Kuvittelin jo vähän aikaa, että olit täällä. Nyt luovutan ja ymmärrän, että et ole minusta kiinnostunut. Järki on sanonut niin jo pitkään, mutta tunteet ovat toivoneet muuta. Haluat vain testata viehätysvoimaasi minuun. Olen kyllä itsekin sellainen flirttailijaihminen, sitä en kiistä. Kuvittelin vain, että meidän välillä oli suurta kemiaa ja sähköä, mutta se taisi olla vain omaa mielikuvitustani.
Päästän irti sinusta mies
.nainen.
371755
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Liika flirtti toisten kanssa tappaa toisen tunteet...
Yritän miehenä vähän auttaa sinua.
Ensinnäkään täältä palstalta ei kannata etsiä ketään tai olettaa että hän pyörisi täällä. On todella epätodennäköisestä.
Sitten kysymys kuuluu että onko mies tehnyt aloitettta tai sen tapaista suuntaasi?
-Jos on, niin hän on kiinnostunut ainakin ollut tuolloin sinusta ja saattaa olla vieläkin.
-Jos ei, niin sitten kyseessä voi olla tosiaan pelkkä flirtti
Miehenä minulla oli tuollainen tilanne että tunsin sähköä ja en osannut millään tulkita onko nainen joko lainkaan kiinnostunut ja yleensä ystävällinen vai ehkä vähän kiinnostunut flirttaillen tai niin paljon kiinnostunut että jäätyy seurassani.
Koska tein aloitteen yritystä hänen suuntaansa ja tuo jälkimmäinen vaihtoehto ujoudesta tuntuu kaukaa haetulta kun vaikutta aika rohkealta tytöltä (luonteen reippauden puolesta, en voi olla varma) niin oli pakko todeta lopulta ettei häntä kiinnosta joko lainkaan tai lähinnä on niin epävarma ettei hänen kanssaan onnista kuitenkaan.
Senpä takia olen perääntynyt etten vaikuta ihan stalkkaajalta.
Kuulostaa todella hunajaiselta, mutta kiitän joka päivä universumia että hän kuitenkin oli elämässäni ja on tavallaan edelleen koska tunnistin itsessäni tuntoja joiden kuvittelin jo aiemmin hävinneen.
Vois sanoa että hän sulatti kyllä jäät sydämestäni.
aivan samassa tilanteessa.
"en osannut millään tulkita onko nainen joko lainkaan kiinnostunut ja yleensä ystävällinen vai ehkä vähän kiinnostunut flirttaillen tai niin paljon kiinnostunut että jäätyy seurassani."
Anteeksi, mutta miten nuo kaikki vaihtoehdot voivat olla edes mahdollisia? Jos nainen on niin ujo, että jäätyy seurassa, niin millä lailla hän sitten on uskaltanut flirttailla kanssasi? Minkälaista flirttiä teillä on ollut?
Kyselen vain mielenkiinnosta, siksi että itse olen niin arka näyttämään tunteitani, etten osaa edes flirttailla. Jo pelkkä silmiin katsominen ja lähelle meneminen tuottaa ongelmia. Ilmeisesti mies, josta olen kiinnostunut on luullut, etten ole kiinnostunut, koska olen käyttäytynyt niin ristiriitaisesti ja pälyilevästi. Aavistelin hänessä jotain mielenkiiintoa minua kohtaan, mutta koska en ollut varma, jäin tarkkailemaan tilannetta niin pitkäksi aikaa, että hän joko kyllästyi tai luuli, etten ole kiinnostunut. Toisaalta en ole vieläkään edes varma oliko hän kiinnostunut.
Niin, lisään vielä, että siinä vaiheessa, kun vihdoin aloin uskoa, että hän voisi olla kiinnostunut, hän itse muuttui vältteleväksi ja muutti käytöstään. Nyt en enää itsekään lähesty häntä, koska luulen, että hän ei sittenkään ollut kiinnostunut.
Luettuna tuo kuulostaa ihan ääliömäiseltä, mutta ehkä mä olen täysi ääliö :)
No tuota, aattelin etten jaksa tilannetta tänne tämän enempää selostaa kun yritän selvitä yli tästä asiasta, mutta voin kai selittää jos se sinun asiaa helpottaa puolestaan.
Flirtillä tarkoitin juuri syviä katseita, pälyilyjä ja hymyjä. Ei pahemmin olla puheltu jota tarkoitin tuolla "jäätymisellä". Tulkitsin noita juttuja flirtiksi koska ne katseet oli juuri sen tapaisi joita saa jos toista on vähän niinkuin "pakko katsoa" suorastaan refleksinomaisesti. Välillä sitten taas tuntui että hän halusi minun läheltä pois nopeasti ja ei voi tajuta minkä muun takia kuin sen ettei halua että lähestyn häntä. Sitten aattelin että ehkä hän tosiaan vähän vain leikki kanssani koska tuskin on niin arka ettei uskalla aloittaa juttelua tai yrittää jonkinlaista aloitetta kuten itse tein.
Sitten on näitä joitakin juttuja yksityiskohtiin menemättä että tekis mieli ajatella että hän haki niillä minun huomiota, mutta en vain voi käsittää sitä ristiriitaa. Sen vuoksi sanoin nuo kolme vaihtoehtoa koska ei todellakaan ole mitään havaintoa voiko nainen muka olla niin sosiaalinen ja iloinen, mutta sitten kuitenkin arka.
Itse en välillä vittinyt kunnolla kattoa silmiin, välttelin ja vaikutin varmaan välinpitämättömältä ettei huomaisi että olen kiinnostunut. Nytkin välttelen koska muuten olen pihkassa ikuisesti.
Kuitenkin alunperin oli nuija olo kun en tiennyt onko kiinnostunut ja kun ei sitten oikein osannut vastata aloitteeseeni tai tehnyt vasta-aloitetta niin tuli aika supernuija olo. Ei millään viittis enää yhtään nuijemmaksi muuttua tilanteessa. :D
Sen vuoksi olen ajatellut että hän nähtävästi ei ollut eikä ole kiinnostunut vaan olen tulkinnut asioita väärin kuten ihastuneet usein tekee. Ehkä oli väärä ajoitus ja väärinkäsityksiä yms. mutta on se vaan niin ettei mieskään jaksa yksinään koko asiaa hoitaa varsinkin kun nainen ei vaikuttaisi olevan sieltä ujoimmasta päästä (vaikken varma voi ollakaan).
Tätäkin kirjoitan tänne vain sen vuoksi että toimisi terapiana ja hänet saisi mielestä pois. Koska voi hyvä jumala sentään... ;)
Täsmennettäköön että tosiaan tein jonkin sortin aloitetta hänen suuntaansa ja sitä suosittelen kaikille. Eipä jää kaivelemaan ja sitä kautta pystyi ajattelemaan että hän varmasti olisi tajunnut sen jälkeen itsekin tehdä aloitetta jos olisi ollut kiinnostunut.
Vaikka uskonkin että miehen tulee useimmiten tehdä se aloite niin ei hänkään voi loputtomasti venyä joten naisenkin tulisi ajatella omaa käytöstä miten sitä voi tulkita.
Jos mies on lähestynyt ja tehnyt aloitetta tai yrittänyt jutella niin siinähän on jo aika varma merkki että jollakin tavalla on kiinnostunut.
Nopeat syövät hitaat ja isoa ääntä pitävät isokitaiset hiljaa olevat pikkukitaiset vai miten se nyt meni.
Onko mies siis varsinaisesti lähestynyt sinua kertaakaan? Jos on, niin voisi kuvitella että jotain kiinnostusta on ollut.
Itse satuin ihastumaan tässä taannoin erääseen naiseen. Ajattelin aluksi että hän on vain ujo, mistä hänen käyttäytymisensä voisi johtua, mutta lopulta oli pakko tulla siihen tulokseen, että mitään kiinnostusta hänen puoleltaan ei ollut. Sen verran hyvin hän pakeni kaikista tilanteista, ja oli melko välinpitämätön.
Niin, en minäkään yleensä katso miehiä ihan niin kauan silmiin kuin häntä katsoin, vaikka vähän huono näkö mulla onkin. Mutta nyt kun luin tätä, mulle tuli sittenkin aavistus, että voisiko hänenkin kohdalla olla kyse samasta asiasta? Hän tosin ei ole mitään aloitteita koskaan tehnyt, mutta mutta.. No, minä tarkkailen vielä tilannetta hänen kohdallaan, mutta tuntuu vähän siltä että jos hän ei puutu peliin tekemällä jotain, niin mä vaan jatkan tarkkailua hamaan ikuisuuteen asti.
En kyllä ihmettele yhtään, jos hän on päättänyt lopettaa, koska tajuan kyllä kuinka mun elekieli on varmaan ollut todella inhottavaa tulkittavaa hänelle. JOS nyt hän edes on ollut kiinnostunut, voihan kyse olla jostain muusta, ehkä hän vain on ollut imarreltu katseistani tai jotain, :/
Sinua en osaa neuvoa, koska itse en ole sosiaalinen ja puhelias, enkö tiedä miten tuollaiset naiset tapaa toimia miesten suhteen, mutta onnea vaan, jos vielä päätät kokeilla :)
En tiedä nyt miten tunnet hänet, mutta suosittelen ehdottomasti että naisen kannattaa yrittää järjestää että törmää mieheen ja kohtaa tätä. Omalle kohdalle tuon naisen aloite minulle olisi että hän tekisi jostain tikusta asiaa jolloin tajuaisin että häntä varmaan kiinnostaa ehkä kuitenkin. Sinun kohdalla voisi riittää ihan ne katseet ja hymytkin. Mies tietysti voi olla ujo myös. Itse teen aika suoran aloitteen jos se vain on mahdollista.
Tässä nyt ei ole kyse varsinaisesta kokeilusta enää ellei tapahdu dramaattisia muutoksia. Olishan se ollut aika yllätys että hän olisi ollut kiinnostunut kuiteski näin vaatimattomasta miehestä, mutta se täytyy sanoa että harvinaisen sekavaa voi jonkun käytös olla. Sitä kannattaa sinkun miettiä että onko sinun käytös ehkä vaikuttanut siltä.
Nyt vain kädet ristiin ja peukkuja että tämä fiilis menis ohi multa piankin että pystyis jatkamaan elämäänsä sekä sulle että sua onnistais ton miehen kanssa.
No tuohan kuulostaa juuri ujon ihastuneen käytökseltä. Ollaan niin kuin ei voisi vähempää kiinnostaa. Mutta voi tietysti yhtä hyvin olla ei-ujon käytöstä, jos ei ole kiinnostunut, siinähän se vaikeus just piilee teillä raukoilla, jotka kiinnostutte ujoista :) Ja aikuisen ihmisen kohdalla on vaikeaa uskoa, että käyttäytyy kuin pentu.
Minä mm. olen kääntänyt hänelle selkäni, en ole ollut huomaavinani, vältin ensi alkuun katsetta, en hymyillyt, eli ihan saan kiiittää itseäni.
Ei ole suoraan lähestynyt, eikä ole yrittänyt puhua, eikä edes tervehdi. Katseita on vaihdettu ja hymyillyt ihan vähän mulle, mutta ei enää hymyile, vaikka katsoo kyllä takaisin, vaikka välttelee nykyään katsekontaktia. Koko juttu sai alkunsa siitä, että näin hänen katselevan minua pari kertaa ja ihan kuin seuraavan joskus tai tulevan kohti, kun näki mut.
Kaikkein huvittavinta on, että itse olen pitänyt itseäni melkoisena tyrkkynä, kun yhdessä vaiheessa aina hakeuduin hänen lähelleen lymyilemään ja salakatselemaan :D Nyt kun en ole enää hakeutunut hänen lähelleen, niin olisihan siitä jo voinut jotain päätellä hänkin.
Inhottavaa on, jos hän pitää mua jonkinlaisena veemäisenä pelaajana, vaikka oikeastihan kaikki on johtunut ujoudesta ja parista muusta seikasta, mm. siitä, että en ole ollut varma onko hän vapaa.
Kyllä mä aion häntä lähestyä, mutta en ole viime aikoina oikein nähnyt häntä. Hänen puoleltaan välttely alkoi pahasti just silloin, kun olin kerännyt rohkeutta yrittää tervehtiä häntä. Josta taas aiheutui se, että minä aloin epäillä ja epäröimään taas kaikkea. Ehkä mieskin on ujo, mutta ympäristöllä on oma osuutensa asiaan myös.
Mun käytös on satavarmasti vaikuttanut asiaan, se on ihan selvää ja olen kironnut sitä monta kertaa. Minusta sinun ei kannata puhua vaatimattomuudesta mitään itsesi kohdalla, koska vaikutat fiksulta mieheltä, vaikka ymmärränkin mitä tarkoitat, koska itse ajattelen itsestäni samalla tavalla. Ehkä ihastuksen edessä sitä on vaan ketarat niin pystyssä, että alkaa dissaamaan itseäänkin, vaikka ei olisi aina syytäkään.
Kiitos toivotuksista kovasti, kyllä mulle se mies kelpaisi mielihyvin :) ja toivotaan, että säkin vapaudut ikeestä, jos et häntä voi saada. Mutta ehkä otat selvää kuitenkiin vielä, onko hän vaan ujo.
ja selittelet paljon. Ehkä naisen olisi pitänyt viedä, taidat olla arka.
Löysin tämän keskustelin juuri, enkä lukenut vielä kaikki juttuja, mutta tähän asti luin ja nyt pakko kommentoida:
Toistat, että teit "jonkinlaisen aloitteen". Nyt haluan tietää, mitä oikeasti tarkoitat jonkinlaisella aloitteella? Itselleni on nimittäin myös tehty jotain, jonka voisi tulkita "jonkinlaiseksi aloitteeksi", mutta jostai ei voi olla yhtään varma, onko kyse pelkästä leikinlaskusta vai aloitteesta.
Aloite ei ole aloite, ellei se ole SUORA aloite. Jos siihen ei voi selvästi vastata kyllä tai ei, se ei ole aloite. Esimerkki:
-Lähdetkö kanssani leffaan?
- Kyllä, lähden.
Itse en reagoinut juuri kumminkaan kun sain osakseni "jonkinlaisen aloitteen", koska siitä ei voinut olla yhtään varma. Luulin, että se oli jotain pelleilyä tai alkulämmittelyä ja koska mies oli niin rohkea, ja kohta jo seuraisi se oikea aloite, jota ei sitten koskaan tullut. Mies ryhtyi vältteleväksi, joten oletan ettei sittenkään ollut kiinnostunut tai kiinnostus vain lopahti jotenkin...
Ja tuohon vastaus vielä, että voiko nainen olla ujoa ja arka, vaikka olisi sosiaalinen ja iloinen. Voi. Itse olen ulospäinsuuntautunut, sosiaalinen ja iloinen ihminen. Olen myös nätti ja ns. aika paljon suosiossa miesten keskuudessa, jos näin voi sanoa.
En ole kuitenkaan kukasta kukkaan ihminen, vaan otan ihmissuhteet erittäin tosissani ja ihastuttuani olen jopa sairaalloinen ujo ja menen pahasti paniikkiin. Tämän vuoksi en ole koskaan onnistunut luomaan suhdetta sellaisen kanssa, johon olen ihastunut.
Jäädyn vain niin pahasti, että koko homma on täysin miehen hallussa, tuleeko jutusta mitään vai ei. Normaalisti ei sitten tule, koska luovuttavat niin helposti. Ja sitten minä ajattelen, ettei ollut kiinnostunutkaan, kun luovutti niin pian... ja yritän vaan kärvistellä sydänsuruissani ja unohtaa koko jutun... :/
Hmmph...nyt kun satuin tähän..niin "aika" läheltähän tuo liippaa..
Pyytelin kyseistä ihastuttavaa naista tavallaan kahville,
mutta tilanteet usein hänen kanssaan vaikutti niin "vaivaannuttavalta"
hänelle et totesin et tuskin on jatkotoimenpiteisiin tarvetta ja että parempi vain poistua takavasemmalle.
Harmi kun ne tunteet ei oikein suostu sitte tuohon käskytykseen. :/
Enkä yhtään ihmettele ettäikö kyseinen nainen olisi hyvinkin suosittu onhan hän hyvin nättikin. En normaalisti kiinnostu pelkästään noiden pohjalta kenestäkään, mutta ehkä satun näkemään hänessä jotain erityistä.
Pähkäilin että luulisin hänen ainakin tottuneen huomioon ja lähentelyihin sekä olevan vähemmän ujo, sosiaalinen ja reipas, joten uskoin et käytös oli torjuvaa siltä pohjalta. Ajattelin myös että ehkä hän on kiinnostunut jo jostakusta toisesta. Kun ei voi tietää..
Ei haluis luovuttaa enkä tiedä voinko edes ihan sen perusteella miten itse kipristelen kun fiilikset on oikeastaan vain vahvistuneet.
Attelin että jatkossa se voisi luoda vain kiusallisia tilanteita jos yritän uudestaan ja hänen kiinnostus on kovinkin laimeaa.
Olen nimittäin itsekin sitäkin tyyppiä että otan nuo ihmissuhteet turhankin tosissani. Hänen läsnäollessaan tahtoo myös nuo omatkin tuntemukset pulputa pintaan ettei ajatus ole ihan se kirkkain.
Ehkä pitäis tehdä asialle jotain kuitenkin..
Bii happy, don't worry. ;)
No nyt ei sitten enää natsaa omaan tilanteeseeni verrattuna enkä kirjoituksellani sekä toteamuksellani "iskee niin läheltä" todellakaan tarkoittanut, että luulisin olevani se nainen, johon olet ihastunut, enkä halua aiheuttaa nyt mitään vainoharhoja sen suhteen. Tsori jos tuli sellainen kuva, ei ollut tarkoitus kuin pelkästään vertailla tilanteita. Halusin vaan kertoa esimerkin omasta tilanteestani, josko se auttaisia asiaa, koska olen itse ujo ja samalla sosiaalinen nainen ja sitähän juuri ihmettele, onko meitä sellaisia. On.
Ei se minun hän koskaan ehdottanut edes melkein kahville. Sinä siis pyysit naista siis ihan kahville ja hän vastasi kieltävästi? Mielestäni pitää mennä sen mukaan. Kyllä nainen vastaa myöntävästi jos on kiinnostunut...
Itse taivun ajattelemaan, että koska hän ei tehnyt mitään aloitetta, niin täytyy vaan hyväksyä ettei ollutkaan yhtään kiinnostunut, vaikka katseista ym saattoi saada sellaisen kuvan. Sekin on voinut olla omaa mielikuvitustani vain.
Syy miksi mainitsin, että olen nätti ja omaan suosiota miesten keskuudessa on se, että sun ja muiden miesten täytyy nyt vaan ymmärtää tämä asia: Naiset, edes kohtuunätit (ei tarvitse edes olla mikään missi) ovat yleensä hyvin tottuneita miesten aloitteisiin. Hyvin harvalla vähintään edes semi-viehättävällä naisella on puutetta miesten huomiosta tai treffikutsuista.
Jos nainen on silminnähden edes kohtuu nätti ja kiva, niin hän ei todennäköisesti ei ole koskaan tarvinnut tehdä aloitetta miesten suhteen. Tämä johtaa siihen, että tällainen nainen ei osaa ikinä kuvitellakaan tilannetta, että hän tekisi itse aloitteen. Miehet ovat aina automaattisesti osoittaneet kiinnostustaan suoraan ja jos yhtäkkiä ilmaantuu tapaus, joka ei tee suoraa treffikutsua tai pyydä puhelinnumeroa, nainen ajattelee, ettei mies ole kiinnostunut. Piste.
Sellainen naiivi ajattelu, että "kun se nainen nyt kuitenkin vaikuttaa sosiaaliselta, niin kyllä se tekee aloitteen jos pikkasen vihjailee tai semisti rohkaisee" on ihan turhaa haahuilua. Ei tee. Tähän jos lisätään vielä se, että nainen on ujo ja umpi-ihastunut, niin...
Joten vielä in a nutshell: Jos uskot, että nainen, joka on koko elämänsä tottunut saamaan aloitteet mieheltä, yhtäkkiä sinut tavatessaan heittää kaiken miesten ja naisten välisistä suhteista oppimansa ja kokemansa roskakoppaan, voittaa jollain maagisella poppakonstilla tai noitaloitsulla oman ujoutensa ja tunteiden aiheuttaman pelkotilansa ja reippaasti ja rohkeasti tulee ja tekee jotain radikaalia liikettä suuntaasi, niin odotat turhaan.
Olet varmaan oikeasssa tuossa.
En ihan uskonut että se sinä juuri olisit tämä neitokainen, ajattelin vain että voisit hyvin olla hänen tapaisensa.
En tiedä miten sitä jaksaisi kituuttaa vielä tehdä aloite. Onhan se vähän hankalaa kuitenkin vaikka kuinka itsevarma mies olisi.
Tuo kahville kysyminen tuli esille sellaisessa ryhmätilanteessa (puhutaan harrasteporukasta) ja jotenkin se "lipsahti" minulta esiin siinä kun en malttanut.
Sen takia se ei ollut sinällään "suora aloite" koska se tuli aika puun takaa ja nainen empi kai siinä tilanteessa mitä tarkoitin. Sitten meidät keskeytettiin jne.
Ei vain uskois että niin sosiaalinen nainen jäätyis niin pahasti. Häntä en osaa yhtään lukea.
Uskon vahvasti kuten sanoit että koska nainen jo valmiiksi saa niin hurjasti aloitteita eri muodoistaa todennäköisesti niin se ehkä saattaa vain ehkäistä hänen omaa aloitteentekoa eikä välttämättä poista sitä ujoutta mikä siihen aloitteen tekoon itse liittyy.
Mulla vaan on joko unohtaminen edessä tai sitten se ratkaiseva askel. Maa yleensä siinä vaiheessa vain pettää jalkojen alta.
Jopa kolahti. Itselle kävi niin, että eräs puoli tuttu mies pyysi yllättäin kahville tai jotain muutama kuukausi sitten. Olin hyvinkin kiinnostunut, mutta hämmennyksissä kieltäydyin. En kuitenkaan voinut unohtaa häntä. Flirtti jatkui ja vuoden vaihteen jälkeen otin häneen yhteyttä ja tapasimme viattomasti. Hän kertoi suoraan kiinostuksestaan jne. aina tavatessamme. Mutta kun minun kiinnostukseni kasvoi, tuntui että hän käänsi selkänsä. Muutama viikko meni, että ajatus pyöri koko ajan tässä jutussa. Mutta eikö hän lopulta uskaltanut kohdata todellista ihmistä, halusi vain unelman. Mitä hän pelkäsi?
Ihminenhän käyttäytyy usein päinvastoin kuin haluaisi, ainakin ihastuksensa suhteen. Halutaan toisen lähelle, mutta mennään kauemmaksi. Halutaan sanoa asioita suoraan, mutta puhutaan peitellysti. Odotetaan että toinen kuitenkin osaisi lukea todelliset toiveet ja ajatukset.
Pitäisikö uskaltaa heittäytyä, ottaa riski ja mennä lähemmäksi vaikka polttaisi "näppinsä".
Kummallista terapiaa tämä kirjoittaminen.
Vähän samaan suuntaan, mutta en ole hänelle kääntänyt selkäänsä missään vaiheessa.
Enemmän se on hän joka vuoroin tulee lähelle ja vuoroin taas painuu kauemmaksi.
Yritän vain unohtaa, mutta samaan aikaa polttaa enemmänkin näppejä sillä tavoin että tekisi mieli kokeilla vielä. ;)
Ehkä tämä on sitä To Bii or not to Bii-hommelia.
Uskon tuohon että moni haluaa elää jossain fantasiassa ettei tarviis kohdata sitä toista ihmistä. Voishan olla että toisesta huomaisi ettei toisen kanssa sovikkaan yhteen tai yhteinen tulevaisuus on mahdoton. Sen takia on helpompi vaipua siihen epämääräiseen tilaan tai fantasiaan ihastuessa.
Itselläkin sitä välillä on, mutta samaan aikaan kuristaa se ajatus että menee mahikset jos ei yritä.
En minä tiedä palkitaanko yrittämistä aina, jonka takia sitte varmaan osa ajattelee että yrittämättä jättäminen tuottaa jopa "paremman" olon. Sitte voi syyttää olosuhteita tai jotain muuta (ehkä omaa ujoutta) kun mitään ei tapahtunu.
Ehkä mun olisi toimittava piankin. Kihelmöin odotuksesta. En tiedä vaan miten pahasti tulee tyhjä olo sitte jos kaikki olikin vain omaa kuvitelmaa...Ehkä se on se mitä me kukin pelätään lopulta eikä sitä epäonnistumista/kieltäytymistä/häpeää noin muuten...
ME pelätään että unelmat tuhoutuu joita me kudotaan ennen sen totuuden ratkeamista.
Myös täällä ollaan samassa tilanteessa. Sitten pistin ainakin henkiseltä puolelta poikki. Viestin että "Olet epävarma ja haluat että teen kaiken työn? Luuletko todella että ryhtyisin siihen tämän kaiken keskellä?". Katseita tulee edelleen joskus harvoin, mutta ei sillä ole minulle enää väliä. Jotta todella ymmärtäisin että jollakulla todella olisi tunteita minua kohtaan, kyllä siihen enemmän kuin pelkkiä katseita tarvitaan. Voin vain unelmoida että joskus, joku päivä, huomaan että koen paloa kaunista neitoa kohtaan ja hän tuntee paloa myös minuun - ja uskaltaa näyttää sen - jolloin voisin kertoa kiinnostuksestani vailla epävarmuutta.
Ihan mielenkiintoista tekstiä, ja peilautuu hyvin omiin kokemuksiin puolen vuoden taakse.
Eiköhän jokainen mies tiedä, että jos naisen meinaa saada, niin aloitteet on aina itse tehtävä. Tietenkin harhaisissa kuvitelmissaan voisi toivoa, että joku lähestyisi, mutta normaalille miehelle tuo on täysin mahdoton tilanne. Oli Suomi sitten kuinka tasa-arvoinen hyvänsä. Veikkaisin vielä, että perusnätit naiset saavat määrällisesti kaikista eniten lähestymisyrityksiä, joten valinnanvaraa riittää.
Omalla kohdallani lähestyin kiinnostavaa, mutta ujonpuoleista naista moneen otteeseen ja yritin avata keskusteluyhteyttä. Se vaan ei onnistunut millään tavalla. Ainakin itse koin tilanteet epämiellyttäviksi, kun keskustelun avauksiin, keskusteluun ym. ei vastata oikein millään tavalla. Moikkauksia sai huudella selän takaa, tai sitten niihin ei reagoitu millään tavalla. Käyttäytyminen oli samanlaista, miten itse toimisin, jos en haluaisi olla missään tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa. Kun tällaista käytöstä tulee vastaan, ei varmasti tule ensimmäisenä mieleen pyytää naista kahville, vaikka se aikaisemmin olisikin ollut mielessä.Lopulta jätin itseni tyrkyttämisen ja annoin asian olla, kun olo alkoi tuntua sen verran idioottimaiselta. Tuntui että kuoppaa oli jo kaivettu tarpeeksi syvälle.
Jälkeenpäin selvisi että nainen olisikin ollut kiinnostunut.
Ainakin itse yritän käyttäytyä kaikkia ihmisiä kohtaan asiallisesti, ja sitä toivoisi muiltakin ihmisiltä. Sen takia varmasti monia tilanteita helpottaisi, jos ujot naiset "rohkaisisi" miestä edes vähän. Tähän riittäisi ihan vain normaali kommunikointi ja käytös (:D pakollinen hymiö). Se on tietenkin harmillista, jos omat pelkotilat ovat niin suuret ettei siihen pysty, ja on parempi juosta karkuun/pyrkiä pois, mutta ei mieheltäkään voi ihan kaikkea vaatia. Sitä kuitenkin olettaa sen todennäköisimmän vaihtoehdon tällaisissa tilanteissa.
Ompa tosi sopiva kirj.itsellenikn. Viisaita ja arvokkaita ajatuksia.
miten asia sitten selvisi jälkeenpäin, että oli kiinnostunut? jonkun kolmannen osapuolen kauttako? Ilmeisesti oma kiinnostuksesi oli jo lopullisesti lopahtanut siihen mennessä, ette halunnut tehdä mitään sen jälkeen kun sait tietää että olikin kiinnostunut?
Minulle on käynyt joskus ennemmin samoin. Tuolloin jopa tapasin naista silloin tällöin, mutta hän vain työnsi minua kauemmaksi ja minä tietysti tottelin.
Sitten kun puhuimme kiinnostuksesta niin hän olikin alunperin ollut kiinnostunut, mutta se oli lopahtanut kun en ollut jaksanut nähtävästi kaikesta siitä työntelystä huolimatta yrittää.
Tuolloin otti aivoon että hän myönsi sitten jälkikäteen olleen kiinnostunut. Kaikki vain meni väärin sen vuoksi koska hänellä nähtävästi alunperin oli mahdoton myöntään kiinnostuksensa ja jopa päinvastoin esittää ettei sellaista ollutkaan.
Ainakin mielestäni käytöksen tulisi olla vähintään neutraalia jos on toisesta kiinnostunut. Jotenkin ei käy järkeen se että vaikka ihminen olisi ujo niin aktiivisuuden sijaan tekeekin päinvastoin vältellen toista ihmistä ja suoraastaan sabotoiden toisen yrityksiä.
Ehkä se on sitä naisten testaamista, mutta ihmettelen suuresti jos joku siitä nauttii tai toisaalta kuinka moni alkava mahdollinen suhde siitä selviää.
Olen pohtinut, haluaako mies olla saalistaja vai saalis? Loppuuko mielenkiinto, jos nainen osoittaa kiinnostuksensa? Itseä ottaa suoraan sanoen päähän, kun tavallaan "nöyrryin" lopulta miehen edessä ja hän käänsi selkänsä. Vai pelkäsikö hän? Olisi pitänyt pelata toisella tavalla, mutta kun sitä on liian suora laskelmovaan peliin. Mutta ensi kerralla jospa malttaisi....
Katsoin netistä pätkän ohjelmaa ihastumisesta. Ihastuminen ja rakastuminen ei ole järjen asia eli sitä ei voi ohjata järjellä. Itse toivon, että olisi sen verran järkeä, että pystyisi näkemään toisen käyttäytymisen syyt. Jos toinen haluaakin, että pitäisi yrittää sinnikkäämmin.
Ihastumisellekin on aikansa. Jos tutustuminen pitkittyy, niin myös ihastuminen laimenee ja tilaisuus uuteen suhteeseen menee ohi. Lopulta on jäljellä vain kaipuu, mutta järki on tullut mukaan ja estää yrittämästä päästä toista lähelle.
En usko tuohon.
Ihastumista voi itse "inspiroida" myös pitemmän ajan kuluessa samoin rakastumista.
Ajatus että tunteet eivät ole ohjattavissa on vanhanaikainen.
Miksi se on niin että toisen ihastuminen laimenee ja toisen ei?
Se johtuu siitä että toinen ei tietoisesti ohjaa ajatuksiaan toiseen vaan alkaa unohtaa tätä. Se on ihan tietoista valintaa eikä joku tiedoton valinta.
"Lopulta on jäljellä vain kaipuu, mutta järki on tullut mukaan ja estää yrittämästä päästä toista lähelle. "
Kaipuu on jäljellä eli tunnetta. Miten tietoisesti et äsken järjellä kyennyt auttamaan pitämään tunnetta yllä, mutta nyt yhtäkkiä järki estää "lähestymästä"?
Ei oikein uppoa ainakaan minuun nuo selitykset.
Kyllä minä uskon useimmiten että se on se nainen joka tahtoo olla saalistettava. Täten mies joutuu olemaan saalistaja halusipa tai ei.
Mutta jos mies ei saa palautetta saalistuksen aikana onko saalistuksen tulos edes mahdollinen tai se tuntuu hyvin hankalalta niin tosiasiassa joko mies luovuttaa sen vuoksi ettei usko naisen olevan kiinnostunut tai ettei pysty pääsemään naisen suosioon tai sitten mies alkaa ajatella että nainen on niin "vaikea" ettei suhteesta tulisi mitään hänen kanssaan vaikka tuo saalistus onnistuisi.
Minusta on todella omituista että ihmisistä, miehistä ja naisista puhutaan tiedostamattomina epäfiksuina biologisina koneina jotka reagoivat ulkoisesti ärsykkeisiin automaattisesti eivätkä tietoisesti osaa päättää asioita.
Tämä on täysin typerä ajatus myös tunteiden tasolla. Voihan olla että ihmiset riippuen yksilöstä voivat vaikuttaa eri tavoin tuohon, mutta esimerkiksi minä en jaksa naista aivan mahdottomasti yrittää saalistaa. Yritän muutaman kerran mutta kun asia on esitetty niin se on naisen vuoro tulla vastaan.
On aivan uskomatonta jos nainen kuvittelee että mies alkaa anella naista itselleen. Se ei luo tasapainoista tai tasa-arvoista suhdetta.
Ajattelen että kun tunne on laimentunut, yhteys on esim. katkennut toiseen ihmiseen (ei enää nähdä säännöllisesti), niin sitä alkaa tietoisesti tehdä töitä unohtamisen eteen. Onko monimutkaista? Järki ihminen yrittää järkeillä, vaikka tunteet sotkevat ajatuksia. Menikö vielä vaikeammaksi?
Tuskinpa kukaan nainen odottaa, että mies anelee naista itselleen. ??? Paitsi narsistit. Tietenkin itsetuntoa hivelee, jos mies osoittaa kiinnostusta kuin myös voi tuntua kurjalta, jos itse ei saa vastakaikua kiinnostuksensa kohteelta. Kyllä kai miehestäkin tuntuu hyvältä, jos saa huomiota osakseen.
Ihminen on ristiriitainen näissä tunnejutuissa. Odotan yhä yhteydenottoa, mutta toisaalta pelkään sitä myös. Pelkään että yhteydenotto voi olla kuin hyökyaalto ja muuttaa kaiken.
"Ajattelen että kun tunne on laimentunut, yhteys on esim. katkennut toiseen ihmiseen (ei enää nähdä säännöllisesti), niin sitä alkaa tietoisesti tehdä töitä unohtamisen eteen. Onko monimutkaista?"
Kyllä minä uskon että se unohtaminen on sinällään tiedostamatonta, mutta tietoisesti voi tehdä työtä suuntaan tai toiseen.
Mutta tällöinhän niillä kohtaamisilla ja tapaamisilla olisi erityistä merkitystä varsinkin sille joka pitää yllä sitä tunnetta silloin kun toista ei näe.
Esimerkkinä kun tein puolittaista aloitetta tuolle naiselle niin hän oli ihan itse osoittanut mielestäni poikkeuksellista mielenkiintoa vain muutama päivä sitä ennen. En minä tiedä odottiko hän aloitetta jo tuolloin sitten, mutta ei kai kaikki voi parissa päivässä voi muuttua päälaelleen että toinen empii. Nähtävästi vain näissä asioissa kuten aiemmin tuolla mainittiin se että miten suositttu nainen on ja miten valmis itse tekemään aloitetta.
Eli odotti ehkä että hänen osoittamaan huomioon vastataan heti ja mies jaksaa yrittää vaikka jonkinlainen kieltäytyminen tulisikin sekä nainen vaikuttaisi empivän.
Tämä mielestäni on täysin kohtuutonta nimenomaan sitä ajatellen miten mies jaksaa pitää omaa mielenkiintoaan yllä. Miten on mahdollista että miehen odotetaan pitävän tunnetta yllä ja vielä aktiivisesti yrittävän konkreettista aloitetta samalla kun nainen ei laita mitään tikkua ristiin ja hänen huomionosoituksensa on todella epämääräisiä sekä nähtävästi tunnetaso kovinkin ailahteleva?
Ajatellen sitä suhteen rakentumista niin aikamoinen arpapeli on kyseessä jossa auttamatta nainenkin häviää koska todennäköisesti jäljelle jää vain ne miehet jotka jaksavat juosta vaikkapa naisen perässä pelkän seksin vuoksi jne.
Mies joka tuntee arvonsa ja jolla on muutakin tekemistä ei jaksa pitää tietoisesti tunnetta ja mielenkiintoa yllä puhumattakaan sitten konkreetteisesta asian viemisestä eteenpäin.
Tämä on se "anelu" josta puhuin.
Itselläni on tunne joskus joidenkin naisten kohdalla että he nimenomaan pitävät siitä kissa-hiiri leikistä ja ainoastaan se laukaisee heidän ihastumisensa johonkin. Eivät he oikeasti välitä siitä lopputuloksesta, tulevasta suhteesta tai kumppanista vaan niistä tunteista kun saa arvuutella ja elää siinä hetkessä leikkien.
Jos nainen on vielä suosittu ja nätti niin hän varmasti löytää sitten leikkikavereita aina kun joku "luovuttaa" ja perustelee omaa passiivisuuttaan vaikkapa sillä ettei mies ollut hänen arvoisensa tai "se oikea" kun ei lähestynyt tarpeeksi, tarpeksi usein, tarpeeksi kauan, oikeassa paikassa tai aikaan tai oikealla tavalla.
Silloin keskiössä ei ole enää se toinen ihminen johon ihastutaan vaan ihastuminen kokemuksena ja toinen ihminen on vain väline saavuttaa se tietty tunnetila.
Tällaisessa fantasiassa eläminen varmasti myös on tietyllä tavalla mukavaa koska siinä esimerkiksi nainen ei voi suosittuna todella lopullisesti loukata itseään koska aina löytää uusi lankakehrä pyöriteltäväksi.
Joillekin kaikki on peliä. He peilaavat itseään toisten reaktioihin ja nauttivat, kun saavat vipinää aikaan. He ovat rakentaneet itselleen roolin ja kun joku tulee tarpeeksi lähelle, he loittonevat, koska eivät halua/uskalla näyttää todellista minäänsä. Silloin ei tarvitse näyttää tai paljastaa itseään sellaisena kuin on, raadollisena ihmisenä hyveineen ja paheineen. Jotkut myös tarvitsevat aina sen ihastumisen tunteen. Vain silloin on elossa.
Tietenkin voisit puhua suoraan kiinnostuksesi kohteelle. Toimia toisin kuin yleensä toimitaan. Ehkä se saisi mielenkiinnon heräämään.???
irti, elämäni meni ihan sekaisin sinusta. ihastuminen aiheutti minulle suurta tuskaa. en tiedä mitä voisin tehdä.. tuhlasin sinuun kaikki ajatukseni.. ei tästä mitään tulisi. Olet kaunein nainen.. mutta miten pääsen tästä ihastuksen tunteesta eroon??
On mahdollista, että näemme huomenna ja jos nähdään niin taidan laittaa itseni likoon, jos tulee sopiva hetki. En ole vielä saanut sinulta pakkeja, vaan olet käyttäytynyt niin kuin pitäisit minusta, joten jos huomenna tulee pakit niin siinäpähän tulkoon. Sen jälkeen menen eteenpäin..
Jos ei laita itteään joskus likoon niin ei voi mitään voittaakaan!
Tuskin näen omaani huomenna, mutta toivossahan on hyvä elää.
Näetkö häntä jossain harrastuksessa koska tänäänhän on lauantai?
Mulla on vähä sama juttu yhden naisen kanssa, mutta olisi kiva enemmän törmätä häneen just tuolla tavoin tekien sitten jostain asiaa kuin väkisin ottaa yhteyttä suoraan.
Olen huono tekemään alotteita. Menen ihan lukkoon enkä oikeen tiedä mitä pitäisi tehdä.
Tapasin tosi söpön tytön, aivan ehdoton 10. Jätin kaiken hänen varaansa koska itse olen sellainen 7 mies. Ei 7:t lähde kysymään 10:jä ulos. Eikä 10 lähe 7:n kanssa mihinkään touhuun mukaan. Näin ainakin omat aivot prosessoi tämän deittailumaailman. Ärsyttää vain kovasti miksi tää meni näin.
Mulla on vieläkin tallessa hänen antama paperin pala jossa hänen nimensä. Tuntuu bätmäniltä.