityisesti suurtilallisille. Hyvänä esimerkkinä on, että EU tukee suurella rahamäärällä prinssi Charlesin omistamaa maatilaa Englannissa.
Suomen MTK ja Keskusta tukevat voimakkaasti tällaista tukipolitiikkaa, joka hyödyttää eurooppalaisia sokeriyrityksiä ja sokerijuurikkaan viljelijöitä, jotka tämän tukipolitiikan ansiosta harjoittavat täysin riskitöntä yritystoimintaa. Se on hävytöntä meitä kuluttajia kohtaan, jotka lystin maksamme. Ja tämä ei koske vain sokeria, vaan kaikkia muitakin ruokapöytämme tuotteita. Sokeri ei ole mikään kriisiaikojen tuote, jonka omavaraisuus saati ylituotanto pitäisi tällä perusteella varmistaa. Kyse on yksinomaan tulonsiirrosta kuluttajilta jo ennestään menestyville sokerintuottajille ja viljelijöille. Jos haluat edelleen tukea tällaista rosvousta ja maksaa kalliisti elintarvikkeista, äänestä ihmessä systeemin kannattajia kuten Keskustan ehdokkaita.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sori, että kyselin tyhmiä A-talkin ja 'karvas sokeri'-ohjelman 'päällekkäisyyksistä, olin siinä käsityksessä, että mainitsemasi tulisi kakkoselta!
Mitäs anteeksipyydettävää tuossa on. Jokaiselle sattuu erehdyksiä varmaan päivittäin. Minulle ainakin kirjoitusvirheitä, joita ei jaksa korjailla. Pääasia on, että tärkeiden asioiden suunta pysyy johdonmukaisesti oikealla kurssilla.
Siis eikö se ylituotanto olekkaan pelkästään suomalaisten viljelijöiden puuhastelua?
Äänestäkää ihmeessä sellaisia puolueita, jotka tekevät lopun kotimaisesta sokerijuurikkaan(kin) tuotannosta.
Onhan se nyt toki paljon fiksumpaa tukea suomalaisen veronmaksajan rahoilla pelkästään muiden EU-maiden ylituotannon vientiä?
Eikös niin toverit?
Harmi kun ei nuo ranskalaiset voi äänestää suomalaisia demareita.
Suomen maataloustuet ovat yhteensä 3 miljardia euroa. Kaksi kertaa työttömille menevät rahat. Tukea tulee siis kaksi kertaa enemmän kuin tuotannon arvo on vapailla markkinoilla. Eikös tämä ole jo sosialismia - siitä ei saa kuitenkaa puhua ettei Esa-setä suutu!
mutta,eivät saa rahaa makaamalla ja toisia kadehtimalla!
Niissä ei ole totuudenmukaisuutta. Ovat aatteen sokaisemia.
Suomen sokeriomavaraisuus on 70 %
Ranskassa vastaava luku on 200 , ja tuotantomäärät valtavat.
Suomella ei ole mitään hävettävää, suomalaisella tuotannolla on satavuotiset perinteet.
Sokeria on meillä viljelty vaikeinakin aikoina, ja silloin sillä on ollut suuri merkitys ravintohuollossamme, historiaankin kannattaisi tutustua.
Mitä "aatteeseen" tulee, niin olikohan se 1966 vaalien alla kun silloinen puoluesihteeri
Kaarlo Pitsinki lupasi koko kansalle ilmaiset sokerit, jos omasta tuotannosta luovutaan.
Sen koommin eivät demaritkaan ole asiasta mitään sanoneet.
http://www.kokoomus.fi/artikkeli.php?artikkeli_id=1473
Kannattaa lukea sieltä 5 kappale
Tässä kohdin Keskustaporvarilla näyttää olevan jonkinlainen sokea piste päättelyssä. Maataloustukia vastustava ei vastusta vain jonkin yksittäisen maan maataloustukia, vaan koko EU:n tukijärjestelmää. Suomen maataloustukia ei voi perustella sillä, että Ranskalla on vielä suuremmat tuet. Viisaampaa on ajaa politiikkaa, jolla pyritään purkamaan erityisesti Ranskan maataloustukia ja sitten pienempien EU-maiden. Tässä pitää siis asettua Maailmanpankin arvioiden ja WTO-prosessin puolustajaksi. Sitä vartenhan mekin valitsemme EU-parlamenttiin edustajia, että he alkaisivat ajaa järkevää politiikkaa. Ei Ranskan tuet ole mikään kiveen hakattu ikuisuusasia.
Ei ainakaan tällä palstalla vastusteta muita kuin suomalaisten viljelijöiden tukia!
Sinäkin otat muiden EU-maiden maataloustukiin kantaa vasta sitten kun sinua on ensin huomautettu vain suomalaisten viljelijöiden tukien arvostelusta.
Niin että missähän se sokea piste onkaan?
Hyvä esimerkki oli, kun yriti saada Wiljamilta mielipidettä EU:n suunnittelemaan 300 000 euron maataloustukikattoon.
En saanut vastausta.
Olen tällä palstalla jo aikapäiviä sitten kertonut EU-maatalouspolitiikan järjettömyyksistä ja tuonut mm. esille sen, että brittien ajama maisemanhoidollinen tukijärjestelmä olisi askel edes vähän tolkullisempaan suuntaan. Ranskan ja Etelä-Euroopan tukiystävällistä politiikkaa olen aina vastustanut. Olen myös ottanut esille sen, kuinka Suomi vastedes nettomaksajana joutuu kustantamaan paitsi omien viljelijöidensä myös muiden maiden viljelijöiden tukia.
Vanhojen maiden tukiedut ovat paremmat kuin Suomessa. Ja uusien jäsenmaiden edut ovat vielä heikommat kuin Suomessa. Tämä johtuu siitä, että EU:ssa on kyllä havaittu maataloustuen kalleus ja laajentumisen myötä pudotettu tukia uusilta jäsenmailta.
Uudet jäsenmaat ovat tukijärjestelmässä suhteellisesti huonommassa asemassa kuin vanhat jäsenmaat. Tämä tarkoittaa, että uudet jäsenmaat ovat väkisinkin maksumiehen asemassa. EU tukee rikkaita viljelijöitä enemmän kuin köyhiä. Kansalaiset kaikissa EU-maissa olisivat valmiimpia tukemaan pienviljelijöitä. Todellisuus on kuitenkin aivan muuta kuten eilisessä sokeridokumentissä hyvin tuli esille.
Sen takia Suomenkin politiikan pitäisi lähteä siitä, että EU:n hyvätuloisia suosiva tukijärjestelmä puretaan. Nyt meillä suositaan tätä kalliiksi käyvää systeemiä sillä, että omat maanviljelijämme saavat tukea. Mitä enemmän suomalaista viljelijää tuetaan, sitä enemmä ranskalainen suurmaanomistaja lihoo. Tämä yhtälö on jäänyt huomaamatta ja ne, jotka ovat sen kyllä huomanneet, eivät halua siitä ääneen puhua.
Tuosta katosta muistan kyllä kysymyksesi ja siihen myös vastasin. Wiljamista en tiedä, vastasiko hän. Tukikatot ovat hyvä asia, mutta eivät ratkaise EU:n maatalousongelmia, ainakaan tälläisella katolla. Sitten kun aletaan puhua 10 kertaa pienemmästä katosta, ollaan päästy itse varsinaiseen asiaan.
Puhut palturia tai sitten et ole lukenut esim. minun maataloudesta kirjoittamiani tekstejä. Ne lähtevät usein nimenomaan koko EU:n maatalouspolitiikan järjettömyydestä. Jos tekstien historikissä on näitä edelleen tallella, voit käydä tarkistamassa. Olen luullakseni ainoa, joka on täällä useaan kertaan ottanut esille EU:n maatalouspolitiikan, WTO-prosessin maatalouskysymykset, Maailmanpankin esille tuomat näkökannat jne. En ihan ainoa kuitenkaan, sillä tässä joku vasta toi esiin myös Anne Kruegerin esittämiä samansuuntaisia ajatuksia maataloustukipolitiikasta.
sen verran katsovat, onko kirjoittajan nimimerkki heikäläisten ja sitten katsovat sen, lukeeko lopussa "Se K on rapakusta" (vai mikä se mantra nyt olikaan). Sen perusteella syöksytään näppäimistölle olemaan vastaan.
Mielipidepankin aivoissa. Niin järettömiä ovat sen kirjoitukset. Kiihkoa ja alhaista mieltä kuin psykopaatilla konsanaan. No ei tuota enää kauan kestä kun hoitoon joutuu.
Vastaan vielä neljännen kerran tukikattoon:
Minulle on aivan sama onko tukikattoa vai ei. Se ei voi minua vähempää kiinnostaa. Yhtä vähän minua kiinnostaa, minkä värisissä trikoissa nurmon jymyn painijat hierovat toisiaan.
Viime vastauksena annoin sinulle oikein luvan päättää minun puolestani. Saat edelleenkin päättää minun puolestani: vastaan kyllä ja ei. Valitse niistä itsellesi sopivampi. Minulle on ihan sama kumman valitset.
Meniköhän nyt tämä vastaus perille?
Wiljami
Sinulla ei siis ole mielipidettä siihen, että miten sinunkin verorahoja käytetään?
Kun Euroopassa on maatiloja, jotka saavat tukiaisia yli 300 000 euroa vuodessa, niin minulla ei ainakaan ole veronmaksajana vaikeuksia olla kannattamatta tuota tukikattoa, joka säästäisi minun verorahoja.
Kun sinulla on tällainen hälläväliä-asenne verorahojamme kohtaan, niin pitääkö tämä tulkita niin, ettet maksa veroja lainkaan?
Jos näin on, niin alahan sitten pitämään suuta hieman soukemmalla myös suomalaisten viljelijöiden saamista tuista!
Jos maataloustukia ei olisi niin lehmätkin lentäisivät. IMF:n johtaja oli sen oikein laskeskellut.
Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n varapääjohtajan Anne Kruegerin mukaan pelkkä rikkaiden maiden maataloustuen määrä on järkyttävän suuri.
Teollisuusmaiden maataloustuki riittäisi hyvin ensimmäisen luokan lentolippuun maailman ympäri kaikille OECD-maiden 56 miljoonalle naudalle. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n varapääjohtajan Anne Kruegerin laskelmien mukaan jokaiselle naudalle jäisi lentolippujen maksamisen jälkeen sorkkaan vielä 1 450 dollaria käytettäväksi välilaskuilla Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Aasiassa.
- Pelkkä rikkaiden maiden maataloustuen määrä on järkyttävän suuri. Teollisuusmaiden maatalouden suojelu ei yksinkertaisesti ole puolustettavissa, Krueger sanoi Genevessä järjestetyssä pankki- ja rahoitusseminaarissa.
OECD:n julkaisemien tietojen mukaan teollisuusmaat käyttivät maatalouden tukemiseen 338 miljardia euroa vuonna 2002. Niiden maataloustuotannon arvo oli 649 miljardia euroa. Tuen osuus tuotannon arvosta nousi 52 prosenttiin.
Maatalouden tukien purkaminen ja kaupan vapauttaminen kasvattaisi Kruegerin mukaan merkittävästi maailman talouskasvua. Suurimpia hyötyjiä kaupan vapauttamisesta ovat kehitysmaat, joiden pelkoja kaupan vapauttamisen suhteen hän piti perusteettomina.
- Vain hyvin harvoissa tapauksissa ja silloinkin rajoitetusti kaupan vapauttamisesta aiheutuisi tilapäisiä vaihtotaseongelmia. Syntyvät laajemmat hyödyt korvaisivat ne nopeasti, sanoi Krueger seminaarissa.
Maailman kauppajärjestön WTO:n Dohan kierroksen onnistuminen kasvattaisi maailmantuotetta sadoilla miljardeilla dollareilla.
- Kaupan vapauttamisen hyödyt ovat laskelmien mukaan useista sadoista miljardeista dollareista 1000 miljardiin dollariin. Kehitysmaat saisivat siitä kaksi kolmasosaa , pääosin kehitysmaiden välisen kaupan esteiden alentumisen johdosta, Krueger totesi.
(MTV3-STT-Reuters)