Tapasin hauskan miehen netissä. Kirjoiteltiin 2-3x päivässä toisillemme. Sitten mies lähti työmatkalle 10 päiväksi mutta soitteli koko reissun ajan minulle aina kun mahdollista. Jos ei pystynyt niin pieniä mukavia viestejä. Sanoma ei koskaan sisältänyt mitää muruilua tai sydänkäpystä vaan asiallista ja hauskaa tekstiä ja puhetta. Innoissamme sovittiin treffit, jahka hän palaisi reissustaan. Niimpä päivä koitti perjantaina ja menimme elokuviin. elokuvan ajan hän kommentoi jatkuvasti tapahtumia. No en ajatellut sen kummemmin. Oli kiva livenä viimein jutella. Elokuva loppui ja päädyimme hänen luokseen.
Meillä oli mukavaa ja hieroin häntä selästä ja käytiin saunassa ym. Seuraavana päivänä hän kävi työpaikallaan ja minä kotona vaihtovaatteita hakemassa. Takaisin miehen luokse. Taas oli kivaa. Syötiin ja katottiin elokuvaa telkusta. Ensimmäisen kerran minua häiritsi hänen tapansa haukkua kaikki ihmiset ja huomasin piirteitä epäempaattisuudesta. Hieroin häntä niin monta kertaa, kun pyydettiin. Vastaavasti minä sain 4 pyynnöstä huolimatta pienen hartiahieronnan. Hän ei tuntunut enää koskettavan minua muuten kuin "sillä" mielellä. Ei mitään ylimääräistä silitystä tai kehua. Tuli sunnuntaiaamu. Hän nukkui pitkään ja heräsi vain kerjäämään selkähierontaa. Pidin seuraa hänen koiralleen. Viimein hän heräsi pirteänä ja vailla jotain tyypillistä. En nyt suostunut mihinkään. Käytiin kävelylenkillä koiran kanssa ja sitten piti lähteä kotiin. Olin sopinut tapaavani ystävän.
Illalla kotona sitten tekstiviestillä kyselin, että miten hän mieltää romantiikan, johon vastasi, että "Eiks se tarkoita seksiä", jep jep, tuumasin. Aloin kelaamaan koko viikonloppua. Hän ei missään vaiheessa osoittanut sanoillaan pitävänsä minusta, mutta puhui kuitenkin lämpimiä koko viikonlopun. Hän ei juuri romanttisesti koskettanut saatikka ilmaissut mitään tunteita. Hän haukkui kaikki ystävänsä ja tuttavansa ja luki minulle naisilta saatuja viestejä, joissa naiset moittivat hänen tapaa puhua ylipainoisista ihmisistä. Hänellä tuntui olevan joka asiaan vahva mielipide ja haukkui jopa lääkärinsä, joka oli sitä mieltä, että hänen ja hänen exänsä suhteessa oli solmuja, joita ei oltu avattu. Mies kuitenkin oli sitä mieltä, ettei mitään ongelmaa suhteessa ollut, paitsi, että nainen ei halunnut lapsia hänen kanssaa. Tämä tuntui jotenkin vaivaavan häntä.
Kirjoitin maanantaina postia, jossa kerroin mielipiteeni hänestä asiallisesti, mutta hän vastasi siihen syvän järkytyksen kokeneena, että pahoitin hänen mielensä. Alkoi syyttämään, että kiristin häneltä seksiä (!). Olin käyttänyt koko viikonlopun häntä seksuaalisesti hyväksi. Siis minä naisena, just joo. Olisihan hän voinut heittää minut ulos kodistaan, jos "vonkaamiseni" olisi ahdistanut. Nyt selvitetään enemmän tai vähemmän riitaisaa "eroa". Hänestä me erosimme. Minusta emme missään vaiheessa edes seurustelleet. Vastahan opin tuntemaan hänet. Viimeisin viesti tuli hiljattain. Olen pilannut hänen elämänsä. Huoh...
Kauan tuota vielä kestää?
Meillä oli mukavaa ja hieroin häntä selästä ja käytiin saunassa ym. Seuraavana päivänä hän kävi työpaikallaan ja minä kotona vaihtovaatteita hakemassa. Takaisin miehen luokse. Taas oli kivaa. Syötiin ja katottiin elokuvaa telkusta. Ensimmäisen kerran minua häiritsi hänen tapansa haukkua kaikki ihmiset ja huomasin piirteitä epäempaattisuudesta. Hieroin häntä niin monta kertaa, kun pyydettiin. Vastaavasti minä sain 4 pyynnöstä huolimatta pienen hartiahieronnan. Hän ei tuntunut enää koskettavan minua muuten kuin "sillä" mielellä. Ei mitään ylimääräistä silitystä tai kehua. Tuli sunnuntaiaamu. Hän nukkui pitkään ja heräsi vain kerjäämään selkähierontaa. Pidin seuraa hänen koiralleen. Viimein hän heräsi pirteänä ja vailla jotain tyypillistä. En nyt suostunut mihinkään. Käytiin kävelylenkillä koiran kanssa ja sitten piti lähteä kotiin. Olin sopinut tapaavani ystävän.
Illalla kotona sitten tekstiviestillä kyselin, että miten hän mieltää romantiikan, johon vastasi, että "Eiks se tarkoita seksiä", jep jep, tuumasin. Aloin kelaamaan koko viikonloppua. Hän ei missään vaiheessa osoittanut sanoillaan pitävänsä minusta, mutta puhui kuitenkin lämpimiä koko viikonlopun. Hän ei juuri romanttisesti koskettanut saatikka ilmaissut mitään tunteita. Hän haukkui kaikki ystävänsä ja tuttavansa ja luki minulle naisilta saatuja viestejä, joissa naiset moittivat hänen tapaa puhua ylipainoisista ihmisistä. Hänellä tuntui olevan joka asiaan vahva mielipide ja haukkui jopa lääkärinsä, joka oli sitä mieltä, että hänen ja hänen exänsä suhteessa oli solmuja, joita ei oltu avattu. Mies kuitenkin oli sitä mieltä, ettei mitään ongelmaa suhteessa ollut, paitsi, että nainen ei halunnut lapsia hänen kanssaa. Tämä tuntui jotenkin vaivaavan häntä.
Kirjoitin maanantaina postia, jossa kerroin mielipiteeni hänestä asiallisesti, mutta hän vastasi siihen syvän järkytyksen kokeneena, että pahoitin hänen mielensä. Alkoi syyttämään, että kiristin häneltä seksiä (!). Olin käyttänyt koko viikonlopun häntä seksuaalisesti hyväksi. Siis minä naisena, just joo. Olisihan hän voinut heittää minut ulos kodistaan, jos "vonkaamiseni" olisi ahdistanut. Nyt selvitetään enemmän tai vähemmän riitaisaa "eroa". Hänestä me erosimme. Minusta emme missään vaiheessa edes seurustelleet. Vastahan opin tuntemaan hänet. Viimeisin viesti tuli hiljattain. Olen pilannut hänen elämänsä. Huoh...
Kauan tuota vielä kestää?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Monikin asia kuulostaa tutulta. Jos oli noinkin lyhyt suhde, ota rennosti ja onnittele itseäsi. Ilmeisesti et ehtinyt nähdä hänessä niitä hyviä puolia kovin montaa, jotka pitäisivät sinua hänessä kiinni??
Ja noin lyhyessä ajassa ei varmaan ehdi kenenkään ELÄMÄÄ pilata. Jos, niin oli heikoissa kantimissa muutenkin.
Ja anteeksi narsistinen vastaus :)
Minulla oli viikon kestävä "suhde" miehen kanssa, jonka kuulemma jätin :) Harrastimme muutaman kerran seksiä, katselimme leffaa sekä kävimme syömässä. Jo heti alussa ajattelin, että kaverissa on jotain outoa, mutta vaimensin hälytyskellot. Hän tiuski minulle, puhui entisistä naisistaan. Pyysi jo heti ensimmäisellä tapaamisella, saisiko ottaa valokuvan minusta. En antanut onneksi, koska toisella tapaamiskerralla esitteli entisten heilojen kuvia. Olin ihan että häh. Kertoili, kuinka kaikki entiset olivat hulluja. Lisäksi esitteli tavaroitaan kuin lapsi esittelee leluja: "Tällainenkin mulla on" kertoili.. Selitti myös, kuinka olin parasta, mitä hänelle oli koskaan tapahtunut ja että kesällä sitten tehdään sitä ja tätä.
Homma loppui siihen kun olimme yhdessä baarissa ja hän ei edes huomioinut minua, vaan halaili ja keikisteli muiden naisten kanssa ja kummasteli kun sanoin asiasta, ettei se nyt ole kohteliasta. Ei ymmärtänyt, mitä ajoin takaa. Lähdimme vielä hänen luokseen (en tiedä miksi), mutta hänen luonaan haukkui minua ja ulkonäköäni, joten otin viisaammaksi lähteä. Hän sitten kummasteli kun päätin hänet jättää..Sanoi vielä sen näin: "säkin mut jätit".
Tämä on just sitä narsistien taktiikkaa. Sidotaan ihminen tämän itsensä huomaamatta olemattomaan suhteeseen. Esitetään niin marttyyria ja että kaikki naiset/miehet ovat heitä pettäneet (vaikka asia olisi toisinpäin). Omalla kohdallani mies kyllä kosketteli, mutta ei sillä tavalla "miehisesti", vaan enemmänkin teki koskettelulla selväksi, että olen jotenkin vastenmielinen. Itse välttelin tilanteessa koskettelua, koska en tiennyt, minkä pyörremyrskyn kouriin olin joutunut. Ei kauheasti kiinnostanut koskettaa ihmistä, joka seuraavassa sekunnissa muuttui ihan toiseksi ja joka haukkui suutelutaitoni. Joskin olen itse sitä mieltä, että hänen suutelunsa oli sellaista hyvin teknistä, samoin kuin seksi. Tavallaan hyvää, mutta intohimo puuttui kaikesta.
Ne on ne nettisuhteet sellasia. Netissä seuraa etsivät ovat suurin osa narsisteja, addiktoituneita ja häiriintyneitä.
...kaikille vastanneille
Tämä oli niin huvittava juttu kaikin puolin. Edelleen väännämme kättä ja olen päättänyt, etten mitään myönnä. Saa nähä kauan se jaksaa :)) Oon vähän ilkimys, mutta ihan selvästi kuulee, että hän haluaa minun myöntävän olevan väärässä. No siinähän taistelkoon. Otan tästä kaiken hauskuuden irti ;)
Dialogia:
Minä: Näetkö yhtään tätä asiaa minun näkökulmasta (empatian tarpeesta puhuttiin)
Hän: Minun ei tarvitse pohtia toisten mielipiteitä vaan voin olla oma itseni.
Minä: Heh, ei ollutkaan kyse mielipiteestäni vaan kyvystäsi nähdä toisen näkökulma.
Hän: En varmaan olis ottanut paineita edes siitä jos et olisi enää vastannut.
Minä: En usko. Ottaahan tämäkin jo koville.
Hän: Ei ota. Lähinnä olen ihmeissäni.
Minä: No jos olisit vain ihmeissäsi niin et varmaan jaksaisi vatvoa tätä aihetta ja ottaa minuun jatkuvasti yhteyttä. Vai kuinka?
Hän: (sulki chatin)
Onneksi en ole yksin !
Kuulostaapa melkein samalta kuin meillä! Sama stoori. Ymmärrän sinua täysin :) Kiitos kun jaksoit kirjoittaa.
dialogiin tarvitaan kaksi ja tuossa oli vain yksi puoli.