tämä viesti ei ole mikään vitsi tai haukkuminen, mua vaan oikeasti kiinnostaa että miten joku voi päästää itsensä lihavaksi? Ylipainoahan ei tule kun syömällä liikaa, se on fakta. Ylisyömiseen voi sitten olla monia syitä mutta suurimmalla osalla siihen ei löydy mitään lääketieteellistä selitystä. Itse olen normaalipainoinen ja sellaisena haluan pysyäkin. 17 vuotiaana aloin huomata ettei enään pysty syömään ihan niin paljon herkkuja kuin ennen joten vähensin sitä. Nykyään (parikymppisenä) katson mitä syön ettei ylipaino pääse yllättämään. Alussa oli vaikeaa totutella siihen ettei sipsejä ja karkkeja voinutkaan syödä enää entiseen malliin mutta nyt siihen on jo tottunut. Käyn säännöllisesti vaa´alla kuitenkaan tuijottamatta sitä liian tarkasti. Jos tulee lähdettyä esim lomamatkalle ja syötyä kaikkea hyvää niin kotiinpalattua herkkujen syömiseen tulee pieni tauko ja paino pääsee palautumaan takaisin. Eli en ole mikään superhoikka terveysintoilija jonka ei tarvitse tehdä mitään painonhallinnan eteen. Minulla ei todellakaan ole sellaiset geenit että voin mussuttaa suklaata päivästä toiseen lihoamatta. Siis en halua kuulla kommentteja että "sinun on helppo sanoa kun ei sulla ole ylipainoa" koska mulla ei ole ylipainoa sen takia etten anna sellaisen ilmaantua. Jos edelleen söisin samalla tavalla kun söin lapsena olisin nyt jo huomattavasti isompi pallero.
En siis ymmärrä miten joku voi hyväksyä itsessään sen muutoksen että kiloja alkaa tulla lisää. Tottakai niitä tulee vuosien varrella luonnostaan mutta tarkoitan nyt selkeästi ylipainoisia. Eikö sitä ymmärrä siinäkään vaiheessa kun vaatteet eivät mahdu päälle? Miksei rupea vaikka käyttämään portaita hissin sijaan tai ryhdy suorittamaan kävelylenkkejä ennenkuin se on liian myöhäistä (ts kun on niin paljon painoa ettei nivelet kestä).
Sitten itketään kun laiihdutus on niin vaikeaa ja kuinka lihavia syrjitään yhteiskunnassa etc. Eikö sitä olisi kannattanut miettiä ennenkuin rupesi lihoamaan?
Lisäksi en ymmärrä miten ei haluta pysyä terveinä. Ylipainohan tuo mukanaan lisääntyneen diabeteksen, sydänsairauksien jne riskin ja lisäksi ylipaino rasittaa niveliä aivan turhaan. Jos ylipainoa on paljon ei mahdu minnekään istumaan ja monet tuntuvat häpeävän sitä. Liikkuminen ei ole enää hauskaa kun tulee hiki pienestäkin ponnistuksesta. Onko se sitten kovin kivaa?
Kai jokainen sen verran ruoasta ja energiankulutuksesta ymmärtää (laskematta kaloreita tai pointseja tmv) että jos syö enemmän kuin kuluttaa niin tulee painoa lisää. Jos harrastaa pullan, jäätelö, karkin, siiderin, normaalilimppareiden sun muun ylimääräisen syöntiä tai juontia päivittäin niin on päivänselvää ettei sitä pysy hoikkana.
Ymmärrän että nykyään on vaikea olla syömättä herkkuja kun niitä löytyy joka kaupasta vaikka millä mitalla. Se vaatii itsekuria olla ostamatta niitä. Itse tiedän sen että niitä herkkuja tulee syötyä jos niitä kotoa löytyy joten helpompi olla ostamatta ja ostaa vain silloin tällöin kun haluaa nauttia herkuista.
Eli haluaisin oikeita, vilpittömiä vastauksia tähän kysymykseen koska minua kiinnostaa se ihan tosissaan.
ps. nostan hattua niille ylipainoisille jotka pystyvät laihduttamaan kilonsa pois. se on hieno saavutus ja se vasta vaatii selkärankaa.
En siis ymmärrä miten joku voi hyväksyä itsessään sen muutoksen että kiloja alkaa tulla lisää. Tottakai niitä tulee vuosien varrella luonnostaan mutta tarkoitan nyt selkeästi ylipainoisia. Eikö sitä ymmärrä siinäkään vaiheessa kun vaatteet eivät mahdu päälle? Miksei rupea vaikka käyttämään portaita hissin sijaan tai ryhdy suorittamaan kävelylenkkejä ennenkuin se on liian myöhäistä (ts kun on niin paljon painoa ettei nivelet kestä).
Sitten itketään kun laiihdutus on niin vaikeaa ja kuinka lihavia syrjitään yhteiskunnassa etc. Eikö sitä olisi kannattanut miettiä ennenkuin rupesi lihoamaan?
Lisäksi en ymmärrä miten ei haluta pysyä terveinä. Ylipainohan tuo mukanaan lisääntyneen diabeteksen, sydänsairauksien jne riskin ja lisäksi ylipaino rasittaa niveliä aivan turhaan. Jos ylipainoa on paljon ei mahdu minnekään istumaan ja monet tuntuvat häpeävän sitä. Liikkuminen ei ole enää hauskaa kun tulee hiki pienestäkin ponnistuksesta. Onko se sitten kovin kivaa?
Kai jokainen sen verran ruoasta ja energiankulutuksesta ymmärtää (laskematta kaloreita tai pointseja tmv) että jos syö enemmän kuin kuluttaa niin tulee painoa lisää. Jos harrastaa pullan, jäätelö, karkin, siiderin, normaalilimppareiden sun muun ylimääräisen syöntiä tai juontia päivittäin niin on päivänselvää ettei sitä pysy hoikkana.
Ymmärrän että nykyään on vaikea olla syömättä herkkuja kun niitä löytyy joka kaupasta vaikka millä mitalla. Se vaatii itsekuria olla ostamatta niitä. Itse tiedän sen että niitä herkkuja tulee syötyä jos niitä kotoa löytyy joten helpompi olla ostamatta ja ostaa vain silloin tällöin kun haluaa nauttia herkuista.
Eli haluaisin oikeita, vilpittömiä vastauksia tähän kysymykseen koska minua kiinnostaa se ihan tosissaan.
ps. nostan hattua niille ylipainoisille jotka pystyvät laihduttamaan kilonsa pois. se on hieno saavutus ja se vasta vaatii selkärankaa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
"Myös lihava" tuonne alemmas.Itselläni painoa tuli suklaan ja kaiken muun rasvaa ja sokeria tihkuvan moskan muodossa.Ajattelin,että ei koko 40 nyt niiiin iso ole,ja sitten alkoi ahdistaa sekin...peilinkin panin sopivasti valehtelemaan.
Olen 163-senttinen ja painoin 75 kiloa,josta on pudonnut jo 10,toiset 10 tavoitteeksi kesän loppuun mennessä.
Kyllä itseään voi inhasti pettää,muttei loputtomiin.Onneksi paras ystävä laukaisi minulle totuuden uimahallissa,kun mikään kolttu ei pystynyt peittämään läskiä.
Ensimmäinen lenkki oli kuin hirsipuuhun meno,toinen yhtä paha,mutta ehkä viides jo siedettävä...sitten huomasin hyötyliikunnan,ja auto sai jäädä vaivaisten viiden kilometrin työmatkalta pois.Siitä tuli jo 10 kilometriä tallusteltavaa.Ja siinäkin tuntui,että mä kuolen...alussa siis.
Itsekuria minulta puuttui,sen sanon suoraan.Nyt aion tehdä kaikkeni,että pysyn parin kilon marginaalilla ihannepainossani.Elämäntyyli,jota vietin,on onneksi taaksejäänyttä.Enää ei tee edes mieli pysähtyä suklaalevyjen kohdalla.Ei vain enää maistu.Eli mulla toimi resepti:syö vähemmän ja liiku enemmän;kuluta enemmän kaloreita kuin niitä saat.Kiitos,jos joku jaksoi lukea loppuun asti...p.s onneksi jouduin rahapulassa myymään auton.
Miksi pitäisi olla laiha. Minä ainakin nautin olostani lihavana. Tottakai joskus harmittaa, kun ei voi käyttää samanlaisia muotivaatteita kuin muut. Minä ainakin pidän siitä, että saan syödä karkkia ja muutenkin nauttia elämästäni. Olin itsekin n.5-6vuotta sitten melko laiha, mutta lopetin kilpauimisen ja siitä se sitten lähti. Minun ihana lihava elmäni. Minua ärsyttää, kun ihmiset ajattelee, että lihavat ovat jotenkin surkimuksia, loosereita ja epäonnistuneita, kun eivät pysty edes pitämään painoaan kurissa. Minulle lihava elämä on melkeinpä kuin tietoinen valinta.
Minulle terveysriskit ovat yksi hailee. Kuolen kuitenkin 30-vuotiaana. Joten mitä väliä, miten elän nämä pitkät viimeiset vuoteni. Minulle ei koskaan lihavuus ole aiheuttanut mitään sairauksia tai muutakaan. Ja olen mielummin iloinen ja lihava, kuin laiha ja tiukkapipoinen, jonka tarvitsee kokoajan laskea kaloreita, että kuinka paljon nyt pitää liikkua ja kuinka paljon voin vielä syödä.
Kaikki lihavat eivät edes haluaisi olla laihoja.
noin tiukkapipoisen päätelmän,että laihat ovat tiukkapipoisia? Se ei ole kiloista,vaan kuule persoonallisuudesta kiinni.Väitä mitä väität.Jos todella haluat kuolla jo kolmekymppisenä,en saata uskoa,että elämäsi lihavana/ yleensäkään on kovin ihanaa.Et vaikuta järin iloiselta,vaikka niin kirjoitat.
Kuolen kuitenkin 30-vuotiaana. Ja se ei johdu lihavuudesta vaan keuhkosairaudesta! Ja olen erittäin tyytyväinen elämääni, enkä todellakaan halua aloittaa mitään tiukkaa laihdutuskuuria ja kaloreiden laskemista.
"Kuolen kuitenkin 30-vuotiaana."
Vastaus yllä. No voinhan sen tähänkin laittaa. Keuhkosairaus, joka ei mitenkään johdu lihavuudestani!
tarkoitus ei ollut loukata.Ei ollut tarkoitus antaa kuvaa,että elämänilo on painosta kiinni,mutta tuli nyt kirjoitettua hölmösti,sorry.
Eipä tuo ollut erikoinen moka, useimmat vain ajattelevat, että vain laihat voivat olla onnellisia. Etkä loukannut!
että sinun tilanteessasi asioita ajattelee vähän eri tavalla.
Olet ex. kilpauimari. Ovatko lääkärit heittäneet pyyhkeen kehään sairauden suhteen?
Tsemppiä!
No joo onhan ne. Parannuskeinoa ei ole. Ainoa vaihtoehto on keuhkosiirto, mutta sekin auttaa vain hetkeksi. Joo ex-kilpauimarihan tässä ollaan. Sain tietää sairaudestani vasta 5vuotta sitten. Jos en olisi uintia harrastanut, niin tilanne olisi tällä hetkellä paljon pahempi, koska uinti vahvisti keuhkojani erittäin paljon, mutta eipä sekään enää kauheasti auta. Ehkä se saattais vuodella lisätä elinaikaa, mutta mitäpä tuo vuosi sitten auttais?
aika vähiin.
Elämä yllättää - joskus iloisesti, joskus ikävästi. Valitettavasti sinun kohdallasi toteutui jälkimmäinen vaihtoehto. Olet vielä nuori ihminen, joten sanan "kuolema" pitäisi tilastojen mukaan olla vielä hyvinkin kaukana sinusta.
Mutta...
On aika vaikea sanoa mitään lohduttavaa näin palstan kautta. Jos olisimme face to face, niin halaisin sinua ja silittäisin hiuksiasi. Nyt en voi sitä tehdä.
Sinun tilanteesi edessä ei paljon merkitse, onko painoindeksi 22 vai 28 tahi jotakin muuta. Monet "isot" asiat muuttuvat pieniksi silloin, kun ISO ASIA nostaa itsensä esiin ja näyttäytyy.
Jumalan siunausta sinulle typykkä pieni!
Jos et voi ymmärtää miten joku voi päästää itsensä lihoamaan, olet elänyt kadehdittavan onnellista ja vaivatota elämää.
Oletko koskaan ollut onneton? Onko elämässäsi ollut mitään kivuliasta tai satuttavaa?
Jos ei ole, en uskokkaan että pystyisit kuvittelemaan minkälaiset asiat saattavat lapsen/nuoren elämässä ajaa hänet ylipainoon, josta sitten aikuis-iällä saa kärsiä.
No on sinulla varmaan tekemisen puutetta, kun viitsit vaivautua moisen viestihirviön räpeltämään.
Minä voisin kysyä ihan samaa, että kuinka joku voi olla noin sairaalloisen kiinstunut muiden ihmiset ylipainosta. kannattaa varmaan hakeuta hoitoon, ennenkuinkäyt ympristöllesi vaaralliseksi.
Eiköhän kysymyksessä ole, että tämä ihminen ei ole kokenut onnistumisia missään muussa asiassa elämässään ja tämän yksittäisen saavutuksen mainostaminen on äärettömän tärkeätä oman itsetunnon ylläpitämisen kannalta.
- kirjoitti Veera 162 cm 48 kg
taas alkoi hoitoon lähettäminen? Eikö tämä ole lihavuuspalsta jossa voi keskustella painoon liittyvistä kysymyksistä? Te lihavat itse kerjäätte "verta nenästänne" asiattomilla vastauksillanne. Sama myös tietysti toisinpäin jos tulee joku lihavia pilkkaava kirjoitus, niin kannattaako sellaiselle häirikölle edes vastata? Itse en ole paljon päätäni vaivannut lihavilla enkä laihoilla, mutta olen lukenut näitä eri palstoja kun näin työttömänä on aikaa. Minun mielestäni kukaan ei syö tahallaan itseään muodottomaksi, kyllä kysymys täytyy olla jostain muustakin, uskon, että aineenvaihdunnallakin on osuutensa. Olen kolmen lapsen isä ja nuorin tyttöni syö kaksi kertaa enemmän kuin pari vuotta vanhempi veljensä. Poika on 6 ja sopusuhtainen vartaloltaan ja nuorempi tyttö niin laiha, että neuvolassakin on toivottu painonnousua. Itse olen lihaksikas, harrastan juoksua ja voimaharjoittelua. Vaimoni on 168sm 55kg ennen synnytyksiä 47kg. Kuitenkin hän syö lähes saman kuin minä, vaikka kulutan paljon enemmän kuin hän. Lyhyesti, en usko, että yksin syömisen määrä aiheuttaa lihomisen.
Pointtina oli kai keskustelunaloituksen sävy. Sinä olet työtön ja jollain muulla palstalla voisi vastaavasti olla aloitus: "työttömät hoi! vastausta kaivataan". Siinä joku voisi kertoa, kuinka hän itse meinasti jäädä työttömäksi, mutta ryhdistäytyi eikä ymmärrä, kuinka joku voi olla työtön. Maailmahan on täynnä tekemätöntä työtä ja vain laiskat ovat työttömiä. Ottakaa itseänne niskasta kiinni ja menkää töihin. Töitä saa, jos haluaa. Vapaita siivojan paikkoja on paljon avoinna. Jne... jne...
Olisiko se sinun mielestäsi asiallista ja rakentavaa keskustelua ?
vain omasta puolestani, en tiedä mitä mieltä muut työttömät on. Arvostelijoita löytyy aina oli töissä tai ei, lihava tai laiha, pitkä tai pätkä, minä en välitä vähääkään tälläisistä puheista se on heidän päänsärkynsä ei minun. Sitten jos tullaan suoraan puhuun niin sanon kyllä mielipiteeni, todennäköisesti riippuen tapauksesta lyön vain löylyä lisää heidän kuvitelmiinsa:).
Mielestäni työttömyys ja ylipaino ei ole ihan sama asia. Lihavuus johtuu omista valinnoista ja omasta ylisyömisestä, työttämäksi voi joutua kuka vaan. Tottakai on monia työttömiä jotka elävät tahallaan työttöminä korvausten takia mutta ne on kuitenkin vähemmistö. Kukaan ei voi määrätä että nyt sinusta tulee lihava, mutta sinulle voidaan sanoa että nyt sinulla ei ole töitä.
Hieman outoa verrata näitä..
Minä olen kyllä tasan sitä mieltä, että ötitä saa jos vain vaivautuu etsimään. Kyllä aina kaivataan jossain mansikanpoimijoita, puhelinmyyjiä, lehtien jakajaa, siivoojaa ym..ym..
Puhelinmyyjän hommia riittää aina. Kyllä aika suuri osa työttömistä on ihan itse aiheuttanut työttömyytensä, koska ei jaksa vaivautua hakemaan töitä. Tai haluaa vain parhaimman työn, eikä ns. huonommat työt kelpaa! Jos kaikille kelpaisi huonommatkin työt, niin työttömiä olisi PALJON vähemmän!
Ota paperille tuo tekstisi! Onneksi ihminen on 20-kymppisenä viisaimmillaan. Katso vaikka 30 vuoden kuluttua asiaa - et pääse kiloista vaikka itkisit. Minä olen käynyt erikoislääkäritkin eikä vaihdevuosissa tulleita 25 kiloa saada pois millään. Painonvartijoidenkaan viisari ei värähtänyt. Hyvää itseluottamusta sinulle edelleen!
Minulla oli sama tilanne kunnes tajusin, että vaikeus piilee tapojen muuttamisessa. Olin niin pinttynyt opittuun, että en oikeasti pystynyt syömään vähemmän kuin kuluttin, vaan petkutin taitavasti itseäni. Tarkka ruokapäiväkirja paljasti asian. Iän myötä energiankulutus vähenee, ja jotkut ihmiset kuluttavat luonnostaankin vähemmän kuin toiset (ne on niitä, jotka lihoo, jos syövät yhtä paljon kuin muutkin). Ruoan kalorimäärä ja kansan lihominen on myös kulttuurikysymys, ja mitä sosiaalistuneempi ihminen on kulttuuriympäristöönsä (niin kuin me aikuiset usein ollaan), niin sitä vaikeampi on toimia eri tavalla kuin ympäristö. Suomalainen syö keskimäärin 2200 kcal vuorokaudessa, mutta esim. aasialainen pärjää 1500:lla. Oma painoni pysyy tällä hetkellä kurissa n. 1500 kcal:lla ja 1200 kcal:lla laihdun. Se ei tarkoita nälkäkuuria, jos on valmis muuttamaan ruokatottumuksia reilusti kevyempään suuntaan. Se muuttaminen on se vaikea sana tässä iässä. Jos pystyy syömään vähemmän kuin kuluttaa, laihtuu vamasti! Itseluottamusta ja toivoa sinullekin tähän asiaan!
Minulla on ylipaino sukurasite.
Sain painon pysymään vuosia kurissa kun en syönyt mitään makeata, ja söin itse asiassa ainoastaan aamulla paljaan palan ruisleipää ja mustan kahvin.
Viiden tunnin kulutta söin lounaan, jonkun riisi liha jutun enkä sitten mitään muuta koko vuorokautena.
Tämä kuitenkin oli todella henkisesti raskasta aikaa. En voinut käydä missään, koska hävetti sanoa kaikille, että en voi syödä mitään, koska lihon.
Minusta tuli erakko. Kävin töissä ja lenkillä ja kotona. En tavannut ketään.
Lopulta tapasin elämäni miehen, joka rohkaisi minua syömään samoja ruokia kuin hän. Aloin lihota, ja nyt olen 20 kg ylipainoinen.
Edelleenkään emme syö mitään herkkuja, syömme samoja ruokia. Mies on laiha kuin tikku ja minä ylipainoinen.
Seuraelämä on vilkasta. Käymme ystävien kanssa pelaamassa sulkista, lenkillä, uimassa, kävelyillä jne.
Koskaan ei kukaan puhu kiloistani mitään.
Olen onnellisempi kuin vuosiin.
Korkea verenpaineeni LASKI ja on pysynyt matalana, vaikka olen lihonut!
Kaikki eivät halua ottaa elämäntehtäväkseen kaloreitten, senttien ja kilojen kyyläämistä, varsinkaan TOISTEN. Haluamme nauttia elämästä täysin rinnoin, hyvine ruokine ja juomineen ilman omantunnontuskia. Valitettavasti siitä voi olla seurauksena ylipainoa... Eivätkä kaikki välitä siitäkään, että joskus voi joutua maksamaan siitä terveydellään... (eiväthän kaikki tupakoitsijatkaan lopeta tupakointia, vaikka tietävät että siitä voi tulla keuhkosyöpä) - laihana pysyttelyhän ei välttämättä takaa yhtään pitempää eikä varsinkaan parempaa elämää. Minäkin tunnen kaksi terveysintoilijaa, jotka sairastuivat syöpään keski-ikäisenä, toinen menehtyikin siihen. (Tiedä vaikka sairastuminen johtuisi ikuisesta stressaamisesta?)
Tekeeko se elämästäsi parempaa kun kyyläät muiden läskejä?
Onko laiha ihminen jotenkin parempi kuin lihava?
Minusta kaltaisesi TOISTEN läskien kyylääjät ovat ikävystyttäviä ihmisiä. Eikö sinulla ole todellakaan muuta tekemistä kuin huolehtia toisten painosta? Jokainenhan kantaa ne läskinsä itse, et sinä. Sitä paitsi moni lihava on läskeistään huolimatta hyväkuntoinen ja harrastaa aktiivisesti liikuntaa, eivät ne kävelyretket ja portaiden kävelyt kaikkia laihduta. Eivätkä kaikkien läskit ole tulleet karkkien, sipsien ym. herkkujen mässyttelystä, minulla ne ainakin ovat tulleet oikeasta kotiruoasta - syön vain enemmän kuin kulutan.
Minusta tuli lihava koska en yksinkertaisesti enää jaksanut laihduttaa, jatkuvasti laskea jokaista syömääni suupalaa.
Elin niin kurinalaisesti, että ruoka vei kaikki ajatuksetkin. Ei voinut käydä juhlissakaan kun piti aina varoa syömisiään.
Minulla ei ole kertakaikkiaan henkisiä voimia jatkuvaan kaloreiden laskemiseen ja kieltäytymiseen.
Tämä ei tarkoita että söisin paljon, syön vähemmän kuin moni muu, mutta saisin syödä vieläkin vähemmän ja sitä en kestä.
Chipsejä tai pullaa ei tosiaankaan kuulu minun ruokavaliooni mutta lihaa ja pastaa kylläkin.
Esimerkkipäivä:
Aamu: Reissumies, jonka päällä Pirkka kevytmargariinia, ei muuta. Tuoremehua kahvi 2 hermesetasta.
Lounas: Possunsuikaleita ja riisiä ja sokeritonta mehua
Töissä: 7 kuppia automaattikahvia maidolla ja sokerilla, muuta ei ole tarjollakaan.
N.20 palaa xylitolpurukumia ja nikotiinipurukumia.
Kotona: Kahvia, pullo olutta tai mehua.
Joskus pelkkää riisiä ja suolaa tai pelkkää pastaa ja suolaa.