Tyttäreni on 17-vuotias ja raskaana. Hän ei halua pitää lasta ja on tilannut ajan lääkärille aborttia varten.
Miksi minä en voi äitinä päättää alaikäiseni lapseni tilanteesta mitään? Eivät suostu puhumaan kanssani edes tilanteesta terveyskeskuksessa.
En hyväksy aborttia, onko mitään tehtävissä..? Lakia mitään?
Miksi minä en voi äitinä päättää alaikäiseni lapseni tilanteesta mitään? Eivät suostu puhumaan kanssani edes tilanteesta terveyskeskuksessa.
En hyväksy aborttia, onko mitään tehtävissä..? Lakia mitään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
tärkeämpää, tyttäresi oma vapaa tahto, vai sinun käsitys oikeasta ja väärästä?
Oletteko keskustelleet hänen syistä? Luuleko hän jostain syystä esimerkiksi että häntä ei tuettaisi lapsen kanssa, ja että hän ei yksi pärjäisi, vai onko hän 100% varma että lapsen synnyttäminen näin nuorena olisi hänen tapauksessaan pahin mahdollinen virhe?
Mitä itse haluaisit?
Haluatko että hän pitää lapsen, ja olisitko siinä 100% tukena?
Vai onko tärkein sinulle se että hän ei tekisi aborttia, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä että lapsi annetaan adoptioon?
Jos tyttäresi menee aborttiin, pystytkö olemaan hänelle kuitenkin äitinä sen jälkeen? Vai luuletko että sinulla tulee olmeaan ongelmia jatkossa suhtautua tyttäreesi?
et ole provo, niin ei, sulla ei ole mitään oikeutta päättää, mitä tyttäres tekee tän asian suhteen. Mieltä voit yrittää muuttaa, mutta jos et siinä onnistu, niin voi voi, totu siihen, että tytär haluaa jatkaa elämäänsä ilman lasta
Kyse on nyt kuitenkin hänen kehostaan.
Mieti kuitenkin, että on varmasti vaatinut paljon tulla sinun puheillesi tällaisesta asiasta. Lapsesi olisi voinut abortin teettää salaakin, ikinä kertomatta edes sinulle! Hän varmasti kaipaisi nyt tukea raskaalle päätökselleen, eikä painostusta synnyttämään. Mielestäni on muutenkin väärin painostaa hänet synnyttämään, kyse on nyt kuitenkin hänen kehosta ja elämästä, ei sinun.
Toki jos lapsesi on epävarma päätöksestään, voithan yrittää vielä puhua hänelle. Ja tarkoitan nyt äidillistä keskustelua, jossa voit kertoa rakastavasi häntä ja olisit mieluusti myös rakasvata isovanhempi. Oletteko puhuneet kunnolla, ilman painostusta? Oletko kysynyt miksei hän halua lasta pitää? Onko kyse ettei hän halua äidiksi vielä, vai pelkääkö hän kenties ettei pärjää lapsen kanssa? Jos kyse on tämmöisestä ja olet valmis auttamaan, kerro se toki lapsellesikin. Kuuntele häntä niin hänkin saattaa kuunnella sinua.
Joka tapauksessa, toivonmukaan osaat pysyä tyttärellesi tukena tässä asiassa. Hän nyt kuitenkin tulee aina olemaan lapsesi, eikä hän siitä miksikään abortin jälkeen muutu. Mieti nyt kummman hyvinvointi on tärkeämpää tässä asiassa, sinun vai lapsesi.
...mutta jälkiviisastelempa kuitenkin.
"En hyväksy aborttia, onko mitään tehtävissä..? "
On, kasvatus. Olisit aikoinaan kasvattanut tyttäresi kunnioittamaan samoja arvoja kuin sinä. Indoktrinaatioita peliin tarpeeksi ajoissa, niin tyttäresi tekee ihan samat valinnat elämässä kuin sinäkin... Ikävä, että 17-vuotiasta on enää myöhäistä alkaa aivopesemään, vaan ajattelee varmaan nykyisin jo itsekin täysin selkeästi asioista.
sitten aivopestä tyttäresi tismalleen samalle, sua miellyttävälle kannalle esim. suosimaan abortteja ja ekohörhöilyä? Mitäs jos ei onnistukaan, vaan hänellä on ihan omat mielipiteet ja ymmärrys mm. biologisista faktoista? Se on oma vikasi sitten, muistetaan se.
Kasvatustieteitä on sen verran täytynyt opiskella, että ajatus indoktrinaation välttämisestä on kyllä taottu kallooni.
En kyllä myöskään varmasti jatkossa kysele mitä on tehtävissä kun tyttäreni tekee oman elämänsä päätöksiään ihan itse.
Kun joku sellaista kyselee, niin ainut vastaushan on se, että ei olisi alusta lähtien opettanut lastaan ajattelemaan itse, 17-vuotiaana omia aivoja on enää kovin vaikea saada narikkaan ja antaa äitinsä ajatella puolestaan. Onnistuu vain, jos on laittanut lapsen puolesta ne aivot narikkaan jo pienenä ja totuttanut lapsen siihen, että kyllä äiti ajattelee sinun puolestasi, älä vahigossakaan rasita omaa pikku päätäsi asioiden pohtimisella.
Jos osasit siis lukea vastaustani, huomasitkin siinä varmasti vain kehuja aloittajan toteuttamasta kasvatuksesta. Aloittajan pitäisi vain olla ylpeä tyttärestään ja kasvatuksesta jonka hän on tälle antanut. Ihmisiä, jotka totetuttavat jonkun toisen aivotuksia kyseenalaistamatta, voisi pitää äärimmäisen tyhminä.