Ihminen alkaa lisääntyneen päivänvalon ansiosta hiljakseen sulamaan kaamokselta suojaavasta kuorestaan :)
Tapahtuu silkkiäisperhonen-efekti: Kuoresta muotoutuu uusi upea eläin, joka hiljakseen oikoo raajojaan auringon lämmössä ja alkaa uskomaan elämän lopultakin voittavan pimeän talven jälkeen.
Kankeassa alkuverryttelyssä olen katsellut ja vaan katsellut kesäisiä kalastuslaitteitani isku kuntoon. On vielä se haaveellisen suunnittelun aika. Haetaan kirjastosta kirjoja, joista saadaan herätettä siihen hiljakseen lisääntyvään vimmaan, joka kuitenkin joka kevät koittaa, vaikkei talven kauheudessa sitä enää uskoisi tulevankaan..
Vene odottaa vielä hangen alla kalamiestään. Ja voipa olla, että ensi kesänä on aikaa jopa varustaa purjevene iskuunsa ja käydä hiukan tyypittelemässä, lämpimän suvituulen soittoa maston haruksessa?
Lisääntynyt valon määrä saa selvästi vanhan mörön potkittua horroksestaan ja ylimmäiseksi ujuttautuu lopulta kasvava luulo, että vielä tässä touhutaan ja elämästä löytyy haastetta, johon on hauska loikata sekaan!
Naiseni on jo tovin kaaputtanut kukkastensa siemeniä multaan. Osa menee kylmäkäsittelyyn, osa laitetaan jo nyt tulemaan ja aikanaan kauniilla kukinnoillaan lisäävät ihmisen iloa uuden kasvukauden kynnyksellä!
Taimi- ja siemenluetteloita selataan. Tutkitaan uutuuksia, kommentoidaan ja ähkytään netistä tietoa kummajaisista, joilla ei vielä ole nimessään suomenkielistä vastinetta. Pelkkä lattari vain.
Esitin naiselleni, että ottaa piruuttaan yhteyttä Suomenkielen Liittoon ja tekee esityksiä uusien kukkasten nimiksi. Olisihan sekin hauska juttu, kerran elämässään päästä keksimään jollekkin kauniille kukkaselle nimi!
Mites Sinulla menee? Joko alkaa keväthönkötys painamaan niskan päälle?
Joka tapauksessa; Otetaan moukku talven kumojaisiksi!
Tapahtuu silkkiäisperhonen-efekti: Kuoresta muotoutuu uusi upea eläin, joka hiljakseen oikoo raajojaan auringon lämmössä ja alkaa uskomaan elämän lopultakin voittavan pimeän talven jälkeen.
Kankeassa alkuverryttelyssä olen katsellut ja vaan katsellut kesäisiä kalastuslaitteitani isku kuntoon. On vielä se haaveellisen suunnittelun aika. Haetaan kirjastosta kirjoja, joista saadaan herätettä siihen hiljakseen lisääntyvään vimmaan, joka kuitenkin joka kevät koittaa, vaikkei talven kauheudessa sitä enää uskoisi tulevankaan..
Vene odottaa vielä hangen alla kalamiestään. Ja voipa olla, että ensi kesänä on aikaa jopa varustaa purjevene iskuunsa ja käydä hiukan tyypittelemässä, lämpimän suvituulen soittoa maston haruksessa?
Lisääntynyt valon määrä saa selvästi vanhan mörön potkittua horroksestaan ja ylimmäiseksi ujuttautuu lopulta kasvava luulo, että vielä tässä touhutaan ja elämästä löytyy haastetta, johon on hauska loikata sekaan!
Naiseni on jo tovin kaaputtanut kukkastensa siemeniä multaan. Osa menee kylmäkäsittelyyn, osa laitetaan jo nyt tulemaan ja aikanaan kauniilla kukinnoillaan lisäävät ihmisen iloa uuden kasvukauden kynnyksellä!
Taimi- ja siemenluetteloita selataan. Tutkitaan uutuuksia, kommentoidaan ja ähkytään netistä tietoa kummajaisista, joilla ei vielä ole nimessään suomenkielistä vastinetta. Pelkkä lattari vain.
Esitin naiselleni, että ottaa piruuttaan yhteyttä Suomenkielen Liittoon ja tekee esityksiä uusien kukkasten nimiksi. Olisihan sekin hauska juttu, kerran elämässään päästä keksimään jollekkin kauniille kukkaselle nimi!
Mites Sinulla menee? Joko alkaa keväthönkötys painamaan niskan päälle?
Joka tapauksessa; Otetaan moukku talven kumojaisiksi!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Haettiin eilen Palviportista sianpotkaa, herneet oli yön liossa ja nyt tulee keittiöstä niin talveen sopivat rokan tuoksut, että nam!
Keiton valmistumista odottaessa on aikaa tuumata jotain menneen ajan muistoja?
Helsingin poliisilla on yksityinen, suljettu museo. Rikosmuseo.
Sinne on taltioitu erinnäistä sälää vuosikymmenien ajalta, semmoista kummaa, mitä tutkimuksissaan ovat löytäneet..
Eräs mies oli päässyt sukuun ns. reittä myöden. Oli nainut rikkaan naisen, isohkoine tiloineen.. Äijällä oli ollut kova mieli päästä rahoihin, metsiin käsiksi.
Oli ajatellut ajaa muijansa hullujenhuoneelle ja sitä kautta hakee holhoukseen hänet ja päästä lopulta käsiksi omaisuuteen.
Tilalla oli puucee. Ulkovessa. Ukko oli asentanut vessan istuinlaudan reunaan pienet kuparinastat, johtanut sähkön nastoihin ja aina kun muija meni asioilleen, antoi hänen persposkiin kunnon tällit!
Suunnitelma lähti hyvin alkuun. Vaimo kertoi kummallisista tärskyistä vessareissuillaan ja ukko vähätteli ja kummeksui eukkonsa puheita. Vaimon epätoivoisuus omista tuntemuksistaan vessassa alkoi muuttua pelkotilaksi mielensä terveydestä, siten kuin äijän suunnitelma oli.Äijä jatkoi tärskyttelyä. Vaan sitten iski häneen ahneuden perkules ja antoi hiukan liikaa virtaa ja eukon paikat paloivat siihen malliin, että lääkärille.
Juttu olikin sitten sillä selvä. Ukko pääsi linnaan ja vaimo piti metsät rahoineen.
hmmm. Teksti alkoi palvatusta potkasta ja siirtyi palaneeseen naisen kannikkaan.. niimpä.