Oikeat nimenne, pässit..

nyt ymmärrän paremmin, palstan tarpeen

:DD

No enpä tiedä.. ajatuksen tasolla ei varmaankaan kauas heitä :)

*vaihtaa alaa*

M.B. kirjoitti:

:DD

No enpä tiedä.. ajatuksen tasolla ei varmaankaan kauas heitä :)

*vaihtaa alaa*

psykiatri = psykiatri

M.B. kirjoitti:

:DD

No enpä tiedä.. ajatuksen tasolla ei varmaankaan kauas heitä :)

*vaihtaa alaa*

Auttava käsi-aloituksestasi tehty intuitiivinen johtopäätös. ;)

old_profile_59029 kirjoitti:

Auttava käsi-aloituksestasi tehty intuitiivinen johtopäätös. ;)

:DDD Mulle tuli mieleen joku: kieroutunuthuumori synnytti mielleyhtymän: pikkupaulin, pienen murhapolttajan, ymmärtäjätäti joka kannattaa lapsen omaa tekemällä oppimista, niin kuin tekemään tulen ihan itse ja polttamaan mummon ihan itse = montessoritäti 8)

sä unohdit mut sun listalta! mäkin haluan tittelin :D

old_profile_55810 kirjoitti:

sä unohdit mut sun listalta! mäkin haluan tittelin :D

Kyllä se tuonne humanistisiin tieteisiin menee..Kognitiotiede on sun juttusi =)

M.B. kirjoitti:

:DDD Mulle tuli mieleen joku: kieroutunuthuumori synnytti mielleyhtymän: pikkupaulin, pienen murhapolttajan, ymmärtäjätäti joka kannattaa lapsen omaa tekemällä oppimista, niin kuin tekemään tulen ihan itse ja polttamaan mummon ihan itse = montessoritäti 8)

Mielleyhtymät hyväksyttyjä tässä kaoottisessa maailmassa ;)

old_profile_59029 kirjoitti:

Mielleyhtymät hyväksyttyjä tässä kaoottisessa maailmassa ;)

A jossakin päin jollekin laittoi harjoitteensa sisältävän vieraille/tuntemattomille puhumista.. Tulipa tässä mielee, että kuin kukka kärpäsiä, vedän ainakin vanhempia ihmisiä puoleeni. Lapsia myös, eivätkä laitapuolen kulkijatkaan ole poikkeus siinä joukossa.

Tavallisella ihmisellä on usein kiire. Mutta jos nykyaika on mitä on, sellaista omaan itseensä keskittymistä ja kiirettä, suorittamista ja jonakin olemista, minkälaisia ovat vanhuksemme tulevaisuudessa..

M.B. kirjoitti:

A jossakin päin jollekin laittoi harjoitteensa sisältävän vieraille/tuntemattomille puhumista.. Tulipa tässä mielee, että kuin kukka kärpäsiä, vedän ainakin vanhempia ihmisiä puoleeni. Lapsia myös, eivätkä laitapuolen kulkijatkaan ole poikkeus siinä joukossa.

Tavallisella ihmisellä on usein kiire. Mutta jos nykyaika on mitä on, sellaista omaan itseensä keskittymistä ja kiirettä, suorittamista ja jonakin olemista, minkälaisia ovat vanhuksemme tulevaisuudessa..

Miltä susta itsestä tuntuu kohdata ihmisiä, kaikenlaisia? Haetko heistä jotain erityistä..sitä oikeaa..?

old_profile_59029 kirjoitti:

Miltä susta itsestä tuntuu kohdata ihmisiä, kaikenlaisia? Haetko heistä jotain erityistä..sitä oikeaa..?

Itseasiassa olen käsittänyt asian niin, että minä olen se joka ei hae. Minun luokse hakeudutaan. Tietyllä tapaa, taaksepäin katsomalla, melkein kaikki, joiden kanssa olen ajautunut suhteeseen, ovat tavalla tai toisella päässeet elämässään eteenpäin positiiviseksi luokiteltavalla tavalla. Matkalla on tapahtunut hajoamisia enemmän kuin parisuhdeoppikirja sallii, mutta olen joskus ajatellut, että ehkä olen ollut monille se viimeinen seinä, jonka jälkeen on ollut pakko miettiä jollakin tasolla uudelleen elämässä etenemistään.

Nyt vain tuntuu siltä, että oman rimpuiluni olisi hyvä tuoda jotakin muutosta myös omaan tilanteeseeni. En jaksa olla hajotettavana toisen hyväksi. Viimeisin oli SE, jokin, määrittelemätön.

Noin muuten ihmiset ovat edelleen parhaita vapaana. En ymmärrä sellaista ihmissuhteiden "ylläpitopakkoa", että ystävyys määrittyisi sen mukaan, kuinka monta tekstiviestiä esimerkiksi lähettää ensin vai lähettääkö joulukortin vai ei.. Sellainen on minulle täysin käsittämätöntä, ja jollakin sanattomalla tasolla kaipaan sellaiseen sähköttömään aikaan. Siihen, jossa kahvipannu laitetaan hellalle miettimättä edes että miksi juuri nyt, ja kohta ovi käy kun tulee ennakolta ilmoittamattomia kahvistelijoita...

old_profile_59029 kirjoitti:

Kyllä se tuonne humanistisiin tieteisiin menee..Kognitiotiede on sun juttusi =)

Jee! Kognitiivisessa terapiassa olen käynytkin 10 vuotta ja sitä ehdottomasti kannatan esim. analyyttiseen verrattuna. Opiskelenkin tällä hetkellä psykologiaa, tosin vasta lukiossa :) Mutta kirjoitan psykologian ensi syksynä ja kun kaikki kirjoitukset on hoidettu, tarkoitus olisi mennä yliopistoon lukemaan lisää psykologiaa... en vain saa siitä tarpeekseni! Tietty se onnistuu vain jos pääsen sisään :-/

old_profile_55810 kirjoitti:

Jee! Kognitiivisessa terapiassa olen käynytkin 10 vuotta ja sitä ehdottomasti kannatan esim. analyyttiseen verrattuna. Opiskelenkin tällä hetkellä psykologiaa, tosin vasta lukiossa :) Mutta kirjoitan psykologian ensi syksynä ja kun kaikki kirjoitukset on hoidettu, tarkoitus olisi mennä yliopistoon lukemaan lisää psykologiaa... en vain saa siitä tarpeekseni! Tietty se onnistuu vain jos pääsen sisään :-/

Kuulostaa hyvältä! Sulla on etu; oma innostuksesi psykologiaan, ja se kantaa pitkälle. Luota itseesi. Mulla on aavistus että sulla on alalle paljon annettavaa, ja kenties, jonain päivänä, mulla on ilo lukea sun kirjoittamasi kirja! Kaikki menneisyydessä kokemasi on arvokasta omakohtaista tietoa tässä hetkessä ja tulevaisuudessasi. :)

M.B. kirjoitti:

Itseasiassa olen käsittänyt asian niin, että minä olen se joka ei hae. Minun luokse hakeudutaan. Tietyllä tapaa, taaksepäin katsomalla, melkein kaikki, joiden kanssa olen ajautunut suhteeseen, ovat tavalla tai toisella päässeet elämässään eteenpäin positiiviseksi luokiteltavalla tavalla. Matkalla on tapahtunut hajoamisia enemmän kuin parisuhdeoppikirja sallii, mutta olen joskus ajatellut, että ehkä olen ollut monille se viimeinen seinä, jonka jälkeen on ollut pakko miettiä jollakin tasolla uudelleen elämässä etenemistään.

Nyt vain tuntuu siltä, että oman rimpuiluni olisi hyvä tuoda jotakin muutosta myös omaan tilanteeseeni. En jaksa olla hajotettavana toisen hyväksi. Viimeisin oli SE, jokin, määrittelemätön.

Noin muuten ihmiset ovat edelleen parhaita vapaana. En ymmärrä sellaista ihmissuhteiden "ylläpitopakkoa", että ystävyys määrittyisi sen mukaan, kuinka monta tekstiviestiä esimerkiksi lähettää ensin vai lähettääkö joulukortin vai ei.. Sellainen on minulle täysin käsittämätöntä, ja jollakin sanattomalla tasolla kaipaan sellaiseen sähköttömään aikaan. Siihen, jossa kahvipannu laitetaan hellalle miettimättä edes että miksi juuri nyt, ja kohta ovi käy kun tulee ennakolta ilmoittamattomia kahvistelijoita...

Sulla taitaa olla parantajan lahja, jonka tavalla tai toisella pulassa olevat vaistoaa. :)

Ennen pyöri oravanpyörä hitaammin. Ajattele esim tätä sähköistä viestintää verrattuna, jos laittaisimme kommentin kirjekuoreen ja postilaatikkoon.

Puuhella-aikaan takaisin..

M.B. kirjoitti:

Itseasiassa olen käsittänyt asian niin, että minä olen se joka ei hae. Minun luokse hakeudutaan. Tietyllä tapaa, taaksepäin katsomalla, melkein kaikki, joiden kanssa olen ajautunut suhteeseen, ovat tavalla tai toisella päässeet elämässään eteenpäin positiiviseksi luokiteltavalla tavalla. Matkalla on tapahtunut hajoamisia enemmän kuin parisuhdeoppikirja sallii, mutta olen joskus ajatellut, että ehkä olen ollut monille se viimeinen seinä, jonka jälkeen on ollut pakko miettiä jollakin tasolla uudelleen elämässä etenemistään.

Nyt vain tuntuu siltä, että oman rimpuiluni olisi hyvä tuoda jotakin muutosta myös omaan tilanteeseeni. En jaksa olla hajotettavana toisen hyväksi. Viimeisin oli SE, jokin, määrittelemätön.

Noin muuten ihmiset ovat edelleen parhaita vapaana. En ymmärrä sellaista ihmissuhteiden "ylläpitopakkoa", että ystävyys määrittyisi sen mukaan, kuinka monta tekstiviestiä esimerkiksi lähettää ensin vai lähettääkö joulukortin vai ei.. Sellainen on minulle täysin käsittämätöntä, ja jollakin sanattomalla tasolla kaipaan sellaiseen sähköttömään aikaan. Siihen, jossa kahvipannu laitetaan hellalle miettimättä edes että miksi juuri nyt, ja kohta ovi käy kun tulee ennakolta ilmoittamattomia kahvistelijoita...

Heh, mulla on sama juttu : vanhukset ja nimenomaan varsinkin laitapuolen(?) kulkijat tuntevat tarvetta lähestyä tarinoillaan... näin on ollut niin pitkään kuin itsensä voi "aikuiseksi" laskea. Eli ei ikinä =)
No joo, mutta anyway. Se on jänskä ilmiö - ehkä olemukseni ei sittenkään välitä ylimielisyyttä tai paremmuudentunnetta, tuomitsemista.

=)

Ja A:lla on se lämmin syli jonka pelkkä läsnäolokin tuo turvallisuudentunteen =)

old_profile_59029 kirjoitti:

Sulla taitaa olla parantajan lahja, jonka tavalla tai toisella pulassa olevat vaistoaa. :)

Ennen pyöri oravanpyörä hitaammin. Ajattele esim tätä sähköistä viestintää verrattuna, jos laittaisimme kommentin kirjekuoreen ja postilaatikkoon.

Puuhella-aikaan takaisin..

Mulla taitaa olla sadistisia taipumuksia, jotka jollakin tasolla masokistiset vaistoaa 8)

No en tiedä. Ehkä olen suorittamassa vaihdosta.. sellainen pitkäaikainen *switch*-tapahtuma meneillään..

UPDATE_9507895 kirjoitti:

Heh, mulla on sama juttu : vanhukset ja nimenomaan varsinkin laitapuolen(?) kulkijat tuntevat tarvetta lähestyä tarinoillaan... näin on ollut niin pitkään kuin itsensä voi "aikuiseksi" laskea. Eli ei ikinä =)
No joo, mutta anyway. Se on jänskä ilmiö - ehkä olemukseni ei sittenkään välitä ylimielisyyttä tai paremmuudentunnetta, tuomitsemista.

Olen omassa elämässäni törmännyt ilmiöön, että jos olenkin jostakin asiasta ollut jyrkästi kantaaotaava, olen tavalla tai toisella joutunut tilanteeseen, joka on avannut uudenlaisen näkökulman siihen kantaaotettavaan asiaan.. Toisille elämä on helppoa. Synnytään, kasvetaan, mennään ja tehdään aina oikeita asioita, ollaan tyytyväisiä, menestyviä, kauniita ja lopulta vanhetaan.. Kaikille elämä ei samalla tavalla ole helppoa.. Tietty herkkyys yhdistettynä vastoinkäymisten määrään saa elämänpolun mutkittelemaan enemmän tai vähemmän.. Tuomitseva ei kannata olla, eikä koskaan kannata vannoa, että ei koskaan :)

Paremmuudentunne ja tuomitseminen kumpuaa vertailusta.. jotakin/jonkinlaista pidetään parempana/huonompana.. Joskus ihmiseen liitettävät määreet tulevat ulkopuolelta ja joskus ihminen imaisee ne itseensä. Joskus ne istuvat ihmisessä syntymästä, eivätkä liukene edes elämän myötä..

Jokaisen elämänpolku on jokaisen oma, eikä arvottomampi toista :)

M.B. kirjoitti:

Olen omassa elämässäni törmännyt ilmiöön, että jos olenkin jostakin asiasta ollut jyrkästi kantaaotaava, olen tavalla tai toisella joutunut tilanteeseen, joka on avannut uudenlaisen näkökulman siihen kantaaotettavaan asiaan.. Toisille elämä on helppoa. Synnytään, kasvetaan, mennään ja tehdään aina oikeita asioita, ollaan tyytyväisiä, menestyviä, kauniita ja lopulta vanhetaan.. Kaikille elämä ei samalla tavalla ole helppoa.. Tietty herkkyys yhdistettynä vastoinkäymisten määrään saa elämänpolun mutkittelemaan enemmän tai vähemmän.. Tuomitseva ei kannata olla, eikä koskaan kannata vannoa, että ei koskaan :)

Paremmuudentunne ja tuomitseminen kumpuaa vertailusta.. jotakin/jonkinlaista pidetään parempana/huonompana.. Joskus ihmiseen liitettävät määreet tulevat ulkopuolelta ja joskus ihminen imaisee ne itseensä. Joskus ne istuvat ihmisessä syntymästä, eivätkä liukene edes elämän myötä..

Jokaisen elämänpolku on jokaisen oma, eikä arvottomampi toista :)

"Olen omassa elämässäni törmännyt ilmiöön, että jos olenkin jostakin asiasta ollut jyrkästi kantaaotaava, olen tavalla tai toisella joutunut tilanteeseen, joka on avannut uudenlaisen näkökulman siihen kantaaotettavaan asiaan.. "

Tämän olen kokenut itsekin ! Mitä enemmän olen liittänyt johonkin halveksuntaa, sitä enempi on tarjoutunut mahdollisuuksia sitä asiaa ymmärtää. Tarkoitan sitä, että "envidukoskaanikinä" tai "mäenymmärrätollasta"-ajattelun kohteet ovat tulleet nenäni eteen jopa omaksi ominaisuudekseni asti.

Alkuun asian hyväksyminen itsessä aiheuttaa tyypillisesti vastarintaa, kieltämistä ja torjuntaa, kaikenmaailman selittelyjä (ihmispää on siinä tod. taitava), mutta lopulta toivottavasti tajuaa nostaa onkensa vedestä ylös.

En usko,että tämä on mitenkään poikkeuksellista vaan koskee jokaista ihmistä - on vain eriasia miten suhtautuu siihen ymmärtämisen mahdollisuuteen. Ainahan sen voi kieltää tai torjua, vaikka loputtomiin. Jokainen sellainen tilanne on kuin tienristeys. Ja jos "koulutusta asiaan" tulee tarpeeksi-alkaa olemaan jo aika vaikea muuttaa näkökantaansa =)

Ehkä tämä on oman ns. lastin keventämistä, mutta uskon, että mitä pidempi tie - sitä parempi lopputulos. Jos siis haluaa edes avata silmiään.

old_profile_59029 kirjoitti:

Kuulostaa hyvältä! Sulla on etu; oma innostuksesi psykologiaan, ja se kantaa pitkälle. Luota itseesi. Mulla on aavistus että sulla on alalle paljon annettavaa, ja kenties, jonain päivänä, mulla on ilo lukea sun kirjoittamasi kirja! Kaikki menneisyydessä kokemasi on arvokasta omakohtaista tietoa tässä hetkessä ja tulevaisuudessasi. :)

:) Itseensä luottaminen on helppoa kun saa positiviista palautetta!

UPDATE_9507895 kirjoitti:

"Olen omassa elämässäni törmännyt ilmiöön, että jos olenkin jostakin asiasta ollut jyrkästi kantaaotaava, olen tavalla tai toisella joutunut tilanteeseen, joka on avannut uudenlaisen näkökulman siihen kantaaotettavaan asiaan.. "

Tämän olen kokenut itsekin ! Mitä enemmän olen liittänyt johonkin halveksuntaa, sitä enempi on tarjoutunut mahdollisuuksia sitä asiaa ymmärtää. Tarkoitan sitä, että "envidukoskaanikinä" tai "mäenymmärrätollasta"-ajattelun kohteet ovat tulleet nenäni eteen jopa omaksi ominaisuudekseni asti.

Alkuun asian hyväksyminen itsessä aiheuttaa tyypillisesti vastarintaa, kieltämistä ja torjuntaa, kaikenmaailman selittelyjä (ihmispää on siinä tod. taitava), mutta lopulta toivottavasti tajuaa nostaa onkensa vedestä ylös.

En usko,että tämä on mitenkään poikkeuksellista vaan koskee jokaista ihmistä - on vain eriasia miten suhtautuu siihen ymmärtämisen mahdollisuuteen. Ainahan sen voi kieltää tai torjua, vaikka loputtomiin. Jokainen sellainen tilanne on kuin tienristeys. Ja jos "koulutusta asiaan" tulee tarpeeksi-alkaa olemaan jo aika vaikea muuttaa näkökantaansa =)

Ehkä tämä on oman ns. lastin keventämistä, mutta uskon, että mitä pidempi tie - sitä parempi lopputulos. Jos siis haluaa edes avata silmiään.

Eeeeekäku jos koulutusta tulee tarpeeksi - alkaa olemaan aika vaikeaa olla muuttamatta näkökantaa...=) Pieni virhe, iso muutos.

UPDATE_9507895 kirjoitti:

Eeeeekäku jos koulutusta tulee tarpeeksi - alkaa olemaan aika vaikeaa olla muuttamatta näkökantaa...=) Pieni virhe, iso muutos.

:) Siinäkin taitaa olla kahta sorttia.. koulutus saa toiset joustaviksi myös toisia näkökulmia kohtaan, toiset jäävät entistä tiukemmin kiinni omaan oikeassaoloonsa, ottaen jokaisen uuden uuteen näkökulmaan tutustumisen todisteena siitä, että oma on ainoa oikea...

M.B. kirjoitti:

:) Siinäkin taitaa olla kahta sorttia.. koulutus saa toiset joustaviksi myös toisia näkökulmia kohtaan, toiset jäävät entistä tiukemmin kiinni omaan oikeassaoloonsa, ottaen jokaisen uuden uuteen näkökulmaan tutustumisen todisteena siitä, että oma on ainoa oikea...

Niin totta. Se on se tienristeys. Mikä valinnan määrittelee, en tiedä.


"Potilas ei välttämättä kuule sitä, mitä analyytikko mielestään sanoo, vaan hän ”uudelleentulkitsee” sanoman tiedostamattomien sisäisten identifikaatioidensa kautta."

Tällä mekanismilla on hyvä saada todisteita omille päätelmilleen, kuulematta ja näkemättä...mitään muuta kuin sisäisen äänensä - maailmankuvansa.
Sitä saa mitä tilaa-ilmiö.

UPDATE_9507895 kirjoitti:

=)

Ja A:lla on se lämmin syli jonka pelkkä läsnäolokin tuo turvallisuudentunteen =)

Joo. Mulla on suurperhe ja jaan kaikille huomiota tasapuolisesti ja halin aina kaikkia. Adoptoin lisääkin. :)

M.B. kirjoitti:

Mulla taitaa olla sadistisia taipumuksia, jotka jollakin tasolla masokistiset vaistoaa 8)

No en tiedä. Ehkä olen suorittamassa vaihdosta.. sellainen pitkäaikainen *switch*-tapahtuma meneillään..

En tiedä mitä taipumuksia, mutta ota rennosti ja vietä mukava perjantai-ehtoo! Ja jotenkin tunnen että sä ymmärrät tämän olevan vilpitön toivotus, etkä vedä mua siitä kaulakiikkuun..etkä epäile mua joksikin miksi lie Ali Ben Pullahiksi tai sen sivunikin sivunikiksi ;-)

*poistuu töihin miettimään syntyjä syviä*

UPDATE_9507895 kirjoitti:

Niin totta. Se on se tienristeys. Mikä valinnan määrittelee, en tiedä.


"Potilas ei välttämättä kuule sitä, mitä analyytikko mielestään sanoo, vaan hän ”uudelleentulkitsee” sanoman tiedostamattomien sisäisten identifikaatioidensa kautta."

Tällä mekanismilla on hyvä saada todisteita omille päätelmilleen, kuulematta ja näkemättä...mitään muuta kuin sisäisen äänensä - maailmankuvansa.
Sitä saa mitä tilaa-ilmiö.

""Potilas ei välttämättä kuule sitä, mitä analyytikko mielestään sanoo, vaan hän ”uudelleentulkitsee” sanoman tiedostamattomien sisäisten identifikaatioidensa kautta." " Tämä on mielestäni sitä juurikin, mikä erottaa kommunikaation kommunikaatiosta :D Eli niin moni asia vaikuttaa niin moneen asiaan.. Itse yritin yhdessä vaiheessa sitä, että kun minulle sanottiin jokin asia, sanoin heti perään sen, että mitä kuulin, miten tulkitsin sanotun.. No, eipä ollut siinä suhteessa sekään oikein hyvä juttu, kun sain syytökset siitä, miten vääntelen sanottua, vaikka tarkoituksenani oli valottaa vain niitä kommunikaation solmukohtia, jotka olin tiedostanut siiinä suhteessa olevaksi :) Ja joskus sitä haluaa vain, että toinen ihan oikeasti ymmärtäisi sen asian muutenkin kuin suorana kritiikkinä itseään kohtaan.. vaikka onhan tuohon tulllut itsekin syyllistyttyä monesti. Kritiikin ottamiseen henkilökohtaisena loukkauksena :)

Mutta että jos kaksi ihmistä keskustelee, että se vastuu keskustelun suunnasta olisi jollakin tasolla molemmilla, eikä vain toisella..

old_profile_59029 kirjoitti:

En tiedä mitä taipumuksia, mutta ota rennosti ja vietä mukava perjantai-ehtoo! Ja jotenkin tunnen että sä ymmärrät tämän olevan vilpitön toivotus, etkä vedä mua siitä kaulakiikkuun..etkä epäile mua joksikin miksi lie Ali Ben Pullahiksi tai sen sivunikin sivunikiksi ;-)

*poistuu töihin miettimään syntyjä syviä*

Oot mulle yxex :) Ja rennon letkeästi tässä oleskellaan :) Kaiken varmuuden vuoksi en kehota sua laittamaan kravattia kaulaan 8D

Hyvä työ, kun siellä voi miettiä syntyjä syviä :)

M.B. kirjoitti:

Oot mulle yxex :) Ja rennon letkeästi tässä oleskellaan :) Kaiken varmuuden vuoksi en kehota sua laittamaan kravattia kaulaan 8D

Hyvä työ, kun siellä voi miettiä syntyjä syviä :)

Kiitos että luotat nimmarini erillisyyteen. Mulle olet määbää! :)

Juu, hyvä työ, siellä voi miettiä työhön liittyviä asioita syvällisesti, ja pohtia niiden ohella täällä syntyneitä oivalluksia. Joudun tai saan katsella asiakkaita paljon silmiin, ja niistä näkyviä tunnetiloja sitten tulkitsen. Itse on oltava rehellinen ja avoin...jos 'verhoaa' itsensä, lähes aina asiakaskin sulkeutuu..