Aloitan illan ajatuksilla siitä, minkälaisia ovat narsistin tunteet - erityisesti ne, joita muilla pidetään positiivisina tunteina. Miten ne ilmenevät ja miten narsisti odottaa niiden ilmenevän muissa? Uskon, että narsisti haluaa jokaisen tunteensa näkyvän. Hän vaikka nauraa itselleen, jos siitä on hänelle jotain hyötyä - ja jos se todistaa muille jotain. Ja samalla hän odottaa, että muiden tunteet näkyvät hänelle samalla tavalla....sehän on mahdotonta....Ainoastaan toinen narsisti pystyy samaan!
On järkyttävää nähdä näiden naamioiden taakse....Todella järkyttävää.
Mielenrauha, josta eilen oli puhetta....miten se näkyy henkilöstä esim. täällä? Entä ilo - hyväntuulisuus?
Ja erityisesti pitääkö näiden tunteiden näkyä (perusteluita kiitos)? Oma käsitykseni on se, että tunteet ovat ihmisellä ihan muuta varten kuin näyttämistä varten - ne ovat meitä itseämme varten - niiden pitäisi kertoa meille itsellemme jotain.....
On järkyttävää nähdä näiden naamioiden taakse....Todella järkyttävää.
Mielenrauha, josta eilen oli puhetta....miten se näkyy henkilöstä esim. täällä? Entä ilo - hyväntuulisuus?
Ja erityisesti pitääkö näiden tunteiden näkyä (perusteluita kiitos)? Oma käsitykseni on se, että tunteet ovat ihmisellä ihan muuta varten kuin näyttämistä varten - ne ovat meitä itseämme varten - niiden pitäisi kertoa meille itsellemme jotain.....
Vastaukset 39
Vanhimmat
Sinusta huokuu sellainen älykkyys ettei kenestäkään muusta täällä. Samalla tavalla näkyy hienostuneisuus. Se saa narsut takakoivilleen kun nimesi ilmestyy paikanpäälle.
Monesti olen miettinyt miksi jaksat täällä riidellä narsistien kanssa. Ei näiden kanssa muuta synny.
Juu, hypättiin korkeakouluun suoraan lastentarhasta :D
Nyt heitit vaikean aloituksen...olenkohan riittävän narsisti vastatakseni omakohtaisesti totuudenmukaisesti, tai sitten, kertoisinko olettamukseni(tiedon aukkoja täynnä) tuntemistani narsisteista ja heidän tunteistaan.
Mielenrauha näkyy rauhallisena suhtautumisena..miten näkyy täällä..vastakkainen mielipide ei saa pois tolaltaan.
Iloisuus on minusta hyvä piirre, lynett mainitsi että huumorilla eteenpäin mikä on tievalinta siinä kuin muutkin. Iloisuus tarttuu siihen taipuvaisille ihmisille.
Ei tunteita tarvitse paljastaa. Pokerinaaman takana voi nauraa tai vihata ja tuntea itseään varten. Sosiaalisissa tilanteissa kyllä voipi olla helpompaa näyttää muillekin naurunsa, jos naurattaa
Niin, voi olla helpompaa näyttää naurunsa...sillä on tapana jopa tarttua =)
Mutta miten ollaan aidossa vuorovaikutuksessa keskenään jos tunteita ei näytetä tai koeta kuin itsensä sisällä ? Esimerkiksi hyvän ystävän tai kumppanin seurassa.
En tiedä, valtaosa ihmisistä antaa tunteidensa näkyä, niin minäkin. Itse asiassa koen aika mahdottomaksi pidätellä naurua silloin kun naurattaa..oon joskus ollut pienessä liemessä sen takia..jossain hartaassa tilaisuudessa.. :-)
Mulle herää vain kysymyksiä siitä miksei näyttäisi tunteita ulospäin jos siltä tuntuu ? Jos tuntuu, niin tuntuu ja sen kuuluu (?) näkyä muunakin kuin kivikasvona ulospäin. En tiä.
Pitäisin pidättelevää ihmistä kyllä...erikoisena. Se joka pierua pidättää, sillä on vilppiä sydämellään ;)
"vastakkainen mielipide ei saa pois tolaltaan"...Eli siis siten kuin sinä tässä taannoin teit? Katsotko, että olet sen vuoksi henkilö, joka ei ole henkisesti tasapainoinen tai ei omaa mielenrauhaa? Ihmisessä, jota ahdistellaan ja jonka päälle kaadetaan asiattomuuksia ei siis milloinkaan sano mitään vastaan, jos hänellä on mielenrauha tallella? Olen totaalisen eri mieltä.
Minä sanoisin kyllä, että siinä ihmisessä on jotain vikaa, joka alistuu toistuvasti muiden haukuttavaksi ilman syytä.
välity kasvojen ilmeet....vaikka kuinka pirusti laitat hymiöitä peräkkäin se ei kerro, vaikka silmäsi itkisivät tyhjyyttään....Joudut tuntemaan kaiken itsesi sisällä... jos olet narsisti, et luonnollisesti ymmärrä sitä, koska et tunne siten kuin minä tunnen. Narsisti "tuntee" muille ja muiden kautta ja suorittaa....minä tunnen itse - en tarvitse siihen muita.
Eri asia IRL kuin täällä. Vai onko mielestäsi sama istua yksin koneella tai olla kasvotusten jonkun kanssa, jonka ilmeitä pystyt lukemaan eri tavalla kuin "tunnesteriiliä" kirjoitusta?
Minä väitän, että pelkän kirjoituksen perusteella ei pysty saamaan kenestäkään niin tarkkaa kuvaa, jonka pystyy luomaan näkö- ja kuuloyhteyden kautta.
Kuka puhui pidättämisestä?
Jaa... mie olin tosielämässä kyllä, siis tuossa ajatusleikissä. Ja kuka puhui pidättämisestä ? Minä tietääkseni. Siis IRL oli aiheena.
Naurettavaa kommentointia.
Tunnetko tunteesi itse - vai esitätkö tunteita muille, koska et tunne itse? (aloitus pähkinänkuoressa)
Näkyykö itkenkö vai nauranko just nyt?
"Katsotko, että olet sen vuoksi henkilö, joka ei ole henkisesti tasapainoinen tai ei omaa mielenrauhaa?"
Katson.
Aina kun hermostun, närkästyn, suutun...en ole tasapainossa. Mun tunteeni elää tilanteiden mukaan ja niillä on taipumus hakeutua mielenrauhatilaan. Liukukytkimieni perustila. Kyllä mut järkyttymään saa. Sut kanssa.
Jokaisen ihmisen sisältä löytyy leijona, kun tarpeeksi syvältä raapii. :)
Ihminen jota vastakkainen mielipide ei saanut tolaltaan, on mielenrauhassa. Voitko kiistää?
Niin se on tuokin... IRL oli aiheena siinä =)
Henkinen tasapaino ei järky mistään vastakkaisesta mielipiteestä, ei tosiaankaan! Ei ainakaan minun henkinen tasapainoni. Henkinen tasapainoni on järkkynyt mm. lähimpieni kuolemista ja vakavasta onnettomuudesta, johon jouduin....mutta että vastakkaisesta mielipiteestä? Tietysti, jos olen sitä mieltä, että paras ystäväni on elossa ja sinä kerrot mulle, ettei ole niin tietenkin olen poissa tolaltani ainakin niin kauan, kunnes saan tietää sinun valehdelleen....Mutta sehän ei ole mielipideasia tuollainen....
Kun minä ärsyynnyn jostain, se kertoo MINULLE ( siis HUOM! ei SINULLE), että jokin asia vaatii nyt huomiotani. Jokin on pielessä. Kun näin ollen tartun siihen, mikä vaati huomiotani se ei ole mikään tolaltaan meno, vaan asiaan tarttuminen ja sen käsitteleminen. Jos sinä vittuilet minulle ja minä annan samalla mitalla takaisin, miksi vain minä olen tasapainoton?
Puhuit tuossa juuri pitkät jaaritukset lynettin kanssa posttraum.oir.yhtymästä....Miten ihmeessä sellainen pääsee kenellekään syntymään, kun tunteet aina ulkoistetaan - ei siis padota mihinkään??!!
Loogisuutta väitteissänne ei ole - edes siteeksi.
Se, mitä tunteita näyttää ulospäin riippuu omalla kohdallani siitä, onko ihminen läheinen vai ei. Muille ja ventovieraille olen nimeltäni vain "hymy-lynett", oli tunteeni mikä tahansa. Siis oikeasti. Läheisille uskaltaa näyttää ainakin iloa tai surua. Viha, häpeä tms...ne ovatkin sitten vaikeampia. Ja näitä läheisiä on ollut, sillä tasolla vain muutama elämänvarrella. Aiempi keskustelu tunteiden näyttämisestä oli lähinnä ideaalitilanteen hahmottamista.
Kun pidättelen, tiedän olevani valheellinen.
Miksi pidättely on mielestäsi yksinomaan väärin? Mitä haittaa siitä siis mielestäsi on?
Itseasiassa tuli tuosta pidättelystä mieleeni, että olisiko asiat menneet elämässä toisin jos tunteita ei olisi tarvinnut oppia tukahduttamaan - esiintymään kuin kaikki businekset olis ookoo. Ehkä totuus olisi valjennut ulkopuolisille, mahd. auttajille silloin. Mutta eihän kukaan ajatuksia osaa lukea. Siksi olen opetellut vähitellen tuntemaan(uloskin päin). Aina ei tarvi hymyillä.
Jatkuva pidättely tuo somaattisiakin oireita lopulta. Mutta onhan tässä aikaa opetella, alussa vasta ollaan. On helpottavaa päästä eroon "esittämisestä" ja se laskee taakaan selästä pois. Pääsee aidompaan vuorovaikutukseen.
No en mä tiedä onko se aina väärin, tuskin sitä tarkoitin. Mutta jatkuva esittäminen kaveriporukassa esim. vakavan kriisin jälkeen tai sen aikana "ookoota" on todella rasittavaa ja turhaa.
mitä tunteita pidättelee - enkä tarkoita nyt patoamista tai tukahduttamista!
Ilon pidättelystä voi saada huomattavaa positiivista energiaa. Edellä puheena olleen häpeän kohdalla mekitys on lähinnä moraalinen.
Mutta ihmisellä (piru kun on) on myös taito aiheuttaa toisessa tunteita, joilla ei oikeasti ole yhteyttä todellisuuteen. Tällaisia tunteita voivat olla mm. syyllisyydentunteet. Toisessa voidaan siis herätellä syyllisyyttä ilman, että aihetta on - myös hyvittämisen vaatimus usein esitetään. Samoin aseena voidaan käyttää paheksuntaa kaikkea sitä kohtaan, mitä jonkun sanotaan olevan - huolimatta siitä onko hän. Tällaisilla palstoilla se on helppoa. Kukaan ei täällä pysty todistamaan itsestään yhtään mitään....
Juu, tuttua on. Olen ollut mestari vastanottajana tunteensiirrossa mutta myös antajana. Lienee tuttua jokaiselle, joskus.
En mä tästä palstasta niin tiedä, mua ei ainakaan kiinnosta täällä kirjoitellessa juurikaan se, mitä tai kuka kirjoittajan takaa löytyy. Siksi kai tällä villipalstalla viihdytäänkin. Olisi outoa jos kokisin tarvetta tai joutuisin todistamaan jotain itsestäni. Jos joku meikäläistä paheksuu tai jotakuta toista, se on vapaata. Kyllä meitä tänne mahtuu.
Olen ollut aikanani todella kärkäs tuomitsemaan ihmisiä, arvostelemaan, tietämään jotenkin paremmin tai ärsyyntymään. Tai todistelemaan jotakin.
Pikkuhiljaa on alkanut helpottaa ja täytyy sanoa, se on mukavoo=)
(katsoin cesarin ohjelman tuossa välissä)
Olen oikeasti pahoillani niistä järkytyksistä mitä olet joutunut kokemaan. Läheisiä on itseltänikin kuollut.
Toisilla täällä pinna tuntuu palavan kritiikistä, sua nyt viimeiseksi epäilisin siitä (antamasi ohjeen takia)
Tuo oman ärsyyntymisentunteen huomioiminen ja sen syiden tutkiminen tuntuu minusta oikealta tieltä. Mitä 'minussa' tapahtuu ja miksi.
"Jos sinä vittuilet minulle ja minä annan samalla mitalla takaisin, miksi vain minä olen tasapainoton?"
Tällaisessa tilanteessa katsoisin meidän molempien olevan poissa mielenrauhasta, ja itseni olevan enemmän syyllinen.
Hieman kritiikkiä sulle:
"Puhuit tuossa juuri pitkät jaaritukset lynettin kanssa..", "Loogisuutta väitteissänne ei ole - edes siteeksi."
Sulla ontuu hiukan diplomatia, se ei tunnu olevan sun vahvin puolesi. Ehkei sen tarvitsekaan olla, täällä, ja sinun mielestäsi?
Sinähän ne tiedät - minun vahvimmat ja heikoimmat puoleni....Välillä tuntuu vahvasti, että jollakin tapaa kannatat ylisuorittamista - näyttämistä/teeskentelyä....
Rehellisyydestäni en luovu, en - sillä sen jälkeen minä en enää ole minä....kun pitää yhdelle olla diplomaattinen, yhdelle pitää aina hymyillä ja kolmannelle pitää vannoa ikuista ystävyyttä....Viis väliä, mitä itse niistä ajattelen.
Otan mieluummin vastaan kritiikin kuin valehtelen itselleni ja "myyn" itseni muille.
Luonnollisuutta kannatan. Teeskenteleminen vaatii sellaista tsemppaamista mihin en pysty. Ilkikurimus. Mä en tiedä mitään puolia sinusta. Vain luetun ymmärrykseni joka sekin voi olla oikeaa tai väärää tulkintaa.
Relax :)
"Relax"...Minkä takia esität taas tällaisia arvailuja? Et sä todellakaan voi tietää miten rento mä olen. Se ei välity kirjoitamalla. Olen pahoillani, etten kykene esittämään olotilaani kirjoituksiini - toisaalta, miksi pitäisi? - ei se ikinä kuitenkaan olisi sopiva tai oikea...... Kun yritän tehdä niin, minua syytetään ylimieliseksi. Se on ihan sama mitä ja millainen oikeasti olen. Sinä uskot vain sen, minkä haluat uskoa. Ja se on sääli. Sillä tavalla et ikinä saavuta mitään elämässäsi. Mutta olkoon se kohtalosi. Itse valitsemasi. Ei minulla ole siihen muuta sanottavaa.
En sitten saavuta. Ei sillä niin suurta väliä. Mittasuhteet elämän, ja sen yhden pikkuruisen osatekijän, minun, välillä ovat suunnattomat. Voimat loppui, hyvää yötä.
"On järkyttävää nähdä näiden naamioiden taakse....Todella järkyttävää." Kun toinen sanoo/laittaa jotakin tällaista, minulle tulee sellainen olo, että ei hirveästi tee mieli olla tekemisissä, koska tuo on omalla tavallaan aina ja ikuisesti oikeassa olevan ihmisen sanomaa, tuollainen, ja tuollaisella parhaimmillaan vain tukahduttaa sen toisen, ja kun se toinen siihen romahtaa jalkojensa juuren, jatkaa:"Tiesinhän, olin oikeassa".
Tällaiset lausahdukset saavat kysymään, kumpi oli ensin, muna vai kana. Ehdottomuus on ehdottomuutta.
Se on se.. ensin hoksaa jotakin joka alkaa hymyilyttämään, sitten katselee ympärilleen ja hymy alkaa kutittamaan, sitten sitä ajattelee, että ei voi/saa nauraa, ja sitten jo repeää :DD
Miksi ihmeessä niitä tunteita pitäisi aina ja kaikille näyttää? Ei sulle tarkoitettu kysymys niinkään vaan itekseni pohdin. Joskus vaan niitä tunteita ei vaan yksinkertaisesti ole, esim. provosointi ei enää kosketa niin kuin joskus aiemmin, nykyään sen voi vain sivuuttaa kylmän rauhallisesti ilman että tarvitsee asiaa edes sen kummemmin miettiä. Joskus olen ollut turhankin avoin ja joutunut huomaamaan ettei se kannata. Jotenkin sen vaan vaistoaa koska voi olla vapaasti oma itsensä jännittämättä seurauksia. Nyt on jotenkin sellainen ihmeen jumiutunut olo, ihankuin jotain odotusta ilmassa..
näyttää tunteitaan...tai oikeammin näyttelee niitä. Hän ei tunne niitä. Siksi täällä netissä elämä on narsistille mielekästä - mitään ei tarvitse oikeasti tuntea...täällä olemme kaikki samalla viivalla.
Elämme narsistin mielikuvitusmaailmassa täällä. Ja auta armias sitä, joka ei usko.....
Noinhan se voi olla, irl ne ilmeet kertoo tosiaan niin paljon, joskus ihan huvittaa ne irvistykset :)
En tiedä, mutta omalta osaltani voisin sanoa, että
kun vaikutan masentuneelta, olen tosiasiassa todella hyvällä tuulella...
kun olen "hauskalla" tuulella, tai muuten vain hilpeä, on se merkki siitä, että takana on monta väsyttävää päivää, ja tuolla lailla tavallaan "puran stressiä." Tuolloin saan myös pahimmat raivarit, jos joku erehtyy ärsyttämään. :)
Silloin yleensä mielialat vaihtelevat todella usein, ( kaikkea kai vihasta, iloon, vahingoniloon... ) ja ajatukset hyppivät laidasta laitaan...Ajatukset saattavat olla toisinaan aika synkkiä, ( saatan miettiä paljon vanhoja kokemiani vääryyksiä, ja hautoa kostoa. ) puhe sarkastista, ( = vittuilen kaikille ) ja olo levoton.
Kun olen "vihainen" olo on tosiasiassa aika neutraali...
Ei minua tosiasiassa vituta, vaikka siltä se muiden mielestä näyttäisi.
Saatan puhua vihaiseen äänensävyyn, vaikka en tosiasiassa tuntisi sillä hetkellä oikeastaan mitään...En oikeastaan tiedä itsekään miksi...Hauska ainakin saada muut luulemaan, että olisin huonolla tuulella. :)
Se ei kuitenkaan ole se pääatarkoitus...Kai se sitten on jotain lievää turhautumista, joka purkautuu tuolla tavoin...Tai jotain?
Yleensä tuo tila ei kauan kestä, ja kohta jo olo onkin mitä parhain ja ihmettelen vasta jälkikäteen, että mihin ne muut siitä ympäriltä oikein katosivat. :D
( Aina sitä jotenkin olettaa, että muilla ihmisillä olisi sama olotila mitä itsellä, vaikka itse tekisin, tai sanoisin mitä...Jos olen mielestäni hyvällä tuulella ja sanon jotain loukkaavaa, en todellakaan ymmärrä, jos joku siitä nyt loukkaantuu. Järkitasolla kyllä jälkeenpäin, ( vaikka se on silloinkin lähinnä samantekevää ) mutta sillä hetkellä se herättää ainoastaan hämmennystä...Siinä sitten kuunnella Wtf-ilme naamalla, kun joku alkaa valittamaan, että " Etkö sinä ollenkaan ajattele muiden tunteita...vali, vali, vali."...
Sekava sepustus...Enkä tiedä itsekään, kuinka paljon tästä on totta, mutta näin asiat ainakin itse koen...
( Koita siinä sitte tulla ihmisten kanssa toimeen, kun kaikki mitä teet, teet päin p***että...Ainakin muiden mielestä. :) )
Nyt kun aloin miettimään, eipä tähän varmaan kovin paljon "positiivisia tunteita" joukkoon mahtunut. :)
Lisättäköön tähän vielä, että mieheni on samanlainen...
Vastaavaan en ole aikaisemmin törmännyt.
Tiedän täsmälleen miltä hänestä tuntuu, milläkin hetkellä ja koska on parempi pitää suunsa kiinni. :)
Hauskaa on ollut...Kerran kun molempia "vitutti" tuijoteltiin vain kattoon, ja puhuttiin molempia ärsyttävistä asioista...Äijä heitti tyynyn tympääntyneenä seinään, ja alkoi nauramaan...Kirosi siinä samalla jotain itsekseen. Itseäni alkoi vain hymyilyttämään. Toinen käyttäytyi niin samoin, kuin miten itse käyttäydyin...Tiesin, että tuo viha ei ollut varsinaista vihaa. Kohta jo naurettiin vedet silmissä ja jatkettiin päivää kuin mitään ei olisi tapahtunut...Molemmilla nämä mielialat muuttuvat tiuhaan.
Eksäni olisi jo alkanut ihmettelemään, että mikä minua vaivaa, ja lähtenyt suuttuneena...Ottanut asiat itseensä. Minkäänlaista yhteisymmärrystä välillämme ei ollut koskaan.
Omissa oloissaan oleminen tyynen rauhallisena ja keskittyneenä, esim. lehden lukeminen, on muutamaan otteeseen ärsyttänyt ympärilläni olevat kommentoimaan....murjottamistani, todellisuudesta vetäytymisen taitoani, sanatonta vittuilemisen taitoani... Ja siihen kommentointiin on turha ollut sanoa mitään siitä, mikä olo ittellä on ollut sitä lehteä lukiessa :D Asia on huvittava, mutta jatkuessaan tuollainen törmäily saa aikaan suunnatonta väsymystä.
Kuka kenet miten tulkitsee, mutta oikea kysymys lienee se, että mikä tarve jollakin toisella on sanoittaa toisen tunnetilaa.. Tullut mieleen, että esimerkiksi syventyessäni lukemaan olen tavallaan tilassa, jossa minua ei voi "käyttää" ja ilmiselvä itsetyytyväisyyteni lehteä lukiessa on saanut toisen haluamaan ärsyttämistäni.
Usein reagoimattomuus ärsytykseen ei suinkaan vähennä sitä ärsyttämisen tarvetta toisessa, päinvastoin. Jotakin reaktiota haetaan, mutta jokainen reaktio on kuitenkin loppupeleissä väärä.
:D Mulla on toinen taivas meneillään.
> Suurin inspiraation lähteeni: Yksin kotona, omalla sängyllä lojuen, makkarin ikkunasta taivaan ihmeitä ihmetellen ... oli ne sitten pilviä sinitaivaalla tai tätikuvioita
--- tätikuvioita ... hihihi ... :)
:DDD Mää ku luulin lukevani oikein :) Tätikuviot kuulostaa kieltämättä hauskemmilta kuin tähtikuviot :
*Tätikuvioitu taivas* maalaapa sellainen :)
Luin koko ketjun ja täytyy sanoa etten käsittänyt puoliakaan. Ehkä olen tyhmä. Ehkä liian viisas. Mutta. Olin parisuhteessa narsistin kanssa 13 vuotta. Kärsin suhteessa tapahtuneista asioista vieläkin vaikka erosta on pian 7 vuotta. En ole ehjä.
Exäni kykeni täydelliseen tunteetomuuteen, kykeni vaihtamaan tunnetilaansa sekunnin murto-osassa, hän kuvitteli näyttävänsä rakkautta vaikkei tiedä mitä se on, hän kykeni näyttelemään kaikille että meidän elämä oli täysin normaalia. Minulta se vaati suunnattomia ponnistuksia olla kertomatta, olla hajoamatta, olla murtumatta. Joskus kun itkin voimattomuuttani kotona, ex tuli ja kommentoi tyyliin: mitä sinä taas vollotat.
En koskaan enää suojele häntä, en koskaan enää valehtele hänen puolestaan, en koskaan enää jätä kertomatta miten asiat oikeasti olivat. Monet ihmiset vain eivät enää usko. Olisi pitänyt kertoa aiemmin. Narsisti on pahimmillaan niin sairas ihminen että oikea paikka olisi pehmustettu selli.
Eihän sulla ole mitään hätää enää saat olla lopun elämääsi uhri jonka kaikki tulevatkin ongelmat johtuvat vanhasta liitosta narsun kanssa eikä mistään tarvii ikinä enää kantaa vastuuta.
Siksihän siinä nytkin valitat.