Mieheni ja kohta 7- vuotiaan esikoiseni kanssa olemme malttamattomina odottaneet, milloinka saisimme kaverin esikoisellemme. No, parin negatiivisen testin ja pitkän odotuksen jälkeen testi näytti plussaa!! Olimme kaikki onnemme kukkuloilla ja niin valmiina antamaan paljon rakkautta pienelle ihmeelle. Ensimmäisessä ultrassa viikolla 11 6 sikiöllä kaikki hyvin, mutta virtsarakko näytti hieman isolta,kuitenkin normaali rajoissa. Seuraavalla viikolla alkoi vuoto. Ensin tuli kirkasta verta ja sitten seur.päivänä ruskehtavaa vuotoa. Pelkäsin kuollakseni keskenmenoa. Itkin vuorokauden lohduttomana. Seuraavana päivänä sain ajan ultraan ja olin varma, että sikiö on kuollut. Vaan ei, siellä se liikkui ja pomppi sen minkä kerkesi ja voi todella hyvin. Lääkäri kiinnitti kuitenkin huomiota virtsarakkoon, joka nyt oli kasvanut puolella ja oli 11mm. Aivan liian iso, mitä pitäisi. Munuaisia ei näkynyt. Kysyin, mitä se tarkoittaa ja sain vastaukseksi, että se voi olla prume belly syndrooma, jossa vauvalla ei ole vatsalihaksia,ei virtsateitä,ei välttämättä munuaisia ja voi olla kehitysvammainen. Se mursi minun elämäni. Mitään diagnoosia ei vielä uskaltanut antaa, nyt odotan viikon 18 ultraa. Yritän hyväksyä sen, että joudumme pienestä luopumaan =( Kukaan ei voi edes kuvitella, miltä minusta tuntuu =( Yritän olla vahva, mutta yksin ollessa itken itseni uneen =( Olen 26vuotias.
Sydän palasina =(
angelchild?
7497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaikkea hyvää ja syvin osanottoni jos pahin käy toteen...
Sinulla on lapsesi juuri nyt.
Ole hänestä ja hänen pompuistaan onnellinen, kun on sen aika.
Joudumme kaikki eromaan tästä elämästä ja joidenkin osaksi se tulee jo nuorena. Vanhempien suru kuolleen lapsensa puolesta on aito ja raskas.
On vain tehtävä oikein ja rakastettava. Muuta ei kukaan voi vaatia.
Jos lapsesi on lähdettävä varhain, kohtaat lapsesi jälleen ajan lopussa. Ehkä hän kulkee kanssasi jo kaiken elämäsi ajan, vaikka et voi häntä nähdä.
Otan osaa tuskaasi ja toivon parasta. Toivon sinulle paljon voimia selvitä tästä raskaasta ajasta.
Kiitos paljon... =,( Päivä kerrallaan mennään, vaikeinta on yrittää olla vahva esikoisenikin vuoksi. Toinen kun oli niin innoissaan, että pääsee isoveljeksi. Tuntuu, että vika on minun kun tuleva lapsi ei ole terve..vaikka tiedän, ettei se niin ole. Mutta silti..
Torstaina sain tietää että vauva on kuollut vatsaani. Nyt joudun tiistaihin asti olemaan kuollut vauva vatsassani. Kamalalle tuntuu. Tiedän tuskasi. Yritetään jaksaa
... surullisen tilanteenne puolesta ja toivon voimia jaksaa. Mietityttää hieman kuitenkin että olette kertoneet noin aikaisin esikoiselle raskaudesta? Alkuraskaudessa on tunnetusti omat riskinsä. :-(
Kerroimme kun ensimmäisessä ultrassa olimme käyneet ja siinä asiat vielä hyvin ja down seulakin oli mennyt puhtaasti läpi..uutinen muuttui viikon päästä siitä =(