Olen itse toiminut menestyksellä erilaisissa johtamistehtävissä. Organisaationi on toiminut melko optimaalisesti ja alaiset ovat aina luottaneet henkilööni. Siksi onkin syytä valottaa tunnottomille saittilaisille muutamia johtamisen perusperiaatteita.
Johtajan tulee olla vaativa, niin itsensä kuin alaistensakin suhteen. Hyvä suoritus edellyttää kaikkien tunnustamaa sosiaalista osaamista, joka nykyajan johtamisessa on ykkösasia. Alaisille on osoitettava arvostusta, ei pelkkää omien pyrkimysten välikappaleen asemaa. Heitä on osattava kuunnella ja myös ymmärrettävä heidän osaamisensa merkitys kokonaisuudessa.
Satoja työkavereita aikoinaan seuranneena en voi perustellusti sanoa upseereiden olevan lähtökohtaisesti sen parempia johtajia kuin opistoupseereidenkaan. Ehkä yleisellä tasolla nykyään toimiupseerit ovat valmiuksissaan jopa hieman edellä. Se johtuu heidän upseereita huomattavasti mittavammasta sosiaalisesta osaamisestaan. Luulen po yliluutnantinkin olevan noilta taidoiltaan huippuluokkaa.
Siis: Ei pelkkä Kadettikoulu takaa välttämättä yhtään mitään, hyvän johtajuuden näkökulmasta, tietoa ja kokemusta rakennuspalikoiksi se kyllä antaa.
Johtajan tulee olla vaativa, niin itsensä kuin alaistensakin suhteen. Hyvä suoritus edellyttää kaikkien tunnustamaa sosiaalista osaamista, joka nykyajan johtamisessa on ykkösasia. Alaisille on osoitettava arvostusta, ei pelkkää omien pyrkimysten välikappaleen asemaa. Heitä on osattava kuunnella ja myös ymmärrettävä heidän osaamisensa merkitys kokonaisuudessa.
Satoja työkavereita aikoinaan seuranneena en voi perustellusti sanoa upseereiden olevan lähtökohtaisesti sen parempia johtajia kuin opistoupseereidenkaan. Ehkä yleisellä tasolla nykyään toimiupseerit ovat valmiuksissaan jopa hieman edellä. Se johtuu heidän upseereita huomattavasti mittavammasta sosiaalisesta osaamisestaan. Luulen po yliluutnantinkin olevan noilta taidoiltaan huippuluokkaa.
Siis: Ei pelkkä Kadettikoulu takaa välttämättä yhtään mitään, hyvän johtajuuden näkökulmasta, tietoa ja kokemusta rakennuspalikoiksi se kyllä antaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sosiaalinen osaaminen ja upseeri sopii hyvin harvoin yhteen. Upseerin arvo on nykymaailmassa suoraan sanoen usein haitta.
Puhun tästä siksi, että olen vetänyt muutamia menestyksekkäitä asiantuntija-organisaatioita ja siellä upseeri-tyylinen johtajuus on harvoin toimivaa. Ehkä jossain perusteollisuuden työpaikoissa se toimii, mutta ei missään tuotekehitys hommissa.
En ymmärrä miksi Suomessa pidetään RUK:in käymistä jonain meriittinä.
En puhu mistään preussilaisesta tyylistä, ihmistä alisteisena kohtelevasta linjasta. RUK:ssa on käytössä hyvä johtamisopetuksen teoria jos se käytännössä realisoidaan.
Ei yleensäkään voi puhua mistään erityisestä upseerityylisestä johtamisesta vaan mieluummin henkilökohtaisen johtamisen sotaväki aksentista.
Huomautan myös että useimmilla väessä olleilla on munaskuihin menevä tuntemus ihmisistä, käytännössä hankittuna. Sitä siviileillä on vain pintapuolisesti.
Päättelen kuitenkin meidän molempien pyrkivän samaan, hyvään, ihmisen huomioivaan ja tulosta tuottavaan johtamiseen.
Ikävä kyllä, armeija antama johtamisopetuksen teoria on varmaan hyvä, mutta armeijassa opitut käytännön johtamistavat ovat vain hallaa johtajuudelle.
Ihmistuntemusta kertyy monella tavalla, monet ovat vain parempia siinä. Avoimuus ja hyvät perustelut päätöksille jne. edistävät mainiosti johtajan menestymistä.
Olen ollut asiantuntija-organisaation päällikkönä niin koti- kuin ulkomailla... elämä opettaa. Varmaan molemmat pyrkivät meistä samaan, mutta upseerien paremmuutta johtajana nykymaailmassa epäilen aika tavalla. Se ei vaan toimi.
Jotka ovat koulun käyneet ns. jälki RUK:na eli menneet sinne vanhoina aliupseereina itkemällä ovat usein epäkelpoja johtajina Kapi-vaari viime vuosituhannelta on prototyyppi heistä.
Turha kissanhännän nostoa ja itsensä korostamista. Aivan puolivillainen ukko tämä Kellokosken kenraali.
En väitä paremmaksi, sotilailla vain on etulyöntiasema. Se johtuu kyvystä hahmottaa erilaiset ihmiset. Ammatissa joutuu väkisin tekemisiin muidenkin kuin optimaalisten ja ammattiin sitoutuneiden alaisten kanssa.
Se on niin kova haaste, ettei siviili, edes johtajaksi itseään kuvitelleena, hevin selviä. Siviilissä johtamisympäristö on yleensä spesifisoitunut.
Avoimmuuden ja hyvät perustelut on siviilipuoli selvästi matkinut sotilailta